Et ole olemassa ja tämä on totuus.
sama kun ennen syntymää
eimitäänmitään
17414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hienoa! Nyt sitten vain ne todisteet näkyville.
Pasi Kuikkaa ei ollut huhtikuussa 1970. Hän sai alkunsa toukokuussa. Hän syntyi helmikuussa 1971 ja sai nimen Pasi Anssi Kuikka. Pasi Kuikka eli rikkaan ja värikkään elämän ja kuoli auto-onnettomuudessa joulukuussa 2016. Pasi Kuikkaa ei ollut ennen syntymää, eikä häntä ollut enää onnettomuuden jälkeen. Nyt Pasi Kuikka on tuhkana Hietaniemen uurnalehdossa.
Mitä muita todisteita tarvitset ihmisen olemassaolosta ennen syntymää ja jälkeen kuoleman?
Tuon ajanjakson 1971-2016 hän oli "Pasi Anssi Kuikka". Mahdollisesti 1940-luvulla hän oli sotilas II-maailmansodassa ja tulevaisuudessa, ehkäpä 2040-luvulla hän on taas uusi ihminen, uudet kujeet ja uudet opit.
https://www.youtube.com/watch?v=mSrXhFRjFXk
Tuo on eksytystä. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.
Ei niitä ole saatavilla kellä ihmisellä,kosa näkyväiset on luotu mäkymättömästä.
Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.
Mitä oli ennen aurinkoa.
Ennen aurinkoa, tai tähtiä, oli pimeys. Avaruus oli ajaton ja energiaton. Kuin valokuva ilman sitä valokuvaa. Toistaiseksi tuntematon tekijä sai aikaan anomalian, joka synnytti gravitaatiota. Gravitaatio loi pimeän aineen yhteenkertymiä, jotka kasvoivat massiivisiksi ja alkoivat luoda energiaa. Näin syntyi ensimmäiset fotonit ja elektromagneettinen säteily, jonka me aistimme valona. Syvällä massiivisissa pimeän aineen tähdissä. Kun ne räjähtivät, syntyi atomit. Gravitaatio veti puoleensa atomeja ja näin syntyi kirkkaat tähdet. Aurinkojen voimaloissa alkoi syntyä muita aineita. Kun ne räjähteli, alkuaineita sinkoutui pitkin universumia. Alkuaineista syntyi kaasut, nesteet, planeetat, sumut jne. Ja me.
Minä olin ennen aurinkoa. Tämä näkyvä maailmankaikkeus on vain pienen pieni varjoisa uloke myriadien kaikkeuksien kokoelmassa.
Aikanaan kun mietin kuka oli ennen maailmankaikkeutta, oivalsin Itseni. Se oli Satori. Kun poistatte kaiken näkyvän ympäriltänne niin on mahdollista oivaltaa. Mutta jos tosiaan näin teette, saattaa olla mielenterveys hetkellisesti vaarassa. Kun oivallus on tapahtunut, ei ole enää tasapainon menettämisen vaaraa.
On vain suuri oleminen, ja Minä täytän tämän maailmankaikkeuden. Minä tarkoittaa ihan jotain muuta kuin itsekästä egominää. Krishna oivalsi samoin ja puhuu Bhagavad Gitassa tässä Minä muodossa.
Ken on nähnyt ja elänyt Minua, halajaa tätä Minua aina uudestaan ja uudestaan.
Eli Itse olen päätynyt siihen varmaan vaikutelmaan, että ensin oli jotain jolla ei ollut edes näköaistimusta. Sitten kun jonkinlainen näköaistimus syntyy, voidaan aistia ikäänkuin pimeys. Pimeyteen syntyy valo (auringot), kun mieli kehittyy edelleen. Näin edelleen päädytään lopulta ihmiskehoihin saakka pitkän prosessin jälkeen. Kyse on suuresta moninaistumisesta.
Olemme monessa kehossa tajutaksemme Itsemme siksi, joka meidät tänne lähetti. Olemme itsemme tänne Itse synnyttäneet, ja itse joudumme Itsemme oivaltamaan. Jotta voisimme olla omia Itsejämme täysin tietoisesti ja kehossa samaan aikaan. Olla oma syntymätön ja kuolematon Itsensä kehollistuneena on prosessin tarkoitus. Näin kuolemalla ei valtaa, ainoastaan kulkuväline keho kuolee ja se ei ole mitään.
Kehitit tarinan kasaan kuulemasi pohjalta, yhdistettynä ehkä pieneen järkeilyyn. Hatusta vedetty tarina on tietenkin eri asia kuin todellinen kokemuksellinen itseoivallus. Tarinoitsija-turinoitsija, jonkinlainen älyllinen ymmärtäjä voi yhä röyhistellä egoaan ja mielellään tekeekin niin, mutta todellisen valaistuneen ykseyskokemuksen kautta tietäjä ei.
Kun käytetään sanoja Minä ja Itse niin on helppo ymmärtää tarina sovinnaisella tavalla ja ajatella sitä röyhistelyksi?
Tarkoitus on herättää havainnoimaan, mitä sanat Minä ja Itse tarkoittavat. Siksi näitä sanoja on tuolla tavalla käytetty. Yleensä noiden sanojen merkityksiä ei näytetä ymmärrettävän.
Ennen syntymää ei ole olemassa, synnyttyään rupeaa havainnoimaan ympäristöä.
Kun kuolee, havainnointi ympäristöstä katoaa ja kuolee pois.
Ruumiin suhteen tuo pitää jossain määrin (mutta vain jossain määrin) paikkansa.
Ihminen on aivot, ei mitään muuta.
Ei nahkaa, luurankoa, mieltä, tietoisuutta?
Totuus on että olet ollut olemassa ennen syntymääsi henkimaailmassa. Kuoltuasi palaat samaan paikkaan takaisin. Itse asiassa olet ollut olemassa aina, sillä sielun kehitys on ikuinen, olethan osa Jumalaa. Fyysinen rajoittunut kehosi on vain pieni osa sinua itseäsi mikä on vaikea ymmärtää tässä aineellisessa maailmassa. "ruumis muuttuu maaksi ja henki palaa Jumalan luo joka sen on antanutkin". Jotain sinnepäin sanotaan raamatussakin jossain psalmissa.