Rukous, jonka opin eräältä itäisen riituksen katoliselta.
Pyhä Puolustaja, Elävöittäjä, iankaikkinen Jumala: Anna meille laupeudessasi Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen elävöittävien energioiden armo; ja anna meidän elää Valon uskollisina lapsina niin, että kun lopulta näemme luomattoman Valon sammumattoman kirkkauden ja pääsemme armon vuoksi osallisiksi jumalallisesta luonnosta muuttuen kunniakasta Luojaamme muistuttaviksi, pääsemme sinä ihmeellisenä tuomiopäivänä samaan joukkoon kuin Hänen äitinsä, rouvamme ja kuningattaremme, ja kaikki muut, jotka Jumalan rakkaus on täydellistänyt, ja palvomme Häntä lämmitellen Hänen todellisen kunniansa säteilyssä ikuisesti. Aamen.
Pyhä Puolustaja, Elävöittäjä, iankaikkinen Jumala: Anna meille laupeudessasi Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen elävöittävien energioiden armo; ja anna meidän elää Valon uskollisina lapsina niin, että kun lopulta näemme luomattoman Valon sammumattoman kirkkauden ja pääsemme armon vuoksi osallisiksi jumalallisesta luonnosta muuttuen kunniakasta Luojaamme muistuttaviksi, pääsemme sinä ihmeellisenä tuomiopäivänä samaan joukkoon kuin Hänen äitinsä, rouvamme ja kuningattaremme, ja kaikki muut, jotka Jumalan rakkaus on täydellistänyt, ja palvomme Häntä lämmitellen Hänen todellisen kunniansa säteilyssä ikuisesti. Aamen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
taas on hurskasteleva puppugeneraattorimme rouskis käynnistynyt ja valitettavasti rouskuttaa tekopyhiä höpinöitään täysjärkisten kiusaksi.
hurskastelua, hurskastellaan sitten. Jos rukous on puppua, niin puhutaan puppua. Jos rukous on tekopyhää, ollaan sitten tehopyhiä. Jos rukous on höpinää, höpistään sitten. Ei tässä ole kyse siitä, kuka rukouksen postittaa (miksei muuten sen tekisikään nimimerkillä), vaan siitä, että kaunis teksti voi innoittaa lukijan sydämen hartauteen, kiitollisuuteen ja uskonlujuuteen.
ollut kaunis, vaan tekopyhää lätinää ja tekoharrasta paskaa. Siksihän se niin rouskurttajaan on osunut ja uponnutkin. Sekundaan vetoaa sekunda.
Oletko varma, että voit noin varmasti tuomita tekstin tekopyhäksi ja tekohartaaksi? Eivätkö nuo ole pikemminkin rukoilijan kuin rukouksen ominaisuuksia? Ja oletko varma että voit tuomita sen itsessään huonoksi? Eikö kyse ole kuitenkin vain erilaisesta kulttuurista, kuin mihin mahdollisesti olet tottunut?
Tähän ei muuta voi sanoa. Kovasti eritavoin revimme itsellemme iloa rukouksista.
että sen rämpsyn täytyy olla tekopyhää lässytystä ja huono, koska se niin kovin rouskuttajaa puhuttelee. Näissä asioissa rouskuttaja on luotettava mittari, ikään kuin kuumemittari perssilmässä.
että sen rämpsyn täytyy olla tekopyhää lässytystä ja huono, koska se niin kovin rouskuttajaa puhuttelee. Näissä asioissa rouskuttaja on luotettava mittari, ikään kuin kuumemittari perssilmässä.
rouskuttajan inhofaniklubi senkun kasvaa... onhan se nyt rouskuttajalle ominainen se hurskasteleva besserwissersävy, niin että onko ihme että faneja kertyy.
kaikki sun älyttömyydet omaan noloon moskaansa. Sun tröötistä tänne tulee ne pahimmat moskat ja älyttömyydet.
vaan ne tulee Inkun tröötistä ne kaikkein pahimmat moskat. terppa sulle saatana, paskaaks vanha vihtahousu, kuis panee?
۵Ωסظħپ†‡•Я
...Hänen äitinsä, rouvamme ja kuningattaremme...
Minusta valtiatar olisi tässä parempi kuin rouva. Tulee hassu mielikuva: "meidän rouvamme".
Ma-donna, Our Lady, Notre Dame - on tosiaankin tapana kääntää Rouvamme. Suomessa sitä vain sattuneesta syystä kuulee harvemmin kuin katolisissa maissa.
Muistelen tässä eräitä kirkkokahveja, joilla sangen oppineilta vaikuttavat vanhemmat ihmiset naureskelivat Fidesissä olleelle "meidän rouvamme" -ilmaisulle.
Minusta tuntuu että yksi mainitsemistasi sattuneista syistä on juuri se, että se kuulostaa suomeksi hassulta.
La donna=nainen la signora=rouva; la mia donna (YKSIKÖN feminiininen pronomini mia); monikon pronomini olisi nostra/esp. nuestra.
Sana Madonna on saanut erityismerkityksen, kuten ainutkertaiseen ihmiseen sopiikin liittää. Koska sanasanainen kääntäminen ei ole ymmärtämistä -etenkään jos pronominien muodot , yksiköt ja monikot menevät pahankerran sekaisin - myöskään Rouvamme ei ole sopiva ilmaus, ja suomen kieleen sopimattomana ja hullunkurisena se ei myöskään tule vakiintumaan. Epäasiallista olisikin korostaa Marian siviilisäätyä. Sen sijaan Valtijattaremme viittaaa johonkin meitä tavallisia ihmisiä kunnioitettavampaan. Vrt.
Donna Maria (alempi puhuttelee ylempää)
Espanjan kielessä samoin dona (n:n päälle liudennusmerkki) Dona Elena (merkitys kuten italian kielessä)
Mitä ranskan kieleen tulee madame=rouva (monikko mesdames) on todellakin aivan eri asia kuin Notre Dame! Myös englanninkielisellä ilmauksella Our Lady on erityismerkityksensä (huom. engl. monikko, esp. ja it. yksikkö); sen sijasta ei voida käyttää ilmausta My Lady eikä se myöskään ole korvattavissa ilmauksilla Mrs tai nykykirjotusasun mukaisella Ms. Lady ja lord ovat tavalla tai toisella "valtiaita". Jo elokuvista pitäisi olla tuttua "My [mi] lady" puhuteltaessa aatelissäädyn edustajaa. "Mrs [mizesz]" on puhuttelusanana, kun esim. palvelijatar osoittaa sanansa porvarissäätyiselle emännälleen.
"Suomessa sitä [sanaa Rouvamme] kuulee sattuneesta syystä harvemmin kuin katolisissa maissa". Sattunut syy ei ole vain uskonto tai kielten erilaisuus (suomi ei kuulu indoeurooppalaiseen perheeseen kuten muut yllä mainitut) vaan myös koko muu ympäröivä kulttuuri: Suomessa ei koskaan ole ollut runsaslukuista aatelistoa eikä niin muodoin myöskään My lady -kaltaisia puhutteluja. Englannissa sen sijaan neljällä yhteiskuntaluokalla on edelleenkin vaikutusta.
Voin hyvinkin suositella pätevien opettajien vetämiä kielikursseja ja matkailua avoimin silmin. Maailmalla ei välttämättä asiat ole paremmin jos ei huonomminkaan kuin meillä, mutta yleensä moni asia on kuitenkin eri tavalla näennäisestä tuttuudesta huolimatta.
Ruotsissakin tunnetaan ilmaisu Vår Fru. Mutta ei tuo rouvittelu kyllä todellakaan suomalaiseen korvaan sovi!
Onhan meillä vakiintuneet Neitsyt Maria, Pyhä Jumalanäiti, Pyhä Jumalansynnyttäjä...
Toki "meidän rouvamme" kuulostaa omituiselta suomalaiseen korvaan ja "meidän valtiattaremme", mutta halusin kääntää ilman epäilystä alkuperäisestä muodosta (ilmeisesti se välittyi oikein hyvin).