OSA I
Mitä on onnellinen epäjohdonmukaisuus ja ennen kaikkea; -voiko ihminen vajavaisuudessaan vedota siihen Jumalan edessä, niin että hän pysyy harhassa mutta ei menetä armoa?
Pohjustukseksi on hyvä tuoda ensin esille miten asiat pitäisi olla, tietenkin silloin lähteemme on yksi Jumalan erehtymätön Pyhä Sana, Raamattu. Raamatussa ei sinänsä anneta minkäänlaista mahdollisuutta eikä lupaa opillisen tai muun harhan hellimiselle tai omaksumiselle, siitä osoituksena on useat kohdat:
” Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.” (Gal. 5:9)
” Valvokaa siis” (Matt. 24:42)
” Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut”
Kuitenkin on selvää ettei kukaan meistä ole virheetön, eikä opin käsityksemmekään ole täysin virheetöntä, puhumattakaan syntiinlangenneen ihmisen soenneista järjenpäätelmistä. Tässä tulee kysymykseen tilanne jossa uskovainen ei haluaisi olla harhassa ja mielellään siitä tekisi parannuksen jos joku vain Jumalan sanasta hänelle osoittaisi miten asia on. Uskovaiset eivät näet tottele muuta kuin Jumalan sanaa. On kuin Luther Wormsin valtiopäivillä totesi että hän ei voi peruuttaa mitään kaikesta kirjoittamastaan, jos hänelle ei sitä Pyhän Raamatun todistuksella osoiteta vääräksi, -jos taas Raamatusta hänelle hänen virheensä näytetään, hän mielellään parantaa itsensä ja ojentautuu Raamatun mukaan.
Tästä erotetaankin oikeat ja väärät kristityt; -nimittäin oikeilla kristityillä on aina arka tunto ja sellainen mieli etteivät he tahtoisi Jumalan sanasta poiketa oikealle eikä vasemmalle. Väärille valhekristityille taas moninaisten tulkintojen paljous on verukkeena tietoiselle harhoissa pysymiselle, -he kun eivät soisi ensinkään itseään ojennettavan, toiseksi he eivät tahdo tehdä parannusta vaikka heille heidän virheensä Raamatusta osoitettaisiinkin. He ovat siis itse ennakolta päättäneet että sanoipa Raamattu mitä sanoi, ”olen päättänyt uskoa juuri näin enkä tästä peräänny”.
Näin toimivat erityisesti nk. liberaalikristityt aina kirkon ylintä johtoa ja piispakuntaa myöten.Kirkossamme tästä luopumuksesta on tehty oikein taidetta sillä niin mestarillista ja sanallisesti taidollista on nykyään siellä selvien Raamatun todistusten vääntely ja vääristeleminen. He ovat langenneet tietoisesti pois Raamatun liikkumattomalta perustalta. Siksi heihin ei myöskään sovi tämä puhe ”onnellisesta epäjohdonmukaisuudestakaan”. On nimittäin kaksi eri asiaa TIETÄÄ ja YMMÄRTÄÄ miten Raamattu sanoo, ja samalla vastustaa sitä koska sen sanoma ei itseä miellytä, ja taas toisaalta ojentautua aidosti parhaan vilpittömän ymmärryksensä jälkeen, ollen silti harhassa mutta samalla sydämessään rukous:
” Tutki minua Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139: 23)
Tästä seuraa siis vakava varoitus meille jokaiselle: joka seuraa kirkkomme nykylinjaa sen liberaaleissa päätöksissä ja uudistuksissa sekä sen vanhalta perustalta poikkeavissa Raamatun uustulkinnoissa, se osallistuu tietoisesti Jumalan sanan ja käskyjen vastaiseen toimintaan ja tulee osalliseksi, niin kuin sanotaan: Saatanan synagoogasta, sillä se ei ole mikään kirkko jolla vain ulkonaisesti on kirkon nimi mutta väärä riivaajien valheusko. Kirkko on näet vain siellä missä Jumalan sanan (Raamatun) kuuliaisuudessa ja oikeassa uskossa avuksihuudetaan Herran nimeä. Suomen evlut kansankirkko on valitettavasti suurelta osin muuttunut Satanan synagoogaksi naispappeineen, langenneine piispoineen ja kirkolliskokouksineen.
JATKUU:
Mitä on onnellinen epäjohdonmukaisuus ja ennen kaikkea; -voiko ihminen vajavaisuudessaan vedota siihen Jumalan edessä, niin että hän pysyy harhassa mutta ei menetä armoa?
Pohjustukseksi on hyvä tuoda ensin esille miten asiat pitäisi olla, tietenkin silloin lähteemme on yksi Jumalan erehtymätön Pyhä Sana, Raamattu. Raamatussa ei sinänsä anneta minkäänlaista mahdollisuutta eikä lupaa opillisen tai muun harhan hellimiselle tai omaksumiselle, siitä osoituksena on useat kohdat:
” Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.” (Gal. 5:9)
” Valvokaa siis” (Matt. 24:42)
” Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut”
Kuitenkin on selvää ettei kukaan meistä ole virheetön, eikä opin käsityksemmekään ole täysin virheetöntä, puhumattakaan syntiinlangenneen ihmisen soenneista järjenpäätelmistä. Tässä tulee kysymykseen tilanne jossa uskovainen ei haluaisi olla harhassa ja mielellään siitä tekisi parannuksen jos joku vain Jumalan sanasta hänelle osoittaisi miten asia on. Uskovaiset eivät näet tottele muuta kuin Jumalan sanaa. On kuin Luther Wormsin valtiopäivillä totesi että hän ei voi peruuttaa mitään kaikesta kirjoittamastaan, jos hänelle ei sitä Pyhän Raamatun todistuksella osoiteta vääräksi, -jos taas Raamatusta hänelle hänen virheensä näytetään, hän mielellään parantaa itsensä ja ojentautuu Raamatun mukaan.
Tästä erotetaankin oikeat ja väärät kristityt; -nimittäin oikeilla kristityillä on aina arka tunto ja sellainen mieli etteivät he tahtoisi Jumalan sanasta poiketa oikealle eikä vasemmalle. Väärille valhekristityille taas moninaisten tulkintojen paljous on verukkeena tietoiselle harhoissa pysymiselle, -he kun eivät soisi ensinkään itseään ojennettavan, toiseksi he eivät tahdo tehdä parannusta vaikka heille heidän virheensä Raamatusta osoitettaisiinkin. He ovat siis itse ennakolta päättäneet että sanoipa Raamattu mitä sanoi, ”olen päättänyt uskoa juuri näin enkä tästä peräänny”.
Näin toimivat erityisesti nk. liberaalikristityt aina kirkon ylintä johtoa ja piispakuntaa myöten.Kirkossamme tästä luopumuksesta on tehty oikein taidetta sillä niin mestarillista ja sanallisesti taidollista on nykyään siellä selvien Raamatun todistusten vääntely ja vääristeleminen. He ovat langenneet tietoisesti pois Raamatun liikkumattomalta perustalta. Siksi heihin ei myöskään sovi tämä puhe ”onnellisesta epäjohdonmukaisuudestakaan”. On nimittäin kaksi eri asiaa TIETÄÄ ja YMMÄRTÄÄ miten Raamattu sanoo, ja samalla vastustaa sitä koska sen sanoma ei itseä miellytä, ja taas toisaalta ojentautua aidosti parhaan vilpittömän ymmärryksensä jälkeen, ollen silti harhassa mutta samalla sydämessään rukous:
” Tutki minua Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps. 139: 23)
Tästä seuraa siis vakava varoitus meille jokaiselle: joka seuraa kirkkomme nykylinjaa sen liberaaleissa päätöksissä ja uudistuksissa sekä sen vanhalta perustalta poikkeavissa Raamatun uustulkinnoissa, se osallistuu tietoisesti Jumalan sanan ja käskyjen vastaiseen toimintaan ja tulee osalliseksi, niin kuin sanotaan: Saatanan synagoogasta, sillä se ei ole mikään kirkko jolla vain ulkonaisesti on kirkon nimi mutta väärä riivaajien valheusko. Kirkko on näet vain siellä missä Jumalan sanan (Raamatun) kuuliaisuudessa ja oikeassa uskossa avuksihuudetaan Herran nimeä. Suomen evlut kansankirkko on valitettavasti suurelta osin muuttunut Satanan synagoogaksi naispappeineen, langenneine piispoineen ja kirkolliskokouksineen.
JATKUU:
Vastaukset 17
Vanhimmat
OSA II
Lopuksi vielä lyhyt lainaus Franz Pieperin kristillisestä dogmatiikasta ja ”Onnellisen epäjohdonmukaisuuden” oikeasta ymmärtämisestä:
”On itsestään selvää, ettei tätä myönnytystä saa käyttää väärin, niin kuin usein on tapahtunut, kun on tahdottu olla indifferentismin asialla. Toisin sanoen: onnellinen epäjohdonmukaisuus, jonka avulla harhassa oleva henkilö Jumalan erityisestä varjeluksesta henkilökohtaisesti ei lankea uskosta, ei saa luoda itse harhalle olemassaolon oikeutusta kristillisessä kirkossa. Opettaminen Jumalan huoneessa, kristillisessä kirkossa, on ylen vakava asia. Kaikkien, jotka ovat opetusvirassa, tulisi aina pitää mielessään seuraavat seikat:
1. Raamatussa ei anneta missään eikä kenellekään oikeutta missään kohden poiketa Jumalan sanasta; päinvastoin on kristillisessä kirkossa viimeiseen päivään asti voimassa ohjesääntö: "Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" (Matt. 28:20).
2. Jokaista poikkeamista Kristuksen sanasta, joka meillä on hänen apostoliensa sanassa, sanotaan Raamatussa nimenomaan pahennukseksi toisille, jotka eivät ajatuksissaan pane harhaa eri tiliin, vaan käsittävät sen niin kuin se kuuluu, antavat sen jatkua ja saavat kenties isiin vetoamalla yhä enemmän hajaannusta aikaan Kirkossa.
Jos nyt ajatusvaikeuksien perusteella tai muista omasta minästämme aiheutuvista syistä, syrjäytämme tiettyjen oppien kohdalla Raamatun auktoriteetin
OSA III (pieni sekaannus siteeraamisessa korjaantuu tässä:
Lopuksi vielä lyhyt lainaus Franz Pieperin kristillisestä dogmatiikasta ja ”Onnellisen epäjohdonmukaisuuden” oikeasta ymmärtämisestä:
”On itsestään selvää, ettei tätä myönnytystä saa käyttää väärin, niin kuin usein on tapahtunut, kun on tahdottu olla indifferentismin asialla. Toisin sanoen: onnellinen epäjohdonmukaisuus, jonka avulla harhassa oleva henkilö Jumalan erityisestä varjeluksesta henkilökohtaisesti ei lankea uskosta, ei saa luoda itse harhalle olemassaolon oikeutusta kristillisessä kirkossa. Opettaminen Jumalan huoneessa, kristillisessä kirkossa, on ylen vakava asia. Kaikkien, jotka ovat opetusvirassa, tulisi aina pitää mielessään seuraavat seikat:
1. Raamatussa ei anneta missään eikä kenellekään oikeutta missään kohden poiketa Jumalan sanasta; päinvastoin on kristillisessä kirkossa viimeiseen päivään asti voimassa ohjesääntö: "Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" (Matt. 28:20).
2. Jokaista poikkeamista Kristuksen sanasta, joka meillä on hänen apostoliensa sanassa, sanotaan Raamatussa nimenomaan pahennukseksi toisille, jotka eivät ajatuksissaan pane harhaa eri tiliin, vaan käsittävät sen niin kuin se kuuluu, antavat sen jatkua ja saavat kenties isiin vetoamalla yhä enemmän hajaannusta aikaan Kirkossa.
Jos nyt ajatusvaikeuksien perusteella tai muista omasta minästämme aiheutuvista syistä, syrjäytämme tiettyjen oppien kohdalla Raamatun auktoriteetin, esim. opissa kasteesta, Ehtoollisesta jne., syrjäytämme johdonmukaisesti Raamatun auktoriteetin myös muiden oppien kohdalla. Tätä Luther tarkoittaa, kun hän varoittaen sanoo: "Pyhä Henki [joka puhuu kaikissa Raamatun sanoissa] ei anna itseänsä eritellä eikä jaotella, niin että hän sallisi toisesta kohdasta opetettavan ja uskottavan totuudenmukaisesti, toisesta väärin" (St. L. XX, 1781; W. A. 54, 179 s.).
Luther tosin lisää: "Paitsi siellä missä on heikkoja, jotka alttiisti alistuvat ohjattaviksi eivätkä itsepintaisesti intä vastaan". Tilanne on kuitenkin myös heikoille aina vaaranalainen, varsinkin milloin ilmenee ristiriitaisuuksia. Silloin voi käydä niin, että kristillisestä harhaamisesta, jonka ohessa usko vielä säilyy, tulee loppu, ja alkaa epäkristillinen harhaaminen eli tahallinen harhassakäynti, joka tekee uskon mahdottomaksi (Tit. 3:10 - 11). Huomion arvoinen on tässä kohden Lutherin sana: "Et voi sanoa: tahdon olla kristillisessä harhassa. Kristillinen harha tapahtuu tietämättömyydestä." (F. Pieper, kristillinen dogmatiikka, Teologian olemus ja tehtävä. s. 33)
Montako osaa näitä tulee?
Ei tule enää. Pahoittelen että tuli sekaannusta (II osa on periaatteessa turhaa toistoa) liian hätäisesti kun laitoin kopion. Tapaan kirjoittaa ensin Wordille ja sieltä siirtää sitten eetteriin...
Oliko tämä saarna, vai toivotko keskustelua asiasta?
Jaa, no en tiedä oliko saarna...? ehkä nyt ei varsinainen saarna, mutta tietenkin lähtökohtana oli ilmaista paitsi mitä luterilaiseen uskoon tulee, niin myös oma vakaan käsitykseni samalla.
Kirjoita toki jos se ajatuksia herättää, mutta ei tarvitse silti luulla että olen kirjoittanut tämän yllä olevan jotenkin "epävarmana asiasta, kysellen miten se oikein olisi..." Paitsi tietenkin, jos osoitat Raamatulla minun olleen väärässä!
Itse asiassa, vaikken kirjoittanutkaan tätä mitenkään sinun tähtesi, nousit kuitenkin mieleeni parissa kohtaa, sillä vaikka olenkin arvostellut sinua hempeydestä, pidän sinua kuitenkin ehkä enimmässä määrin oikeana uskovaisena, juuri sellaisena "onnellisena epäjohdonmukaisena", vaikken olekaan ihan varma sillä jotkut kohdat teksteissäsi eivät kyllä viesti lainkaan vilpitöntä nöyryyttä ja halua tehdä parannus vaan pikemminkin vaarallista itsepintaisuutta asiassa josta on kuitenkin selvääkin selvempi Raamatun ilmoitus, jonka ihan varmasti ymmärrät, sinun täytyy ymmärtää, mutta onko kyse jostain liian läheisestä sukulaisuussuhteesta tms. sitä en tiedä, Jumala tietää ja se on sikäli sinun ja Hänen asianne. Sitä en kuitenkaan salli että hyväksyt julkisesti homouden harjoittamisen ja kiellät sen olevan syntiä ja ilmoitat sen olevan kristillisyyttä. Se on synti ja pahennus. Sekaoppisuus ja hempeys on ymmärrettävämpää koska niin moni on niiden pauloihin taitavilla sanoilla kiedottu.
Keskustelupalstahan tämä on! :-)
Olet sinä kyllä melkoinen....
EvLut
5.7.2017 10:41
"Tästä seuraa siis vakava varoitus meille jokaiselle: joka seuraa kirkkomme nykylinjaa sen liberaaleissa päätöksissä ja uudistuksissa sekä sen vanhalta perustalta poikkeavissa Raamatun uustulkinnoissa, se osallistuu tietoisesti Jumalan sanan ja käskyjen vastaiseen toimintaan ja tulee osalliseksi, niin kuin sanotaan: Saatanan synagoogasta, sillä se ei ole mikään kirkko jolla vain ulkonaisesti on kirkon nimi mutta väärä riivaajien valheusko."
Totean:
Saatanan synagooga ja riivaajen valheusko....hm.
EvLut
"Suomen evlut kansankirkko on valitettavasti suurelta osin muuttunut Satanan synagoogaksi naispappeineen, langenneine piispoineen ja kirkolliskokouksineen."
Jatkan:
Jokainen sanoo joskus jotain harkitsemattomasti. Kun maltti palaa, niin sitten kiistelee itsensä kanssa siitä, oliko sanotussa sentään jotakin kunnollistakin vai onko revittävä kieli suusta.
Mitä kokemuksia muilla?
Minua välillä hämmästyttää sse, että asetat itsesi eli oman pimentyneen järkesi kaiken mittariksi, ja näin asettaudut arvioimaan/arvostelemaan kaikkea liikkuvaa?
No, niinhän pitää tietysti tehdäkin mutta että oman pimentyneen järjen mittarilla?
Jatkan ja täsmennän hieman.
Sanoin:
"Jokainen sanoo joskus jotain harkitsemattomasti. Kun maltti palaa, niin sitten kiistelee itsensä kanssa siitä, oliko sanotussa sentään jotakin kunnollistakin vai onko revittävä kieli suusta.
Mitä kokemuksia muilla? "
Tarkoitin, että niin minä, sinä ja hän sekä he sanovat joskus jotain harkitsemattomasti. Me kaksi tiedämme hyvin kokemuksesta miten harkinta pettää. Se piirre kuuluu ihmisyyteen. Kysyin kaikilta lukijoilta ja sinulta, miten he siinä suhteen itsensä tuntee?
Sinä, ollaksesi rehellinen mietit varmaan usein, sanoitko oikein, eikö totta? Ja minä arvioin monia asioita, kuten tässä puheenvuoroasi.
Järkeni ei ole kummemmin pimentynyt, joten luota minuun.
En minä tarkoittanut että henkilökohtaisesti järkesi valo olisi sammunut, vaan että se on pimentynyt syntiinlankeemuksessa ja sinäkin osana tätä Aadamin perikuntaa olet jo syntyessäsi perinyt häneltä pimentyneen, kelvottomaksi käyneen järjen. Siis tuomitsemaan ja arvioitsemaan taivaallisia ja jumalallisia asioita.
Kyllä se kelpaa päättämään että riittääkö rahat siihen ja siihen tai että menenkö bussilla vai omalla autolla mutta kun puhe on siitä miten tullaan autuaaksi, järjen "valo" on paljasta pimeyttä.
Tässä yhteydessä en ole mielestäni sanonut mitään harkitsemattomasti vaan vakaasti harkiten olen siinä käsityksessä että kansankirkkomme (jossa olen itsekin vielä jäsenenä) on suurelta osin muuttunut Saatanan synagoogaksi. Kirkon lankeemus on surullista ja järkyttävää mutta se on todellisuutta.
Jos olet vakaasti ja harkiten sitä mieltä että kansankirkkonne on muuttunut suurelta osalta Saatanan synagoogaksi, niin nyt olet sanonut mielipiteesi. Oletan, että olet sanonut tuon aikaisemminkin, joten se on siinä sitten kohdaltasi.
Olet vastuussa siitä, mitä sanoit. Minä olen "varoittanut."
Pelkäätkö sinä kirkkoa, Suomen evlut kansankirkkoa?
Eikö ennemmin tulisi peljätä Jumalaa ja Hänen sanaansa?
Miten te muut? Millaisia kokemuksia teillä on oikeassa olijoina? Onko "totuus" vienyt niin mukanaan että ajatus sumenee?
Luin kerran kirjan Kenenkä te luulette minun olevan?
Hyvä kirja. Kertoi, miten päähän voi nousta yksi tai toinen asia ja kunnollinen ihminen kadottaa suhteellisuuden tajun.
Kysymykseesi vastaan, etten pelkää Suomen evlut kansankirkkoa,
enkä Jumalaa ja Hänen sanaansa.
Voit olla huoleti. Sinulla on oma tonttisi enkä katso sitä ahneena.
Ash. Kirjan nimi taisi olla " Tiedättekö kuka minä olen?" Jotakin sen tyyppistä...
Jotkin asiat havaitsee kokemalla. Kokemuksen jälkeen tosin samaa ei jää ikävöimään.