Kerskaat laista ja häväiset lainrikkomisella Jumalaa. Sillä teidän tähtenne Jumalan nimi pilkataan pakanain seassa. Room. 2: 23-24.
Tässä apostoli kokoaa kaiken, mitä hän ennen on sanonut ja vielä tahtoi sanoa, yhteen ainoaan iskevään päämuistutukseen: »Kerskaat laista ja häväiset lainrikkomisella Jumalaasi.» Se on juuri sitä, että kerskaat laista ja kuitenkin elät rikollista elämää, ja tuotat Jumalalle ja hänen sanalleen häpeää ja pilkkaa »sillä teidän tähtenne Jumalan nimi pilkataan pakanain seassa, niinkuin on kirjoitettu.» Te elätte siten, että pakanain nähdessä teidän tekonne ja kuullessa teidän kerskaavan totisen Jumalan tuntemisesta ja laista heidän täytyy ajatella, että tuo Jumala ja hänen lakinsa eivät ole hyviä, koska te hänen kansanaan teette niin pahoja tekoja.
Niinkuin on kirjoitettu - teidän omat profeettanne ovat valittaneet: »He tulivat pakanain joukkoon mihin tahansa he tulivat, siinä he saastuttivat minun pyhän nimeni, koska heistä sanottiin: »Nämä ovat Herran kansaa.» Tämä juuri on painokohta apostolin tässä juutalaisille kohdistamassa nuhdesaarnassa. Jumalan kalliin nimen häpäisy on niin raskas asia, että hurskas sydän kauhistuu vain pelosta, että siihen voi olla syypää.
Tässä apostoli sanoo juutalaisten viettäneen sellaista elämää, että vieläpä pakanat pimeydessään voivat heitä nuhdella ja häpäisivät heidän tähtensä Herran nimeä. Ajatelkaamme, kuinka paljoa parempana pakanoita juutalainen piti itseään useiden suurien etuoikeuksiensa vuoksi - kuinka hän aina säälillä katsoi heihin, sokeihin, pimeydessä vaeltaviin. Ja nyt apostoli kohdistaa juutalaiseen syytöksen, että vieläpä pakanatkin hänen syntiensä tähden oppivat ylenkatsomaan ja häpäisemään Jumalaa. Todella täytyy sanoa: Se oli tavattoman masentava saarna.
Näin onkin ihmissydän muserrettava ja tyhjennettävä, ennen kuin se uudesti syntyy, ennen kuin se tosiuskolla etsii ja saa evankeliumin tarjoaman armon. Apostolin lannistavan saarnan tarkoitus olikin »Herran tien raivaaminen,» »vuorten ja kukkuloiden tasoittaminen». Täten hänen oli haavoitettava ja kuritettava, jotta hänen ihana evankeliuminsa sitten yhä paremmin parantaisi ja virvoittaisi.
Mutta mitä apostoli tässä on sanonut juutalaisista, se voidaan valitettavasti aivan paikalleen sovittaa useimpiin nimikristittyihin, keskuudessamme eläviin kirjanoppineihin, opettajiin, jotka eivät kohdista opetusta itseensä, vaan elävät kääntymättömyyden tilassa. Jospa jokainen, joka lukee nämä apostolin sanat, sulkisi ne sydämeensä ja tutkistelisi, eivätkö ne sovellu häneenkään! Olet pyhässä kasteessa otettu Jumalan liittoon, nautit Kristuksen ruumiin ja veren osallisuutta. Sinulla on ehkä hyvä kristillisyyden tieto, niin että taidat oikein puhua Jumalan sanaa muille, kenties puhut parannuksen tarpeellisuudestakin, totisesta uskosta ja Pyhästä Hengestä, mutta mitenkä on oman olentosi laita, mikä on oman sydämesi ja elämäsi tila? Näin täytyy meidän tekstiämme oikein sovelluttaa. Elätkö sinä itse parannuksessa Jumalan edessä?
Hän tuntee kaikki. Elätkö sinä oikeassa uskon yhteydessä Vapahtajasi kanssa? Elätkö itse jokapäiväisessä pyhityksen harjoituksessa kuolettaen omaa lihaasi ja sen himoja ja haluja? Vai ehkä kristillisyytesi on vain tietoa ja puhetta. Sanot: »Jumalaa tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa», mutta kumminkin elät pikkujumaliesi palveluksessa olematta siitä peloissasi valittamatta sitä armoistuimen luona? Sinä selität ja teroitat Jumalan käskyjä muille, mutta itse olet kiroilija, sapatinrikkoja tai juomari, tai elät vihassa lähimmäistäsi kohtaan tai salaisen paheen vallassa? Sehän olisi hirmuista ulkokultaisuutta!
Mutta kaikkivoipa ja pyhä Jumala näkee sen: Hän tuntee sinut. Tällä tavalla sinä »kartutat itsellesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,» niin totta kuin Jumala ei valehtele. Ja tällä tavoin sinä annat toisille aihetta sen pyhän opin häpäisemiseen ja halveksimiseen, jota tunnustat. Perheesi ja naapurisi puolustautuvat jumalattomuudellasi ja löytävät tyynnytyksen kääntymättömässä tilassaan. Sinä siis edistät heidän turmeltumistaan ja paatumistaan, joiden tähden Kristus on kärsinyt kuoleman. Tämän hän on kerran kostava sinulle. Jollet tunnustaisi hänen uskoansa, tekisit syntiä vain omasta puolestasi mutta nyt teet syntiä Herran pyhää nimeä ja hänen kalliisti lunastamiansa vastaan. Tästä syystä Herra sanoo: »Miksi julistat minun käskyjäni ja puhut minun liitostani? Kun kuitenkin vihaat kuritusta ja heität sanani selkäsi taakse?»
Tässä apostoli kokoaa kaiken, mitä hän ennen on sanonut ja vielä tahtoi sanoa, yhteen ainoaan iskevään päämuistutukseen: »Kerskaat laista ja häväiset lainrikkomisella Jumalaasi.» Se on juuri sitä, että kerskaat laista ja kuitenkin elät rikollista elämää, ja tuotat Jumalalle ja hänen sanalleen häpeää ja pilkkaa »sillä teidän tähtenne Jumalan nimi pilkataan pakanain seassa, niinkuin on kirjoitettu.» Te elätte siten, että pakanain nähdessä teidän tekonne ja kuullessa teidän kerskaavan totisen Jumalan tuntemisesta ja laista heidän täytyy ajatella, että tuo Jumala ja hänen lakinsa eivät ole hyviä, koska te hänen kansanaan teette niin pahoja tekoja.
Niinkuin on kirjoitettu - teidän omat profeettanne ovat valittaneet: »He tulivat pakanain joukkoon mihin tahansa he tulivat, siinä he saastuttivat minun pyhän nimeni, koska heistä sanottiin: »Nämä ovat Herran kansaa.» Tämä juuri on painokohta apostolin tässä juutalaisille kohdistamassa nuhdesaarnassa. Jumalan kalliin nimen häpäisy on niin raskas asia, että hurskas sydän kauhistuu vain pelosta, että siihen voi olla syypää.
Tässä apostoli sanoo juutalaisten viettäneen sellaista elämää, että vieläpä pakanat pimeydessään voivat heitä nuhdella ja häpäisivät heidän tähtensä Herran nimeä. Ajatelkaamme, kuinka paljoa parempana pakanoita juutalainen piti itseään useiden suurien etuoikeuksiensa vuoksi - kuinka hän aina säälillä katsoi heihin, sokeihin, pimeydessä vaeltaviin. Ja nyt apostoli kohdistaa juutalaiseen syytöksen, että vieläpä pakanatkin hänen syntiensä tähden oppivat ylenkatsomaan ja häpäisemään Jumalaa. Todella täytyy sanoa: Se oli tavattoman masentava saarna.
Näin onkin ihmissydän muserrettava ja tyhjennettävä, ennen kuin se uudesti syntyy, ennen kuin se tosiuskolla etsii ja saa evankeliumin tarjoaman armon. Apostolin lannistavan saarnan tarkoitus olikin »Herran tien raivaaminen,» »vuorten ja kukkuloiden tasoittaminen». Täten hänen oli haavoitettava ja kuritettava, jotta hänen ihana evankeliuminsa sitten yhä paremmin parantaisi ja virvoittaisi.
Mutta mitä apostoli tässä on sanonut juutalaisista, se voidaan valitettavasti aivan paikalleen sovittaa useimpiin nimikristittyihin, keskuudessamme eläviin kirjanoppineihin, opettajiin, jotka eivät kohdista opetusta itseensä, vaan elävät kääntymättömyyden tilassa. Jospa jokainen, joka lukee nämä apostolin sanat, sulkisi ne sydämeensä ja tutkistelisi, eivätkö ne sovellu häneenkään! Olet pyhässä kasteessa otettu Jumalan liittoon, nautit Kristuksen ruumiin ja veren osallisuutta. Sinulla on ehkä hyvä kristillisyyden tieto, niin että taidat oikein puhua Jumalan sanaa muille, kenties puhut parannuksen tarpeellisuudestakin, totisesta uskosta ja Pyhästä Hengestä, mutta mitenkä on oman olentosi laita, mikä on oman sydämesi ja elämäsi tila? Näin täytyy meidän tekstiämme oikein sovelluttaa. Elätkö sinä itse parannuksessa Jumalan edessä?
Hän tuntee kaikki. Elätkö sinä oikeassa uskon yhteydessä Vapahtajasi kanssa? Elätkö itse jokapäiväisessä pyhityksen harjoituksessa kuolettaen omaa lihaasi ja sen himoja ja haluja? Vai ehkä kristillisyytesi on vain tietoa ja puhetta. Sanot: »Jumalaa tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa», mutta kumminkin elät pikkujumaliesi palveluksessa olematta siitä peloissasi valittamatta sitä armoistuimen luona? Sinä selität ja teroitat Jumalan käskyjä muille, mutta itse olet kiroilija, sapatinrikkoja tai juomari, tai elät vihassa lähimmäistäsi kohtaan tai salaisen paheen vallassa? Sehän olisi hirmuista ulkokultaisuutta!
Mutta kaikkivoipa ja pyhä Jumala näkee sen: Hän tuntee sinut. Tällä tavalla sinä »kartutat itsellesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,» niin totta kuin Jumala ei valehtele. Ja tällä tavoin sinä annat toisille aihetta sen pyhän opin häpäisemiseen ja halveksimiseen, jota tunnustat. Perheesi ja naapurisi puolustautuvat jumalattomuudellasi ja löytävät tyynnytyksen kääntymättömässä tilassaan. Sinä siis edistät heidän turmeltumistaan ja paatumistaan, joiden tähden Kristus on kärsinyt kuoleman. Tämän hän on kerran kostava sinulle. Jollet tunnustaisi hänen uskoansa, tekisit syntiä vain omasta puolestasi mutta nyt teet syntiä Herran pyhää nimeä ja hänen kalliisti lunastamiansa vastaan. Tästä syystä Herra sanoo: »Miksi julistat minun käskyjäni ja puhut minun liitostani? Kun kuitenkin vihaat kuritusta ja heität sanani selkäsi taakse?»
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.