Suomen ulkopoliittinen linja on sekaisin. Eilen TV:n juonnossa Nepalin tilanteesta kehitysyhteistyö- ja kauppaministeri Lehtomäki ei nähnyt esteitä suhteiden säilyttämiselle parlamenttarismista luopuvaan Nepaliin. Lehtomäki jopa korosti Suomen roolia diktatuurista kärsivän kansan auttajana.
Vaaralliseksi tilanteen tekee se, että jos Suomi luokitellaan terrorismia harrastavan tai tukevan maan auttajaksi, Suomi voitaisiin ainakin teoriassa liittää USA:n määrittelemän "Pahan Akselin" tukijoihin. Näin ollen Suomen ulkopolitiikan hortoileva ote voi asettaa vaaran kansalliselle turvallisuudelle.
Mikäli Suomen ulkopoliittinen johto ei osaa valita kehitysapukumppaneitaan poliittisesti korrektilla tavalla, olisi hyvä konsultoida asiasta ensin ainakin (jos ei suoraan Yhdysvaltojen) muiden EU-maiden kanssa. Näin voimme varmistua aikomustemme oikeellisuudesta ja ehkä välttää maahamme mahdollisesti taitamattomien tekojen vuoksi kohdistuvan negatiivisen julkisuuden.
Nobelin rauhanpalkinnon saanut Kenialainen Wangari Maathai kysyikin eilen illan ajankohtaisohjelmassa, miksi jatkamme epädemokraattisten ja korruptoituneiden hallitsijoiden tukemista, vaikka tiedämme heidän siirtävän tukirahat muihin maihin omille pimeille tileilleen?
Hyvä kysymys. Olisiko Suomenkin aika jo miettiä uusiksi yli 30v. vanha ulkopoliittinen linjanveto, jossa Suomi sanoo itseään maailman "lääkäriksi", ei "tuomariksi". Ehkä sittenkin pitäisi jo harkita tuomarin roolia?
Vaaralliseksi tilanteen tekee se, että jos Suomi luokitellaan terrorismia harrastavan tai tukevan maan auttajaksi, Suomi voitaisiin ainakin teoriassa liittää USA:n määrittelemän "Pahan Akselin" tukijoihin. Näin ollen Suomen ulkopolitiikan hortoileva ote voi asettaa vaaran kansalliselle turvallisuudelle.
Mikäli Suomen ulkopoliittinen johto ei osaa valita kehitysapukumppaneitaan poliittisesti korrektilla tavalla, olisi hyvä konsultoida asiasta ensin ainakin (jos ei suoraan Yhdysvaltojen) muiden EU-maiden kanssa. Näin voimme varmistua aikomustemme oikeellisuudesta ja ehkä välttää maahamme mahdollisesti taitamattomien tekojen vuoksi kohdistuvan negatiivisen julkisuuden.
Nobelin rauhanpalkinnon saanut Kenialainen Wangari Maathai kysyikin eilen illan ajankohtaisohjelmassa, miksi jatkamme epädemokraattisten ja korruptoituneiden hallitsijoiden tukemista, vaikka tiedämme heidän siirtävän tukirahat muihin maihin omille pimeille tileilleen?
Hyvä kysymys. Olisiko Suomenkin aika jo miettiä uusiksi yli 30v. vanha ulkopoliittinen linjanveto, jossa Suomi sanoo itseään maailman "lääkäriksi", ei "tuomariksi". Ehkä sittenkin pitäisi jo harkita tuomarin roolia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Alkaa todellakin yhä enemmän vaikuttaa siltä, että Suomi haluaa profiloitua samaan sakkiin kaiken maailman sekundavaltioiden kanssa. Kekkosen ajan työ, joka liitti Suomen yhteen rintamaan länsimaiden kanssa on valumassa hiekkaan idealistisen hulluuden myötä. Halonen-Tuomioja -kaksikko on vienyt viimeisetkin uskottavuuden rippeet maaltamme keskittymällä kaveeraamaan lähinnä kehitysmaiden kanssa. Oiva esimerkki tästä oli noin kuukausi sitten tapahtunut Afrikan korruptoituneiden näennäisdemokratoitten johtajien joukkokokous Suomessa, mukana oli Nigerian kaltaisia ihmisoikeuksia loukkaavia valtioita.
En yhtään ihmettelisi, jos Yhdysvallat ampuisi pari ohjusta terroristi-Suomeen.