Raamatun sapatti on lauantai

Mikä on oikea raamatullinen pyhäpäivä, seitsemäs päivä? Tämä on nykyään yksi palavimmista keskusteluaiheista kristikunnassa, ja ei mikään ihme koska pyhäpäiväkäsky on yksi Jumalan lain käskyistä. Tää on myös tärkeä pelastuskysymys, koska yksi pelastuksen ehto, ikuiseen elämään pääsyn ehto on ehdoton parannus ja kääntymys, synneistä luopuminen. Pelastus on yksin Jeesuksen sovitusuhrin kautta, ja usko Jeesukseen on pelastuksen perusta ja pelastuksen ensimmäinen ehto. Mutta Raamattu opettaa selkeästi, että meidän tulee myös ehdottomasti myös tehdä parannus, kääntyä ja luopua synneistämme. Synti on Jumalan lain rikkomista, eli myös sitä jos ei pyhitä viikon seitsemättä päivää, sapatinpäivää.

Mikä on tämä Raamatun velvoittamana pyhäpäivä, viikon seitsemäs päivä? Siitä on erimielisyyttä kristikunnassa, toiset ovat sitä mieltä, että se on sunnuntai, toiset, että se on lauantai. Kaikkein liberaalimmat, ja vapaamielisemmät menevät niin pitkälle, että opettavat, että voi valita minkätahansa viikon päivistä pyhäpäiväkseen. Se nyt ei ainakaan voi olla Raamatun mukaista, koska neljäs käsky puhuu erityisesti seitsemännestä päivästä. Jumala valitsee oikean pyhäpäivän, ei ihminen. Eli jäljelle jää: lauantai vai sunnuntai?

Tutkiessamme tätä asiaa, lähdemme Vanhan Testamentin ajoista. Jumala julisti Kymmenen käskyn lakinsa Israelin kansalle Hoorebin vuorelta, vähän senjälkeen kun Israelin kansa oli Mooseksen johdolla lähtenyt pois Egyptin orjuudesta. Toki laki oli olemassa jo ennen tätä, ja se ei ollut pelkästään Israelin kansalle, vaan koko ihmiskunnalle. Mitä päivää Israelin kansa vietti pyhäpäivänään Vanhan Testamentin aikana? Samaa päivää kuin juutalaiskansa nykyäänkin, ei sunnuntaita vaan lauantaita. Tai oikeastaan vuorokautta, joka alkaa perjantain auringonlaskusta ja päättyy lauantain auringonlaskuun, koska raamatullinen vuorokausi alkaa auringonlaskusta.

Eli Vanhan Testamentin aikana Raamatun pyhäpäivä oli sapatti-lauantai. Entä nyt uuden liiton aikana? Onko se edelleen sama päivä, vai onko se muutettu toiselle päivälle. Jos näin olisi, siitä pitäisi olla selkeä maininta Uudessa Testamentissa. Mutta ei vain ole. Voit lukea Uuden Testamentin alusta loppuun, mutta sieltä ei löydy yhtäkään mainintaa, että Jumala olisi muuttanut pyhäpäivän lauantailta sunnuntaille, ei yhtään mainintaa. Päinvastoin Jeesus opetti vuorisaarnassaan, ettei laista katoa yksikään kirjain, eikä pieninkään piirto. Eli aivan selkee asia. Meidän tulee perustaa uskomme ja elämämme Raamattuun, myös tässä pyhäpäiväasiassa. Raamatun selkeä opetus on, että Raamatun pyhäpäivä on edelleen sapatti-lauantai, sama päivä kuin Vanhan Testamentinkin aikaan.

Mistä sitten on sunnuntai tullut? Historian ja kirkkohistorian mukaan sunnuntain pyhittäminen oli alkujaan useita vuosisatoja auringonpalvontauskonnon viikottainen pyhäpäivä. Auringonpalvojat, esiintyi Rooman valtakunnassa Mithrakultin nimellä, omistivat viikon ensimmäisen päivän aurinkojumalalleen. Kun aurinkokultti, Mithrakultin nimellä valloitti Rooman valtakunnan, auringon päivästä tuli suosittu juhlapäivä. 300-luvun alkupuolella keisari Konstantinus oli toteuttamassa valtakunnassaan suurta kalenteriuu- distusta. Tämän yhteydessä hän teki lailla viikon ensimmäisestä päivästä, auringon päivästä Rooman valtakunnan lakisääteisen vapaa- ja pyhäpäivän. Maallistuneen Rooman kirkon silloinen joihtaja paavi Sylvester oli kalenteriuudistusta varten laatinut oman ehdotuksensa Rooman uudeksi viikkokalenteriksi. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty, mutta se tuli käyttöön Rooman kirkon sisällä. Tähän uuteen viikkokalenteriin paavi Sylvester oli nimennyt viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi. Sama paavi antoi myös käskyn kirkkonsa jäsenille tästälähtien pyhittää mieluummin "Herran päivää" kuin sapattia. Vähän myöhemmin (toisten lähteiden mukaan 330-luvulla/toisten lähteiden mukaan 360-luvulla) Laodicean kirkolliskokous vahvisti Sylvesterin muutoksen ja määräyksen ja sisällytti sen kirkkolakiin. Näin oli tapahtunut laittomuuden lapsen pyhäpäivän ja Jumalan lain muutos, joka oli ennustettu jo satoja vuosia aiemmin Danielin kirjassa.

Eli Raamatun pyhäpäivä on sapatti-lauantai, ei sunnuntai. Sunnuntainpyhittäminen on vain Rooman kirkon 300-luvun alussa aloittama tapa. Jos haluaa päästä ikuiseen elämään, tulee totella ja seurata Jumalaa, myös tässä pyhäpäiväasiassa. Sunnuntainpyhittäminen on vain ihmiskäsky. Jos tottelee enemmän ihmistä, kuin Jumalaa, ei taivaan portit aukea. Tästä on varoitus Ilmestyskirjan luvuissa 13 ja 14.