Hmmm. Olen siis masennus/ahdistus diagnoosin saanut reilu 30 v. naishenkilö. Itse olen kiivaasti sitä mieltä, että minussa on jotain ruumiillista vikaa. Imusolmukkeiden turpoilu ympäri kroppaa, kaatava huimaus, näön sumeneminen, pään/käsien puutuilu,lihasten kipuilu, päänsärky, outo olo päässä (horroksinen,paineen tunne toisella puolella kaulaa ja päässä), lämpöily, pulssiääni korvassa. Mustuaiset erikokoiset etc. Käytännössä tuntuu, että koko yläkroppa on "hakattu". Keuhkoissa "kipua", kädessä motorista vikaa, heikkoutta. Aamusta iltaan oksettava ja heikko olo. Nenä verenvuotoa ja välillä verta ysköksissä. Palleatyrä ja refluksi todettu.Noi oireet alko ehkä tavallaan "burnoutista", flunssan jälkeen ,mut niin vahvoja et koko elämä pilalla. Lisää tutkimuksia ei haluta tehdä, kun labroissa ei mitään vikaa. Itse kävin omakustanteisesti niskan magneetissa, ja siellä 4-6 nikamissa degeneraatiota ja lievää ahtaumaa. fysioterapiassa yliliikkuvuutta ja oikea lapa sirottaa, molemmat lavat "revähtäneet" viime vuonna. Ei apua.
Omat rahat loppu ja lääkkeitä kokeiltu,opamox, citolapram ja voxra. Ei sopinu, olo vaan huononi. Nyt ehdotettiin sitten aivojen magneettistimulaatiota. Onkohan kellään kokemusta? Itse olen aika skeptinen, mutta tosiaan menee koko elämä pilalle, kun tuntuu ettei jaksa/pysty tehdä mitään kun koko ajan niin huono olo. Toi pään olo kaikista kamalin, kuin pienessä kännissä koko ajan ja silmät zuumailee miten sattuu, näköhämärtyy, tulee ns.kalvo silmän päälle (tää uusi oire, vajaan kk ollu) (terkkaris katto taskulampulla silmiä ja veikkas jännityspäänässärkyä syyks, ei jatkotutkimuksia)Itse epäillyt jotain verenkiertohäiriötä (pulssiääni). Etenkin kun tupakointi nostaa huonon olon päässä potenssiin 10, ja kaulan olessa vinossa tarpeeksi kauan alkaa mustuaiset muuttua erikokoisiksi. Noh, tähän ei ainakaan tavislääkärit usko. Päässä vaan vikaa, kun labrat.. (tosin ferritiinit laskenu puolessa vuodessa 58-17 ja krea 50-42,leukosyytit hieman koholla). Itse epäillyt jopa lihasatrofiaa tuon lukeman takia. Noh, joka tapauksessa masennus tullut tuosta huonosta olosta, ja tutkimusten seinä julkisella aika lailla tullut vastaan. Uskoltaisikohan sitä alkaa jollain magneeteilla sörkkimään? Ei tätä elämää tässäkään kunnossa jaksa,kun kroppa tekee ihan mitä sattuu ja jo kaupassakäynti on haastava homma. Vuosi sitten tähän aikaan olin täysin terve. Ei aikaisempia mielenterveys/ruumiillisia sairauksia. Tässäkin tätä kirjoittaessa partsilla istuen tuntuu et happi/veri ei kierrä päähän ja näkö sumenee ja tarkentuu ihmeen sykleissä. Ei vaan jaksa enää kauan.
Omat rahat loppu ja lääkkeitä kokeiltu,opamox, citolapram ja voxra. Ei sopinu, olo vaan huononi. Nyt ehdotettiin sitten aivojen magneettistimulaatiota. Onkohan kellään kokemusta? Itse olen aika skeptinen, mutta tosiaan menee koko elämä pilalle, kun tuntuu ettei jaksa/pysty tehdä mitään kun koko ajan niin huono olo. Toi pään olo kaikista kamalin, kuin pienessä kännissä koko ajan ja silmät zuumailee miten sattuu, näköhämärtyy, tulee ns.kalvo silmän päälle (tää uusi oire, vajaan kk ollu) (terkkaris katto taskulampulla silmiä ja veikkas jännityspäänässärkyä syyks, ei jatkotutkimuksia)Itse epäillyt jotain verenkiertohäiriötä (pulssiääni). Etenkin kun tupakointi nostaa huonon olon päässä potenssiin 10, ja kaulan olessa vinossa tarpeeksi kauan alkaa mustuaiset muuttua erikokoisiksi. Noh, tähän ei ainakaan tavislääkärit usko. Päässä vaan vikaa, kun labrat.. (tosin ferritiinit laskenu puolessa vuodessa 58-17 ja krea 50-42,leukosyytit hieman koholla). Itse epäillyt jopa lihasatrofiaa tuon lukeman takia. Noh, joka tapauksessa masennus tullut tuosta huonosta olosta, ja tutkimusten seinä julkisella aika lailla tullut vastaan. Uskoltaisikohan sitä alkaa jollain magneeteilla sörkkimään? Ei tätä elämää tässäkään kunnossa jaksa,kun kroppa tekee ihan mitä sattuu ja jo kaupassakäynti on haastava homma. Vuosi sitten tähän aikaan olin täysin terve. Ei aikaisempia mielenterveys/ruumiillisia sairauksia. Tässäkin tätä kirjoittaessa partsilla istuen tuntuu et happi/veri ei kierrä päähän ja näkö sumenee ja tarkentuu ihmeen sykleissä. Ei vaan jaksa enää kauan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tohon vielä lisäyksenä, että ilman näitä fyysisiä oireita olisin varmaan maailma onnellisin ihminen. Hitto kun sitä terveyttä ei tajua arvostaa ennenkuin se on mennyt.
Ei voi muuta kuin todeta, että onpa kestämättömän vaikea tilanne. On täytynyt olla äärettömän kova stressi, joka vuodessa on vienyt noin huonoon kuntoon, plus se flunssasi.
Miten ihmeesä lekurit ei pysty löytää syitä ja keinoja auttaa sinua ?! Oletko ollenkaan siis terveyskeskuksen kautta erikoislääkärille olet päässyt ? Terveyskeskuksessa on yhtä helvettiä, kun sen kautta ei saa lähetteitä niin kauan että syy löytyisi, jätetään kesken asiat, vaikka ihminen ei ole kunnossa ! Sairaalle pitää laatia hoitosuunnitelma ! Ei saisi lopettaa, mutta niin on käynyt monille, minullekin. Vähät rahani jouduin yksityiselle laittamaan.
Onko sulla veriarvot (p-TT hyytymisarvo) ok ? Ihmettelen, jos verta tulee niistäessä ja yskiessä.
Aivojen magneettistimulaatio…? Epäillen suhtautuisin minäkin.
Menisin itsepäisesti sinne terveyskeskukseen uudestaan, eihän muuta vaihtoehtoa ole,
kun yksityisellä erikoisesti tutkimukset tulevat niin kalliiksi. Lekurikäynnin vielä hädässä kärsii maksaa.
Jaksamista sinulle ! (kuulostaa lattealta olosi huomioonottaen)
Ja tiukan paikan tullen, soita itsellesi ambulanssi, kun pääset sairaalaan, sinua on tutkittava !
Älä epäröi soittaa ambulanssia !
Kun sinulla on niin huono ja sairas olo ettet itsestäsi pysty huolehtimaan kotona, sinut on pakko viedä ja ottaa sairaalaan !
Kiitos kannustuksesta, lämmitti mieltä! No en mä ole tarpeeksi huonossa kunnossa ambulanssiin (vielä ainakaan *koputtaa puuta*). Päälle päin näytän ihan hyvin voivalta, kävelen itse,artikuloin selvästi yms. En ole julkiselta päässyt eteenpäin.
Eka lääkäri meinasi laittaa lähetteen röntgeniin niska ,selkä sekä fysiatrian erikoislääkärille ,mutta imusolmukkeita kokeillessa tekikin lähetteen eteenpäin sisätauti osastolle. Se tuli bumerangina takaisin (osastolla liian täyttä). Tehtiin lisää verikokeita tk:ssa(etsi jotain sarkoosia), verikokeet ok, joten jäi siihen. (Se fysiatri unohtui sitten johonkin, samoin ne kuvat). Sitten ramppasin päivystyksessä, milloin sain paniikki/ahdistus diagnoosin tai väsymys/huonovointisuus diagnoosin (olin aika itkuinen ja väsynyt)yms. Noissa ei mitään tutkimuksia, kerran otti perusverenkuvan. Väsyin tuohon hommaan. Yritin sisuuntua. Kävin töissä itku kurkussa.Olo kuitenkin vaan huonontui. Maaliskuussa kävin yksityisellä, epäili autoimmuunijuttuja. Labroihin ei ollu varaa, sain tähystyksen kun ruoka tuli ylös ja rintakehä tuntu räjähtävän ,(palleatyrä, jotain lievää limakalvovauriota, eroosiota,refluksi). Sain kirjallisen suosituksen tähystyksen tehneeltä lääkäriltä toisenkin pään tähystykseen, tk:,ssa ei kiinnosta tuo ongelma vit*akaan. Pari kertaa maininnut, ei mitään kommentointia.
Venailin huhtikuusta toukokuulle lääkärinaikaa julkisella. Sain fysioterapia lähetteen, jännitysniska diagnoosin (kokeili niskaa takin päältä kun istuin vuorattu nahkatakki päällä, siis takki kiinni ja vetoketju vedetty ylös asti korviin), plus itkemisen jälkeen taas otettiin jotain verikokeita perusverenkuva, kortisoli,maksa, lääkäri lupasi konsultoida sisätautilääkäriä. Venasin kk fysioon. Alkoi keuhkot oireilla, menin päivystykseen. Kuunteli keuhkot, happisaturaatio 95. Ei jatkoa ennen soittoa verikokeista. Verikokeissa ei mitään, ei konsultaatiota eteenpäin. Käski tulla syksyllä sairaanhoitajalle tekemään puhallustestit (reseptillä jotain astmalääkettä). Siihen jäi. Paitsi sen jälkeen kävin tuon näön takia päivystyksessä (tarkasti siis taskulampulla, sain panacodia, jännityspäänsärky EPÄILYSdiagnoosina). Niskojen kuvissa kävin yksityisellä (cityterveys), kun "näin nuorelta ei kuvata niskoja" sanoi siis tuo viimeisin tk lääkäri. Näin kesällä ei edes lääkärinaikoja saa, päivystystä vaan. Ja siellä ei oikeen 5min. oteta näihin asioihin kantaa. Mitään verenhyytymis yms. tekijöitä ei ole otettu. Eikä tuota verta siis paljoa tule, jos alkaisi oikein kunnolla tulla niin sitten varmaan. Sitä on siis vaan liman seassa.
En tiedä. Kroppa huutaa, ettei kaikki oo kunnossa, mutta kun näkyvää vammaa ei ole ja näissä verikokeissa ei mitään näy niin yhtä tyhjän kanssa. Jos tuonne menee itkemään niin heti syytetään ahdistusta yms. Ja jos yrittää olla pokkana niin ei vaikuta tarpeeksi sairaalta. Otetuissa Labroissa ei vikaa= en siis ole fyysisesti sairas. Tätä mulle on jankutettu koko ajan. Masisdiagnoosin otin lopulta vastaan, että sain kunnolla saikkua, kun töissä ei vaan pysty olemaan, kauppareissunkin jälkeen täytyy lepäillä. Kavereilla käyminenkin jääny pois, kun ei sielläkään jaksa kauaa edes istua, eikä kehtaa niitten sohvalla makoilla. Vähän tässä tuntuu, että murtuman päälle asetellaan laastaria näillä magneettistimulaatioilla sun muilla. Mut tällä hetkellä se on ainut apu mitä on tarjolla. Tuolla tk:ssa käyminen on niin nöyryyttävää, kun katsotaan, että vien niiden kallista aikaa "höpöhöpö" vaivoilla. Eihän tässä olekaan kun oma elämä kyseessä. Tänään viimeksi ihmettelin psykalle miksi noita imusolmukkeita tulee vaan lisää eikä vanhatkaan pienene/lähe pois. Niin se sano et johtuu masennuksesta/stressistä. En enää tiedä yhtään mitä uskoa. Omaa kroppaa ja intuitiota vai mitä muut mulle sanoo. Oishan se hienoa, jos solmukkeetkin häviäis magneettistimulaatiolla.
Miten nukut? Mitkä on sun elintavat?
Jaksatko käydä yhtään liikkumassa esimerkiks kävelyllä ?
Käytätkö nyt jotain lääkityksiä?
Nukun hyvin, n.10h unia. Nukkumisesta tykkään, kun silloin olo "normaali". Aamuisin inhottaa herätä, kun tietää, että taas yksi päivä kulutettavana oirehtien. Liikunta on vähän jäänyt, kaupassa käyn pyörällä. Yritin tuossa käydä kävelyillä,mutta se on aika inhottavaa tuon huimauksen (outo olo), ja siinäkin kädet väsyvät, puutuilevat. Käytännössä tuntuu, että kaulasta roikkuu painavat narut. Rintsikoita en ole voinut käyttää yli puoleenvuoteen, kun ei veri kierrä sitäkään vähää. En kestä mitään painoa harteilla (kädetkin siis tuntuvat ylimääräiseltä painolta). Kotona on jos jonkinlaista jumppavälinettä, joita välillä käytän, mutta tuntuu, että noista tulee vaan entistä huonompi olo. Olen kokeillut vaikka mitä. Tuntuu, että kaikki vaan ärsyttää lisää oirehtimista. Fysioterapiassa ihmettelivät, kun sanoin liikkeiden vain pyörryttävän enempi, pitäisi kuulemma vaikuttaa juuri toisella tavalla, siis verikiertäis paremmin. Tiedän, että tämä kuulostaa ärsyttävän valivali valitukselta, mutta kaikkeni olen yrittänyt ja huonommaksi vaan menee.Usko loppunut.
Lääkkeitä on tällä hetkellä käytössä; esomaprazol, tulehduskipulääkkeet, panacodia ottanut muutaman kerran (ei mitään tehoa, tulee vaan oudompi olo, väsyneempi ja voimattomampi) ja opamox pakko ottaa kun lähtee hoitamaan asioita, joissa menee useampi tunti. Nuo viimeaikaiset puutumiset pelottaa niin paljon, että pelkään saavani paniikkikohtauksen julkisilla paikoilla. Luontaistuotteista käytössä e-epa, d -vitamiini, kalsium (oli yhdessä verikokeessa vähän vajaa), rautalisä ja magnesium. Elämän tavat siis aika huonot, kun ei jaksa mitään tehdä. Herään, syön aamupalaa (ei maistu, pakotan), sitten alkaa tää kroppa oireilemaan ja menen makoilemaan. Illalla käyn kaupassa tms. Ja syön jotain ja menen sänkyyn. Lähinnä pyörin tässä yksiössä. Hullua on se, että joskus unohdan miten huono olo on. Siis saatan makoilla sängyllä ja ajatella, että jees, lähdetäänpä ulos tekemään jotain kivaa. Sitten nousen ylös ja kroppa sanoo, että etpäs muuten lähdekään. Kyllä kai tässä vähemmästäkin masentuu. Yritän kuitenkin joka päivä pakottaa itseni ulos, saatan vaan keräillä siihen voimia iltaan asti.
Alkoholia käytän harvoin. Jostain syystä se vaikuttaa minuun erilailla kuin aikaisemmin. Aikoinaan käyttänyt ehkä liikaakin, siis tissuttelu mielessä, stressaanruneena/ nukahtamiseen. Niska kipeytyy ja päässä vieläkin oudompi olo. En siis saa viinasta enää sitä mukavaa rentouttavaa nousuhumalaa, vaan lähinnä jo yhden siiderin/lonkeron juominen saa menemään makuulle, niin pöhelö olo tulee. Välillä päätän, että kyllä nyt päihitän tämän "mielen voimalla" otan itseäni "niskasta" kiinni ja pakotan itseni ulos yms. Vaikka olisi miten huono olo. Käyn vaikka kävelyllä. Silti lopputulos on se, että itkuhan sielläkin vaan tulee kun on niin tyhmä kroppa, oikuttelee vaan. En tiedä, kait tässä kaikista raskainta on tämä jatkuva epätietoisuus, kun ei tiedä mistä mikin johtuu, ja oireita vaan tulee lisää.
Vaikuttaisi krooniselta väsymysoireyhtymältä (CFS), tauti on jostain syystä lisääntymään päin ja sitä esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä.
Itsekin tuota miettinyt. Siinä oli vaan muutama kohta, joka ei päde (joku verenpainejuttu). Mitenköhän tuokin sitten diagnosoidaan?
Aloin kärsiä itse ihan ihme oireista syötyäni Ciprofloxacin - nimisen antibioottikuurin. Ethän ole mitään tämän ryhmän lääkkeitä syönyt? Olen ollut todella sairas syötyäni näitä. Iski aivosumu, väsymys, kipuja eri puolella kehoa, lihaksissa ja nivelissä ja yleisesti tunsin oloni sairaaksi. Ravasin lääkärissä, kun voin huonosti. Kun luin aiheesta enemmän, laskin 1 1.
No silloin flunssassa söin azitromycin antibioottikuurin. Oli joku ulkomailta (bulgariasta ostettu), kun pomo käski vetää naamariin( olin kipeenä töissä). No joo, en tajua miks söin, tyhmä olin. Oletko saanut itseäsi kuntoon? Jos niin miten?
Joo, ei ole fluorokinoloni-luokan antibiootti sitten. Tuskin oireesi siitä johtuu. Fluorokinolonit mihin syömäni antibiootti kuului, on niin voimakkaita, että niistä voi tulla vaikka ja mitä. Kuten esimerkiksi psyykkisen puolen ongelmia ja jännevammoja.
Hei, oletko ollut kovassa työstressissä tai muussa stressissä pitkään? Siitä voi aiheutua todella kova uupumus/väsymystila. Joka ei ihan helposti korjaannu. Itse olen kokenut kovan stressin seurauksena kovia uupumistiloja. Sellaisia, että en kirjaimellisesti ole saanut jalkaa toisen eteen, vaan kroppa on tehnyt ns. tiltin. On ollut pakko olla levossa, että taas jaksaa. Olen sinua kymmenisen vuotta vanhempi ja olen kiitollinen, että olen oppinut tuntemaan ja kuuntelemaan kehoani. Aina ei tarvitse jaksaa. Lepopäivät ja oma rentoutuminen ja palautuminen on tärkeä asia. Siitä ei saa/kannata tinkiä. Monet nyrpeät naamat olen kohdannut kieltäytyessänj kissanristiäisistä ja muista menoista. Haluan palautua ja voida hyvin! Tehdä niitä asioita, joista nautin ja joissa rentoudun.
Joo, kaks kk ollut jo töistä poissa. Romahdin siellä ihan totaalisesti. Keho vaan teki tiltin. Ei ole olo vaan helpottanut kotona ollessakaan. Jatkuva stressi noista oireista, ne 24/7 päällä. Tänään oli kamala hengen ahdistus. Yritin olla välittämättä. Poljin crosstraineria 5 km, oli pakko lopettaa kun henki ei oikein kulkenut. Kävin suihkussa ja sieltä tullessa pyörrytti ja kävely oli ku 90v mummon. Otin puolikkaan obamoxin ja lepäilin parituntia. Sitten ajattelin lähteä kauppaan, mutta tuli kamalan ahdistava olo. Mittasin verenpaineen:177/157 pulssi 92 näytti kone ja lisäksi arytmia merkki vilkkui. Hoh hoi.. laski se tuossa lepäiltyä 155/100. Noh kauppaan menin ja vasen puoli vartalosta ihan puuduksissa. Ei tätä jaksa enää, kukaan ota tosissaan. Pitäis kai mennä tk:n huomenna, varmaan nauravat pihalle.
Puhu huomenna verenpaineestasi ja pulssistasi lääkärille.
Sykettäkin pitäisi saada alemmas, olo olisi vähän parempi, kun sydän ei tykytä niin hirveästi.
Stressisi todennäköisesti nostaa kumpaakin, verenpainetta ja sykettä.
Huom: Elimistösi on niin rasittunut ettei liian rasittavasti saa kuntoilla.
Lepäile paremminkin ja yritä rauhoittaa mieltäsi !
Älä kuormita ittees liikaa! Kokeile kävelyä vaan liikunnaks ja keskity terveellisesti syömiseen ja lepoon:) tarttet lepoa nyt. Mulla luonnossa kävely auttaa ja on terapeuttista. *voimahali*