Mikä on oikea raamatullinen pyhäpäivä, seitsemäs päivä? Tämä on nykyään yksi palavimmista keskusteluaiheista kristikunnassa, ja ei mikään ihme koska pyhäpäiväkäsky on yksi Jumalan lain käskyistä. Tää on myös tärkeä pelastuskysymys, koska yksi pelastuksen ehto, ikuiseen elämään pääsyn ehto on ehdoton parannus ja kääntymys, synneistä luopuminen. Pelastus on yksin Jeesuksen sovitusuhrin kautta, ja usko Jeesukseen on pelastuksen perusta ja pelastuksen ensimmäinen ehto. Mutta Raamattu opettaa selkeästi, että meidän tulee myös ehdottomasti myös tehdä parannus, kääntyä ja luopua synneistämme. Synti on Jumalan lain rikkomista, eli myös sitä jos ei pyhitä viikon seitsemättä päivää, sapatinpäivää.
Mikä on tämä Raamatun velvoittamana pyhäpäivä, viikon seitsemäs päivä? Siitä on erimielisyyttä kristikunnassa, toiset ovat sitä mieltä, että se on sunnuntai, toiset, että se on lauantai. Kaikkein liberaalimmat, ja vapaamielisemmät menevät niin pitkälle, että opettavat, että voi valita minkätahansa viikon päivistä pyhäpäiväkseen. Se nyt ei ainakaan voi olla Raamatun mukaista, koska neljäs käsky puhuu erityisesti seitsemännestä päivästä. Jumala valitsee oikean pyhäpäivän, ei ihminen. Eli jäljelle jää: lauantai vai sunnuntai?
Tutkiessamme tätä asiaa, lähdemme Vanhan Testamentin ajoista. Jumala julisti Kymmenen käskyn lakinsa Israelin kansalle Hoorebin vuorelta, vähän senjälkeen kun Israelin kansa oli Mooseksen johdolla lähtenyt pois Egyptin orjuudesta. Toki laki oli olemassa jo ennen tätä, ja se ei ollut pelkästään Israelin kansalle, vaan koko ihmiskunnalle. Mitä päivää Israelin kansa vietti pyhäpäivänään Vanhan Testamentin aikana? Samaa päivää kuin juutalaiskansa nykyäänkin, ei sunnuntaita vaan lauantaita. Tai oikeastaan vuorokautta, joka alkaa perjantain auringonlaskusta ja päättyy lauantain auringonlaskuun, koska raamatullinen vuorokausi alkaa auringonlaskusta.
Eli Vanhan Testamentin aikana Raamatun pyhäpäivä oli sapatti-lauantai. Entä nyt uuden liiton aikana? Onko se edelleen sama päivä, vai onko se muutettu toiselle päivälle. Jos näin olisi, siitä pitäisi olla selkeä maininta Uudessa Testamentissa. Mutta ei vain ole. Voit lukea Uuden Testamentin alusta loppuun, mutta sieltä ei löydy yhtäkään mainintaa, että Jumala olisi muuttanut pyhäpäivän lauantailta sunnuntaille, ei yhtään mainintaa. Päinvastoin Jeesus opetti vuorisaarnassaan, ettei laista katoa yksikään kirjain, eikä pieninkään piirto. Eli aivan selkee asia. Meidän tulee perustaa uskomme ja elämämme Raamattuun, myös tässä pyhäpäiväasiassa. Raamatun selkeä opetus on, että Raamatun pyhäpäivä on edelleen sapatti-lauantai, sama päivä kuin Vanhan Testamentinkin aikaan.
Mistä sitten on sunnuntai tullut? Historian ja kirkkohistorian mukaan sunnuntain pyhittäminen oli alkujaan useita vuosisatoja auringonpalvontauskonnon viikottainen pyhäpäivä. Auringonpalvojat, esiintyi Rooman valtakunnassa Mithrakultin nimellä, omistivat viikon ensimmäisen päivän aurinkojumalalleen. Kun aurinkokultti, Mithrakultin nimellä valloitti Rooman valtakunnan, auringon päivästä tuli suosittu juhlapäivä. 300-luvun alkupuolella keisari Konstantinus oli toteuttamassa valtakunnassaan suurta kalenteriuu- distusta. Tämän yhteydessä hän teki lailla viikon ensimmäisestä päivästä, auringon päivästä Rooman valtakunnan lakisääteisen vapaa- ja pyhäpäivän. Maallistuneen Rooman kirkon silloinen joihtaja paavi Sylvester oli kalenteriuudistusta varten laatinut oman ehdotuksensa Rooman uudeksi viikkokalenteriksi. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty, mutta se tuli käyttöön Rooman kirkon sisällä. Tähän uuteen viikkokalenteriin paavi Sylvester oli nimennyt viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi. Sama paavi antoi myös käskyn kirkkonsa jäsenille tästälähtien pyhittää mieluummin "Herran päivää" kuin sapattia. Vähän myöhemmin (toisten lähteiden mukaan 330-luvulla/toisten lähteiden mukaan 360-luvulla) Laodicean kirkolliskokous vahvisti Sylvesterin muutoksen ja määräyksen ja sisällytti sen kirkkolakiin. Näin oli tapahtunut laittomuuden lapsen pyhäpäivän ja Jumalan lain muutos, joka oli ennustettu jo satoja vuosia aiemmin Danielin kirjassa.
Eli Raamatun pyhäpäivä on sapatti-lauantai, ei sunnuntai. Sunnuntainpyhittäminen on vain Rooman kirkon 300-luvun alussa aloittama tapa. Jos haluaa päästä ikuiseen elämään, tulee totella ja seurata Jumalaa, myös tässä pyhäpäiväasiassa. Sunnuntainpyhittäminen on vain ihmiskäsky. Jos tottelee enemmän ihmistä, kuin Jumalaa, ei taivaan portit aukea. Tästä on varoitus Ilmestyskirjan luvuissa 13 ja 14.
Mikä on tämä Raamatun velvoittamana pyhäpäivä, viikon seitsemäs päivä? Siitä on erimielisyyttä kristikunnassa, toiset ovat sitä mieltä, että se on sunnuntai, toiset, että se on lauantai. Kaikkein liberaalimmat, ja vapaamielisemmät menevät niin pitkälle, että opettavat, että voi valita minkätahansa viikon päivistä pyhäpäiväkseen. Se nyt ei ainakaan voi olla Raamatun mukaista, koska neljäs käsky puhuu erityisesti seitsemännestä päivästä. Jumala valitsee oikean pyhäpäivän, ei ihminen. Eli jäljelle jää: lauantai vai sunnuntai?
Tutkiessamme tätä asiaa, lähdemme Vanhan Testamentin ajoista. Jumala julisti Kymmenen käskyn lakinsa Israelin kansalle Hoorebin vuorelta, vähän senjälkeen kun Israelin kansa oli Mooseksen johdolla lähtenyt pois Egyptin orjuudesta. Toki laki oli olemassa jo ennen tätä, ja se ei ollut pelkästään Israelin kansalle, vaan koko ihmiskunnalle. Mitä päivää Israelin kansa vietti pyhäpäivänään Vanhan Testamentin aikana? Samaa päivää kuin juutalaiskansa nykyäänkin, ei sunnuntaita vaan lauantaita. Tai oikeastaan vuorokautta, joka alkaa perjantain auringonlaskusta ja päättyy lauantain auringonlaskuun, koska raamatullinen vuorokausi alkaa auringonlaskusta.
Eli Vanhan Testamentin aikana Raamatun pyhäpäivä oli sapatti-lauantai. Entä nyt uuden liiton aikana? Onko se edelleen sama päivä, vai onko se muutettu toiselle päivälle. Jos näin olisi, siitä pitäisi olla selkeä maininta Uudessa Testamentissa. Mutta ei vain ole. Voit lukea Uuden Testamentin alusta loppuun, mutta sieltä ei löydy yhtäkään mainintaa, että Jumala olisi muuttanut pyhäpäivän lauantailta sunnuntaille, ei yhtään mainintaa. Päinvastoin Jeesus opetti vuorisaarnassaan, ettei laista katoa yksikään kirjain, eikä pieninkään piirto. Eli aivan selkee asia. Meidän tulee perustaa uskomme ja elämämme Raamattuun, myös tässä pyhäpäiväasiassa. Raamatun selkeä opetus on, että Raamatun pyhäpäivä on edelleen sapatti-lauantai, sama päivä kuin Vanhan Testamentinkin aikaan.
Mistä sitten on sunnuntai tullut? Historian ja kirkkohistorian mukaan sunnuntain pyhittäminen oli alkujaan useita vuosisatoja auringonpalvontauskonnon viikottainen pyhäpäivä. Auringonpalvojat, esiintyi Rooman valtakunnassa Mithrakultin nimellä, omistivat viikon ensimmäisen päivän aurinkojumalalleen. Kun aurinkokultti, Mithrakultin nimellä valloitti Rooman valtakunnan, auringon päivästä tuli suosittu juhlapäivä. 300-luvun alkupuolella keisari Konstantinus oli toteuttamassa valtakunnassaan suurta kalenteriuu- distusta. Tämän yhteydessä hän teki lailla viikon ensimmäisestä päivästä, auringon päivästä Rooman valtakunnan lakisääteisen vapaa- ja pyhäpäivän. Maallistuneen Rooman kirkon silloinen joihtaja paavi Sylvester oli kalenteriuudistusta varten laatinut oman ehdotuksensa Rooman uudeksi viikkokalenteriksi. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty, mutta se tuli käyttöön Rooman kirkon sisällä. Tähän uuteen viikkokalenteriin paavi Sylvester oli nimennyt viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi. Sama paavi antoi myös käskyn kirkkonsa jäsenille tästälähtien pyhittää mieluummin "Herran päivää" kuin sapattia. Vähän myöhemmin (toisten lähteiden mukaan 330-luvulla/toisten lähteiden mukaan 360-luvulla) Laodicean kirkolliskokous vahvisti Sylvesterin muutoksen ja määräyksen ja sisällytti sen kirkkolakiin. Näin oli tapahtunut laittomuuden lapsen pyhäpäivän ja Jumalan lain muutos, joka oli ennustettu jo satoja vuosia aiemmin Danielin kirjassa.
Eli Raamatun pyhäpäivä on sapatti-lauantai, ei sunnuntai. Sunnuntainpyhittäminen on vain Rooman kirkon 300-luvun alussa aloittama tapa. Jos haluaa päästä ikuiseen elämään, tulee totella ja seurata Jumalaa, myös tässä pyhäpäiväasiassa. Sunnuntainpyhittäminen on vain ihmiskäsky. Jos tottelee enemmän ihmistä, kuin Jumalaa, ei taivaan portit aukea. Tästä on varoitus Ilmestyskirjan luvuissa 13 ja 14.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luojamme, kaikkivaltias kolmiyhteinen Jumalamme - Jeesuksessa tehdyn luomistyön jälkeen lepäsi seitsemäntenä päivänä.
Jeesus julisti olevansa "Sapatin Herra" ja kaiken ihmisten lakien yläpuolella. Matt 12:1-8. Ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet lepopäivästä taakan ja orjuuden 660 sapattikäskyllään. Päivän vietto ei enää vastannut tarkoitustaan. Jeesus nuhteli fariseuksia sapattimääräyksistä ja fariseukset olivat siksi vihoissaan Jeesukselle ja etsivät syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Jeesus uskalsi sanoa Jumalaa isäkseen.
Jeesus moitti fariseuksia sapattikäskyistä ja julisti olevansa ”sapatin herra.”
Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä ja Daavid oli söi jumalanpalveluskäyttöön tarkoitetut näkyleivätkin nälissään. Papitkin "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät.
Kysymyksessä lampaan nostamisesta kuopasta (Matt 12:9-14) Jeesus teki selväksi että hyvää tietenkin tehdä saa vapaasti sapattina. (Matt 12:12) Sapattina oli tarkoitus palvella Jumalaa ihmisen hyväksi. Kaikki tämän eteen tehtävä palvelu on sovussa lepopäivän käskyn kanssa. Ihmisen auttaminen hädässäkin tietenkin. Sairaat hoidetaan tietysti.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan läheisten ja Jumalan seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää Jumalan hengen yhteydessä. Kuitenkin kuutena päivänä viikossa ihmisellä on erilaisia maallisia velvollisuuksia. Koulunkäynti, työ, kaupanteko, arkiaskareet ja omia harrastuksia.
Lepopäivän tarkoitus on pyhittää yksi päivä viikossa kokonaan levossa rakkaiden ja Jumalan seurassa ilman arkisia asioita. Lepopäivänä käydään kirkossa ja on sopiva päivä muistaa omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksissakin.
Raamattu ei anna pykäliä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä lepopäivänä eikä ”sapattikäskyjä” laadita missään muuallakaan. Ihminen käyttää omaa harkintaa ja omaatuntoaan asiassa.
Riidan ja vihan päivä ei lepopäiväkysymys koskaan voi olla, ja on yhdentekevää nimittääkö päivää ”sapatiksi” vai käyttääkö omaa äidinkieltään ”lepopäivä” tai ”vilodag” esimerkiksi.
Lepopäivä on ihmisen parhaaksi. Ihminen saa levätä huolistaan ja työstään.
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.” (Jes 58:13-14)
Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa alkuperäistä raamatullisen viikon seitsemättä päivää. Nykyisin päivä osuu meidän lauantaille. Monissa maissa viikkojärjestys on pysynyt samana ettei päiviä ole muutettu. Suomessa 1.1.1973 tehtiin sunnuntaista viikon seitsemäs päivä lakiasetuksella. Lauantai oli viikon seitsemäs päivä suomessa vielä vuonna 1972. Lepopäivä asetettiin jo Eedenissä luomistyön yhteydessä. (1 Moos 2:1-4) sekä lain antamisen yhteydessä vanhan liiton aikana.
Uuden liiton kansalaiselle lepopäivä on ajankohtainen kerran viikossa edelleen Jumalan levon ja ilon päivän merkityksessä. Kymmenen käskyn moraalisiveyslaki ole mihinkään poistettu vaan ajan loppuun saakka opettaa mikä on syntiä. (Room 6:23) Jaakob sanoi selvät sanat mitä merkitsee yhden käskyn rikkominen. ”Se joka kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdin on syypää kaikilta kohdin.” (Jaak 2:8-13) (>Ilm 14:12, 12:17, Luuk 16:17)
Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)
jt arkelookit ovat henkistyneissä kaivauksissa Epsaanian Albambrassa löytäneet henkistyneitä todisteita, että jeesus ei huilannut ollenkaan kun maailmaa luotiin. Oli nimittäin siihen maailman aikaan vasta pilkahdus isänsä, pyhän hengen, silmissä. YHWH- sen sijaan kyllä huilasi mutta vasta seuraavan viikon tiistaina, sillä vasta silloin kerubit olivat sen verran selvinneet, että saivat YHWH:n matrassin pedattua.
Sana ”sapatti” esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran käskyissä, jotka Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle (2. Mooseksen kirja 16:23).
Esimerkiksi neljäs kymmenestä käskystä sanoo: ”Sapattipäivää muistaen, pitääksesi sen pyhänä, sinun tulee suorittaa palvelusta ja sinun on tehtävä kaikkea työtäsi kuusi päivää. Mutta seitsemäs päivä on sapatti Jehovan, sinun Jumalasi, kunniaksi. Et saa tehdä mitään työtä.” (2. Mooseksen kirja 20:8–10.)
Sapattipäivä kesti perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Sinä aikana israelilaiset eivät saaneet poistua asuinseudultaan, sytyttää tulta, kerätä puita eivätkä kantaa kuormia