Adventisteja voidaan sanoa sapatillaan pöyhkeilijöiksi jotka sotkevat sapattinsa helvettikeskusteluunkin.
Eihän edes juutalaisetkaan meuhkaa sapatistaan niinkuin adventismiin höyrähtäneet.
Mistä hengestä näitä SDA (=seitsämännen päivän) uususkonnollisen amerikkalaisperäisen järjestön pastoreiden kasvatuksen tuotoksia oikein sikiää?
Jeesus EI opettanut "KUULIAISUUDESTA"
- sapatin pitäminen rikkomatta sapattia osoittaa kuuliaisuutta Jumalalle
Uudessa Testamentista EI löydy
- sapattikäskyä (raamatunjae?)
- sapatti olisi mukamas sinetti (raamatunjae?)
Eihän edes juutalaisetkaan meuhkaa sapatistaan niinkuin adventismiin höyrähtäneet.
Mistä hengestä näitä SDA (=seitsämännen päivän) uususkonnollisen amerikkalaisperäisen järjestön pastoreiden kasvatuksen tuotoksia oikein sikiää?
Jeesus EI opettanut "KUULIAISUUDESTA"
- sapatin pitäminen rikkomatta sapattia osoittaa kuuliaisuutta Jumalalle
Uudessa Testamentista EI löydy
- sapattikäskyä (raamatunjae?)
- sapatti olisi mukamas sinetti (raamatunjae?)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jeesuksen aikana sapatin pyhittäminen oli ihan luonnollinen asia, ei siitä tarvinnut erikseen huomauttaa. Samoin on nytkin juutalaisten keskuudessa. Se on heille kristallin kirkas. Ei siitä tarvitse sen kummemmin toitottaa, kun kaikki sen tietävät. Toisin on kristittyjen laita. Suurin osa ei tiedä sapatista hölkäsen pöläystä. Jotkut luulevat jopa, että sapatti on sunnuntai.
2. Moos. 20:10-11
" 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. 11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. "
Jeesus ja apostolit sekä alkuseurakunta pyhittivät sapattia. Miksi pitäisi muuttaa lepopäivä? Paavin käskystäkö? Ei kuule onnistu.
"Jeesuksen aikana sapatin pyhittäminen oli ihan luonnollinen asia, ei siitä tarvinnut erikseen huomauttaa. Samoin on nytkin juutalaisten keskuudessa."
Juutalaiset asuvatkin teokraattisessa valtiossa, jossa kaikki elämä on järjestetty sapattia silmällä pitäen.
Useimmat kristityt asuvat heterogeenisissä valtioissa, joissa sapatin noudattaminen on vaikeaa. Joillekin se onnistuu, mutta olisi kohtuutonta vaatia sitä kaikilta. Jos näin tehtäisiin, niin ei voisi enää sanoa, että "sapatti on ihmistä varten", sillä kyllä ihmiset olisivat silloin sapattia varten.
Rooma.14
1 Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
2 Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
Roomalaiskirje on oikein hyvä. On muistettava, että tämä on apostoli Paavalin puhetta Roomassa olevalle ryhmälle, joten täytyy tietää tuosta ryhmästä ja sen erikoispiirteistä. Tuossa ei ole kyse viikkosapatista. Paavali itse vietti sapattia.
Kirjotan Bacciocchin kirjasta Sapatti ja sunnuntai poimintoja Roomalaiskirjeestä:
"Roomassa fanaattinen ja harhaoppinen ryhmä, joka huomattavassa määrin muistutti Kolossan vastaavaa ryhmää, ajoi ankaraa veretarismia, kieltäytymistä viinistä ja tiettyjen päivien viettoa (Room. 14:1-10, 21). Luultavasti Paavali tässä (kuten Kol. 2:16) yhdisti toisiinsa syömisen ja syömättömyyden toisaalla ja päivien vieton toisaalla. Jos tämä tulkinta on oikea, silloin Room. 14:5,6:n mainitsemat ”päivät” tuskin voivat sisältää sapattia, sillä tiedämme että sapattia vietettiin juhlinnan päivänä eikä paastopäivänä.
Roomassa ongelma oli ilmeisesti vähäisempi kuin Kolossassa tai Galatiassa. Askeettiset opettajat olivat luultavasti siellä vähemmän vaikutusvaltainen vähemmistä eivätkä ”propagoineet sellaista seremonialismia, joka oli tähdätty ristin ytimeen”. Tämä ilmenee apostolin käyttämästä suvaitsevasta ja pidättyvästä kielestä: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; jo joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa” (Room. 1:5,6).
Periaate, jonka mukaan kunkin on toimittava oman vakaumuksensa mukaisesti ja kunnioitettava toisten erilaista näkökantaa (Room. 14:3,10, 13-16, 19-21) ruokavaliota ja päivien valintaa koskevassa kysymyksessä, on Roomalaiskirjeessä selvästi vastakkainen uskon kautta vanhurskauttamista koskevan periaatteen kanssa. Viimeksi mainitussa Paavali ehdottomasti kieltäytyy tekemästä kompromissia, edellisessä hän tunnustaa yksilön omantunnon lopulliseksi auktoriteetiksi. Mistä tämä ilmeinen eroavuus johtuu? Vastaus on löydettävä Paavalin käsityksistä siitä, mikä on pelastuksen kannalta olennaista ja mikä epäolennaista. Usko Jeesukseen Kristukseen pelastuksen perustuksena on Paavalille olennainen periaate, jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi (vrt. Room. 3:22, 26, 27, 28, 31; 4:3, 13, 22-25; 5:1). Mutta koska jokainen yksilö kokee ja ilmaisee uskon eri tavoin, tapa millä uskoa harjoitetaan on epäolennainen. ”Kukin olkoon omassa mielessään täysin varma”, Paavali sanoo (14:5). Perustavana periaatteena, jota apostoli korostaa, on halu kunnioittaa Herraa, toimia ”Herran tähden” (14:6,7).
Voimme kysyä, saattoiko Paavali tämän periaatteen mukaisesti hylätä sapatin vieton. On vaikea uskoa, että hän olisi pitänyt sen noudattamista esteenä Herran kunnioittamiselle, kun hän itse ”tapansa mukaan (Apt. 17:2) tapasi juutalaisia ja sapattina synagoogassa (Apt 18:4).
W. Rordorf väittää, että Paavali oli omaksunut kaksinaisen asenteen. ”Heikoille” juutalaiskristityille hän antoi vapauden noudattaa lakia sapatti mukaan luettuna. Toisaalta ”vahvoille” pakanakristityille hän soi ehdottoman ”vapauden kaikesta lain noudattamisesta”, etenkin sapatin noudattamisesta. Voidaanko tällainen johtopäätös oikeutetusti tehdä Roomalaiskirjeen 14. luvusta? Huomatkaamme, että ristiriita heikkojen ja vahvojen välillä ruoka- ja päiväkysymyksessä liittyy hyvin etäisesti, jos lainkaan, Mooseksen lakiin. Heikko, joka syö ainoastaan vihanneksia (14:2), ei juo viiniä (14:21) ja ”pitää yhden päivän toista parempana” (14:5), ei voi tällaisten vakaumustensa tueksi vedota Vanhaan testamenttiin. Missään ei Mooseksen laki vaadi tueksi ankaraa vegetarismia, täydellistä kieltäytymistä viinin käytöstä eikä myöskään määrättyjen paastopäivien viettämistä. Vastaavasti toinen, joka uskoo saavansa syödä kaikkea” (14:8) ja ”pitää kaikki päivät yhtä hyvinä”, ei tällä käyttäytymisellään ilmaise vapauttaan Mooseksen laista vaan sellaisista askeettisista uskomuksista, jotka ilmeisesti olivat peräisin juutalaisista lahkoista.
Kysymyksessä ei siis lainkaan ole vapaus noudattaa lakia tai vapaus olla sitä noudattamatta, vaan kysymys on epäolennaisista omantunnonkysymyksistä, joita eivät säätele jumalalliset periaatteet vaan inhimilliset päätöksen ja ennakkoluulot. Koska nämä toisistaan poikkeavat käsitykset ja tavat eivät loukanneet evankeliumin olennaista sisältöä, Paavali neuvoo molemminpuoliseen suvaitsevaisuuteen ja kunnioitukseen tässä asiassa. ”.
>>Jeesus EI opettanut "KUULIAISUUDESTA">>
Joh. 15:10
10 Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Mistä tässä on kysymys muusta kuin kuuliaisuudesta?
Tuosta voidaankin päätellä, miten hyvin adventistit pitävät kaikki käskyt, sillä rakkaushan onkin erityisen silmiinpistävä piirre adventismissa ja todiste käskyjen pitämisestä...
Kyllä adventisteissa on rakkaudellisia seurakuntalaisia siinä missä muuallakin. Ei rakkaus ja käskyjen pitäminen ole toisiansa poissulkevia asioita. Päin vastoin. Ne, jos mitkä kulkevat käsi kädessä.
>> Kyllä adventisteissa on rakkaudellisia seurakuntalaisia siinä missä muuallakin. <<
Riittääkö seurakunnalle, joka nimenomaan korottaa sitä, että juuri he ovat ne, jotka pitävät kaikki käskyt, vain se, että joukossa on rakkaudellisiakin jäseniä s i i n ä m i s s ä
m u u a l l a k i n ?
Ja miten ihmeessä ne muiden seurakuntien jäsenet voivat olla rakkaudellisia, kun eivät pidä kaikkia käskyjä?
>>Riittääkö seurakunnalle, joka nimenomaan korottaa sitä, että juuri he ovat ne, jotka pitävät kaikki käskyt, vain se, että joukossa on rakkaudellisiakin jäseniä s i i n ä m i s s ä
m u u a l l a k i n ? Ja miten ihmeessä ne muiden seurakuntien jäsenet voivat olla rakkaudellisia, kun eivät pidä kaikkia käskyjä? >>
Kaikissa seurakunnissa on hyviä ja ei niin hyviä kristittyjä. Adventtiseurakunnassa on kylläkin tuplasti ymmärrystä Raamatun suhteen verrattuna mihin tahansa muuhun seurakuntaan, niin ja lisäksi adventistit eivät arvostele muihin seurakuntiin kuuluvia. Adventistit ovat sitä mieltä, että joka seurakunnassa on niitä jotka pelastuvat, ja että kaikki adventistit eivät pelastu. Sellaista harvoin kuulee missään muussa seurakunnassa. Varmaan se johtuu Raamatun erinomaisesta tuntemuksesta. Tämän voisi kuvitella ylpistyttävän seurakuntalaisia, mutta niin ei ole käynyt. Seurakuntalaiset ovat pääasiassa rakkaudellisia, nöyriä ja vaatimattomia uskovaisia. Adventistit eivät kuitenkaan kerskaa vaatimattomuudestaan vaan tunnustavat että muissakin seurakunnissa on rakkaudellisia, vaatimattomia ja auttavaisia uskovaisia, esim. pelastusarmeijassa. Niin ja onhan niinkin ylpeässä 'äitikirkossa' kuten katolisissa nöyriä ja rakkaudellisia uskovaisia, kuten Äiti Teresa sun muut.
>>Jeesus EI opettanut "KUULIAISUUDESTA"
- sapatin pitäminen rikkomatta sapattia osoittaa kuuliaisuutta Jumalalle>>
Adventistit eivät opeta, että kukaan voisi elää rikkomatta käskyjä, vaan että ihminen joka rikkoo yhtä käskyä kohtaan on rikkonut kaikkia käskyjä kohtaan. Kukaan ei voi elää niin, ettei rikkoisi käskyjä, niin kuin Jumala on tarkoittanut niitä noudattaa. Kukaan ei voi siis pelastua omilla teoilla. Pelastuminen on ainoastaan Jumalan teko, Jeesuksen Kristuksen kuolema meidän syntiemme tähden. Vain Jeesuksen veri voi meidät pelastaa. Tämä ei tarkoita sitä, että emme kuitenkaan haluaisi noudattaa Raamatun ohjeita ja Jeesuksen esimerkkiä myös sapatin pitämisen suhteen.
Tietenkin, jos kristityt haluavat jättää sapattikäskyn 10 käskystä pois, niin kuin ovat jättäneet kuvien kumartamiskäskynkin, ja noudattaa vain niitä käskyjä mitä haluavat, niin se on itse kunkin oma asia. He vastaavat siitä kerran Herralle Jeesukselle Kristukselle. Mutta ovatpa ainakin tietoisia asiasta.
Voisitteko nimetä jonkun (ilman kehumatta omaa sapatin rikkomattomuutta) joka noudattaa koko lain 10 käskyä rikkomatta niitä?
Raamatun mukaan sellaisia ei ole. Sanassa sanotaan, että joka rikkoo yhtä käskyä kohtaan on silloin rikkonut kaikkia käskyjä kohtaan. Eli sen mukaan olemme kaikki vailla pelastusta. Mutta meidän pelastuksemme onkin Jeesus Kristus. Pelastus on Jumalan lahja meille syntisille.
Me emme siis pelastu omien töidemme tähden vaan armosta Jeesuksen uhrikuoleman tähden. Jeesuksen uhriveri puhdistaa meidät kaikista synneistä.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettemme voisi olla kuuliaisia Jumalalle pyhittämällä sapatin. Rakkaudesta Jeesukseen pidämme sapatin, emme siksi, että sapattia pitämällä pelastuisimme.