Olin aikoja sitten käymässä Valamon luostarissa, jossa erään keskustelun aikana erään munkin kanssa esiintyi eräs kysymys joka on pässäni säilyi.
Muutoksia ja tapahtumia lähimaastossa ei voi olla huomioimatta, ja nimenomaan erityisen suuret sellaiset. Poliittiset levottomuudet, anarkia naapurimaissa herättävät aina naapureiden ajatukset ja pelot.
Vallankumouksellisten tapahtumien kuvioilla ja oppiilla on yksi huomion arvoinen yhteys, eli tarttuvuus. Esimerkki tästä oli venäläisten sotilaiden paluu Ranskasta Napoleoonisten sotien jälkeen, ja heihin tarttunut vallankumouksellinen kuume. Kovaa kättä sai seuraaja Nikolai I käyttää dekaberisti kapinaa kukistamisessa. Vallankumouksellisten uhriksi tulikin edellä mainitun seuraaja, edistyksellinen Aleksanteri I.
Ja lopun tiedämmekin...eli monarkian tuho ja kirkon kärsimys.
Siis aihe mitä meitä ortodoksisina naapureina kosketta on läntisenkatolisen kirkon tapahtumat.
Sieltähän, eli lännestä, ne tarttuvat taudit ovat jo aikaisemmin tulleet.
Aiheena minulla on historian tapahtuma, Vatikaanin II konsiili. Munkin jonka jo mainitsin, ja monet muut papit eivät mieluisasti tai ainakin surumielellä katsoneet tätä kyseistä epäonnistunutta konsiilia tai sen näkyviä tuloksi uskovien parissa. Ne ortodoksit jotka ovat suhtautuneet (erityisesti venäläiset) kriittisemmin lännenkatolista kirkkoa kohtaan ovat vaan saneet lisää todisteitita lännen kirkon alusta alkaen olevasta harhaillusta tai tytyväisyys sen tulevaan sortumiseen. Suurin osa perinteisistä ortodoksi papeista ovat pitäneet konsiilia vankan puhdasoppisuuden tappiona.
By Father Michael Azkoul, St. Catherine Mission, St. Louis, MO
Also, in modern times, since Vatican II of thirty years ago, that major, if not tragic attempt, to "update" Roman Catholicism (e.g., the revision of canon law), the differences between Orthodoxy and the followers of the Pope have widened.
1994 St. Nectarios American Orthodox Church
Reproduced with permission from The Orthodox Christian Witness, Vol. XXVII (48), Vol. XXVIII (6) and (8), 1994.
Muutoksia ja tapahtumia lähimaastossa ei voi olla huomioimatta, ja nimenomaan erityisen suuret sellaiset. Poliittiset levottomuudet, anarkia naapurimaissa herättävät aina naapureiden ajatukset ja pelot.
Vallankumouksellisten tapahtumien kuvioilla ja oppiilla on yksi huomion arvoinen yhteys, eli tarttuvuus. Esimerkki tästä oli venäläisten sotilaiden paluu Ranskasta Napoleoonisten sotien jälkeen, ja heihin tarttunut vallankumouksellinen kuume. Kovaa kättä sai seuraaja Nikolai I käyttää dekaberisti kapinaa kukistamisessa. Vallankumouksellisten uhriksi tulikin edellä mainitun seuraaja, edistyksellinen Aleksanteri I.
Ja lopun tiedämmekin...eli monarkian tuho ja kirkon kärsimys.
Siis aihe mitä meitä ortodoksisina naapureina kosketta on läntisenkatolisen kirkon tapahtumat.
Sieltähän, eli lännestä, ne tarttuvat taudit ovat jo aikaisemmin tulleet.
Aiheena minulla on historian tapahtuma, Vatikaanin II konsiili. Munkin jonka jo mainitsin, ja monet muut papit eivät mieluisasti tai ainakin surumielellä katsoneet tätä kyseistä epäonnistunutta konsiilia tai sen näkyviä tuloksi uskovien parissa. Ne ortodoksit jotka ovat suhtautuneet (erityisesti venäläiset) kriittisemmin lännenkatolista kirkkoa kohtaan ovat vaan saneet lisää todisteitita lännen kirkon alusta alkaen olevasta harhaillusta tai tytyväisyys sen tulevaan sortumiseen. Suurin osa perinteisistä ortodoksi papeista ovat pitäneet konsiilia vankan puhdasoppisuuden tappiona.
By Father Michael Azkoul, St. Catherine Mission, St. Louis, MO
Also, in modern times, since Vatican II of thirty years ago, that major, if not tragic attempt, to "update" Roman Catholicism (e.g., the revision of canon law), the differences between Orthodoxy and the followers of the Pope have widened.
1994 St. Nectarios American Orthodox Church
Reproduced with permission from The Orthodox Christian Witness, Vol. XXVII (48), Vol. XXVIII (6) and (8), 1994.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Venäjän vallankumousta pitivät huomattavat ortodoksi kirkon johtajat mahdollisuutena kirkon hengen kohottamiseen. Kyseiset kannattajat jäivät kyllä tassuja nuolemaan kun kirkkoja ja luostareit purettiin ja oliko se Rostovin piispan kieltä naulattiin ennen ihon kärventämistä.