Mitä tämä tarkoittaa?

Törmäsin tähän samaan ajatukseen jutellessani läheiseni kanssa.
En tiedä midä yhteydessä Pawson on sen sanonut, pitäisi kuunnella koko opetusjakso. Hän opettaa hyvin ja selkeästi, hänellä on paljon tietoa, mikä tekee hänen opetuksestaan mielenkiintoista.
En nyt suoraan osaa tuohon ottaa kantaa, mutta ajatus joka itselleni nousee on se, ett' rakastaako Jumalan syntistä ihmistä. Tästähän aina välillä käydään keskustelua.
Eli onko ihminen yhtä kuin tekonsa.
Minun ymmärrykseni mukaan Jumala rakastaa ihmistä, mutta ei rakasta syntiä. Ei rakasta sitä, että ihminen syntiin lankeemuksen seurauksena etsii kaikkea muuta kuin yhteyttä Häneen.
Itse ajattelen ja ymmärrän niin, että ihminen ja hänen tekonsa ovat eri asia. Vaikka ihminen vastaa omista teoistaa, tietenkin, on hän myös enemmän kuin tekonsa. Minun käsitykseni mukaan ihmisessä on aina se Jumalan kuva. Ehkä se on syälle hautautunut, mutta se on siellä. Kuten helmi on simpukassa. Helmi ei ole simpukka, mutta se on simpukassa ja löydettävissä.
En siis ihan jaa Pawsonin ajatusta, jos sen olen oikein hahmottanut. Vaikka hän on minua paljon viisaampi opettaja, tässä kohtaa ajattelen toisin.
Minun on vaikea ajatella niin, että rakkaus sammuu jasyttyy sen mukaan miten toinen toimii. Kun hän on onnistunut , silloin rakastetaan ja kun hän epäonnistuu, silloin ei rakasteta. Meidän ihmisten tunteet tietysti helposti menevät noin, mutta ajattelen että rakkaus on enemmän kuin tunteet.
Useimmat vanhemmat rakastavat lapsiaan. He rakastavat silloinkin kun lapsi tekee jotain sellaista, jota ei voi hyväksyä. Kodin ovi on auki, vaikka kaikken lapsen tekemää ei voi hyväksyä ja ajattelee, että joistakin asioista seuraa rangaistus, mutta se ei poista rakkautta lapseen.
Jumalaahan sanotaan Isäksi...

Pawson sanoi, että lue Raamattu kannesta kanteen ja alleviivaa joka kohta, jossa puhutaan Jumalan rakkaudesta. Ei kulu paljon mustetta. Raamattu painottaakin enemmän sitä, että Jumala on Pyhä Jumala, joka ei voi sietää mitään vääryyttä. Siellä sanotaan kyllä suoraan, että hän on myös rakkaus, mikä pitää paikkansa sekin. Mutta enemmän Raamattu painottaa sitä, että hän on Pyhä, vanhurskas, hyvä sekä armollinen Jumala, joka on pitkämielinen meitä pahoja kohtaan. lopulta kuitenkin Jumalan viha kohtaa niitä, jotka eivät antaudu hänen Poikansa Jeesuksen ristinsovituksen turviin. Hänen vihansa kohtasi Jeesusta ristillä meidän puolestamme. Siksi hänellä on täydet perusteet armahtaa suurintakin syntistä. Mutta syntinen saa itse päättää, haluaako hän tuon armon osakseen. Se vaatii nimittäin parannuksen tekoa ja uskoa Jeesukseen. Usko on kuuliaisuutta Raamattua kohtaan eikä pelkkää passiivista toteamista.


"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." (Johannes 3:36) Johannes 3:16 on tunnetumpi kohta, mutta tämä on yhtä hyvä kohta.

Totuuden kieltämistä valheen hyväksi on vaikea vanhurskaan sietää, liberaaleille se on helppoa ja monille muillekin. Mielestäni asiallisen vastaukset annoit. Pyhä Jumala ei tosiaan hyväksy mitään vääryyttä. Käytit sanaa sietää. "Jumala ei voi sietää mitään vääryyttä." Mietin vaan Jumalan pitkämielisyyttä vääryyttä kohtaan jos hänellä olisi sietokyvyn toleranssi lukemissa nollassa. Oletan sinun tarkoittavan Jumalan hyväksymättömyyttä syntivääryyksiä kohtaan. Jumala on sietokyvyltään pitkämielisyydessään esiintuonut historian kirjoissa usein ja aikaa parannuksentekoon on tainnut olka jopa hukattavaksi asti? Jesajan kirja, Jeremin kirja, Hesekielin kirja ja vaikkapa vielä Johanneksen Ilmestyskirja. Erittäin huomionarvoinen Raamatun paikka tuo Joh.3:36, se torpedoi monet syntihyväksyjien liberaalit luulot / valheet. Niin, kaipa tässä sanonkin ihan suoraan että valheet, jätetään se siloittelu luulottelu pois, ja Jumalan siunausta sinulle, veljeni.

Ei minun tarvitse hurskahdella.
Vedenpaisumus raamatun mukainen se on ollu mahdottomuus, verrattavissa pohjanmaan tulviin siellä saatto ihmiset olla häijyjä.