Hei, olen kauan miettinyt, mihin Raamatun kohtaan körtit perustavat tuon ikävöivän armon eli sen, että pelastuksesta ei voi olla varma. Mun korviini tää on epäuskoa pelastuksen suhteen. Kiitos, jos joku vastaa.
Körttiläiset ja pelastus
ihmettelijä-vain
3232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anteeksi, termi olikin ikävöivä usko eikä armo.
"Sinua ei pelasta uskosi laatu, vaan pelastut vain menemällä Jeesuksen luo. Jos sinua siis ahdistaa uskosi laatu, vie se Jeesukselle eli salli hänen antaa sinulle kylmyytesi anteeksi, sillä senkin rakas Herrasi voi antaa anteeksi.
Pitäytyessäsi Golgataan Jumala ei laske kertoja. Vaikka itket ja vapiset, vaikka olet kova ja kylmä, vaikka laitasi on ihan miten tahansa, sinun on vain tultava Jeesuksen luo sellaisena kuin olet ollaksesi Jumalan lapsi.
Se usko joka menee Jeesuksen luo huonona ja huonoudestaan huolimatta, on pelastavaa uskoa, vaikka se olisi miten heikkoa tahansa. Juuri se usko voittaa maailman (1 Joh 5:4) ja kuolettaa lihan (Room 8:13, Gal 5:24)."
(Olav Valen-Sendstad.)
En tiedä Raamatun kohtaa,mutta ainakin Paavo Ruotsalaisen opetuksiin he perustaa uskonsa paljonkin. Mutta on jossakin Paavalin kirjeissä kohta "jos minä ehkä pääsen ylösnousemukseen kuolleista." En yhtäkkiä löydä,missä niin sanottiin. Mutta Paavalia vaivasi se,että hän oli kiihkeänä fariseuksena vainonnut kristittyjä. Ooppera Viimeiset kiusaukset kertoo Paavo Ruotsalaisen kuolemasta,että hänellä oli kovat tuska vielä kuolinvuoteellakin siitä,onko se Taivaan portti auki hänellekin vaivaiselle. Totta kai on hyvä,jos on varmuus pelastuksesta. Saa luottaa Raamatun lupauksiin omallekin kohdalleen.