Kysymys uskoville
Voisitko lukea näkyvästi Raamattua tai muuta selvästi ulkoasunsakin puolesta kristillistä kirjallisuutta itseksesi julkisella paikalla (jossa lähellä paljon muita ihmisiä), kuten mitä tahansa yleistä kirjallisuutta? Vai valitsetko näihin paikkoihin mukaan neutraalimpaa luettevaa, mikäli haluaisit jotain lukea? Jos, niin miksi?
Ei tällaisen kirjallisuuden lukeminen ole tietenkään selvä merkki että kyse on uskovasta, voisi olla myös vaikka teologian opiskelija tai muuten vain kiinnostunut, mutta todennäköisimmin on uskova kyseessä, jos näkyvästi julkisella paikalla lukisi ja antaa myös sen käsityksen helposti kanssaihmisille.
Voisitko lukea näkyvästi Raamattua tai muuta selvästi ulkoasunsakin puolesta kristillistä kirjallisuutta itseksesi julkisella paikalla (jossa lähellä paljon muita ihmisiä), kuten mitä tahansa yleistä kirjallisuutta? Vai valitsetko näihin paikkoihin mukaan neutraalimpaa luettevaa, mikäli haluaisit jotain lukea? Jos, niin miksi?
Ei tällaisen kirjallisuuden lukeminen ole tietenkään selvä merkki että kyse on uskovasta, voisi olla myös vaikka teologian opiskelija tai muuten vain kiinnostunut, mutta todennäköisimmin on uskova kyseessä, jos näkyvästi julkisella paikalla lukisi ja antaa myös sen käsityksen helposti kanssaihmisille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voisin lukea Raamattua julkisella paikalla mutta luen sitä mielummin kotona omassa rauhassa, jossa voin keskittyä mietiskelemään Jumalan sanaa.
Kysyisin jatkokysymyksen....pidätkö Raamattua näkyvissä kotisi pöydällä tai muualla esillä kun teillä käy vieraita vai piilotatko sen pois näkyvistä? Minulla ei ole mitään tiettyä paikkaa kodissani Raamatulle mutta se on yleensä olohuoneen pöydällä, koska luen sitä olohuoneessa sohvalla. Ja siinä se on myös silloin kun meillä käy vieraita. Tosin juuri nyt olen pitänyt taukoa raamatunluvusta, joten Raamattuni on kaapissa.
Vastaus on kyllä. Kirkotkin ovat julkisia paikkoja, ja niissä luetaan Raamattua. Mutta tarkoitat varmaan muuta julkista paikkaa kuin kirkkoa. Adventistit lukevat kirkossa Raamattua. Mutta missä muissa julkisissa paikoissa lien Raamattua tai muuta hengellistä kirjallisuutta. Eipä ole kauaa aikaa kun luin hengellistä kirjaa uimarannalla ja sinne tuli tuttujakin. Esittelin heillekin lukemaani hengellistä kirjaa. Aivan samalla lailla luen Raamattua, paikalla ei ole väliä. Nuorena uskovaisena (lut) minulla oli aina Raamattu mukanani. Ihan joka paikassa, rakastin niin paljon Raamattua, että luin sitä linja-autossa ja missä vain oli aikaa. Se kulki aina laukussa mukanani kaikkialla. Luin ja todistin jos tilanteita tuli. Nykyään Raamattu ei ole aina mukanani käsilaukussa. Koska ajan itse autoa, niin siinä ei jää aikaa. Silloin kun puoliso ajaa, niin itse luen jotain hengellistä kirjaa.
Nuorena kun sain tulla uskoon, niin oli jo normaalia, että Helsingin kaduilla käveltiin, soiteltiin ja todisteltiin. Se on aivan normaalia elämää ollut silloin ja sen jälkeen.
Työpaikallakin tapasin ensikertaa erään työtoverin. Puolituntia ja sain rukoilla henkilön uskoon Sanan kautta. Se on Herran omaa työtä, jota sisällä oleva Uudensyntymän Henki toteuttaa.
Tai kun kauppaan mennessä sydämen kehotuksen puhua tälle myyjälle. Kutsuin hänet harrastustapahtumaan, kun olin lomalla. Hän tuli ja sielläkin Herran Henki sydämessäni sai johdattaa hänet uskontielle ja hän on edelleen sillä tiellä, perhetuttumme kolmekymmentä- vuotta. jne. jne. eikä se raamatunluku ole salatiedettä. Riittävän suuri vielä, että junassakin saa niissä valoissa tekstistä selvää. Matkanteko on oiva aika lukea. Noissa kauppakeskusteluissa kulkiessa kaupoissa, kun olen osoksilla mielelläni alan haastamaan ja kas, monia, monia ihmisiä on, jotka mielellään keskustelevat uskon asioista. Nytkin perjantaina, kun sain käydä Citymarketissa ostamassa tarpeelliset ostokset, sain haastella uskonasioista nuoren ihmisen kanssa.
Sekä tämä melko uusi suuri kauppakeskus tuossa lähellä, kyllä siellä tunnetaan ketä Herraa palvellaan.
Kaikki on sydämessä olevan Herran saamaa tulosta, jonka rakkaudesta on helppo puhua ihmisille, ja kun se ei ole kirkkolatinaa, vaan elävää elämää, niin sitä kuunnellaan.
Kysyinhän eräältäkin paljon jäljestäpäin, että miten sinä uskalsit tulla tällaisen miehen pyytämänä paikalle, niin vastaus oli, että sinusta loisti kirkkaus. Siksi uskalsin. Se laittoi nöyräksi, nöyräksi siinä, että se kirkkaus olisi aina Pyhää ja Vanhurskautta. Minä ja vaimoni on saatu hyviä ystäviä näiltä matkojen seuranneilta tapahtumilta. Niin, paras oli, kun erään luterilaisen kanssa tein matkaa. En odottanut sitä, että kastaisin hänet matkalla, tuon työntekijän. Hän halasi uskovain kastetta. Hän sai sen Jeesuksen nimessä.
Helsingin kaduilla hihhulointi EI OLE normaalia toimintaa. Rautatientorin jehovoijille ja hellareillekin kaikki nauravat ohi kulkiessaan.
Jeesustakin pilkattiin, Nooalle naurettiin... Ei ole mitään uutta, että uskovaisille nauretaan ja uskovaisia pilkataan. Kuitenkin se on meidän uskovaisten tehtävä, kertoa Jeesuksesta. Se on niiden häpeä, jotka pilkkaavat. He eivät ymmärrä. Heidän puolesta voidaan rukoilla.
Iloiselle_naurajalle: Mikä on normaalia? Jeesuksesta kertominen on täysin normaalia, sen sijaan kasvien polttaminen ja oman päänsä sekoittaminen ei ole normaalia.
"Voisitko lukea näkyvästi Raamattua tai muuta selvästi ulkoasunsakin puolesta kristillistä kirjallisuutta itseksesi julkisella paikalla"
KYLLÄ JA OLEN LUKENUT.
Kyllä luen toisinaan Raamattua tai hengellistä kirjaa julkisella paikalla eli yleensä silloin jos tiedän mahdollisesti joutuvani odottamaan enemmän kuin 10 minuuttia. Ihan esimerkiksi terveyskeskuksessa. En tee sitä mitenkään suurieleisesti mutta joskus on joku huomannut, yleensä toinen kristitty uskova, kerran jehovantodistaja (ketkä eivät ole kristittyjä). Ikinä ei ole ainakaan ääneen tullut mitään negatiivista eikä kukaan ole naureskellut.
En kehtaa lukea Raamattua julkisesti. Se saa samanlaisen reaktion kuin jos lukisi pornolehteä avoimesti.
Junassa on tullut luettua.
Monet rikolliset ovat Jumalaa pelkääviä ja näkyvästi raamatun lukemin saattaa jopa suojella.
Kukaan tosirikollinen ei pelkää mitään. Ei kuolemaa, ei elämää, ei toisia ihmisiä, eikä varsinkaan jotain Raamatun tarinoissa olevia jumalia tai Raamattua.
Vain herkkäuskoiset ja kuolemaa pelkäävät vellihousut uskovat jumaliin.
Kyllä olen lukenutkin Raamattua linja autossa matkalla. Ei siihen kukaan kiinnittänyt huomiota silloin. Ehkä nyt on ajat muuttuneet negatiivisemmat asenteet kaikkeen kristilliseen.E nkä enää matkaile. Muuten,jehovantodistajat toivat kadulla lehtiään kyllä. He usein jakaa niitä täälläkin tuolla tiellä. Kyllä heitä kartellaan vähän. Minun on ihailtava sitä rohkeutta.