On sitä Suomi ollut tosiaan rähmäällään

Tuo vaihe oli taloudellisesti menestyksekäs, mutta henkisesti katastrofi. Alkaen 50-luvulta ja huipentuen 70-lukuun naapurin painostus ja puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin leimasi kaikkea toimintaa Suomessa! Naapuri päätti sisäpolitiikassamme presidentin henkilöstä, hallitusratkaisuista ja yksittäisistä politiikoista. Jotkut puolueet eivät olleet koskaan mukana ja toiset aina... vaalimenestyksestä riippumatta. Jouduimme alistumaan sensuuriin ja itsesensuuriin! Naapuri puuttui jopa historiaamme, kirjallisuuteemme ja TV-ohjelmien sisältöön!




Näin me miellytimme Neuvostoliittoa - IS listasi!
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288336698515.html

* Suomen kielellä ei ollut saatavana ainoatakaan kirjaa Neuvosto-Karjalan kehityksestä, Ukrainasta, Kaukasiasta, Keski-Aasiasta, Neuvostoliiton juutalaisista tai Puolan 1960-luvun juutalaisvainoista. Kaikista näistä julkaistiin kyllä kirjoja Ruotsissa.
* Neuvostoliiton toisinajattelijoiden lukuisia kirjoja ei suomennettu. Niitä olivat esim. Andrei Amalrikin Pysyykö Neuvostoliitto vielä vuonna 1984?, Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Andrei Saharovin kirjat ja Vladimir Bukovskin poliittista psykiatriaa käsitellyt Raportti punaisesta talosta.
* Tammen päätöksestä olla julkaisematta Nobel-palkitun Alexandr Solzhenitsynin Vankileirien saaristo -kirjaa kerrottiin paljon ulkomailla. Ruotsalaisen kustantajan julkaistua kirjan suomeksi poisti mm. Turussa Centrum-tavaratalo sen myynnistä. Turun kaupunginkirjasto osti kirjaa yhden kappaleen, kun muita Solzhenitsynin kirjoja oli ostettu kutakin 40-50 kappaletta. Kustantaja jätti suurmenestyskirjan osat kolme ja neljä julkaisematta väitetyn painostuksen vuoksi.
* Josif Stalinin hirmuvaltaa kuvaavat englantilaisen Robert Conquestin perusteokset kuten Suuri pakkosiirto jätettiin julkaisematta.
* Helsingin Sanomat julkaisi loppukesästä 1975 englantilaisuutisen Neuvostoliiton satovahingoista. Tiedonantaja-lehti väitti kirjoitusta neuvostovastaiseksi. Pian Yleisradion kirjeenvaihtaja Aarre Nojonen selosti televisiouutisissa lainehtivien viljavainioiden edessä tilannetta paljon valoisammaksi.
* Uusi Suomi julkaisi huhtikuussa 1971 artikkelin Baltian kysymys nykypäivän maailmassa. Neuvostoliiton asiainhoitaja jätti kirjallisen vastalauseen "provokatiivisesta ja neuvostovastaisesta artikkelista" ja vaati ulkoministeriltä, ettei tällainen toistu.
* Finlandia-talon avajaiset pidettiin joulukuussa 1971. Siellä piti esittää Jan Novakin kappale Ignis pro Ioanne Palach. Kyse oli ylioppilas Jan Palachista, joka teki polttoitsemurhan Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen. Taistolaisen kansanedustaja Mirjam Vire-Tuomisen eduskuntakyselyn jälkeen sävellystä ei esitetty.
* Ulkoministeriön kehotuksesta Donin kasakoiden konsertti Finlandia-talossa peruutettiin 1972, koska konsertti osui melkein Neuvostoliiton lokakuun vallankumouksen juhlapäiväksi. Donin kasakat olivat USA:ssa asuvia pakolaisia.
* Kokoomuksen kansanedustaja Ilkka Suominen paheksui tammikuussa 1976, että Uusi Suomi oli lainannut Economist-lehden artikkelia Lännen kommunistit uhkaavat Moskovaa.
* Ulkoministeri Ahti Karjalainen ehdotti hallituksen kokouksessa 19. joulukuuta 1973, että Yleisradion toimilupaan lisättäisiin määräys, joka velvoittaisi viralliseen ulkopolitiikkaan. Asiaa selvittämään asetettiin ministerivaliokunta.
* Heinäkuussa 1973 Helsingissä pidätettiin hallituksen yöistunnon jälkeen liettualainen pakolainen Uldis Grava ja hänen ryhmänsä. Grava oli onnistunut tunkeutumaan täällä vierailleen Neuvostoliiton ulkoministerin Andrei Gromykon puheille. USA:n ulkoministeri vaati ryhmän amerikkalaisten vapauttamista, mutta he eivät suostuneet lähtemään, ennen kuin koko ryhmä pääsi vapaaksi.
* Kesällä 1975 Uldis Grava ja muu ryhmä palasi Helsinkiin Etykin huippukokoukseen. Heidät pidätettiin jo lentoasemalla.
* Helsingin piispa kielsi pääsiäisenä 1975 romanialais-amerikkalaista, 14 vuotta Romaniassa vankilassa istunutta pastori Richard Wurmbrandia puhumasta pääkaupungin kirkoissa. Päätöksellä ei ollut "mitään tekemistä ulkopolitiikan kanssa", mutta kirkon piti piispan mukaan harrastaa vain "kokoavaa toimintaa" eikä puoluepolitiikkaa. Presidentin kansliapäällikön puututtua asiaan Wurmbrand sai kiellon myös Oulussa. Helsingin piispa vieraili samana kesänä Neuvostoliitossa kirkollisessa valtuuskunnassa. Pääsiäisenä 1976 Wurmbrand ei saanut puhua Turun konserttitalossa eikä Espoon Dipolissa.
* Kansandemokraattinen Uusi Nainen veti lokakuussa 1968 takaisin koko painoksensa. Lehteen oli päässyt juttu, jossa torjuttiin Tsekkoslovakian miehityksen puolustelu.
* Insinööriuutiset erotti 1973 päätoimittajansa, kun lehdessä kerrottiin 40:n ruotsalaisen lehden kertoneen neuvostosotilas Ivan Moisejevin kuolemasta kidutuksen jälkeen.
* Neuvostoliiton pääkonsuli yritti estää Ahvenanmaalla mielisairaalan ylilääkärin nimittämisen. Pääkonsulin mukaan hakija oli kiitellyt Chilen junttaa yleisönosastoissa ja tunsi sympatioita kiinalaisia kohtaan.
* Neuvostoliiton omistama Teboil toi huoltoasemil

Noku eihän kukaan järkevää rakasta nykyvenäjää!

Vanha vasisti on RYSSÄN "lumoissa". Oikeat ihmiset puhuvat venäjästä.