Luominen ymmärrettäväksi

"1. Luominen on olemassaolovien elementtien järjestämistä, ei luomista tyhjästä."
Luoja voi olla vaikka siis herra Makkonen Kiteellä, joka pitkän iän lisäksi omaa telepaattisen kyvyn ohjata materiaa.

Ja ei, ei Teiskon Martat - johan vähääkään älykkäämpi ymmärtää, että jos Maapallon ja elämän olisivat tehneet Teiskon Martat, niin luonnossa olisi enemmän pastellisävyjä ja pitsiä.

No tuota...

Mikä tässä lopulta on se pointti, joka jotenkin tekisi mitään ymmärrettäväksi? Voitaisiin tietysti katsoa, että olisi jotenkin huomattava ero sillä, että Jumala olisi itse vain putkahtanut jostain tai ollut aina olemassa, mutta luonut sitten jossain vaiheessa perusvuorovaikutukset, ja puhaltanut energiaa niiden mukaan määräytymään tai sitten sillä, että sitä energiaa ja ainettakin vuorovaikutuksineen olisi ollu siellä Jumalan kanssa jo valmiiksi olemassa, ja Jumala vain sitten olisi alkanut siitä muovaamaan keissiä eteenpäin.

Oleellistahan on, että juuri tuo Jumala on ihan tarpeeton juttu tässä yhtälössä. Tiedämme jo, että jostain hetkestä alkaen on ollut tilanne se, että energia käyttäytyy tietyllä tavalla (muljahtaa säteilyksi ja aineeksi ja ties mitä). Miksi... siis kertakaikkiaan miksi pitää se Jumala olettaa tähän kuvioon mukaan? En minä sitä vastusta, että niin uskotaan. Haluaisin vain tietää, että mikä on tuo pakkomielle, että jotenkin sen vain täytyy olla siellä, vaikka aivan selkeästi on niin, ettei mitään havaintoja Jumalasta ole. Enkä laske nyt mitään omia havaintoja, koska meidän ei oikeasti kannata alkaa jokaista tonttufiilistä tässä ottamaan huomioon.

Tarkennatko tuota vähän:

"2. Luominen on "tämän maan ja tämän taivaan" luomista."

Se, mitä sanomme taivaaksi on itse asiassa näkymä koko "omaan " maallmankaikkeuteemme aina horisontin peräseinään asti. Jos tuo kohta ei tarkoita universumimme luomista, niin mitä sitten tarkoittaa.

Mielestäni nuo kolme kohtaa eivät selitä mitään yksinkertaisemmin kuin BB teoria, vaan lisäävät vielä mystisen henkimaailman keitokseen. Lisäksi "olemassa olevat elementit" siirtäisivät selityksen vielä kauemmas vastaamatta mihinkään. Ei vakuuta.

"1. Luominen on olemassaolovien elementtien järjestämistä, ei luomista tyhjästä."

Kielitoimiston sanakirjan kuvaus sanalle luoda

--------------

1. (Jumalan tm. yliluonnollisen olennon toiminnasta:) tuottaa (tyhjästä) jtak, aiheuttaa jnk olemassaolo. Alussa Jumala loi taivaan ja maan VT. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen VT. Maailma ja kaikki luodut.
2. tuottaa, saada aikaan, keksiä jtak uutta tieteellisen t. taiteellisen toiminnan avulla. Luoda romaani, musiikkia. Tiedemiesten luomat teoriat. Mielikuvituksen luoma maailma.
3. yl. saada aikaan, tuottaa, tehdä, muodostaa, synnyttää; aiheuttaa, tuoda muassaan, antaa. Ihanneyhteiskunnan luominen. Luoda itselleen nimeä. Loi omaisuutensa liiketoiminnalla. Luoda yhteyksiä jhk. Tunnelmaa luova sisustus. Seikka, joka loi edellytykset ongelman ratkaisulle. Olla kuin luotu [= sopia täydellisesti] jksik, jhk, jtak varten. He ovat kuin luodut toisilleen. Hän on kuin luotu johtajaksi, johtamaan.
4. siirtää lapiolla tms., lapioida. Luoda lunta. Luoda lanta navetasta. Luoda hauta umpeen. Luoda tie auki.
5. heittää, valaa (valoa t. varjoa). Aurinko luo säteensä, valoaan maahan. Kuusi loi hangelle pitkän varjon.
Kuv. Tutkimus loi uutta valoa ongelmaan.
6. kääntää, kohdistaa, suunnata silmänsä t. katseensa jhk, jtak kohti. Luoda katseensa maahan. Ei luonut vieraaseen silmäystäkään. Mä silmät luon ylös taivaaseen VIRSIKIRJA.
Kuv. esittää. Luoda katsaus, yleissilmäys jhk.
7. vars. eläimistä t. kasveista: heittää t. poistaa t. pudottaa yltään (nahkansa, kuorensa, karvansa tms.). Käärme luo nahkansa. Poro luo talvikarvansa. Kuorensa luonut puu.
Kuv. Luoda nahkansa ks. nahka 1.
8. eläimistä: synnyttää, poikia ennen aikojaan. Tamma loi varsansa.
9. Luoda kangasta tehdä loimi luomapuille tms. Luoda [= muodostaa puikolle neulomaan ryhdyttäessä] silmukoita.

--------------

Eli heti listansa ensimmäisessä kohdassa kretu yrittää luoda vakiintuneille sanoille uusia merkityksiä. Kretujen vakiotrikkejä. He joko keksivät sanoille uusia merkityksiä tai sitten uusia sanoja joilla johdetaan kuulijaa harhaan.

Toisaalta kretujen luominen saattaisi olla kohdan 4 mukaista toimintaa sillä hehän yrittävät koko ajan lapioida totuutta valheellisen sontansa alle piiloon.

Nämä kolme kohtaa nimenomaan auttavat ymmärtämään Jumalan luomisen konkreettisemmin. Sehän on ihan selvää, ja kertomus on näin lähempänä tieteen nykyistä käsitystä, vaikka luomiskertomus ja tieteen nykyiset käsitykset ovat ristiriidassa sen takia että luomisessa on Jumalan ihmeitä ja valtasuuruutta mukana.

Kysymys on mainituista kolmesta asiasta, luodaanko tyhjästä, onko kysymys universumin luomisesta, ja onko Jumala ja Hänen ihmeitään vai ei.

Tyhjästä luominen on yksinkertaisesti mahdotonta ja joutaa historian roskakoriin. Aina on ollut jotakin ja aina tulee olemaan jotakin, muuten ei nytkään olisi mitään. Mutta kun varmasti on, on ainakin se ajatteleva minä, Descartesin mukaan, tai jokin, joka ajattelee, vielä skeptisemmin ajateltuna. On järkevämpää olettaa että universumi on ikuinen kuin että sillä olisi alku niinkuin nykyään alkupamaus- teoriassa oletetaan ja kretujen ja kristinuskon valtavirran maailman luomisessa.

Kun luodaan "taivas" niin luodaanko silloin universumi? Ei välttämättä. Se voi olla taivas maan kannalta ja Jumalan taivas maan kannalta. Jos ei luoda universumia, niin puhutaanko silloin Raamatussa pätkääkään universumista? Kaiken raamatuntutkimuksen ensimmäinen sääntö on katsoa mitä Raamatussa varsinaisesti sanotaan ja mikä on minkäkinlaista tulkintaa. "Maa oli autio ja tyhjä" lause puhuu heti vain maapallosta.

On olemassa ikuisia asioita: Jumala, Hänen ympäristönsä ja maailmansa, universumi kokonaisuutena, peruselementit ja perusluonnonlait ja ehkä muutakin. Niistä on turha kysyä koska ne ovat alkaneet ja miten ne kehittyvät, koska ne ovat ikuisia. Eihän Jumalakaan voi olla Münchausen ja vetää itseään tukasta ylös. Logiikka pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa.

Pitääkö Jumala ja Hänen ihmeensä olettaa? Uskottaessa oletetaan, mutta kun Jumala on salattu, kaikki eivät tietenkään ymmärrä tehdä näin. Tieteessä ei tarvitse näin tehdä, mutta myös voidaan tehdä. Ei ole epätieteellistä tehdä tiedettä Jumalan olemassaolo olettaen, vaikka tätä monissa tieteellisissä piireissä kovasti vastustetaan. Jumalan suunnittelun näkeminen kaikessa, evoteorian kieltämiseen asti, on taas hölmöä, koska evoluutio on tosiasia. Vain evoteoria tarvitsee korjauksia Jumalan luomistöiden takia.

"3. Asiat on ensin luotu henkimaailmassa ja tuotu sitten näkyvään maailmaan. Tämä vastannee muiden ajatusta tyhjästä luomisesta. Tämä on ihme, eikä voikaan olla vielä tieteen ymmärrettävissä. Luomisessa on ihmeitäkin, mikä menee tieteelle yli hilseen, mutta on uskovien ymmärrettäv issä."

Asiahan on niin että kuvaamasi henkimaailma räjähti omiin sisäisiin riitoihinsa kun Jumala ja Saatana pistivät liinavaatteet ja pöytähopeat jakoon. Lopputulos muuttui näkyväksi alkuräjähdykseksi. Henkimaailmasta tuli loppu samalla hetkellä ja viimeiset 14,7 miljardia vuotta tämä näkyvä universumi on joutunut tulemaan yksin toimeen ilman henkimaailmoja.

Anteeksi vaan mutta lässytyksesi ei tehnyt luomisesta yhtään sen ymmärrettävämpää. Katsos kun luominen on täysin ymmärrettävissä oleva kun tietää sen olevan muinaisten kansojen selityksenä olemassa ololle. Raamatun tarina luomisesta on vain tarina eli satu. Puhdasta tietämättömien ihmisten mielikuvituksen tuotetta.

Yritetään kieltää, että nuo kolme asiaa eivät olisi merkittäviä luomisen ja kehityksen tarkastelussa eivätkä veisi keskustelua eteenpäin ja syvemmälle. Miettikääpä vähän uudestaan, älkääkä turhaan kiukustuku tai vähättele asiaa!

Luomiskertomus on tietysti taru, vertauskuvallinen, taiteellinen, draamallinen esitys ja ennenkaikkea uskonnollinen temppeliteksti. Se ei ole mikään tieteellinen teksti vaan kuvaa Jumalan osuuden luomistapahtumassa, asian teologisen puolen. Asiassa on tietysti tähtitieteellinen, geologinen, biologinen ym tasonsa, jonka vasta nykyajan ihminen siihen pystyy ymppäämään.

Monet meistähän kuitenkin yhdessä vastutamme kreationistien yksisilmäistä katsantokantaa.

Kyllä se Raamatun mukainen taikatemppu oli aika paljon ymmärrettävämpi Luominen, samoin kuin Kalevalan munaluominen.

Ei toki yhtään uskottavampi. Mutta ymmärrettävämpi.

Sotkemalla mystiikkaa taikuuteen, teet toki tuosta hieman sekavampaa, mikä varmasti uppoaa tiettyyn ihmisporukkaan paremmin.

Mutta tämä tiputtaa kretut ja pysyy tieteen puitteissa muuten paitsi henkimaailmasta ja muualta avaruudesta tuomiset. Henkimaailman ja tämän maailman väliset vaikutukset ovat ihmeitä vielä kun emme tunne niitä, emme tiedä miten ne tapahtuvat.

Tieteen vastustaminen on kretujen hölmöyttä. Voimme vastustaa vain joitakin tieteen virheellisiä nykyisiä käsityksiä.

Emme esimerkiksi vastusta evoluutiota vaan joitakin evoteorian kohtia. Evoluutio on tosiasia luonnossa. Evoteoria on vain teoria siitä.

Luomisen ja älyllisen suunnittelun universalisointi on ongelmallista, sillä jos kaikkeus on luotu tai suunniteltu, niin se koskisi myös itse luojasuunnittelijaa. Silloin tämän takana pitäisi olla jokin toinen luoja, jonka takana taas kolmas luoja, jne. loppumattomiin. Näin ollen ainoa järkevä ratkaisu on, että luojakäsitteen taustalla on inhimillinen mieli. Kuka totesikaan, että jos härillä olisi jumala tai luoja, se olisi härkien kaltainen?

Puolestaan Descartesin kuuluisa lause;"ajattelen siis olen", sisältää ristiriitaisuuksia. Jos lakkaan ajattelemasta, niin enkö silloin enää "ole"? Sanalla "ajattelen", Descartes viittaa itseensä, omaan minäänsä tai persoonaansa. Ne kaikki kuitenkin viittaavat pelkkään kehykseen, jolla olemisen tapa eli tässä tapauksessa "ajattelu", sidotaan. Mitään kiinteää minuutta tai persoonaa ei ole olemassa.

Kun kreationisti tai evolutionisti tarkkailee maailmaa, hän näkee, kuulee, haistaa ja maistaa maailman tietyllä tavalla. Mutta nuo asiat ovat pelkkiä ominaisuuksista koostuvia aistimussisältöjä, joista muodostuu erilaisia mielteitä, joiden vangiksi tarkkailija auttamattomasti jää. Tällöin mahdollinen ominaisuuksien kantaja, eli substanssi jää pelkäksi muodolliseksi apukäsitteeksi.

Käsitteiden dialektinen vastakkainasettelu, kuten aika-ajattomuus, ikuisuus-iättömyys, oleva-olematon, tyhjyys-täyteys, jne. palvelee pelkästään ymmärryksen kategorioita. Esimerkiksi käsite"oleva" tulee ymmärretyksi käsitteen "olematon" kautta. Mitään sen kummempaa niihin ei sisälly.

Jos on sitä mieltä että Jumalan olemassaolon ottaminen mukaan tieteelliseen selittämiseen on epätieteellistä niin sitten se on epätieteellistä.

Mutta jos Jumala on olemassa? Tiede pyrkii totuuteen. Jos Jumala on olemassa, Hänen olemassaolonsa on otettava huomioon, muuten sivuutetaan totuus.

Jumala- oletuksen tieteellisyys ratkeaa siis siitä onko Hän vai ei, palautuu uskomisen ja ateismin ristiriitaan. Vain ateistinen lähtökohta poistaa Jumalan selityksistä. Muuten se on mahdollinen tieteessäkin. Ei tiede ole ateistista. Tiede on avoin tälle kysymykselle.

Jos tieteellisesti voidaan tutkia vain asioita jotka ovat objektiivisesti tutkittavissa, tieteen ulkopuolelle jää paljon asioita. On monia asioita joita on vaikea tai mahdoton tutkia, niistä voidaan vaan esittää olettamuksia, joita sitten voidaan arvioida. Jumalan luonne, olemus ja olemassaolo kuuluu näihin kysymyksiin.

Muita ovat kadonneet kulttuurit, elämä muilla aurinkokunnilla, parapsykologian asiat, ufot, Raamatun historia, filosofian ikuiset kysymykset, moraalisten väittämien totuus, teologiset ongelmat, hiukkasfysiikan peruselementit, kosmologia, dogmatiikka, sielun olemus jne.

Yleensä kaikki ihmisille tärkeimmät asiat jäävät ulkopuolelle, jos tieteelle asetetaan tuollaiset rajat. Tieteellisellä tiedolla on rajat kunakin aikakaudella mutta tutkimuksella ei ole selvää rajaa.

Tiedätkö esimerkiksi mitä kaikkia kulttuureja on Linnunradalla ja Andromedalla? Et. Voitko tutkia objektiivisesti? Et. Kuuluuko asian tutkiminen tieteeseen? Kuuluu.