Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Matt. 6: 11
Alkukielen sana »jokapäiväinen», on tosin ollut hämärä ja epäselvä sana, mutta kaikki selitykset ovat kuitenkin siinä samaa mieltä, että se merkitsee jotakin olemuksellemme välttämätöntä - ei erilaisia sydämen anomuksia, vaan välttämätöntä - oikeastaan se merkitsee »olentomme ylläpitämiseksi tarvittavaa».
Nyt kysymme sellaiselta, joka tahtoo »inttää Jumalaa vastaan» (Room. 9): Etkö ole aina tähän saakka saanut, mikä on ollut välttämätöntä olentosi ylläpitämiseksi? Ellet olekaan saanut kaikkea sen suunnitelman mukaan, jonka itse olet maallista vaellustasi varten laatinut, olet kumminkin saanut kaiken mitä hän, joka parhaiten hyötysi tietää, on luvannut. Tai onko tiedossasi, kuinka paljon köyhyyden ja surun vitsausta sinä tarvitset sielusi ikuiseksi parhaaksi?
Mutta tässä voi kristitty, joka ei ole vain köyhyyden vitsoma, vaan myös velkainen, vastata meille: »On asia, jonka rinnalla kaikki köyhyyskään ei ole miksikään verrattava, se nimittäin, että minun täytyy olla ihmisille velkaa enkä kenties voi suorittaa jokaiselle omaansa, ja niin muodoin tulen nauruksi pilkkaajien suussa evankeliumin häväistykseksi.» Vastaamme: jollei sinussa ole jokin erityinen ylpeydenhenki, joka vaatii hyvin syvää nöyryytystä - ja jollet »kiusaa Herraa», joko laiminlyönneillä ja laiskuudella tai turhamaisuudella ja tuhlaamalla hänen lahjojaan, vaan olet toimekas, nöyrä, ahkera ja uskollinen kutsumuksessasi ja yksinkertaisella uskolla rukoilet tätä rukousta, niin ovat sinulla kaikki Herran lupaukset, että hän on sinulle antava niin paljon, ettei sinun tarvitse joutua häpeään pettäjänä, vaan voit kaikille saatavansa suorittaa.
Joko Herran kiusaaminen laiskuudella tai hekumoinnilla tai kova, masentamista tarvitseva ylpeys - semmoinen se ainoastaan voi tuottaa kristitylle sen katkeran kokemuksen, joka on kaikkea köyhyyttä monin verroin vaikeampi, nimittäin ettei hän voi velkaansa kunnollisesti suorittaa. Kun taas moni Jumalan lapsi joko sairauden tai muiden seikkojen vuoksi ei aina voi huoltaa itseään, vaan hänen täytyy turvautua veljien armeliaisuuteen, niin tosin tämäkin on nöyryyttävää ylpeälle luonnollemme, mutta kuuluu kuitenkin Herran kasvatusohjelmaan, jolla hän muutamia lapsiaan jonkin ajan kurittaa, kunnes he masentuvat saattaakseen hallita joitakuita Jumalan lahjoja.
Näinä vitsaukset pitää aina kantaa Jumalan pelossa ja nöyrällä kuuliaisuudella Herran, yksin viisaan ja voimallisen Isän edessä, jonka oikea käsi voi kaiken muuttaa.
Mutta tässä neljännessä rukouksessa on opetusta niillekin onnellisille, jotka eivät tiedä mitään elatuksen murheista ja joiden näköjään ei tarvitsisi rukoilla jokapäiväistä leipää. Heidän olisi tarkoin mietittävä tässä rukouksessa esiintyvää kahta sanaa: nimittäin meidän ja meille. Jos teissä on Kristuksen mieli, niin myöskin näitä Kristuksen sanoja teidän on tarkattava. Kristus ei sano: »Anna minulle jokapäiväinen leipäni», vaan: »Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.» Luuletko Jumalan antaneen sinulle omaisuutta vain itse elääksesi siitä mielesi mukaan tai kootaksesi tavaraa vain itsellesi? Mitä Herra sanoo? »Tee tili taloudenhoidostasi sillä sinä et saa enää hoitaa talouttani.» Ota huomioosi Jumalan tarkoitus hänen antaessaan muutamille niin paljon maallista hyvää. Oletko milloinkaan ajatellut, miksikä Jumala niin epätasaisesti on suorittanut jaot täällä maan päällä toisen ollessa niin rikkaan, että hänellä on paljon yli oman tarpeensa ja toisen niin köyhän, että häneltä puuttuu välttämättöminkin?
Kummallisen ja epätasaisen jaon salaisuus on vain siinä, että meillä on eri kutsumukset: niiden, jotka ovat saaneet enemmän, kuin mitä tarvitsevat, tulee olla Herran huoneenhaltijoita, jotka hänelle hallitsevat lahjojansa. Silloin hän antaa joukon köyhiä asettua heidän ympärilleen koettelemaan heitä joka päivä, tahtovatko he rehellisesti hoitaa hänen lahjojaan »haltijoina» niistä jakamalla, vai aikovatko he kaivaa leiviskän maahan ja tehdä siitä epäjumalan itselleen ja lapsilleen. Älkäämme koskaan unohtako suurta yhteistä ojennusnuoraa: »Jolle paljon on annettu, siltä paljon vaaditaan jolle paljon on uskottu, siltä paljon velotaan, sekä kuningaskäskyä. »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Älä siis unohda sinua ympäröivää köyhien, sairaiden, heikkojen, vaivaisten maailmaa, jotka kaikki ojentavat käsiä leivän tarpeessa. Sinun tulee sentähden tässä rukouksessa rukoilla kaikkien ihmisten puolesta eikä ajatella: minulle, minun, vaan: meille, meidän.
Edelleen sinun ei tule rukoilla heittiön tavoin, niin että rukouksessa sanot meidän, mutta sitten käytät sinulle uskottua tavaraa, niin kuin se olisi yksin sinun. Ei, sinä olet vain hoitaja. Sellaisina meidän tulee olla alttiisti, Kristuksen rakkauden tähden, niin että hän saattaa sanoa kaikesta hyvästä, minkä olemme tehneet: Sen te olette tehneet minulle.
Alkukielen sana »jokapäiväinen», on tosin ollut hämärä ja epäselvä sana, mutta kaikki selitykset ovat kuitenkin siinä samaa mieltä, että se merkitsee jotakin olemuksellemme välttämätöntä - ei erilaisia sydämen anomuksia, vaan välttämätöntä - oikeastaan se merkitsee »olentomme ylläpitämiseksi tarvittavaa».
Nyt kysymme sellaiselta, joka tahtoo »inttää Jumalaa vastaan» (Room. 9): Etkö ole aina tähän saakka saanut, mikä on ollut välttämätöntä olentosi ylläpitämiseksi? Ellet olekaan saanut kaikkea sen suunnitelman mukaan, jonka itse olet maallista vaellustasi varten laatinut, olet kumminkin saanut kaiken mitä hän, joka parhaiten hyötysi tietää, on luvannut. Tai onko tiedossasi, kuinka paljon köyhyyden ja surun vitsausta sinä tarvitset sielusi ikuiseksi parhaaksi?
Mutta tässä voi kristitty, joka ei ole vain köyhyyden vitsoma, vaan myös velkainen, vastata meille: »On asia, jonka rinnalla kaikki köyhyyskään ei ole miksikään verrattava, se nimittäin, että minun täytyy olla ihmisille velkaa enkä kenties voi suorittaa jokaiselle omaansa, ja niin muodoin tulen nauruksi pilkkaajien suussa evankeliumin häväistykseksi.» Vastaamme: jollei sinussa ole jokin erityinen ylpeydenhenki, joka vaatii hyvin syvää nöyryytystä - ja jollet »kiusaa Herraa», joko laiminlyönneillä ja laiskuudella tai turhamaisuudella ja tuhlaamalla hänen lahjojaan, vaan olet toimekas, nöyrä, ahkera ja uskollinen kutsumuksessasi ja yksinkertaisella uskolla rukoilet tätä rukousta, niin ovat sinulla kaikki Herran lupaukset, että hän on sinulle antava niin paljon, ettei sinun tarvitse joutua häpeään pettäjänä, vaan voit kaikille saatavansa suorittaa.
Joko Herran kiusaaminen laiskuudella tai hekumoinnilla tai kova, masentamista tarvitseva ylpeys - semmoinen se ainoastaan voi tuottaa kristitylle sen katkeran kokemuksen, joka on kaikkea köyhyyttä monin verroin vaikeampi, nimittäin ettei hän voi velkaansa kunnollisesti suorittaa. Kun taas moni Jumalan lapsi joko sairauden tai muiden seikkojen vuoksi ei aina voi huoltaa itseään, vaan hänen täytyy turvautua veljien armeliaisuuteen, niin tosin tämäkin on nöyryyttävää ylpeälle luonnollemme, mutta kuuluu kuitenkin Herran kasvatusohjelmaan, jolla hän muutamia lapsiaan jonkin ajan kurittaa, kunnes he masentuvat saattaakseen hallita joitakuita Jumalan lahjoja.
Näinä vitsaukset pitää aina kantaa Jumalan pelossa ja nöyrällä kuuliaisuudella Herran, yksin viisaan ja voimallisen Isän edessä, jonka oikea käsi voi kaiken muuttaa.
Mutta tässä neljännessä rukouksessa on opetusta niillekin onnellisille, jotka eivät tiedä mitään elatuksen murheista ja joiden näköjään ei tarvitsisi rukoilla jokapäiväistä leipää. Heidän olisi tarkoin mietittävä tässä rukouksessa esiintyvää kahta sanaa: nimittäin meidän ja meille. Jos teissä on Kristuksen mieli, niin myöskin näitä Kristuksen sanoja teidän on tarkattava. Kristus ei sano: »Anna minulle jokapäiväinen leipäni», vaan: »Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.» Luuletko Jumalan antaneen sinulle omaisuutta vain itse elääksesi siitä mielesi mukaan tai kootaksesi tavaraa vain itsellesi? Mitä Herra sanoo? »Tee tili taloudenhoidostasi sillä sinä et saa enää hoitaa talouttani.» Ota huomioosi Jumalan tarkoitus hänen antaessaan muutamille niin paljon maallista hyvää. Oletko milloinkaan ajatellut, miksikä Jumala niin epätasaisesti on suorittanut jaot täällä maan päällä toisen ollessa niin rikkaan, että hänellä on paljon yli oman tarpeensa ja toisen niin köyhän, että häneltä puuttuu välttämättöminkin?
Kummallisen ja epätasaisen jaon salaisuus on vain siinä, että meillä on eri kutsumukset: niiden, jotka ovat saaneet enemmän, kuin mitä tarvitsevat, tulee olla Herran huoneenhaltijoita, jotka hänelle hallitsevat lahjojansa. Silloin hän antaa joukon köyhiä asettua heidän ympärilleen koettelemaan heitä joka päivä, tahtovatko he rehellisesti hoitaa hänen lahjojaan »haltijoina» niistä jakamalla, vai aikovatko he kaivaa leiviskän maahan ja tehdä siitä epäjumalan itselleen ja lapsilleen. Älkäämme koskaan unohtako suurta yhteistä ojennusnuoraa: »Jolle paljon on annettu, siltä paljon vaaditaan jolle paljon on uskottu, siltä paljon velotaan, sekä kuningaskäskyä. »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Älä siis unohda sinua ympäröivää köyhien, sairaiden, heikkojen, vaivaisten maailmaa, jotka kaikki ojentavat käsiä leivän tarpeessa. Sinun tulee sentähden tässä rukouksessa rukoilla kaikkien ihmisten puolesta eikä ajatella: minulle, minun, vaan: meille, meidän.
Edelleen sinun ei tule rukoilla heittiön tavoin, niin että rukouksessa sanot meidän, mutta sitten käytät sinulle uskottua tavaraa, niin kuin se olisi yksin sinun. Ei, sinä olet vain hoitaja. Sellaisina meidän tulee olla alttiisti, Kristuksen rakkauden tähden, niin että hän saattaa sanoa kaikesta hyvästä, minkä olemme tehneet: Sen te olette tehneet minulle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun myös tiedämme, että sanat jokapäiväinen leipä eivät merkitse ruokaa ja vaatteita, vaan kaikkea, mikä kuuluu tämän ajallisen elämän ylläpitoon ja tarpeisiin, kuten: koti, tavara ja raha, hyvä puoliso, kuuliaiset lapset, uskollinen perhe, hyvä ja hurskas esivalta, hyvä hallitus, hyvä, suotuisa ilma, rauha, terveys, kuri ja järjestys, hyvät ystävät uskolliset naapurit ja muu sellainen, niin ei puuttune yhdeltäkään kristityltä, joka ei elä vain itseään varten, vaan rakastaa lähimmäistäänkin, syitä rukoilla tätä rukousta.
Sitä paitsi Herra voi äkisti riistää sen hyvän, minkä nyt omistat, minkä vuoksi sinulla on aina syytä rukoilla hänen suojelevaa armoansa tai jokapäiväistä antamista, jokapäiväistä leipää. Kristitylle onkin hyvin terveellistä näin tuntea alituisesti elävänsä Herran armon varassa.
Ps.136:25. Biblia (1776). Joka antaa kaikille lihalle ruan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijanlaikkisesti. Kirjoitetaan: iankaikkisesti.
Amen.