Suomessa on viime aikoina puhuttu siitä, että yhteiskunnallinen päätöksenteko pohjautuu aina joihinkin arvoihin. Maamme rakentamisen taustalla olivat vuosisatoja kristilliset arvot, jotka perustuvat Raamattuun. Niihin kuuluvat muun muassa rehellisyys, armollisuus ja jokaisen ihmisarvon tunnustaminen.
Raamatun arvot tiivistyvät rakkauden kaksoiskäskyssä: ihmisen tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Tämä merkitsee lempeyttä, armollisuutta ja auttavaisuutta kaikkia kohtaan sekä jokaisen ihmisoikeuksien tunnustamista. Lähimmäisenrakkaus ohjaa uskovaista myös lempeästi varoittamaan, jos uskonystävä on kulkemassa väärään suuntaan sekä kutsumaan epäuskoon joutunutta takaisin Jumalan valtakuntaan.
Erityisesti 1960-luvulta alkaen maamme kristillinen yhtenäiskulttuuri on hajonnut niin, että nykyään yhä harvempi perustaa ratkaisujaan Jumalan sanaan. Jumalan sanasta irtautuminen on näkynyt myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, jossa on annettu hyväksyntä asioille, joita Raamattu pitää vahingollisina. Esimerkiksi abortti- ja avioliittolainsäädännön muutokset sekä keskustelut eutanasian sallimisesta ja alkoholilain höllentämisestä kertovat yhteiskuntamme maallistumisesta.
Raamattuun perustuvia kristillisiä arvoja ja niihin pohjautuvia näkemyksiä kannattaa pitää esillä, sillä Jumalan sanan mukainen elämä ja opetus suojelevat elämää ja edistävät paitsi yksilön myös koko yhteisön hyvinvointia. Ajassamme tarvitaan raitista, kestävään ja muuttumattomaan Jumalan sanaan pohjautuvaa opetusta.
Tärkeintä ihmiselle on, että hänen sydämessään on Pyhän Hengen vaikuttama elävä usko. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumin uskominen lahjoittaa sydämeen ilon, rauhan ja vapauden. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä myös rakkauden ja kiintymyksen Jumalan sanaan ja sen mukaiseen elämään.
Raamatun arvot tiivistyvät rakkauden kaksoiskäskyssä: ihmisen tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Tämä merkitsee lempeyttä, armollisuutta ja auttavaisuutta kaikkia kohtaan sekä jokaisen ihmisoikeuksien tunnustamista. Lähimmäisenrakkaus ohjaa uskovaista myös lempeästi varoittamaan, jos uskonystävä on kulkemassa väärään suuntaan sekä kutsumaan epäuskoon joutunutta takaisin Jumalan valtakuntaan.
Erityisesti 1960-luvulta alkaen maamme kristillinen yhtenäiskulttuuri on hajonnut niin, että nykyään yhä harvempi perustaa ratkaisujaan Jumalan sanaan. Jumalan sanasta irtautuminen on näkynyt myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, jossa on annettu hyväksyntä asioille, joita Raamattu pitää vahingollisina. Esimerkiksi abortti- ja avioliittolainsäädännön muutokset sekä keskustelut eutanasian sallimisesta ja alkoholilain höllentämisestä kertovat yhteiskuntamme maallistumisesta.
Raamattuun perustuvia kristillisiä arvoja ja niihin pohjautuvia näkemyksiä kannattaa pitää esillä, sillä Jumalan sanan mukainen elämä ja opetus suojelevat elämää ja edistävät paitsi yksilön myös koko yhteisön hyvinvointia. Ajassamme tarvitaan raitista, kestävään ja muuttumattomaan Jumalan sanaan pohjautuvaa opetusta.
Tärkeintä ihmiselle on, että hänen sydämessään on Pyhän Hengen vaikuttama elävä usko. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumin uskominen lahjoittaa sydämeen ilon, rauhan ja vapauden. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä myös rakkauden ja kiintymyksen Jumalan sanaan ja sen mukaiseen elämään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
" ihmisen tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken"
Minä en pysty rakastamaan jotain mitä en näe olevan olemassa.
nella tästä:
http://www.suviseurat.fi/wp-content/uploads/2017/05/Jukka_Kolmonen_suomi.mp3
Hyvin kuuluu. ja asiallisesti.
-
Vastaan tästä, "gffgdfg;lle"
-
Mitä uskoa se olisi jota näkee ja vasta sitten uskoo.
eikö tuomaskin sanonut , en usko ellen saa laittaa
sormeani naulanreikään. Tai kylkeen .
-
Johon Jeesus vastasi kun näet ja vasta uskot autuas on
se joka ei näe, mutta kuitenkin uskoo,,
-