Vastaus: Hyvä avioliitto vapauttaa yksinäisyydestä.
(lähde: Wilhelm Busch: JEESUS - Jumalan viimeinen sana)
Tässä on jälleen mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi, vaikka vain itse kukin mielessään.
Lainaan kirjasta yhden kohdan: "Mennessäni itse naimisiin eräs vanha tuttavani piti hyvän puheen tästä raamatunkohdasta: "Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva" (1. Moos. 12:18). Hän sanoi: "Ei valtiatarta, jonka tossun alla hän on, Ei orjaa, joka makaa hänen jalkojensa juuressa. Ei myöskään hänen sivullansa - sivuasiana. Vaan avun, joka on hänelle sopiva." Jumalan mielen mukainen avioliitto on suurenmoinen asia.".
Lainaan kirjasta vielä toisenkin kohdan, myös eräistä häistä, joissa eräs juhlavieras oli vitsikkäästi puhunut: "Rakkaat juhlavieraat. Kerrotaan, että taivaassa on kaksi tuolia varattuna sille avioparille, joka ei ole koskaan katunut naimisiinmenoaan." Sitten hän jatkaa: "Mutta nämä tuolit ovat toistaiseksi pysyneet tyhjinä!". Silloin Buschin isä oli huutanut vaimolleen, joka oli istunut juhlasalin toisessa päässä: "Vaimo, ne tuolit saamme me!".
Hyviä avioliittoja on toki jumalattomillakin, mutta Raamatussa sanotaan, että kolmisäikeinen lanka ei helposti katkea. Kun on lisäksi usko Jeesukseen Kristukseen, niin mitä kaikkea se tuokaan avioliittoon lisää? Ainakin yhteisen päämäärän. Yhteisen pelastusvarmuuden.
(lähde: Wilhelm Busch: JEESUS - Jumalan viimeinen sana)
Tässä on jälleen mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi, vaikka vain itse kukin mielessään.
Lainaan kirjasta yhden kohdan: "Mennessäni itse naimisiin eräs vanha tuttavani piti hyvän puheen tästä raamatunkohdasta: "Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva" (1. Moos. 12:18). Hän sanoi: "Ei valtiatarta, jonka tossun alla hän on, Ei orjaa, joka makaa hänen jalkojensa juuressa. Ei myöskään hänen sivullansa - sivuasiana. Vaan avun, joka on hänelle sopiva." Jumalan mielen mukainen avioliitto on suurenmoinen asia.".
Lainaan kirjasta vielä toisenkin kohdan, myös eräistä häistä, joissa eräs juhlavieras oli vitsikkäästi puhunut: "Rakkaat juhlavieraat. Kerrotaan, että taivaassa on kaksi tuolia varattuna sille avioparille, joka ei ole koskaan katunut naimisiinmenoaan." Sitten hän jatkaa: "Mutta nämä tuolit ovat toistaiseksi pysyneet tyhjinä!". Silloin Buschin isä oli huutanut vaimolleen, joka oli istunut juhlasalin toisessa päässä: "Vaimo, ne tuolit saamme me!".
Hyviä avioliittoja on toki jumalattomillakin, mutta Raamatussa sanotaan, että kolmisäikeinen lanka ei helposti katkea. Kun on lisäksi usko Jeesukseen Kristukseen, niin mitä kaikkea se tuokaan avioliittoon lisää? Ainakin yhteisen päämäärän. Yhteisen pelastusvarmuuden.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen ihan mielenkiinnosta seurannut ja havainnut, että uskovaisten ja erityisesti uskonnollisten yhteisöjen jäsenten avioliitot ovat yhtä hauraita kuin valtaväestönkin.
Avioerot ovat uskonnollisissa yhteisöissä yhtä tavallisia kuin muullakin yhteiskunnassa.
Ahdasmielisen lahkon opetus ja uskovaisen ihmisen elämä on usein ristiriitoja ja synkkämielisyyttä täynnä.
Uskovalla on pelko omasta ja maailman tulevaisuudesta. Usein uskovaiselle on parempi solmia suhde ei-uskovan kanssa, jolloin fundamentalistinen suhtautuminen asioihin laantuu.
On myös hyvä, että ei-uskova voi osoittaa, että elämä ilman jumalia on hyvin antoisaa ja rikasta. Ei tarvita mitään mielikuvituskavereita, vaan oikeita kavereita ja ystäviä perheen sisällä. Aviopuoliso on se paras ystävä, eikä siihen todellakaan tarvita mitään kolmatta pyörää eli mielikuvituskaveria mukaan.
Tuo on Jumalattoman yksipuolinen kommentti.
>> Usein uskovaiselle on parempi solmia suhde ei-uskovan kanssa, jolloin fundamentalistinen suhtautuminen asioihin laantuu. >>
Kommentissasi kerroit, kuinka avioerot ovat uskovaisten kesken yhtä yleisiä kuin maailmallisten ihmistenkin. Suosittelit uskovaisen aviopuolisoksi ateistia. Tämä olisi kyllä pahin mahdollinen yhdistelmä: syvästi uskovainen ateisti. Luulen, että uskovaisten kesken avioeroja tulee pääasiassa juuri tuosta eriävästä uskonnollisesta kannasta. Monet uskovaisetkin saattavat myös 'retkahtaa' juoppoihin, jotka lupaavat raitistua, mutta eivät sitä tee. Tällöin tulee ero - toivottavasti.
Suosittelen uskovaiselle uskovaista puolisoa, ehdottomasti. Ajatelkaa vaikka ystäväpiiriä. Miten ateisti mahtaisi suhtautua uskovaisen uskovaisiin ystäviin? Ateistille se olisi ikävää ja hän varmasti tuntisi olevansa yksinäinen. Entä vaihtoehto, että molemmilla olisi omat ystävät, joista toinen puoliso ei olisi vähääkään kiinnostunut. Miten sitten uskovainen suhtautuisi ateistin ystäviin? Uskoisin, että paremmin kuin ateisti uskovaisen ystäviin. Nimittäin vähäinenkin uskonnollisuus on asia, joka saattaa ahdistaa hyvinkin suvaitsevaista ateistia. Miten sitten uskovainen, jonka koko olemus huokuu uskontoa, voisi olla ilman, että uskonto näkyisi? Ei mitenkään.
En ota kuitenkaan kantaa eron puolesta tai vastaan. On hyvä aina muistaa, että minä en pysty puolisoa muuttamaan, jos hän ei itse halua. Jeesus voi kyllä muuttaa kaiken, jos puolisolla on halua ottaa Jeesus vastaan.
Minusta on kyllä omituista väittää tuollaista.
On tullut oltua vaimon kanssa yhdessä pian 30 vuotta. Naimisissa parisenkymmentä.
Uskonto ei ole ollut osa liittoamme.
Hyvinkin vakaat uskovaiset sen sijaan eroavat.
Miten siinä niin käy?
Uskovaisuus ei ole mikään onnellisen avioliiton tae, päinvastoin. Synkkä- ja ahdasmieliset uskovaiset ovat rasite niin yhteiskunnassa kuin avioliitossakin. Sen vuoksi toinen väsyy ja kyllästyy parisuhteessa ja jättää sen uskovaisen kieriskelemään omassa paskassaan.
>> Sen vuoksi toinen väsyy ja kyllästyy parisuhteessa ja jättää sen uskovaisen kieriskelemään omassa paskassaan. >>
Tämä oli ateistin mielipide ja epäilemättä tyypillinen seuraus siitä, jos uskovainen ottaa ateistin. Muistakaa tämä Uskonnot.ovat.tätä -nimimerkin kommenttia, kun rakastutte, että kenen kanssa alatte suunnittelemaankaan elämäänne. Jättäkää jo alkuvaiheessa ateistit ja alkoholistit ja huumeitten käyttäjät sivuun. Heihin älkää sortuko! Tämä koko adventismi-palsta on lähes täynnä ateisteja - laidasta laitaan. Voitte nähdä heidän kommenteistaan, miten kaukana ne ovat uskosta. Millaista olisi jakaa tällaisten jumalattomien kanssa arvokas elämä?
>>On tullut oltua vaimon kanssa yhdessä pian 30 vuotta. Naimisissa parisenkymmentä.
Uskonto ei ole ollut osa liittoamme. >>
Mainitsin kyllä aloituksessani, että jumalattomillakin on hyviä avioliittoja. Heillä ei kuitenkaan ole enää kuoleman jälkeen iankaikkisuustoivoa.
Kuoleman jälkeenhän se selviää, onko kenelläkään. Minusta ajatus ei välttämättä tunnu tavoittelemisen arvoiselta.
Eiköhän tuo valinta tapahtune ihan luonnostaan. On vaikea kuvitella, että fundamentalisti ja ateisti toisensa "löytäisivät". Toki ihmeitäkin aina tapahtuu.
>>On vaikea kuvitella, että fundamentalisti ja ateisti toisensa "löytäisivät". Toki ihmeitäkin aina tapahtuu. >>
Valitettavasti rakkaus on 'sokea' eikä silloin tule ajatelleeksi järjellä, niin kuin pitäisi. Liian usein juuri vastakohdat vetävät toisiaan. Tiedän tapauksia, jossa puoliso on liittynyt seurakuntaan vain saadakseen puolison. Sitten vasta avioliitossa silmät avautuvat ja huomataan, että ollaan 'kasvettu erilleen'. Ja, kuinka ollakaan, ero tuli. Tämä erilleen kasvaminen kun on vielä melkein muoti-ilmiökin.
Sahaat jutullasi omaa oksaasi.
Parisuhdeasioissa asioita siis Sinusta pitää ajatella järjellä. Eli: pitää ymmärtää, että fundamentalisti ja ateisti eivät yhteen aina sovi. Asioita ei saa ajatella "sydämellä"?
Uskon asioiden suhteenko tilanne onkin kokonaan toinen? SILLOIN järki pitää heittää romukoppaan ja luottaa "sydämenuskoon"? Järki on peräti vihollinen?
Mielenkiintoista.
miten niiin?
Niin, minä olen täällä aiemminkin kysellyt tätä asiaa, mutta kysyn nyt yksiusko/tottamar sinultakin: kun adventistiämmä saa heteroseksissä orgasmin, niin uliseeko hän miehensä vai Jeesuksen nimeä vai molempien vai ei kummankaan? Miten teillä? :-)
Tuollaiset kysymykset eivät sovi yleiselle keskustelupalstalle. Poistattaisin kysymyksesi, jos voisin.
Hyvä avo- tai avioliitto on sellainen, jossa molemmat puolisot tuntevat toistensa G-pisteet ja osaavat stimuloida niitä tehokkaasti.
Adventisteilta tämä menee yli hilseen, koska seksi on sallittua vain lauantaisin aamusuihkun jälkeen ja silloinkin hyvin hätäisesesti, että ehtii kirkkoon.