Venäjänpropagandan aggressivinen hyökkäys Suomea vastaan syynnyyttä selkeä harhakuvia Venäjästä ja Natosta.
Harhaluulo, Venäjä on rikasmaa. Ehkä venäjän maa on rikas, 75% väestöstä meidän mittakavan mukaan ovat kirjaimellisesti köyhiä.
Venäjä pelkkää Naton hyökkäystä, vuonna 2008 Nato oli melkein lakautettu. Georgian sota, Ukrainan sota ja muu Putinin hurjastelu maailmaalla heräsi Naton henkki.
Nato on puolustusliitto, jonka tärkeimpänä tehtävänä on taata jäsenmaidensa turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Vuonna 1949 allekirjoitetun Naton peruskirjan (Pohjois-Atlantin sopimus) ytimessä on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan oikeus yhteiseen puolustautumiseen.
Nato-maat ovat sitoutuneet yhteiseen puolustukseen peruskirjansa 5 artiklan mukaisesti: hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Jokainen jäsen on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Lisäksi Nato toimeenpanee sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita ja ylläpitää laajaa kumppanuusverkostoa.
Naton yhteinen puolustus käsittää jäsenmaiden alueen puolustamisen ohella varautumisen myös muihin turvallisuusuhkiin. Nato kiinnittää kasvavaa huomiota terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, kyberhyökkäyksiin ja energiaturvallisuuden häiriöihin. Liittokunnan viimeisimmän strategisen konseptin (2010) mukaan ”Nato tarjoaa sekä pelotteen että puolustuksen mitä tahansa vihamielistä uhkausta vastaan, mukaan lukien nähtävissä olevia uudentyyppisiä uhkia vastaan, jotka vaarantavat joko yksittäisten jäsenmaiden tai koko liittokunnan turvallisuutta.”
Naton kriisinhallinta toteutetaan YK:n periaatteiden ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella. Naton vahvuusalue on vaativa sotilaallinen kriisinhallinta. Nato osallistuu myös konfliktien jälkeiseen vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen. Naton kriisinhallinta perustuu kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka painottaa tiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken. Keväällä 2014 Naton kriisinhallintaoperaatioissa oli yhteensä yli 60 000 sotilasta. Operaatioihin osallistuu myös kumppanimaita.
Natolla on laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluu – jäsenmaat mukaan luettuna – yhteensä noin 70 maata. Kumppanuusyhteistyön painopistealueita ovat olleet Venäjä-yhteistyö, Nato-EU -suhteet sekä yhteistyön tiivistäminen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. Myös niin sanotut globaalit kumppanit, kuten Australia, Etelä-Korea, Japani ja Uusi-Seelanti, ovat Natolle yhä tärkeämpiä.
Nato on perustamisestaan lähtien ollut Atlantin yli ulottuva arvoyhteisö, joka sitoo Yhdysvallat konkreettisesti Euroopan turvallisuuteen. Ukrainan kriisi sekä maailman moninapaistuminen korostavat entisestään transatlanttisen yhteistyön merkitystä. Aiempaa tasapuolisempi taakanjako liittolaisten kesken ja keskinäinen solidaarisuus ovat avainasemassa Naton tulevan toimintakyvyn varmistamisessa.
Harhaluulo, Venäjä on rikasmaa. Ehkä venäjän maa on rikas, 75% väestöstä meidän mittakavan mukaan ovat kirjaimellisesti köyhiä.
Venäjä pelkkää Naton hyökkäystä, vuonna 2008 Nato oli melkein lakautettu. Georgian sota, Ukrainan sota ja muu Putinin hurjastelu maailmaalla heräsi Naton henkki.
Nato on puolustusliitto, jonka tärkeimpänä tehtävänä on taata jäsenmaidensa turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Vuonna 1949 allekirjoitetun Naton peruskirjan (Pohjois-Atlantin sopimus) ytimessä on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan oikeus yhteiseen puolustautumiseen.
Nato-maat ovat sitoutuneet yhteiseen puolustukseen peruskirjansa 5 artiklan mukaisesti: hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Jokainen jäsen on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Lisäksi Nato toimeenpanee sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita ja ylläpitää laajaa kumppanuusverkostoa.
Naton yhteinen puolustus käsittää jäsenmaiden alueen puolustamisen ohella varautumisen myös muihin turvallisuusuhkiin. Nato kiinnittää kasvavaa huomiota terrorismiin, joukkotuhoaseiden leviämiseen, kyberhyökkäyksiin ja energiaturvallisuuden häiriöihin. Liittokunnan viimeisimmän strategisen konseptin (2010) mukaan ”Nato tarjoaa sekä pelotteen että puolustuksen mitä tahansa vihamielistä uhkausta vastaan, mukaan lukien nähtävissä olevia uudentyyppisiä uhkia vastaan, jotka vaarantavat joko yksittäisten jäsenmaiden tai koko liittokunnan turvallisuutta.”
Naton kriisinhallinta toteutetaan YK:n periaatteiden ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella. Naton vahvuusalue on vaativa sotilaallinen kriisinhallinta. Nato osallistuu myös konfliktien jälkeiseen vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen. Naton kriisinhallinta perustuu kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka painottaa tiivistä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken. Keväällä 2014 Naton kriisinhallintaoperaatioissa oli yhteensä yli 60 000 sotilasta. Operaatioihin osallistuu myös kumppanimaita.
Natolla on laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluu – jäsenmaat mukaan luettuna – yhteensä noin 70 maata. Kumppanuusyhteistyön painopistealueita ovat olleet Venäjä-yhteistyö, Nato-EU -suhteet sekä yhteistyön tiivistäminen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. Myös niin sanotut globaalit kumppanit, kuten Australia, Etelä-Korea, Japani ja Uusi-Seelanti, ovat Natolle yhä tärkeämpiä.
Nato on perustamisestaan lähtien ollut Atlantin yli ulottuva arvoyhteisö, joka sitoo Yhdysvallat konkreettisesti Euroopan turvallisuuteen. Ukrainan kriisi sekä maailman moninapaistuminen korostavat entisestään transatlanttisen yhteistyön merkitystä. Aiempaa tasapuolisempi taakanjako liittolaisten kesken ja keskinäinen solidaarisuus ovat avainasemassa Naton tulevan toimintakyvyn varmistamisessa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Suomi on jo kahden vuosikymmenen ajan tehnyt yhteistyötä Naton kanssa niin puolustushallinnon kuin muidenkin ministeriöiden toimialalla. Puolustuksen alalla tehtävä yhteistyö kehittää puolustusvoimien yhteistoimintakykyä ja suorituskykyjä. Myös EU:ssa ja pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä nojaudutaan Naton standardeihin, konsepteihin ja toimintatapoihin.
Suomelle tärkeitä kumppanuustyökaluja ovat suunnittelu- ja arviointiprosessi (Planning and Review Process, PARP) ja evaluointiohjelma (Operational Capabilities Concept, OCC). PARP-prosessissa kumppanuustavoitteet on integroitu puolustusvoimien kehittämisohjelmaan, jolloin niillä voidaan kattavasti kehittää puolustusvoimien suorituskykyjä. OCC-evaluointiohjelma puolestaan antaa palautteen suorituskyvyn tasosta ja kansainvälisestä vertailtavuudesta. Suomen ilmavoimien valmiusyksikkö on arvioitu tässä ohjelmassa jo kaksi kertaa korkeimmalle tasolle. Korkeimmalle tasolle on arvioitu lisäksi puolustusvoimien suojelupuolustuksen, erikoisjoukkojen ja eräiden merivoimien joukkojen osaaminen.
Monikansallisesta suorituskyky-yhteistyöstä esimerkkinä on kymmenen Nato-maan, Suomen ja Ruotsin strateginen ilmakuljetushanke (Strategic Airlift Capability, SAC), jota Suomi on käyttänyt muun muassa kriisinhallintajoukkojensa materiaalikuljetuksiin. Suomella ei olisi ollut muutoin mahdollisuuksia hankkia strategista ilmakuljetuskykyä. Myös ilmatilannekuvan vaihtamista koskevaa yhteistyötä tehdään Suomen, Norjan ja Baltian maiden kesken hyödyntäen Naton järjestelmää (Air Situation Data Exchange, ASDE). Lisäksi Suomi osallistuu eräisiin Naton niin sanottuihin Smart Defence –hankkeisiin. Uusia yhteistyömahdollisuuksia on myös kyberalan tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnassa.
Naton puitteissa kehitetty sotilaallinen yhteistoimintakyky tukee Suomen osallistumista sotilaalliseen kriisinhallintaan – riippumatta siitä, onko kyseessä Naton, EU:n vai YK:n johdolla toteutettava operaatio. Lisäksi sotilaallisen yhteistoimintakyvyn kehittäminen parantaa teknisiä valmiuksia ottaa kansainvälistä apua vastaan tilanteessa, jossa Suomea kohtaisi kriisi ja kansainvälistä apua tarjottaisiin Suomelle. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa puolustusvoimille on annettu velvoite luoda avun vastaanottokyky.
Suomi on osallistunut lähes kaikkiin Naton toimeenpanemiin operaatioihin. Suomi osallistui ensimmäiseen Nato-johtoiseen operaatioon (IFOR, myöhemmin SFOR) 1990-luvun puolivälissä Bosnia-Hertsegovinassa ja on tämän jälkeen osallistunut operaatioihin Kosovossa (KFOR) 1999 alkaen ja Afganistanissa 2002 alkaen (ISAF 2003-). Näissä operaatioissa saavutetut kokemukset ovat arvokkaita sekä puolustusvoimille että yksittäisten sotilaiden osaamiselle.
Harjoitus- ja koulutustoiminnan merkityksen arvioidaan kasvavan. Suomi kehittää valmiuksiaan ja suorituskykyjään osallistumalla Naton harjoituksiin ja isännöi itse monikansallisia harjoituksia. Suomi osallistuu myös Naton nopean toiminnan NRF-joukkojen (NATO Response Force) toimintaan. NRF-yhteistyön kautta puolustusvoimat voi osallistua vaativimpiin kansainvälisiin harjoituksiin. NRF-joukkopooliin on asetettu tai asetetaan muun muassa maavoimien suojelun erikoisosasto, ilmavoimien valmiusyksikkö, merivoimien rannikkojääkäriyksikkö, maavoimien helikopteriyksikkö, maavoimien jääkäriyksikkö ja merivoimien miinantorjunta-alus. Vastaavasti suunnitelmallista osallistumista myös Euroopan unionin taisteluosastoihin (EU Battle Groups, EUBG) jatketaan.
Suomi on myös edustettuna Naton rakenteissa ja tekee yhteistyötä Naton virastojen ja osaamiskeskusten kanssa. Lisäksi koulutusyhteistyö on tiivistä. Suomalaisia opiskelee useissa Naton ja Nato-maiden oppilaitoksissa. Vastaavasti Suomi järjestää Nato- ja kumppanimaiden henkilöstölle avoimia kursseja ja koulutustilaisuuksia.
Jos on järkeviä kysymyksiä, kysy pois!
ISAF-operaation päättymisen myötä Nato on uudessa tilanteessa, kun osallistumisen kriisinhallintaoperaatioihin ennakoidaan vähentyvän. Tällä on vaikutuksensa myös kumppanuusyhteistyöhön. Kysymys kuuluu, kuinka operaatioissa hankittu yhteistoimintakyky voidaan säilyttää?
Jatkossa yhteistoimintakykyä ylläpidetään yhä enemmän koulutus- ja harjoitustoiminnalla. Nato käynnisti vuonna 2012 yhteistoimintakyvyn parantamiseen tähtäävän aloitteen (Connected Forces Initiative, CFI), johon Suomenkin on tärkeää osallistua. Naton NRF-joukkojen merkitys harjoitustoiminnassa kasvaa.
Nato kehittää jatkuvasti kumppanuusyhteistyötään ja odottaa myös kumppanien osallistuvan kehittämiseen. Suomi on aktiivisena kumppanina tuonut keskusteluun omia tavoitteitaan ja näkemyksiään. Koska Naton yli 40 kumppanimaata on hyvin heterogeeninen joukko, Suomi on korostanut tarvetta kohdistaa yhteistyötä kunkin kumppanimaan kiinnostuksen, tarpeiden ja osaamisen mukaan. Suomelle keskeinen tavoite on myös parantaa operaatioihin osallistuvien kumppaneiden varhaista osallistumista niiden operaatioiden suunnitteluun, joihin ne harkitsevat osallistuvansa.
Suomen ulko- ja puolustusministerit ja Suomen Nato-suurlähettiläs sekä suomalaisasiantuntijat ovat voineet osallistua kumppanimaille avoimiin kriisinhallintaoperaatioita (ISAF, KFOR) koskeviin kokouksiin. Nämä kokoukset ovat olleet Suomelle keskeisiä tiedonsaanti- ja vaikutuskanavia. Natossa on kokoonnuttu myös niin sanotuissa joustavissa formaateissa, mikä tarkoittaa mahdollisuutta järjestää Naton kokouksia tiettyjen halukkaiden kumppanien kanssa eri teemoista. Toistaiseksi yksittäisissä kokouksissa on käsitelty merirosvoutta, kumppanuuksia, ohjuspuolustusta ja kyberturvallisuutta.
Jatkossa em. ”operaatiokokoukset” vähenevät. Joustavien formaattien kokousten järjestäminen on aina tapauskohtaista. Suomen näkökulmasta on tärkeää, että kiinnostuneet kumppanit voivat jatkossakin käydä säännöllistä dialogia Naton kanssa molemminpuolista mielenkiintoa herättävistä kysymyksistä.
Natossa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota globaaleihin kumppaneihin ja avattu rauhankumppanuuden yhteistyömuodot kaikille kumppanimaille. Tulevaisuuden haasteisiin lukeutuu kumppanuusyhteistyöhön käytettävissä olevien resurssien riittävyys, kun Naton kumppanuusverkosto laajenee ja yhä uusia maita tulee Naton kumppanuustyökalujen piiriin.
Relevantti kysymys Suomen ja Ruotsin kaltaisille kumppaneille on myös se, tuleeko kumppanuuden katto vastaan jossain vaiheessa? Joidenkin Nato-maiden viesti tiivistä yhteistyötä hakeville maille on ollut, että liittykää jäseneksi, mikäli haluatte syvempää yhteistyötä
Suomen Vapaussota alkoi 27. tammikuuta 1918. Tämä on selkeästi todistettuna jälkipolville Suomen marsalkka, vapaaherra Carl Gustav Emil Mannerheimin muistelmissa.
Ihmisoikeudet Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951). Mannerheim kuuluu jalona Pyhiin!
Emme siis voi puhua mistään muusta kuin Vapaussodasta. Täällä esitetyt omituiset väitteet, joiden tukena on Paavo Lipposen hallituksen toimet, tai joku muu valhe, eivät vie pois Vapaussotaamme. Mannerheim taisteli meille vain hyvinvointia. Ryöväri on pakko lopettaa.
On tärkeää poistaa eriarvoisuutta! Pitää myös muistaa, että on hirveän tärkeää vapauttaa Venäjä roskaväen teatterista. Täysin luonnollinen asia. Meidän tulee olla aina ystävällisiä joka suuntaan. Länsi on suuri kokonaisuus. Ylläpidämme Natoa ja YK:ta. Lännessä myös ympäristöasiat yhdistävät. Puolustusvoimia pitää vahvistaa. Ihmisoikeudet ja demokratia pelastettiin Vapaussodassa. Suomi saavutti Vapauden. Työväestömme ja talonpoikiemme muodostamat Suojeluskunnat vapauttivat meidät. Saksakin tuki! Opimme lukemaan jo 1600 luvun alussa. Venäläiset seuraavat tilanteen kehittymistä maanpaossa lännessä. Urho Kekkonen oli vapaussoturi. On itsestään selvää haluta vapauttaa koko barbaarien hävittämä ja raiskaama Karjala, jota ilkkuen vainolainen ryövää. Stalin on pahalla taas koulukirjoissa. Maailma tukee meitä ja Vapaussotaamme. Kukaan ei hyväksy stalinismia, päinvastoin se oli kirosana Jeltsinillekin, joka piti viimeisen puheensa pistooli selän takana. Tämän jälkeen hän ei saanut tavata ketään ulkopuolista. Toimittaja toisensa perään surmataan.
Jeltsinin lähipiiri pakeni Yhdysvaltoihin. Ei rikollisen miehityksen poismeno Balttiasta vie pois Vapaussotaamme. Ei sitä vie pois nykyinen paha lamakaan. On tärkeää kunnioittaa Vapaussotaa. On ensiarvoisen tärkeää olla edelleen Ruotsin kaunis maakunta. Ruotsin ja Saksan avulla on kaikki sivistys tullut Suomeen. Kyllä meidän kelpaa olla puhdas voimakas Maailman puolustusjärjestö Nato. Tämän lisäksi että olemme oikein viimeisen päälle Nato, pidämme huolta luonnollisesti Suomen puolustusvoimista osana Länttä. Kaikki vapaan maailman aseet ja osaaminen myös ovat meillä. Valtava "omaisuus" puolustaa Eurooppaa.
Miljardi miljardia dollaria tuhatkertaisesti. Vainolainen russia vankila on vain rikollinen miehitys. Saatanan valtakunta on vain hullun duuma, joka taputtaa
hullulle kansojen murhaaja teurastaja Lenin/Putin/Stalin. Suomi on LÄNSI.
Tulevaisuuden HUIPPUA on meillä Euroopan Yhdysvallat! Impivaara yksin on mahdotonta. Uusi Manner on Uusi Eurooppa me itse Amerikan Yhdysvallat.
Vapaakauppa-alue uuden ja vanhan Euroopan kesken, on hyvä asia. Se mahdollistaa suuret ammattiyhdistysliitot vapaassa maailmassa ja järjestötoiminnan kaikilla tasoilla. Yritykset palvelevat Euroopassa ja Yhdysvalloissa kansaa ja mitään raja-aitoja ei pidä rakentaa. Me emme tarvitse mitään rautaesirippuja, jotka eristäisivät suupalaksi tolloksi. Jättiläinen Metropoli, suuret palkat työntekijöille, Guggenheim ja upeita pilvenpiirtäjiä.
Tärkeintä on kuulua Natoon. Yhteinen maailman ympäri ulottuva hyvän elämän puolustus. Suomi sai Naton vuonna 1949 YK salaiset sopimukset ovat aina turvamme. On äärettömän tärkeää, että on aukoton puolustus "piiritystilanne"
koko hyvän maailman kanssa. Länsimielinen Kansallisvaltio Kiina vihaa venäläisiä.
Kaikki olemme yhtä! Vainolainen saatanan valtakunta rus on pelkkä julma miehitys.
Siitä viides artikkelista.
Yhteinen puolustus on Naton tärkein tehtävä. Nato ylläpitää kykyä toteuttaa turvatakuu kaikille jäsenilleen. Naton peruskirjan 5 artiklan perimmäinen tarkoitus on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle. Yhdysvaltain sotilaalliset suorituskyvyt ovat merkittävin osa Naton yhteistä puolustusta ja pelotetta.
Naton yhteinen puolustus perustuu integroituun sotilaalliseen komentorakenteeseen, yhteiseen puolustussuunnitteluprosessiin ja harjoituksiin. Nämä järjestelyt varmistavat, että Nato myös kykenee lunastamaan turvatakuun, mikäli tarve ilmenisi. Vastaavia järjestelyitä ei rakenneta Euroopan unioniin tai Pohjoismaiden välille.
Päätös 5 artiklan mukaisten turvatakuiden käyttöön ottamisesta tehtiin 12.9.2001, päivä New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskujen jälkeen. Päätöksen nojalla Nato toimeenpani operaation (Eagle Assist), joka tuki Yhdysvaltain ilmatilan valvontaa. Nato myös tuki Talebanin ja Al-Qaidan vastaista koalitiota Afganistanissa lokakuussa 2001. Päätös osoitti, että myös niin sanotut uudet uhkat voivat johtaa 5 artiklan käyttöönottoon, mikäli Pohjois-Atlantin neuvosto niin päättää.
Naton peruskirjan 4 artiklan mukaan jokainen Nato-maa voi pyytää turvallisuuskonsultaatiota kokiessaan uhkaa alueelliselle koskemattomuudelleen tai turvallisuudelleen. Turvallisuuskonsultaatiot antavat liittokunnalle mahdollisuuden arvioida uhkan luonnetta ja suunnitella yhteisiä toimia. 4 artiklan nojalla Nato on mm. vahventanut Turkin ilmapuolustusta molempien Persianlahden sotien (1991, 2003) sekä Syyrian kriisin (2012) yhteydessä. Ukrainan kriisin yhteydessä keväällä 2014 Nato kokoontui 4 artiklan mukaisiin turvallisuuskonsultaatioihin Puolan pyynnöstä.
Viime vuosina huomiota on kiinnitetty kasvavassa määrin yhteisen puolustuksen toimeenpanomekanismeihin. Tähän liittyen on tehostettu puolustussuunnittelua (Baltian maiden sisällyttäminen puolustussuunnitelmiin), otettu Naton komentorakenneuudistuksessa alueelliset näkökohdat huomioon (Naton komentorakenteen esikuntia esimerkiksi kannustetaan tiivistämään yhteyksiä jäsenmaiden kansallisiin esikuntiin), lisätty 5 artiklan mukaista harjoittelua sekä käynnistetty Naton strategisen ohjuspuolustusjärjestelmän rakentaminen. Ohjuspuolustuskyky on osa Naton yhteistä puolustusta ja antaa valmistuttuaan suojan eurooppalaisten jäsenmaiden alueelle, väestölle ja joukoille. Ukrainan kriisin myötä Nato on edelleen vahventanut yhteistä puolustusta itäisissä jäsenmaissa.
Naton kannalta on olennaista, että Yhdysvallat on selkeästi ilmaissut olevansa jatkossakin sitoutunut Euroopan turvallisuuden ja vakauden ylläpitoon ja ylläpitävänsä 5 artiklan velvoitteiden edellyttämät suorituskyvyt.
Suomen näkökulmasta merkittävää on, että Nato-jäsenyys ja sen takana olevat liittokunnan voimavarat ennaltaehkäisisivät osaltaan Suomeen kohdistuvan sotilaallisen painostuksen, hyökkäyksen uhan tai sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuutta. Nato-jäsenyyden myötä mahdollisen hyökkääjän tulisi ottaa huomioon Suomen omien puolustusvoimien lisäksi koko liittokunnan sotilaallinen voima. Nato-maana Suomi myös tarvittaessa puolustautuisi liittolaisten tuella.
Älä pelkkä veli venäläinen, kysy pois jos jotain epäselva!
Monikansallista puolustusyhteistyötä tehdään Natossa usealla tasolla. Naton rakenteissa palvelevien ja Nato-maiden kansallisten ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiantuntijoiden lisäksi yhteistyöverkostoon kuuluvat maitten puolustusvoimien sotilasasiantuntijat ja muun valtionhallinnon siviiliasiantuntijat. Muuta jatkuvasti käynnissä olevaa perustoimintaa ovat jäsenmaiden yhteinen puolustussuunnitteluprosessi, sotilaallisten suorituskykyjen kehittäminen sekä koulutus- ja harjoitustoiminta. Naton tärkeä perustehtävä on myös liittokunnan ilmatilan koskemattomuuden turvaaminen osana integroitua ilmapuolustusjärjestelmää.
Naton suorituskyvyt koostuvat jäsenmaiden kansallisista asevoimista ja voimavaroista, yhteisestä puolustussuunnittelujärjestelmästä sekä yhteisestä komento- ja joukkorakenteesta. Naton puolustussuunnittelujärjestelmän avulla ohjeistetaan jäsenmaiden sotilaallisten suorituskykyjen kehittämistä ja toimintavalmiuden ylläpitoa liittokunnan tehtävien toteuttamiseksi. Aikajänteenä on keskipitkän- ja pitkän aikavälin suunnittelu, mutta mahdollisuuksien mukaan reagoidaan myös meneillään olevissa operaatioissa ilmeneviin suorituskykypuutteisiin.
Jäsenmaita kannustetaan kehittämään varsinkin vaativimpia suorituskykyjä monikansallisesti. Huomiota kohdistetaan priorisoituihin suorituskykypuutteisiin ja suorituskykyjen ylitarjontaan, jolloin suorituskykyjen kehittämistä ohjataan vaihtoehtoisiin kohteisiin.
Suorituskykyjen kehittämisessä merkittäviä haasteita ovat viime vuosina olleet puolustusbudjettien leikkaukset useimmissa Nato-maissa sekä puolustusmateriaalin yleistä hintatasoa nopeampi kallistuminen. Vuonna 2012 Nato-maat hyväksyivät tavoitteen varmistaa liittokunnan kyky toteuttaa tehtävänsä myös tulevaisuudessa. Tämän ”NATO Forces 2020” tavoitteen mukaan Naton joukkojen tulee olla pienemmät, liikkuvammat, joustavammat, valmiit, teknologisesti edistyneet ja ammattimaisesti johdetut. Joukkojen tulee voida toimia yhdessä kaikissa toimintaympäristöissä ja myös kumppaneiden kanssa. Keskeiset keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat niin sanottu ”Smart Defence” ja ”Connected Forces Initiative” (CFI).
Smart Defencen tavoitteena on käyttää olemassa olevat puolustusmenot mahdollisimman kustannustehokkaasti kolmella raiteella: (1) priorisoinnit ja keskittyminen kriittisiin suorituskykyalueisiin, (2) erikoistuminen sekä (3) monikansallisen hankeyhteistyön lisääminen. Käytännössä Nato-maiden yhteistyössä on painottunut kolmas raide eli monikansalliset hankkeet. CFI-aloitteella pyritään parantamaan joukkojen yhteistoimintakykyä esimerkiksi lisäämällä harjoitustoimintaa ja hyödyntämällä paremmin teknologiaa maitten yhteistyössä
Täänäkevänä oli nähty miten Naton huoltovarmus pelaa, se oli erinomaista toiminta.
Natossa tehtävä huoltovarmuustyö tukee kansallisesti ylläpidettävää siviili- ja sotilaallista huoltovarmuutta, pääpainona sotilaallinen huoltovarmuus. Naton käytössä on yli 12 000 kilometriä pitkä ja 13 jäsenmaan alueelle ulottuva öljy- ja kaasuputkiverkosto, joka rakennettiin kylmän sodan aikana tukemaan liittokunnan operaatioiden polttoainetarpeita.
Huoltovarmuuden kannalta merkittävät toimielimet ovat Naton huolto- ja logistiikkavirasto NSPA (NATO Support Agency) ja Naton siviilivalmiussuunnittelukomitea ja sen sektorikohtaiset alatyöryhmät, jotka kattavat teollisuus- ja viestintäalan, kuljetusalan, pelastuspalvelun sekä lääkintä-, maatalous- ja elintarvikehuollon. Naton siviilisektorin yhteistyö tukee jäsenmaiden varautumista suuronnettomuuksiin, terroritekoihin ja muihin niin sanottuihin uusiin uhkiin.
Myös kumppanimaat voivat osallistua pääosaan siviilivalmiussuunnittelukomitean ja sen alatyöryhmien toimintaan. Sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta keskeisimpiä Suomen yhteistyön muotoja ovat tällä hetkellä esimerkiksi puolustusmateriaalijohtajien alaisuudessa tehtävä työ, huoltoviraston puitteissa toteutetut hankkeet sekä logistiikkakomiteassa tehtävä työ.
Jäsenmaat osallistuvat täysimääräisesti Naton huoltovarmuusyhteistyöhön. Yhteistyö tukee yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta olennaisten tuotteiden ja palveluiden saatavuutta kriisitilanteessa. Nato esimerkiksi ylläpitää listausta sotilaskäyttöön soveltuvasta merikuljetuskalustosta.
Nato-maana Suomi voisi solmia nykyistä kattavampia huoltovarmuussopimuksia muiden Nato-maiden kanssa, kun niissä ei enää olisi Naton jäsenmaiden nyt käyttämiä Washingtonin sopimuksen 8 artiklan varaumia. Kyseisen artiklan mukaan jäsenmaat eivät saa tehdä Washingtonin sopimuksen kanssa ristiriidassa olevia kansainvälisiä sitoumuksia.
Toivottaavasti tuntemattomien sotilaiden torjunta tulee kysymykseen.
Kansainvälisen kriisinhallinnan toimintaympäristö on muuttunut yhä vaativammaksi. Aseelliset konfliktit ovat usein valtioiden sisäisiä ja epäsymmetrisiä. Osapuolina voi olla ei-valtiollisia ryhmittymiä, jotka verkostoituvat yli rajojen. Siviiliväestöön kohdistuvaa väkivaltaa ja terroria käytetään sodankäynnin välineinä. Vastaavasti kriisinhallinnan tehtäväkenttä on laajentunut ja saanut uusia muotoja. Samalla kriisialueella toimii samanaikaisesti suuri joukko kansainvälisiä järjestöjä, kehitysrahoituslaitoksia ja kahdenvälisiä avunantajia.
Kansainvälisen yhteisön kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen sitoutuminen kriisialueiden tukemiseen on avainasemassa. Käytettävä keinovalikoima valitaan kunkin kriisialueen tarpeiden pohjalta. Aseellisten konfliktien yhteydessä joudutaan usein keskittymään turvallisuustilanteen vakauttamiseen ja välittömän hädän lievittämiseen. Tällöin sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä humanitaarisen avun roolit ja yhteistyö korostuvat. Kestävien tulosten saavuttaminen edellyttää yhteisiä tavoitteita sekä eri keinojen oikein painotettua ja usein samanaikaista käyttöä.
Nato on perustamisestaan lähtien sitoutunut YK:n periaatteisiin ja tavoitteisiin ja tunnustaa YK:n ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpidosta. Kaikki Naton operaatiot ovat YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamia. Vuosina 1992–1995 Naton sotilaallista voimaa käytettiin YK:n tukena entisen Jugoslavian konfliktin lopettamiseksi. Vuonna 1995 perustettiin Naton toimeenpanema kriisinhallintaoperaatio Bosnia-Hertsegovinassa (IFOR, SFOR) ja vuonna 1999 Kosovossa (KFOR). Afganistanin ISAF-operaatio alkoi vapaaehtoisten joukkoja luovuttavien maiden koalitio-operaationa tammikuussa 2002, ja siirtyi myöhemmin Naton johtoon. Libyan konfliktissa Nato käynnisti vuonna 2011 monikansallisen sotilaallisen kriisinhallintaoperaation YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman toimeenpanemiseksi.
Naton kriisinhallinta perustuu kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, joka painottaa tiivistä yhteistyötä muiden kansainvälisten toimijoiden, kuten YK:n, EU:n, Etyjin ja Afrikan unionin kanssa. Naton vahvuusalueena on vaativa sotilaallinen kriisinhallinta. Tämän lisäksi Nato osallistuu kriisien jälkeiseen vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen. Nato-johtoisiin operaatioihin osallistuu myös kumppanimaita ja Naton puolustussuunnittelun ja suorituskyky-yhteistyön kautta kehitetty sotilaallinen yhteistoimintakyky mahdollistaa monikansallisten kriisinhallintaoperaatioiden käytännön toteuttamisen.
Afganistanin ISAF-operaatio on vaikuttanut merkittävästi Naton laaja-alaisen kriisinhallintakonseptin kehittämiseen, jota sovelletaan nykyisin kaikessa Naton kriisinhallinnassa. ISAF-operaatiolla on luotu yhdessä maan omien turvallisuusviranomaisten kanssa edellytyksiä siviilitoimijoiden työlle. Kansainvälisen yhteisön laajamittainen ja pitkäkestoinen kehityspanos on välttämätön demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallinnon vahvistamiseksi sekä ihmisoikeuksien toteutumiseksi.
Naton esikuntiin on perustettu myös siviilikriisinhallintaa koskevaa suunnitteluosaamista, mutta lähtökohtaisesti nojataan jäsenmaiden voimavaroihin. Sekä sotilaalliset että ei-sotilaalliset näkökohdat pyritään huomioimaan mahdollisimman kattavasti Naton kriisinhallintaoperaatioita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Vastaavasti pyritään edistämään siviili- ja sotilastoimijoiden välistä kokemusten vaihtoa sekä yhteistä koulutus- ja harjoitustoimintaa.
Yhteistyö Venäjän kanssa on täänä päivänä on nolla tasolla kun paljastu Venäjän apu talibanille.
Koko kylmän sodan jälkeisen ajan Nato on pyrkinyt kehittämään yhteistyötä Venäjän kanssa. Nato aloitti vuonna 1997 erityiskumppanuuden Venäjän kanssa ja vuonna 2002 perustettiin Naton ja Venäjän yhteistyöneuvosto (NATO-Russia Council, NRC) käsittelemään turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä asioita. Vaikeuksista huolimatta Venäjä-yhteistyön tehostaminen on ollut yksi Naton kumppanuustoiminnan tärkeimmistä tavoitteista, sillä Venäjän rooli euroatlanttisen alueen turvallisuudessa on erittäin merkittävä.
Venäjä lähestyy kansainvälistä järjestelmää eri näkökulmasta ja kokee monet Naton toiminnot sekä laajentumisen itseään kohti suunnattuina. Venäjän puolustusdoktriinissa (2010) nähdään Naton rakenteiden tuleminen Venäjän rajoille ”vaarana, joka saattaa kehittyä sotilaalliseksi uhaksi”. Venäjän johdon lausuntoja voi myös tulkita Venäjän sisäpolitiikan näkökulmasta, sillä omien kansalaisten enemmistö suhtautuu edelleen varauksellisesti Natoon Neuvostoliiton entisenä vastustajana.
Viimeksi Natoon liittyneiden uusien jäsenmaiden kokemukset Venäjän-suhteistaan ovat vaihdelleet. Joissakin tapauksissa aiemmat ristiriidat ovat jatkuneet jäsenyyden tultua voimaan. Toisissa tapauksissa jäsenyyden toteutuminen on antanut mahdollisuuden rakentaa suhteita uudelleen. Baltian maille Nato-jäsenyys on antanut selkänojan, jonka varassa ne voivat kehittää kahdenvälisiä suhteitaan Venäjään varmemmalta pohjalta. Myös Puolan ja Venäjän suhteet alkoivat normalisoitua pitkän vaikean ajanjakson jälkeen Puolan liityttyä jäseneksi.
Naton ja Venäjän yhteistyö on käytännön tasolla edennyt tietyillä osa-alueilla lupaavasti, kuten Afganistanin vakauttamisessa, varautumisessa terrorismin torjuntaan sekä merellisissä pelastustoimissa. Käytännön kriisinhallintayhteistyöllä on ollut olennainen merkitys luottamuksen rakentamisessa. Venäjä on osallistunut Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin Balkanilla ja tukenut Naton ISAF-operaatiota sallimalla Nato-joukkojen huoltokuljetukset alueensa kautta. Lisäksi Venäjän merivoimat on osallistunut Naton 5 artiklan mukaiseen operaatioon Välimerellä.
Nato maiden mahdollisuksia.
Nato on hallitustenvälinen organisaatio, eli sillä ole ylikansallista päätösvaltaa toisin kuin esimerkiksi Euroopan unionilla. Naton korkein päätöksentekoelin on Pohjois-Atlantin neuvosto (North Atlantic Council, NAC), jossa jokaisella jäsenmaalla on pysyvä suurlähettilästasoinen edustaja. Neuvosto kokoontuu säännöllisesti myös ulko- ja puolustusministereiden sekä huippukokouksissa valtioiden- ja hallitusten päämiesten tasolla. Naton sotilaallinen rakenne ja sen kaikki toiminta noudattaa jäsenmaiden antamaa poliittista ohjausta.
Naton päätöksentekosääntönä on konsensus eli yksimielisyys. Natossa ei siis äänestetä eikä tehdä enemmistöpäätöksiä. Jokainen jäsenmaa osallistuu päätöksentekoon tasa-arvoisesti, riippumatta sen koosta tai poliittisesta, sotilaallisesta tai taloudellisesta voimasta. Jokaisella jäsenmaalla on myös mahdollisuus pysäyttää Naton päätöksenteko silloin, kun tärkeät kansalliset edut ovat kyseessä.
Konsensusperiaatteesta seuraa, että Nato toimii neuvotellen. Neuvotteluja eli konsultaatiota käydään jäsenmaiden edustajien kesken, kunnes yhteisymmärrys saavutetaan tai kunnes todetaan, ettei yhteistä näkemystä ole saavutettavissa. Vaikuttaminen Naton linjauksiin edellyttää aktiivista osallistumista päätösten muotoiluun ja valmisteluun.
Ylivoimaisesti suurimpana jäsenmaana Yhdysvalloilla on Natossa luonnollisesti merkittävästi vaikutusvaltaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Yhdysvallat saisi aina tahtonsa läpi. Jokainen jäsenmaa, Yhdysvallat mukaan lukien, joutuu toisinaan hyväksymään myös omasta näkemyksestään poikkeavia päätöksiä. Pitkäaikaisina liittolaisina Yhdysvallat ja Eurooppa käyvät Natossa läheistä neuvonpitoa myös kiistakysymyksissä.
Natoon pätevät samat lainalaisuudet kuin muuhunkin monenkeskiseen yhteistyöhön. Jokainen jäsenmaa joutuu joskus tekemään kompromisseja, mutta kaikki jäsenmaat voivat myös vaikuttaa. Viime kädessä pienet maat ovat monikansallisen yhteistyön suurimpia hyötyjiä. Aivan kuten missä tahansa kansainvälisessä organisaatiossa, rakentavan aktiivisella suhtautumisella yhteistyöhön ja taitavalla diplomatialla myös pienet jäsenmaat voivat vaikuttaa merkittävälläkin tavalla asioiden etenemiseen.
Esimerkiksi kylmän sodan loputtua Natossa aktiivisesti toiminut Tanska on onnistunut vaikuttamaan Naton laajentumisprosessin ja kumppanuusyhteistyön toteuttamiseen. Myös Naton ja EU:n omaksuma kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan käsite oli alun perin Tanskan aloite Naton neuvostossa.
Toinen hyvä esimerkki Suomen lähiympäristöstä on Viro, joka on Natoon liityttyään tullut tunnetuksi aktiivisena ja kyvykkäänä jäsenmaana ja soveltanut menestyksekkäästi Nato-yhteistyössä kyberpuolustuksen osaamistaan. Norja taas on hyödyntänyt vahvaa Venäjän-tuntemustaan Naton ja Venäjän välisten suhteiden kehittämiseksi. Edelleen Baltian maat ja Norja ovat toimineet johdonmukaisesti ja myös tuloksekkaasti Naton yhteisen puolustuksen mekanismien vahventamiseksi.
Nato on kasvanut 12 perustajajäsenen yhteisöstä 28 jäsenmaan puolustusliitoksi kuuden laajentumiskierroksen seurauksena. Laajentuminen perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 10 artiklaan, jonka mukaan ”liittokunta voi kutsua jäsenikseen minkä tahansa Euroopan valtion, jonka jäsenyys edistäisi sopimuksen periaatteita ja Pohjois-Atlantin alueen turvallisuutta.
Naton vaatimukset kylmän sodan jälkeen liittyneille uusille jäsenmaille ilmenevät vuoden 1995 laajentumisselvityksestä (Study on NATO Enlargement). Uusien jäsenten tulee olla demokraattisia vapaan markkinatalouden maita, jotka kohtelevat vähemmistöjään Etyjin periaatteiden mukaisesti ja ratkaisevat kiistansa rauhanomaisin keinoin. Lisäksi uusien jäsenmaiden odotetaan kehittävän sotilaallista yhteistoimintakykyään sekä osallistuvan liittokunnan kaikkeen toimintaan maan kokoon ja taloudelliseen suorituskykyyn nähden kohtuullisella panoksella. Uusille jäsenmaille on myös asetettu sotilaallisia minimivaatimuksia, jotka tulee täyttää ennen jäsenyyden toteutumista. Viime kädessä uusien jäsenten hyväksyntä on poliittinen päätös.
Nato tukee hakijamaiden valmistautumista jäsenyyteen vuonna 1999 käynnistetyn toimintaohjelman (Membership Action Plan, MAP) avulla. MAP-ohjelmaan pääsy ei merkitse lupausta jäsenyyden toteutumisesta. MAP-ohjelmaan osallistuva maa laatii kansallisen ohjelman, jonka tavoitteet liittyvät poliittisiin, taloudellisiin, sotilaallisiin, oikeudellisiin sekä turvallisuutta koskeviin kysymyksiin. Nato arvioi tavoitteiden toteutumista säännöllisesti.
Liittymisprosessin ensimmäinen vaihe on jäseneksi haluavan maan ilmoitus kiinnostuksestaan liittyä Natoon. Tämä voi tapahtua esimerkiksi valtionjohdon kirjeellä Naton pääsihteerille. Maan ilmoitettua kiinnostuksensa jäsenyyteen se alkaa käydä niin sanottua tehostettua vuoropuhelua (Intensified Dialogue) Naton kanssa ja voi tulla hyväksytyksi MAP-ohjelmaan. Nato kutsuu uusia jäseniä huippukokouksissa, joita on viime vuosina järjestetty muutaman vuoden välein.
Jäsenyyskutsun saatuaan maa käy Naton kanssa liittymisneuvottelut, joissa sovitaan jäsenmaan velvoitteista ja siitä, miten se liitetään yhteisen puolustuksen järjestelyihin. Olennaista on määrittää vaatimustaso ennen jäsenyyden voimaantuloa sekä suunnitelmat uudistusten jatkamisesta jäsenyyden astuttua voimaan. On huomionarvoista, että uuden jäsenmaan liittyminen Natoon edellyttää, että liittyminen hyväksytään jokaisen 28 Nato-maan parlamentissa. Kyseessä on pitkä poliittinen prosessi.
Koska jäsenyys tulee ratifioida erikseen jokaisen Nato-maan parlamentissa, kestää jäsenyyden toteutuminen nopeimmillaankin noin vuoden kutsun saamisesta. Puola, Tšekki ja Unkari kutsuttiin jäseniksi vuonna 1997 ja niiden jäsenyys toteutui vuonna 1999. Niin sanotun ”Big Bang” laajentumiskierroksen kutsut lähtivät seitsemälle maalle (Viro, Latvia, Liettua, Slovenia, Slovakia, Bulgaria ja Romania) vuonna 2002 ja maiden jäsenyys toteutui 2004. Vuonna 2008 kutsuttujen Albanian ja Kroatian jäsenyys toteutui noin vuodessa.
Vaikka Naton ovi onkin periaatteessa auki uusille jäsenille, laajentumisen ajankohtaan vaikuttavat monet tekijät. Jäsenyyttä harkitseva maa ei voi lähteä siitä, että se voisi liittyä mukaan juuri sillä hetkellä kun itse haluaa. Natossa uusien jäsenten ottaminen perustuu poliittiseen harkintaan ja jäsenmaiden yksimieliseen päätökseen. On mahdollista, että Naton ovi tosiasiallisesti sulkeutuisi. Näin voi käydä, mikäli laajentumisen hinta koettaisiin liian kalliina esimerkiksi Venäjän-suhteiden kannalta.
Nato on kansainvälisen Yhteisön Puolustusliitto, jolla on YK:ssa laajat sopimukset puolustaa ihmisoikeuksia universaalisesti. Se on YK:n alainen järjestö aivan kuten kaikki muutkin kansainväliset humanitaariset järjestöt. Nato on täysin puolueeton puolustusjärjestö, eikä sitä ole suunnattu ketään vastaan. Nato puolustaa jokaista kansainvälistä järjestöä, jokaista kansanvaltaista puoluetta.Vapaita vaaleja.Natolla on omat sopimukset jokaisen kansanvaltaisen vapaan kansan kanssa, kuten esim. EU:n kaikki jäsenvaltiot. Pitää myös muistaa, että esim. Punainen Risti on integroitu Natoon ihan kuten Suomikin. Ukraina ei valitettavasti ole vielä saanut Naton kanssa yhtä mittavia sopimuksia, kuin esimerkiksi Suomi, joka käytännössä kuuluu Natoon. Itsenäisessä Suomessa järjestetään jatkuvasti kansainvälisiä isoja sotaharjoituksia.
Venäjä on loputtomiin tehnyt Ukrainan kansanmurhia ja pakkosiirretyt venäläiset ei ole tietenkään Ukrainan etu, vaan hirvittävä vaara, kun venäläisiä ei ole milloinkaan haluttu Ukrainaan. Venäjä haluaa pitää Ukrainaa orjanaan, mutta Ukraina ei suostu.
Mitä+maksa+Naton+jäsennys.
Suomen Naton jäsennys antaa mahdollisuudet Suomen teollisuudellekin.
Nato on todennut tarpeen tiivistää yhteistyötä ja verkottumista puolustusteollisuuden kanssa. Tulevaisuuden sotilaallisten suorituskykyjen menestyksekäs rakentaminen niukkenevien resurssien ja kasvavien operatiivisten vaatimusten olosuhteissa edellyttää puolustusteollisuuden osallistumista suorituskykytavoitteiden sekä niiden edellyttämän teknologian määrittelemiseen alusta alkaen. Uuden puolustusmateriaalin suunnitteleminen ja tuotantoon saaminen on tunnetusti aikaa vievä ja kallis prosessi.
Nato ei aseta rajoitteita jäsenmaidensa puolustusmateriaalihankinnoille, kunhan hankittava materiaali täyttää Natossa yhteisesti sovitut standardit ja muut vaatimukset. Myös Suomen korkeatasoinen puolustusteollisuus myy tuotteitaan Nato-maihin. Perinteisempien asejärjestelmien ohella Nato-maiden kasvanut mielenkiinto kyberpuolustukseen sekä kemiallisilta ja biologisilta aseilta suojautumiseen tarvittavaan teknologiseen osaamiseen on erittäin kiinnostavaa suomalaisen teknologiateollisuuden näkökulmasta.
Nato-maiden kansallisissa hankkeissa sekä liittokunnan yhteishankinnoissa suositaan yleensä Nato-maiden teollisuutta, varsinkin sen jälkeen kun kansainvälinen kilpailu puolustusmateriaalimarkkinoilla on kiristynyt määrärahaleikkausten myötä niin Euroopan kuin Pohjois-Amerikan markkinoilla. Tasaväkisissä tarjouskilpailuissa puolustusmateriaalin valmistajan kotimaan Nato-jäsenyys on usein huomioon otettava näkökulma myös sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta.
Vuonna 2007 puolustus- ja turvallisuusteollisuusstrategiaa laatineen työryhmän raportin mukaan Nato-maiden omalla teollisuudella on paremmat edellytykset muun muassa osallistua kansainvälisiin tarjouskilpailuihin, sillä niillä on pääsy tiettyihin Naton rauhankumppanuusmailta suljettuihin asiakirjoihin ja standardeihin. Lisäksi niillä on usein ennakoivaa tietoa Nato-maiden suorituskykyjen kehittymisestä
Suomen velvoitteet ja oikeudet Nato -jäsenenä
Nato on hallitustenvälinen organisaatio, jolla ei ole ylikansallista päätösvaltaa. Jäsenmaat säilyttävät täyden kansallisen itsemääräämisoikeuden. Nato on, mitä jäsenmaat haluavat sen olevan. Kaikki päätökset tehdään yksimielisesti, jolloin jokainen jäsenmaa voi halutessaan estää päätöksen synnyn.
Mikäli Suomi liittyisi Natoon, säilyisivät Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen perusperiaatteet sellaisina kuin Suomi itse haluaa. Päätökset niistä tehtäisiin edelleen kansallisesti. Nato ei voi määrätä jäsenmaitaan esimerkiksi siirtymään asevelvollisuudesta ammattiarmeijaan. Suomeen ei tulisi ydinaseita. Myös Naton tai Nato-maan pysyvän tukikohdan perustaminen Suomeen olisi erittäin epätodennäköistä ja vaatisi joka tapauksessa Suomen kansallisen hyväksynnän.
Nato-jäsenyys tarkoittaisi laaja-alaista turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä, parempaa tiedonsaantia sekä yhteistä poliittista sitoutumista liittokunnan päämääriin. Naton jäsenenä Suomi osallistuisi täysimääräisesti liittokunnan suunnitteluun, valmisteluun ja päätöksentekoon ja voisi siten myös tällä foorumilla vaikuttaa omaa turvallisuusympäristöään koskettaviin kysymyksiin.
Nato-jäsenyyden tärkeimmäksi vaikutukseksi on arvioitu sotilaallisen puolustuksemme ennaltaehkäisevän kynnyksen merkittävä vahvistuminen. Myös taloudellinen ja poliittinen paineensietokyky vahvistuisi.
Operaatiot
Päätös operaatioiden käynnistämisestä tehdään Natossa konsensusperiaatteella. Kaikki jäsenmaat ovat velvoitettuja osallistumaan liittokunnan 5 artiklan mukaisiin operaatioihin. Kukin jäsenmaa päättää itsenäisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti antamansa avun luonteen ja laajuuden. Suomen kontribuution viitteellinen tavoitetaso liittokunnan yhteiseen puolustukseen määritettäisiin jäsenyysneuvottelujen yhteydessä.
Osallistuminen muihin kuin 5 artiklan tehtäviin on jäsenmaille vapaaehtoista. Kukin maa osallistuu poliittisen tahtonsa ja omien intressiensä mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon tasavertaisen taakanjaon periaatteen. Kriisinhallintaan Suomi osallistuisi Naton jäsenenä nykyiseen tapaan ja suurin piirtein nykyisellä tasolla. Päätös joukkojen luovuttamisesta operaatioihin tehtäisiin aina kansallisesti ja suomalaiset kriisinhallintajoukot koostuisivat edelleen vapaaehtoisista reserviläisistä ja puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä.
Osallistumisen painoarvoa ei voi mitata vain lukumäärillä. Tärkeää on myös kyky ja valmius osallistua sotilaallisesti vaativiin tehtäviin. Erityisesti ne suorituskyvyt, joista liittokunnalla on suurin puute olisivat merkittävimmät (esimerkiksi kyberpuolustus, CBRN-kyvyt, tiedustelu- ja valvontakyvyt, täsmäammukset, lääkintähuolto). Suomen odotettaisiin osallistuvan kriisinhallintatehtäviin lähtökohtaisesti kaikkien puolustushaarojen suorituskyvyillä.
Kriisinhallintaoperaatioiden ohella Suomen odotettaisiin osallistuvan myös muihin tehtäviin, kuten esimerkiksi NRF-joukkoihin. Suomi on kumppanina osallistunut NRF:n RFP-joukkopooliin (Response Forces Pool). Naton jäsenenä Suomi harkitsisi osallistumista myös NRF:n valmiusosaan (Immediate Response Force, IRF). Lisäksi Suomen mahdollisesti odotettaisiin osallistuvan esimerkiksi ilmatilan alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen (Air Policing).
Taloudelliset vaikutukset
Naton toimintakustannusten jakamisessa kukin jäsenmaa on velvollinen antamaan oman panoksensa yhteisen budjettiin. Naton yhteinen budjetti sisältää siviili- ja sotilasbudjettien lisäksi erillisen investointiohjelman, jolla rahoitetaan liittokunnan infrastruktuurihankkeita. Siviilibudjetista katetaan kansainvälisen henkilöstön ja päämajan toimintamenot. Sotilasbudjetin varoja käytetään lähinnä kattamaan Naton sotilaskomitean, Nato-esikuntien sekä niihin liittyvien yhteisten johtamis- ja viestijärjestelmien kustannuksia. Investointiohjelman osalta uuden jäsenmaan ei tarvitse osallistua ennen oman jäsenyyden toteutumista aloitettujen hankkeiden kustannuksiin.
Naton käyttämän laskutavan mukaan maakohtaiset maksuosuudet määräytyvät Maailmanpankin tilastoista otettujen kansantalouden suorituskykyä koskevien lukujen perusteella (paitsi Yhdysvallat, jonka maksuosuus on kohtuullisuuden vuoksi alhaisempi kuin mitä kansantalouden koko edellyttäisi). Naton käyttämällä laskutavalla esimerkiksi Suomen maksuosuus liittokunnan yhteisiin menoihin olisi vuonna 2012 ollut suuruusluokaltaan noin 22,4 miljoonaa euroa vuodessa, mikä olisi vastannut alle yhtä prosenttia vuoden 2012 puolustusbudjetista (2,8 miljardia euroa). Tähän summaan eivät sisälly mahdollisista lisämateriaalihankinnoista, Naton operaatioihin ja nopean toiminnan NRF-joukkoihin osallistumisesta eikä Nato-tehtäviin lähetettävästä henkilöstöstä aiheutuvat kustannukset.
Naton jäsenenä Suomi lähettäisi henkilöstöä työskentelemään Nato-esikuntiin, virastorakenteeseen, Naton päämajan kansainväliseen sihteeristöön ja kansainväliseen sotilassihteeristöön. Myös kotimaassa kohdennettaisiin n
Mikäli vapaat kansat jättävät ilkivallalle (duuma on vain tekaistu ja tuettu ns. niska-laukauksilla, joita varmuudella on jatkuvasti annettu useita kymmeniä miljoonia) aukon tulla sisään, se esivalmistaa kirjoittamalla Kansainvälisen Yhteisön (Nato) vastaisia kirjoituksia.
Ostamalla mielestään strategisesti tärkeiltä alueilta maata haltuunsa. Muuttamalla väärennetyillä papereilla kohteeseen. Paha tulee sisään valheellisella petoksella.
Aina jankuttaa kokonaan valheita YK:n puolustusjärjestö Natosta. Kavaltaja ei saa onnistua kiristämään suomalaisia valehtelemaan pimeitä täysin perättömiä juttuja jatkuvasti omasta yhteisestä vapaiden kansojen puolustuksesta. Yhdistyneet Kansakunnat Nato on luonnollisesti Suomelle ensiarvoisen tärkeä, voidaksemme hoitaa hyviä suhteita Venäjään tasapuolisesti. Pitää muistaa, että oikea raha miljardit toisensa jälkeen saadaan meille Amerikan Yhdysvalloista ja Euroopasta piste. Raha ei koskaan lopu eikä sotateollisuus, joka on tärkein työllistäjä, vaikuta inflaatioon mitenkään. Kyllä samaa rahaa takaisin ylpeän makean Nousevan Auringon maasta Japanista jne. Hyvä normaali Länsimielinen Kansallisvaltio Kiina valmistaa meille jo Siperiassa tärkeitä kohteita. Jokainen kiinalainen vihaa saatanan valtakuntaa russia.
Voidakseen miehittää ja ottaakseen orjakseen kansan toisensa jälkeen saatana perkele vain julma miehitys russia pitää tiedotusvälineet hallussaan. Murhauttaa toimittajia ja vei käsiraudoissa Moskovan television toimittajat kypsymään mielisairaalaan ja lopuksi täysin katoamaan kuvasta. Ryssä on vuosituhansia kaikkien kansojen kansanmurhia varmasti.
(Yöllä tulee koputtaja) Se on täynnä äärettömän julmia lasten keskitysleirejä.
Äänislinna on raiskattu (sen ne osaa).
Natossa ei tietenkään tarvitse mennä minnekään. Riittää kun on paikallaan ja puolustaa maailmaa rikollista venäläistä miehitystä vastaan. Tämän on hyvä asia.
Vapaata maailmaa uhkaava myrkyttäminen ja kansojen häikäilemätön teurastaminen, jota aivan erityisesti harrasti meillä maailmassa Saddam Hussein Irakissa, joka tappoi äkisti jo läheisiään, on jo onneksi saatu koko maailman riemuksi pois.Sekään ei ollut Naton sota. Mutta yhteinen vihollinen mitä suurimmassa määrin. Ihan kuten Afganistanin koulutusleirit. Miljoonat piikkilankojen takana olevat katulapset ovat äärimmäisen julmassa koulutuksessa pahuudessa (russia). Pohjois-Korea on Komu ja se on vapauden vastustaja, sekin pitää muistaa. Suuret ylikansalliset yritykset palvelevat kaikkia vapaita kansoja tarkasti noudattaen lakia ja järjestystä. Murhamiesten hallinnon tarkoitus on nousta maailman ruhtinaaksi ja pitää muut orjina, kuten hylätyn alueen jatkuvat kansanmurhat todistavat. Putin laittaa aina duumaan enemmistön yhtenäinen Venäjä ja loput Venäjän kommunistinen puolue, jonka roolina on aina väittää vaalien olleen vilppiä. Kavaltaja itse lupaa selvittää asian joutuisasti ja kiittää kannatuksesta.
Venäjän tärkein kauppakumppani on Saksa. Putin kuljetetaan Mersulla. Volga oli todellisuudessa amerikkalainen, Ladan tekee nykyisin Renault ja rynnäkkökivääri on kopio Saksasta. Ei ole olemassa mitään järkisyytä kumartaa tollona kansojen vankilaa. Eristetyt sotavangit harhaisen jatkuvan propagandan uhrit olivat joutuneet suunnittelemaan rakettia. Todellisuudessa Putin tietää olevansa lopuksi häkissä.
Venäjä osaa Varasta, se on venäjän huippu ominaisuus.
Natoon!
Mikä Atlannin fasistiseuran propagandan aggressiivinen hyökkäys Suomea vastaan juuri toteutui? Luomalla harhoja Naton kaikkivoipaisuudesta.
Ainoa fasistinen valtio tällä hetkellä on Bäckmanin Venäjä!
Nato on vuodesta 1949 lähtien pystynyt suojaamaan jäsenvaltionsa sotilaallisilta hyökkäyksiltä! SE juuri jurppii Venäjää!
Nato on juuri tällä hetkellä valtava riski maailmanrauhalle, sanotaan mitä sanotaan niin näin on.
Se näkyy jatkuvina 'haasteina' lähinnä Venäjää kohtaan, jenkeissä on jopa rikos edes keskustella Venäläisen diplomatin kanssa ja jopa puhutaan Venäjästä vihollismaana?
Natoa pitää kiertää kuin ruttosairautta, sillä sitä se on ja meille pohjoismaana ja Venäjän naapurimaana erityisen tärkeä asia.
Nato+on+ollut+valtava+rauhoittaja+ja+tasoittaja+maailmanpolitiikassa+estäessään+Puten+liialliset+kukkoilut!
Olisit ottanut mielummin isäntämaasopimuksen laillisuuden esille?
Olisitit voinut esiintyä kerrankin eduksesi?
Tavoite+ei+ole+kunnostautua+ikälopun+stallarin+silmissä+ja+muiden+edusta+sinä+et+voi+puhua+kun+olet+tuollainen+0,3+%:n+mies!?
Oletko idiootti, kuinka kukaan voisi kumota paperin jonka on allekirjoittanut Suomen puolustusvoimien komentaja ja jolla on siten presidentin siunaus?
Suomi ei tarvitse Natoa, se on selvä asia. Juurihan Brittien kanssa sovittiin puolustusyhteistyöstä johon liittyy myös Ruotsi. Se on tarpeeksi voimakas puolustusliitto ajatellen skandinavian ja itämeren turvallisuutta. Nato saa pysyä siellä pohjois-atlantilla missä sen alkuperäinen paikkakin on! Toivottavasti Saksa ja Norjakin alkavat etääntyä Natosta jolloin voidaan alkaa keskustelemaan yhteisestä Euroopan puolustusliitosta! Mukaan voi tulla myöhemmin Venäjä sillä tulevaisuuden uhkakuvat tulee idempää kuin Venäjä!
Juurihan se Ruotsi päätti olla liittymättä!?
Venäjän mukaantulo lienee vitsi? Uskoisit ilmeisesti oman kaljakorisi rapajuopon haltuun?
Putin tulee näyttämään Suomelle kaapin paikkaa kuunlopussa.
Esimakua tapamisesta.
Venäjän median tuorein hyökkäys Suomea kohtaan on taidonnäyte siitä, kuinka kuka tahansa voidaan mustamaalata syylliseksi propagandavideon avulla, Ilta-Sanomien Venäjä-erikoistoimittaja Arja Paananen kirjoittaa.
Venäjän harjoittamasta tarkoitushakuisesta vääristelystä ja informaatiovaikuttamisesta on keskusteltu meillä Suomessakin viime vuodet kiivaasti. Onpa suomalaisia virkamiehiä varta vasten jo koulutettukin tunnistamaan Venäjän propagandaa.
Jatkokurssille voisi olla nyt oiva paikka, sillä niin herkullista koulutusmateriaalia olisi tarjolla Venäjältä aivan ilmaiseksi.
Izvestija-lehden ja Ren-TV:n julkaisemat tuoreet mustamaalausvideot sisältävät monia Venäjällä käytettyjä propagandatemppuja. Videoiden huolellisesta analysoinnista olisi varmasti apua kaikille Suomen keskeisille virkamiehille ja poliitikoille.
Videot olisivat hyödyllistä koulutusmateriaalia myös siksi, että niiden avulla propagandan tekotavat ja tarkoitushakuisuus on paljon helpompi havainnollistaa niille suomalaisille, jotka eivät osaa lukea venäjää eivätkä siten pysty kaikkia valheellisuuksia itse todentamaan.
Tuoreilla mustamaalausvideoilla kehitetään kokoon uskomaton vihjailujen, valheiden ja toisistaan täysin erillisten ”kuvatodisteiden” vyyhti, johon sotketaan niin Suomen valtion ylimmät turvallisuuselimet kuin myös nimeltä mainiten kaksi Pietarin pääkonsulaatin työntekijää.
Videot paljastavat valtion osallisuuden
Todellisen pahiksen roolin videoilla saa konsuli Virpi Hanhikoski, jonka vihjaillaan suojelevan katutappeluun syyllistynyttä miespuolista alaistaan ja sen lisäksi myös suuren luokan asesalakuljetusliigan venäläis-suomalaista päätekijää.
Kaiken lisäksi videoilla esitetään väite, että Suomen valtio ja suomalaiset diplomaatit olisivat sekaantuneet asesalakuljetusvyyhteen Venäjältä Suomeen aivan konkreettisesti – eli muutenkin kuin antamalla konsuliapua tutkintavankeudessa istuvalle pääepäillylle Dmitri Bogatsheville.
Venäläisvideot on rakennettu huolellisen draaman kaaren mukaan tehokkaiksi ja hyvin vakuuttavan oloisiksi ”uutisjutuiksi”, jotka eivät silti täytä minkäänlaisia oikean journalismin kriteereitä.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005290349.html
"Putin tulee näyttämään Suomelle kaapin paikkaa kuunlopussa."
Tarkoitatko sitä, että pikku-Putte uskaltautuu vihdoinkin tulla kaapista ulos? Se on rohkea teko homofobistisen Venäjän päämieheltä!
Da ... Bolshoje Teatr y Maskirovka. Tuo homma osataan naapurissa ... .
Nemtsovin murhan syntipukita saatin kyllä tuomiolle, mutta entäs likvidointikäskyn antajat l. tilaajat?.
Sama, likainen peli jatkuu A. Navalnyin jatkuvana jaagamisena, milloin milläkin tekaistulla syyllä. Nävalnyi taitaa todelaakin olla todellinen UHKA pietarin pikku katupojan pyörittämälle kleptokratialle, kun yksi ainoia opposition edustaja saa Kremlin fasistijuntan paskomaan housuihinsa ja palstan KOTIRYSSÄT komppaavat.
Hyi stna, näitä sirola opiston AgitProp "kurssipriimuksia. Kiinni, syyttteeseen maanpetturuudesta ja tuomioille ... alkaen nelisilmä, laardiperse DESANTTI Fätmannista.
IMHO.
Toistan saman, kun aiemmin toisella saitilla, mikä takaa että asia on perätön?
Politiikkamme on ollut osin varsin vihamielistä Venäjän suuntaan ja siten 'tämäkin' juttu saattaa olla täysin totta?
Tietysti juttu tutkitaan mutta turhaa on kuvitella että olisimme jotenkjin 'enkeleitä' enemmän kuin muut?
Toivottavasti asia saa tarpeeksi faktaa puolin ja toisin ja siten se voidaan käsitellä loppuun, mitä on tehty ja ketkä?
Nyt pitää huomioida millaisia spegulaatioita oma lehdistömme toistelee Venäjästä, täysin kritiikitöntä länsipropagandaa rapakon takaa?
Jos oma lehdistömme syyttelee Venäjää esim. Ukrainan tapahtumista, joista ei ole faktaa muuta kuin länsimedian propaganda, pitää ottaa 'potut pottuina'?
Jumaliste että taas tuo spekulaatio sana? Nato kiimakoiden kanssa on pakko speculoida.
Suomi ja Ruotsi tulee olemaan aivan varmasti yhteisessä puolustusliitossa tulevaisuudessa Brittien kanssa. Ruotsi ei ole kieltäytynyt mistään yhteistyöstä. Se mistä se uhka tulee on itämaiset ydinasevaltiot jotka Venäjääkin huolestuttaa. Venäjänkin on syytä etsiä yhteistyökumppaneita tulevaisuuden puolustukseen idän suuntaan. Pahin skenaario on että radikalisoituneet Islamistit saavat ydinaseen käyttöönsä, vaikkapa Islamilaisen Pakistanin kautta. Pohjois-Korea on luku sinänsä. Silloin on pientä nokittelua mitä Venäjän ja länsinaapureiden kanssa on ollut ja syytä lopettaa se ryssittely ja asioita tuntematon lässytys venäläisten toiminnasta. Tosiasiat on toista mitä jotkut mustavalkoiset höpöttäjät luulee!
Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki!
Sanoit juuri niin miten ja mikä on maailman uhka, ja mikä meitä uhkaa enempi, kuin naapuri.
Valitettavasti sitä ei kaikki tajua.
Vaan heidän maailman katsomus on vain nurkan taakse, eikä kauemmas, kuin pitää katsoa.
Suurin uhka on todella maailmanlaajuinen terrorismi, jossa näillä on käytössä ydinaseet.
Siinä on todella turha ryssitellä ketään, kun nämä radikalisoituneet Islamistit käyttää näitä aseita kaikkia valtioita vastaan heiän uskoen pääsevänsä paratiisiin samassa tuhossa..
Tässä pitää todella Usa:n, Kaikkien Euroopan maitten unohtaa kaikki nokittelut Venäjää kohen.
Ja liittyä rinnalle, taistelemaan tätä terrorismia vastaan..