Palstalle lykätään jatkuvasti valeita Suomen yhteistoiminnasta Saksan kanssa 1930-luvulla. Sitä ei ollut.
Sen sijaan Hitler kiinnostui Talvisodan aikana Suomen taistelusta, seurasi sitä ihmetellen ja teetti sodan jälkeen erityisen koosteen uutiskatsauksista. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt Suomen kykyä taistella ylivoimaa vastaan.
Päätettyään heinäkuussa 1940 hyökkäyksestä NL:on hän käski ottaa liittolaisina huomioon Romanian ja Suomen. Siitä seurasi Saksan yhteydenottoja Suomen hallitukseen, asekaupat ja kauttakulku. Marraskuussa 1940 Hitler kielsi NL:a Baltian maiden tapaisesta järjestelystä Suomessa.
Näistä asioista Suomi sai tietoa, mutta ei tarkkoja takuita itsenäisyydestä.
Mannerheim lähetti kenraali Talvelan selvittämään tilannetta Berliiniin, mutta tämä törmäsi salaamisen muuriin ja joutui tyytymään Göringin kieltoon puolustusliitosta Ruotsin kanssa sekä vakuutukseen,, ettei Saksa hylkää ystävällistä Suomea. Myös kenraali Halder antoi ymmärtää suuren muutoksen Saksan ja NL:n suhteissa olevan tulossa.
Saksa salasi hyökkäysvalmistelunsa erityisellä huolella. Vielä maaliskuussa -41 Hitler kielsi kertomasta suunnitelmia Romanialle ja Suomelle. Saman aikaan ylläpidettiin suurta harhautuskampanjaa mm. Saksan ja NL:n salaisista neuvotteluista.
Mannerheim lähetti tammikuussa 1941 kenraali Heinrichsin Saksaan. Hän antoi pääpiirteisiä tietoja Suomen liikekannallepanosta ja mahdollisesta joukkojen käytöstä sotatilanteessa.
Selväksi tuli, että Saksa suunnitteli jotain, mutta mitä ja milloin?
Mannerheim teli ratkaisunsa Heinrichsin palattua. Hän vaati hallitukselta jyrkkää linjaa NL:n vaatimuksiin mm. Petsamon nikkelistä. Hän ilmoitti eroavansa, jollei kurssi muutu, samoin puolustusministeri Walden. Ryti taipui.
Tästä lähtien voidaan katsoa Suomen tehneen valintansa Saksan ja NL:n välillä.
Mutta mikä oli Suomen todellinen asema? Mistä elintarvikkeet, polttoaine, raaka-aineet, aseet ym? Mitään takuita ei Saksalta ollut saatu, eikä sopimuksia ollut kauttakulkua ja asekauppoja lukuun ottamatta.
Sen sijaan Hitler kiinnostui Talvisodan aikana Suomen taistelusta, seurasi sitä ihmetellen ja teetti sodan jälkeen erityisen koosteen uutiskatsauksista. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt Suomen kykyä taistella ylivoimaa vastaan.
Päätettyään heinäkuussa 1940 hyökkäyksestä NL:on hän käski ottaa liittolaisina huomioon Romanian ja Suomen. Siitä seurasi Saksan yhteydenottoja Suomen hallitukseen, asekaupat ja kauttakulku. Marraskuussa 1940 Hitler kielsi NL:a Baltian maiden tapaisesta järjestelystä Suomessa.
Näistä asioista Suomi sai tietoa, mutta ei tarkkoja takuita itsenäisyydestä.
Mannerheim lähetti kenraali Talvelan selvittämään tilannetta Berliiniin, mutta tämä törmäsi salaamisen muuriin ja joutui tyytymään Göringin kieltoon puolustusliitosta Ruotsin kanssa sekä vakuutukseen,, ettei Saksa hylkää ystävällistä Suomea. Myös kenraali Halder antoi ymmärtää suuren muutoksen Saksan ja NL:n suhteissa olevan tulossa.
Saksa salasi hyökkäysvalmistelunsa erityisellä huolella. Vielä maaliskuussa -41 Hitler kielsi kertomasta suunnitelmia Romanialle ja Suomelle. Saman aikaan ylläpidettiin suurta harhautuskampanjaa mm. Saksan ja NL:n salaisista neuvotteluista.
Mannerheim lähetti tammikuussa 1941 kenraali Heinrichsin Saksaan. Hän antoi pääpiirteisiä tietoja Suomen liikekannallepanosta ja mahdollisesta joukkojen käytöstä sotatilanteessa.
Selväksi tuli, että Saksa suunnitteli jotain, mutta mitä ja milloin?
Mannerheim teli ratkaisunsa Heinrichsin palattua. Hän vaati hallitukselta jyrkkää linjaa NL:n vaatimuksiin mm. Petsamon nikkelistä. Hän ilmoitti eroavansa, jollei kurssi muutu, samoin puolustusministeri Walden. Ryti taipui.
Tästä lähtien voidaan katsoa Suomen tehneen valintansa Saksan ja NL:n välillä.
Mutta mikä oli Suomen todellinen asema? Mistä elintarvikkeet, polttoaine, raaka-aineet, aseet ym? Mitään takuita ei Saksalta ollut saatu, eikä sopimuksia ollut kauttakulkua ja asekauppoja lukuun ottamatta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varsin selkeä askel Saksan suuntaan otetiin maaliskuussa 1941, kun Suomi suostui värväämään oman pataljoonan Saksan SS-joukkoihin. Eduskunnan ulkoasianvaliokunnalle ulkoministeri Witting totesi suomalaisilta kysytyn, olivat he Saksan puolella vai vastaan.
Ruotsin ja Saksan suhteet kiristyivät ja Ruotsi suorittu laajan liikekannallepanon painopiste etelässä
Saksa hyökkäsi huhtikuussa Balkanille. Konflikti NL:n kanssa kiellettiin jyrkästi. Levitettiin huhuja neuvotteluista NL:n ja Saksan välillä. Suomessa luultiin Saksassa käytävän kamppailua hyökkäyksen kannattajien ja vastustajien välillä.
NL aloitti huhtikuun lopulla liennytyspolitiikan ja oli mm. valmis tunnustamaan Suomen ja Ruotsin puolustusliiton. Nl oli toimissaan myöhässä.
Suomen levisi huhuja Saksan sotasuunnitelmista ja Suomen hallitus sai pontta ajatuksille Suur-Suomesta uusine rajoineen.
Suomalainen sotilasvaltuuskunta kävi Salzburgissa toikokuussa neuvotteluja Saksan kanssa ja Suomen sisärengas hyväksyi periaatteessa neuvottelun tulokset. Sopimuksia ei tehty, mutta saksalaiset katsoivat asian selväksi ilma sitäkin.
Saksalle päätetiin 31.5. esittää toivomus Suomen etujen valvomisesta Saksan ja NL:n välisissä neuvotteluissa, joilta luultiin käytävän.
Suomen sukellusveneohjelma oli Saksan sukellusveneohjelma.
Suomi rakensi sukellusveneensä itselleen Saksan osaamista hyväksi käyttäen 30-luvulla.
Niinkö, sillä Vesikko syntyi Saksan merivoimien tilauksesta. Se oli saksalaisen sukellusveneen prototyyppi, ja sillä koulutettiin kaikessa hiljaisuudessa saksalaisia sukellusvenemiehistöjä. Vesikko tunnettiin Saksassa salaisena Liliput-projektina. Suomi osti veneen sitten itselleen.
No niin.
Näinkin se on voinut mennä. Paha kenenkään pistää tähän Suomi-Saksa tapahtumaketjuun viimeistä sanaa , kun asianomaiset ovat potkaisseet tyhjää jo aikoja sitten ja lähes kaikki dokumentaatio on järjestelmällisesti tuhottu , viimeistään siinä vaiheessa kun näytti siltä että poliittinen eliitti joutuu tilille sotaretken lopputuloksen alettua selvenemään ja oli olemassa aito vaara että poliittinen järjestelmäkin muuttuisi samalla kertaa toisenlaiseksi.
Onneksi myös saksalaisten arkistoja tuhoutui silloisissa pommituksissa ja sodan loppunäytöksissä , joten Suomen osuus tapahtumiin on sitten niin kuin se on nyt luettavissa dokumenteistä.
Kyllä dokumentteja ON TALLESSA YLLIN KYLLIN SEKÄ SUOMESSA ETTÄ SAKSASSA JA MUISSAKIN MAISSA. KREMLIN ARKISTOT OVAT KUTAKUINKIN SULJETTUJA.
LISÄKSI OVAT TULLEET MONENLAISET MUISTELMAT.
JO MAUNO jOKIPII JA SEN JÄLKEEN MONI MUU ON SUOMEN SAKSAN SUHTEET ENNEN SOTAA SELVITTÄNYT.
TOISAALTA ON ASIOITA, JOISTA EI ASIAKIRJOJA OLE KOSKAAN EDES TEHTY, VAAN SOVITTU SUULLISESTI.
Juu. Niinhän ne tosiaankin ...ne muistelmat ! Niistä varmasti löytyy lopullinen totuus siitä mitä tapahtui ja kuka teki mitä. Etenkin häviävä osapuoli yleensä kertoo muistelmissaan tarkoin mitä kaikkea sitä tulikaan silloin tehtyä . Ne kiusalliset ja etenkin raskauttavatkin asiat.
Kuten jo kirjoitin , suomalainen dokumentaatio näistä asioista on tuhottu perusteellisesti heti kun sodan lopputulos alkoi näyttämään siltä että tietynlaiset paperit on syytä käyttää pikaisesti sytykkeinä. ( piste )
Uskot itse sitten mitä uskot. Se on oma asiasi.
Sekä sotilas- että siviilihallinnon dokumentteja on vastoin valeitasi valtava määrä jäljellä. Niitä voidaan vertailla muiden maiden dokumentteihin ja tutkimustietoon.
Muistelmia on hyvin eritasoisia ja tutkijan asia on selvittää niistä luotettava tieto esiin. Se tapahtuu vertailemalla niitä dokumentteihin ja vaikkapa toisiin muistelmiin.
Et näy tietävän asiasta mitään.
30- luvulla Suomalaisia pättäjiä ja vaikuttajia kuljetettiin Saksassa tutustumassa Hitlerin saavutuksiin. Sieltä kumpusi se myötämielisyys j aluottamus yhteistyöhön Saksan kanssa jatkosodan alkaessa.
jätti lähettiläs Kivimäki Saksan ulkoministeriölle 31.5. 41.:
1. Saksan takuu Suomen itsenäisyydelle ja lupaus, että NL:n hyökkäys Suomeen on Saksalle sodan syy.
2. Elintarviketuonnin varmistaminen.
3. Vuoden 1939 rajojen palauttaminen tai
4. niiden eräät tarkistukset NL:n vuoden 1939 vaatimusten pohjalta.
5. NL:n vaatimukset Petsamon nikkeliin torjuttava.
6. NL:n Jäämeren kalastuksen rajoittaminen.
Ei siis todellakaan mikään sotilaallinen sopimus. Suomi ei edes tiennyt, että Saksan UM oli suljettu täysin pois päätöksenteosta eikä sille edes kerrottu sotasuunnitelmista.
Suomi myös uskoi, että Saksa ja NL olivat edelleen liittolaisia ja pelättiin niiden sopivan Suomen asioista päämme yli.
Tapahtumat olivat kuitenkin sellaisessa vauhdissa, että Suomella oli täysi työ pysyä mukana.
Oliko maamme vuolaan virran ajopuu, ohjattu koskivene vai kenties äkkijyrkkään hyppyrimäkeen joutunut vesikelkka, sen voi jokainen itse harkita, kun jatko seuraa.
oli aika lailla pihalla, mutta sotilaat toimivat.
Salzburgin ja KIelin neuvotteluja jatkettiin Helsingissä 3.-6. 6. 41.
Silloin sovittiin niistä yhteistoiminnoista, jotka toteutettiin seuraavien viikkojen aikana.
Saksalaiset eivät tuolloin katsoneet poliittista sopimusta edes tarpeelliseksi, koska asiat sovittiin ilmankin.
Myös suomalaiset poliitikot alkoivat pitää sotaa todennäköisenä.
Lähettiläs Kivimäki sai §19.6. erittäin tyydyttävän vastauksen listansa toivomuksiin.
TASS tosin kumosi 13.6. kaikki neuvotteluista esitetyt tiedot.
Marsalkka Keitel ratkaisi asian Suomen kannalta 15.6. ilmoittamalla, että esitetyt pyynnöt tullaan täyttämään.
Mannerheim johti nyt valmistelut sotaan aivan laadittujen suunnitelmien mukaisesti koko ajan poliittista johtoa informoiden.
että Suomi liukui Saksan kumppaniksi vähittäin kesästä -40 alkaen.
Ei aiemmin, vaikka sitä jälkistallarit kuin yrittävät tuputtaa.
Merkittävä välipyykki oli Mannerheim eropaperi 10.2. 41 ja sen jälkeinen tiukentunut linja NL:on
NL heräsi tilanteeseen liian myöhään.
Suomi ei joutunut Saksan vanaveteen vahingossa, vaan valitsi itse. Tosin vaihtoehtoa ei ollut, mutta ei Saksalle pantu hanttiinkaan.
Koska talvisodan loputtua myös itäaseiden saanti tyrehtyi, USA:sta hankkiminen oli kallista ja hidasta, Saksalaiset katsoivat sormien läpi ammus- ja kiväärikauppaa. Saksalaiset eivät tässä vaiheessa halunneet rasittaa suhteitaan Neuvostoliittoon, joten sotatarvikekaupat hoidettiin bulvaanien välityksellä. Asekauppias Willy Daugs oli oman ilmoituksensa mukaan "vuodesta 1922 ollut (Suomen) Puolustusministeriön hankkija ja Tikkakosken mannekiini myöhemmin.
Suomella oli vaihtoehdot pöydällä mistä valita talvisodan aikana, jolloin tehtiin valinnat tulevaisuutta varten, joko tietoisesti tai mahdollisesti sattuman oikusta.
Kumppanuus Neuvostoliiton kanssa olisi tuonut mukanaan uuden poliittisen -sekä yhteiskuntajärjestelmän ja lisäksi hallinto olisi valittu itänaapurille mieluisasti.
Kumppanuus länsivaltojen kanssa ( mikäli Suomi olisi esittänyt virallisen avunpyynnön länsivalloille )olisi pitkittänyt talvisotaa mahdollisesti jonkun aikaa ja ehkä lähentänyt Saksan ja NL:n tiiviimmin yhteiseen liittoon?
Lopputulos kuitenkin se että todennäköisesti Suomi olisi minimissään muuttunut täysin NL: n satelliitiksi sosialistisine hallintoineen ja ehkä jopa liitetty Neuvostoliittoon samoin kuin balttilaiset valtiot.
Kumppanuus Saksan kanssa. Sehän sitten valittiin solmimalla talvisodan päättänyt Moskovan rauha.
Talvisodan päättänyt Moskovan rauha oli jo Saksalle Suuri Diplomaattinen Voitto , jonka se korjasi laariinsa tekemättä ilmeisestikäytännössä mitään asian eteen, muuta kuin tekemällä tylyn silloisen asenteensa selväksi suomalaisille.
En toki tohdi väittää ,että tekemällä tuon pakkorauhan viime tipassa , olisi Suomi jo tietoisesti valinnut Saksan kanssa kumppanuuden , mutta Saksa siinä korjasi diplomaattisen voiton liittoutuneiden (Ranskan ja Britannian) kustannuksella. Suomi nöyryytti länsivallat tuolloin ilmaisemalla aivan selvästi julkisesti epäluottamuksensa lännestä saatavan avun laatuun.
Tuolloin maaliskuussa 1940 oli länsivaltojen interventiosuunnitelmat Skandinaviaan vain suomalaisten virallista avunpyynnön esittämistä vailla, jota Suomi ei koskaan lähettänyt.
Nuo tapahtumat sekä ruotsalaisten että norjalaisten asenteet ja etenkin Suomeen saapuvan avun vähäisyyskin oli tuolloin tiedossa , joten mitään suurta syytä suomalaisten tekemään päätökseen ;,Moskovan rauha mieluummin kuin länsivaltojen apu , ei tarvitse ihmetellä , mutta tosiasiassa valinta tehtiin jo tuolloin Saksan hyväksi Suomessa.
Pakkoraossa tosin, kylläkin.
asiallista tekstiä.
Mutta ";,Moskovan rauha mieluummin kuin länsivaltojen apu , ei tarvitse ihmetellä , mutta tosiasiassa valinta tehtiin jo tuolloin Saksan hyväksi Suomessa. "
Tällaista johtopäätöstä ei voi tehdä, koska tulevia ei tiedetä kuin jälkikäteen. Suomi valitsi rauhan, koska vaihtoehtona oli tuho.
Saksa oli liitossa vihollisen kanssa ja siis vihollinen. Sen varaan ei laskettu mitään.
Sitä todistaa myös sodan jälkeinen politiikka. Ensin hakeuduttiin kohti Englantia, mutta kun se lyötiin, yritettiin Ruotsin kylkeen. Sen torppasivat Saksa ja NL yhdessä, kuten hätäisen yritelmän Pohjoismaiseksi liitoksi.
Jäljelle jäi vain Saksa, joka Suomen suunnattomaksi helpotukseksi alkoi osoittaa mielenkiintoa Suomeen Hitlerin tehtyä heinäkuun -40 lopussa päätöksen valmistella sotaretkeä itään. Kyseessä oli vasta kenraalit ällistyttänyt esikuntatyö.
Saksan sotilasmateriaaliapu Suomelle ennen kesää 1944 oli yllättävän vaisua. Stalingradiin asti se oli lähes olematonta. Saksan vastoinkäymiset paradoksaalisesti lisäsivät Suomen liikkumistilaa.
Vuoden 1943 puolella saatiin se ilmatorjuntakalusto, jolla selvittiin Helsingin suurpommituksista. Lisäksi saatiin Me-109 ja JU-88-koneita ynnä 29 rynnäkkötykkiä. Keväällä -44 saatiin lisää hävittäjiä ja mm. pst-kalustoa.
Saksa tarvitsi sotakalustonsa itse. Suomen rintama oli hiljainen.
"Saksan vastoinkäymiset paradoksaalisesti lisäsivät Suomen liikkumistilaa. "
Niinkö? Miten? Kyllähän ne herättivät rauhanhaluja, mutta ei siinä asiassa mitään liikkumatilaa ollut. Saksa oli liian vahva ja NL asetti kovat ehdot.