Synti on tekoja.
Synti on aina väärintekemistä toista ihmistä kohtaan.
Syntiä ei ole eläinten tappaminen.
Syntiä on eläinten kiduttaminen.
Väärintekeminen itseään kohtaan ei ole syntiä.
Rappiotilan aiheuttaminen omalle ruumiilleen ei ole syntiä.
Ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli.
Pyhän Hengen temppelin saattaminen rappiotilaan ei ole Pyhän Hengen herjaamista.
Herjaaminen tapahtuu suun avulla.
Mikäli ajatteleminen on syntiä, olemme kaikki syntisiä,
sillä kenelläkään ei riitä tahdonvoimaa välttää ikäviä ajatuksia nousemasta mieleensä.
Synti on aina väärintekemistä toista ihmistä kohtaan.
Syntiä ei ole eläinten tappaminen.
Syntiä on eläinten kiduttaminen.
Väärintekeminen itseään kohtaan ei ole syntiä.
Rappiotilan aiheuttaminen omalle ruumiilleen ei ole syntiä.
Ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli.
Pyhän Hengen temppelin saattaminen rappiotilaan ei ole Pyhän Hengen herjaamista.
Herjaaminen tapahtuu suun avulla.
Mikäli ajatteleminen on syntiä, olemme kaikki syntisiä,
sillä kenelläkään ei riitä tahdonvoimaa välttää ikäviä ajatuksia nousemasta mieleensä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikki, mikä erottaa meidät Jumalan tahdosta on syntiä. Ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit ovat syntiä, mikäli ne suuntautuvat Jumalan tahtoa vastaan.
"Mikäli ajatteleminen on syntiä, olemme kaikki syntisiä, sillä kenelläkään ei riitä tahdonvoimaa välttää ikäviä ajatuksia nousemasta mieleensä."
Olet täydellisesti oikeassa.
Raamatun mukaan jokainen ihminen on syntinen, sillä olemme perisynnin alaisia, emmekä voi itseämme auttaa. Olemme rangaistuksen, kadotuksen omia, mikäli emme löydä ratkaisua ongelmaan.
Ainoa toivomme on turvautua Jeesuksen Kristuksen suorittamaan sijaiskuolemaan meidän syntisten puolesta. Kun uskossa omistamme, että Jeesus on lunastanut meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, pelastumme kadotuksesta.
Tätä lahjaa tarjotaan jokaiselle ilmaiseksi.
Uudestisyntymässä meistä tulee "uusi luomus", Jumalalle mieluinen. Jeesus on verellään peittänyt meidän syntimme.
Siitä huolimatta myös vanha syntinen luontomme asuu meissä elämämme loppuun saakka. Siksi ei pidä hämmästyä, että huomaa itsessään edelleen syntisiä ajatuksia, sanoja, tekoja ja laiminlyöntejä. Kuitenkin voimme joka hetki mennä puhdistautumaan:
"Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1.Joh.1:8,9
Tämä vapauttaa meidät, sinut ja minut, elämään yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.
Mikäli ajatteleminen on syntiä, ovat kaikki ihmiset kaiken aikaa syntisiä.
Jumalan on täytynyt tietää tekevänsä ihmisestä syntisen, kun on antanut tälle ajattelemisen mahdollisuuden.
Aikojen alusta lähtien ihminen on ollut ajatteleva olento.
Kuitenkin synti on väärintekemistä toista ihmistä kohtaan.
Ajattelu ei tee vääryyttä toiselle ihmiselle.
Jumala tietää ihmisten ajatukset, ja siten voimme rikkoa vain Jumalaa vastaan ajatuksillamme.
Jumalan täytyy tietää tämä, ja uskon, että Hän hyväksyy myös tämän.
kristinuskon suurin synti on ihmisten tappaminen joka sai alkunsa 300jkr ja muodollisesti loppui 1700-luvulla. Kristitty itkevät että alku aikoina roomalaiset vainosivat heitä tappamalla tuhansia kristittyjä jonka jälkeen vastasivat kristittyt orjuuttamalla, kiduttamalla ja brutaalisesti tappamalla korjaan murhaamalla viattomia ihmisiä ilman todellista syytä. Niin ja ristiretkistä puhumatta ja lähetyssaarnaajista jotka myös saivat paljon tuhoa aikaan. Nyt luettuani näitä juttuja näillä palstoilla huomaa että se ajattelu tapa ei ole kadonnut hurskaitten kristittyjen puheista. Joten teidän synti jatkuu yhä. Se on yksi syy minkä takia minä halveksin uskovaisia koska te ette ole oppineet yhtään mitään. Te ja teidän muka korkea moraali joka on yhtä tyhjää puhetta.
Katsotko siis itse olevasi synnitön?
Kaikissa ammateissa tapahtuu haamukuvia.
Ei kaikkia lastentarhanhoitajia syytetä pedofiliasta.Kuitenkin näitä sairaita hakeutuu näihin tehtäviin.
Uskonnossa sitten ei voi syyttää uskontoa siitä että joku kokee sairaalla mielellään saaneensa valtaa uskonnon varjolla tappamiseen tms.
Itse ajattelen että Jumala antaa elämän ,eikä siksi että me voisimme riistää sen toisiltamme(minään vuosilukuna).
Pitää siis aina ottaa huomioon että jos asiasisältö ei tuota sairastamieltä niin se on silloin ihmisessä itsessään.
Ei siis lastentarhanhoitajat ole mielisairaita vaan nämä mielisairaat hakeutuvat tehtäviin jossa voivat harrastaa sairauttaan.
Itse ajattelen että syntiään harrastavat.
Raamattu ei tue tuollaista käyttäytymistä missään vaiheessa.
Kyllä uskonto kunnioittaa toista ihmistä ja niin on hyvä.
Minä kunnioitan uskovaisia.
Synti on "eroa Jumalasta" tai "Jumalan yhteydestä".
Ramaatun syntiin lankeemusmyytin mukaan ihmisestä tuli syntinen, kun hän söi hyvän ja pahan tiedon puusta. Toisin sanoen tämä tapahtui silloin, kun ihminen oppi tietämään, mikä on hyvää ja pahaa.
Samalla kun ihminen sai tiedon hyvästä ja pahasta hänet karkotettiin paratiisista eli Jumalan yhteydestä. Hänestä tuli perisynnin orja.
No, nythän voidaan kysyä, mitä on tämä Jumalan yhteys. Ilmeisesti se määrittyy raamatun kieltojen ja kehotusten kautta. Eli esimerkiksi kehotuksen: "Rakasta Jumalaasi yli kaiken, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." mukainen toimita ei ole syntiä, mutta tästä säännöstä poikkeaminen on. Olenko oikeassa?
Niin sitten vielä yksi kysymys, joka ei suoranaisesti liity tähän. Missä Raamatussa mainitaan ensimmäisen kerran sana sielu?
Nettiraamatun hakemistosta http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/FIN1992.html ei löytynyt koko sanaa.
Kehotus "Rakasta Jumalaasi yli kaiken, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi" edellyttää, että tuntee Jumalansa hyvin.
Ja mistä muualta Jumalan tuntisi kuin Raamatusta.
Jumalaa rakastava ihminen noudattaa Raamatun lain kirjainta säntillisesti.
Jumalaa kohtaan ihminen voi tuntea monenlaisia ajatuksia, vaikka rakastaisikin tätä yli kaiken.
Ei Jumala istuttanut ihmiseen vain hyviä ajatuksia tätä luodessaan.
Eikä Jumala ole muuttanut ihmisen ajattelutapaa tai aivoja sen jälkeen kun ihminen maan päälle luotiin tai kun ihminen lankesi syntiin.
Ihminen on aina ajatellut samalla tavalla - uutta luoden.
Lähimmäisen rakastaminen niin kuin itseänsä voi tarkoittaa sitäkin, että ei aina rakasta lähimmäistä niinkuin Raamatun mukaan pitäisi.
Ihmisellä on huonoja ja hyviä päiviä, eikä ihminen aina rakasta itseäänkään täydellisesti.
Ihmisellä on pakostakin pahoja ajatuksia lähimmäisestään.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että käyttäytyisi pahalla tavalla lähimmäistä kohtaan - syntiä tehden.
Ihmisellä on vapaa tahto ajatella mitä haluaa.
Ja ihmisen ajattelu on tahdosta riippumatonta toimintaa.
Mitä tapahtuu kun ihminen kuolee ja joutuu taivaaseen ?
Miten ihmisten syntiset ajatukset sopivat taivaaseen ?
En osaa sanoa, missä Raamatussa mainitaan ensimmäisen kerran sana sielu.
En edes tiedä, missä Raamatun kymmenen käskyä sijaitsevat. Osaisiko joku auttaa ?
Löytyi 22 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä. 1. Moos. 2:7
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
1. Moos. 9:4
Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.
3. Moos. 17:11
Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.
3. Moos. 17:14
Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
5. Moos. 12:23
Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.
1. Kun. 17:22
Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
Job 12:10
hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
Job 24:12
Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
Ps. 86:4
Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.
Sananl. 11:25
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
Sananl. 13:4
Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
Sananl. 21:10
Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.
Jes. 15:4
Hesbon ja Elale huutavat; Jahaaseen asti kuuluu niiden parku. Sentähden Mooabin varustetut miehet vaikeroivat, sen sielu vapisee.
Jes. 26:8
Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee.
Hes. 18:4
Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu-ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava.
Hes. 18:19
Ja vielä te kysytte: 'Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava.
Hes. 25:6
Sillä näin sanoo Herra, Herra: Koska sinä käsiä taputit ja jalkaa poljit ja, sielu täynnä ylenkatsetta, pidit iloa Israelin maasta,
Hes. 36:5
Sentähden sanoo Herra, Herra näin: Totisesti, kiivauteni tulessa minä puhun muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan, jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten ja sielu täynnä ylenkatsetta ottaneet omakseen minun maani karkoittaaksensa siitä ihmiset ja ryöstääksensä sen.
Hab. 2:4
Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.
Luuk. 12:19
ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
Ap. t. 4:32
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.
1. Kor. 15:45
Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Linkki on seuraava:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
Tuolta löytyy hakusanalla paljon ja rinnalle sitten voi ottaa vielä vertailevaa tekstiä eri painoksista.
1933/38 on alkukirjoituksia lähimpänä( vinkki).
1992 painos on taas läninnä pilateos mielestäni.
"Ei Jumala istuttanut ihmiseen vain hyviä ajatuksia tätä luodessaan."
Raamatusta:
"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." (1.Moos.1:27)
Koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ihminen luotiin täydelliseksi olennoksi myös ajatuksiltaan.
Syntiinlankeemuksessa ihminen luovutti hallintavallan paholaiselle. Ihmisen ajatukset turmeltuivat.
Paholainen on nyt tämän maailman ruhtinas. Ei kukaan meistä lähestyisi Jumalaa, ellei Jumala itse Henkensä kautta vetäisi puoleensa ja näyttäisi, että Jeesuksen kautta, Häneen henkilökohtaisesti uskolla tarttumalla olemme vapautetut paholaisen vallasta.
Mitä tulee pahoihin ajatuksiin, muistaakseni Luther sanoi: "Emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli, mutta voimme estää niitä tekemästä pesää päähämme ."
Eli ajatuksia tulee, emmekä aina niitä voi valita, mutta meidän ei tule suosia tai jäädä miettimään sellaisia, jotka tiedämme Jumalan tahdon vastaisiksi.
Myös ajatukset ovat syntiä: kaikki me teemme siis syntiä. Mutta syntiä pitää katua, ja YRITTÄÄ ajatella ja tehdä oikein. kaikki me joskus erehdymme, mutta pointtini onkin seettä on eri asia vain tehdä syntiä katumatta sitä, kuin että yrittäisi tehdä parannuksen.
"Kaikki me joskus erehdymme, mutta pointtini onkin seettä on eri asia vain tehdä syntiä katumatta sitä,
kuin että yrittäisi tehdä parannuksen".
Miten tehdään parannus kun on kyse ajattelemisesta ?
Tehdä parannus on tekoja - ajatteleminen on vaistonvaraista kuten eläimillä.
Ei pahoja ajatuksia lukita kaappiin ja heitetä avain pois.
Pahat ajatukset tulevat ja menevät kuin tuulen henkäys talvisäässä.
Niin hyvä kuin paha ajatus.Mistä ne tulevat?
Päähän?! ..jossa on suolia,mössöä ja epämääräistä sörsseliä.
Mistä siis tulee ajatus?
Siinä arkipäivää syvempi asia.
Ilmassa leijut sinne tänne.Ihmisellä pitäisi olla hyvän tahto.Nöyrä ja rakastavainen.
Ohhoh.. siis ne arvot joita yhteiskuntamme ei arvosta.
Miksiköhän ihmisellä on taistelu hyvän ja pahan välillä?
Se on ja pysyy.
Päätä sinä omapuolesi ja minä omani.
Siitä se tuttaantuu se loppupelikin.
Tästä oli siis kyse.
"Väärintekeminen itseään kohtaan ei ole syntiä.
Rappiotilan aiheuttaminen omalle ruumiilleen ei ole syntiä." VÄÄRIN
"Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette."
1. Kor. 3:16-17
"Mikäli ajatteleminen on syntiä, olemme kaikki syntisiä,
sillä kenelläkään ei riitä tahdonvoimaa välttää ikäviä ajatuksia nousemasta mieleensä." VÄÄRIN
Toki olemme kaikki syntisiä, ja pahat ajatukset nousevat mieliimme, MUTTA se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi vain alistua niille ja lopettaa taisteleminen.
Raamattu selvästi sanoo:
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme JOKAISEN ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle"
Ja
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,"
Hepr. 12:4
Ei raamattu lupaa sen olevan helppoa, mutta jos rakastamme Jumalaa, taistelemme.
Mitä tiiviimmin pidämme ajatuksemme Jumalassamme, sitä vähemmän ajattelemme jotain turmiollista.
Tärkeää on, että kun kuitenkin pahat ajatukset tulevat mieliimme, tunnustamme ne heti Jumalalle ja lopetamme ne, kuinka monta kertaa tahansa.
Se toimii.
Älä ikinä luovuta, sillä vaikka taistelu on kova, se on sen arvoista!