Työttömät vanhemmat

Itse olen ollut niin pitkään 90-luvulla työttömänä etten edes muista. Ammattini on HYVIN erikoinen ja joudun lähes pakosta pyörittämään omaa yritystä ja yrittäjät eivät saa penniäkään työttömyyskorvausta. Joten voin käsi sydämellä sanoa että tiedän miltä sinusta / teistä tuntuu.
Toisaalta Herra kutsui minut Jumalan valtakunnan työhön vuonna -90 ja profetian mukaan koulutusjakso tulisi olemaan vaikea. Sinä aikana oppisin tuntemaan miltä muista ihmisistä tuntuu, sillä profeetan mukaan olemme siirtymässä vielä pahempaan aikaan kuin mitä 90-luvun lama oli - ja silloin tulen kuulemma auttamaan monia. No voin sanoa että jotain opin! Sillä:

Putosimme pahimpaan lamaan juuri vihittynä avioparina. Tulevaisuutemme oli ennen lamaa täynnä suunnitelmia ja odotuksia mutta karu totuus paljastui kesällä -91: olemme täysin auki! Töitä ei ollut - kesätöitstäkin saimme taistella. Olemme akateemisia mutta sillä ei ole merkitystä kovilla työmarkkinoilla - akateeminen on yhtä työtön kuin duunari. Työttömyyskorvausta itselleni ei tullut vaan raha oli ansaittava keinolla millä hyvänsä. Vaimo jatkoi opiskelua ja sai opintorahaa. Joskus tilanteemme oli niin tiukka, että jääkaapissakin oli vain valo! Mutta Herra silti piti meistä ihmeellisesti huolen. Saimme opintolainamme maksettua - tosin vaimon lainan hoiti hänen isänsä. Yhtäkään laskua ei ollut rästissä mutta rahaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Joskus saimme säästettyä rahaa niin, että päsimme etelään ja se tuntui ruhtinaalliselta. Itsekin ihmettelimme, että onko meillä todella ollut varaa Kanarialle halvimmalle mahdolliselle peruutusmatkalle joka maksoi 995 markkaa / henkilö??

Myin kirpputoreilla ilmaiseksi saamiani ja löytämiäni kamoja. Ostin huonoja autoja joita isäni kanssa korjailimme ja sitten möin ne voitolla jotta perheemme saisi rahaa toimeentuloon. Asumistukea sentään saimme ja vaimoni sai opintorahaa mutta ahdasta elämä silti oli.

Joskus minusta tuntui, etten halua enää herätä uuteen tyhjään aamunn / päivään koska mitään muutosta ei ollut näköpiirissä. Rukoilin, paastosin ja juoksin kokuksissa mutta työttömyys oli ja pysyi. Olin kateellinen bussikuskeillekin koska heilä oli töitä. Tämänkö takia koulutin itseni maisteriksi jotta voin jobata autoja tai myydä kirpputorilla rojuja jtka eivät muille ole kelvanneet?? 10 penniäkin oli iso raha tuolloin.

Toki välillä koitti parempiakin aikoja ja sain tehdä ammattiani ja sen takaama tulo riitti pitkälle -jopa vuodeksi eteenpäin, mutta sitten taas kaikki hiipui - toivokin! Aloin olla katkera! Juoksin profeetoilta toiselle etsimässä lohtua tilanteeseeni ja lopulta vaan täysin antauduin. Ei ole minun vikani jos en saa töitä! En ole yhtään huonompi ihminen kuin muutkaan vaikken menekään aamulla töihin!

Mutta hyviä puolia oli:
Onnistuin säilyttämään uskoni! Opin olemaan lähellä Herraa koska minulla oli aikaa! Lapsia syntyi ensin kaksi ja sama säästökuuri jatkui. Tilanne kääntyi vasta -99 kesällä jolloin sain tiedon tulevasta isosta hankkeesta jonka sitten vuonna 2000 tein ja onnistuin siinä hyvin se takasi valtavan tulon josta on riittänyt näihin päiviin asti. Töitäkin oli aina vuoteen 2002. Mutta työtön olen silti ollut siitä eteenpäin - toisaalta varakas työtön vaan tällä kertaa - mikä ei välttämättä ollut hyvä juttu, sillä jos on ollut "köyhä" koko elämänsä ja saa yhtäkkiä rahaa niin ei sekään ole hyvä juttu. Vaikka teinkin hyviä sijoituksia jotka tuottivat mielihyvää ja lahjoitin Jumalan valtakunnan työhön varoja niin silti piilossa olleet luonteeni huonot puolet tulivat turhamaisuutena esille. Rahalla saa asioita mutta menettää myös ystäviä - tai ainakin sellaisia joita luuli ystävikseen. Eräskin oli tukenani koko 90-luvun koska minulla meni huonosti ja kerroin sen rehellisesti. Hän koki ylemmyyttä kun ylhäältäpäin sai neuvoa ja sanoa: "Kyllä Herra pitää omistaan huolen" Sitten kun tilanne kääntyi ja minulla "alkoi mennä hyvin" - hän ei kestänyt sitä. Toisen menestys oli myrkkyä hänelle.

Nyt tänään tai huomenna meille syntyy neljäs lapsi ja olen saanut Herralta lupauksen isosta työstä aivan pian. Odotan ja edelleen rukoilen - mutta jotenkin olen oppinut luottamaan Herraan. Hän on näyttänyt minulle mitä se todellisuus on kun ei ole töitä ja miten hän voi yhdellä pienellä siirrolla muuttaa kaiken valtavaksi ( taloudelliseksi) siunaukseksi. Sen haluan korostaa etten ole tippaakaan menestysteologi - kuinka edes voisinkaan kun melkein koko vuosikymmen oli ahdinkoa ja köyhyyttä? Mutta totuuden nimessä sanon, että Herra pystyy katkaisemaan todella ahdistavankin tilanteen helposti.

En tiedä auttoiko tämä sinua yhtään vai pahensiko? Olin hyvin rehellinen ja avoimesti kerroin asiat niinkuin ne ovat. Minun kokemukset pitkästä työttömyydestä ovat totta ja ne ahdistivat minua kovasti enkä vieläkään ole täysin työttömyydestä päässyt.

Rukoilen sinun ja perheesi puolesta ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

hei ,king daavid tuossa kertoi jo paljon,ja en oikein löydä sanoja ,joten sanon tiedän miltä sinusta ,tuntuu ,en ole ollu työtön ,ollaan vaimon kanssa molemmat työssä ,samassa paikassa ,yksitis yrittäjiä.
mutta rahaa ei silti riitä mihinkään ,aina tuntuu ettei vaan enää jaksa repiä itsestään enempää,ollan huudettu ja kirottu kaikki ,jumalaa myöten ,miksi joudutan riutua köyhyydessä ,tehdä työtä kun hullut, kunnes tässä jokin aika sitten ,vaan kerta kaikkian nostin kädet pystyyn,rukoilin jumalaa auta,ja niinpä pikkuhilja on tullut apua ,ei mitän lottovoittoja ,mutta olemme jotenkin vaan pärjänneet,parhaiten sen tajuaa kun katsoo taaksepäin,on menty semmoisista karikoista läpi,ettei siinä ilman jumalan apua millään olisi pärjännyt,pahinta on se sokeus missä elämme vaikka meillä on huonosti niin aina löytyy niitä jolla on huonommin,eihän kukaan meistä vielä ole joutunut myömään lapsia ,jotta saisi leipää,niin kulema jotkut joutuu romaniassa.niinpä kehotan sinua hakeutumaan seurakunnan yhteyteen että saisit ystäviä,jotka tukee myös hengelisesti, ja vielä yksi asia, vie se ukkos lenkille,yrittäkää päästä yhdessä jos mahdolista ,teke hyvää saada vähän raitista ilmaa ,ja miettiä ,ei tiedä vaikka tulisi joitakin ideoita työn suhteen ,vaikka on kouluttanut itseään miten, paras koulu on elämän koulu,ei minullakaan ole koulutusta siihen työhön mitä teen,vaan se tuli ikään kun vähän vahingossa ,ystävältäni,mutta luulen että se oli jumalan johdatus, ensin nöyryttää minut polvilleen ,jotta saisi nostaa minut.
älä menetä toivoasi,apua on aina,kädet ristiin pyydät synnit anteksi ja annat toisillekin ,siitä se lähtee,jumalan siunausta.

Minä olen 14-vuotias tyttö,eikä mulla ole oikeita vanhempii ollenkaan.Lasten kodin kautta olen uudessa perheessä.Kun mä tulin tänne,niin melkein kaikki lähti pois.Uusi äiti hautuumaalle ja hänen kaks tytärtä sai omat kämpät.Minä elän vaan isäpuolen kanssa,joka ei oo paljo koskaan kotona kun sillä on työ ja tyttöystävä.Oma äiti elää,mut en haluu nähdä sitä ikinä.
Meinaaksä alkaan rukoileen? Ei se mitään hyödytä.
Tappeleminen ja sen voittaminen on auttanut mua.
Niin kauan tappelen,kun voimii on.Minä jaksan ja se on varma.Kostan kaikki väärät saatana.

suurempi...ensin on etsittävä Jumalan vanhurkaus, minkä jälkeen kaikki muu annetaan...se toimii..
Synnit on tunnustettava ja silloin ne voidaan saada anteeksi Jeesuksen veren tähden...uskon kautta Jeesuksen vereen tulemme vanhurkaiksi eli
synnymme uudesti Pyhästä Hengestä...sen jälkeen Jumala pitää omistaan huolen...rukous;

Rakas Herra Jeesus. Armahda tätä perhettä nimesi kunniaksi, Johdata kaikessa tahtosi tuntemisen tietä...anna Pyhän Henkesi kautta johdatus ja siunaus, että elävä yhteys sinuun ja armo kirkastuisi. Anna keskinäistä rakkautta ja pitkämielisyyttä puolisoille, jotta he saavat tuntea rauhan ja ennenkaikkea sinun Henkesi tuoman rauhan, Jeesuksen nimessä! Amen!


Minäkin olen työtön ja laskuvuori kasvaa, mutta silti aina on ruokaan ja vaatteisiin löytynyt rahaa...aina Jumala jotakin keksii ja toivossa saa elää! Jalassa mortonin tauti, lonkka ja rinta kipeä, jatkuva nuhainen olo ja silmiä särkee, mutta silti uskon, että joitakin vaivoja Jeesus vielä parantaa ja saa parntaa kaikkikin jos vaan tahtoo! Kun rukoilen, muuttuu kivut lämmöksi ja sekin on varmasti Jumalan koulutusta, koska ajat vain pahenevat ja vielä monet joutuvat todistamaan uskosta Jeesukseen ja siihenkin Herra voimia antaa!

Herra anna tälle perheelle voimaa rakkaudestasi. Näytä, että pienikin on tärkeä.
Johdata tämän perheen vanhemmat töihin, jotka Sinä olet tarkoittanut heille. Anna Herra heille tarvittava toimeentulo ja onnellisuutta.

Siunaa Isä tämän perheen vanhempia ja lapsia koko voimallasi, osoita heille paikkansa tässä maailmassa ja johdata heitä.

Tapahtukoon Sinun tahtosi. Aamen.