Eilen tuli tv 1:llä puolentunnin ohjelma kibbutzeista, eli suomalaisista kibbutznikeista 1980-luvulla. Itse seikkailin siellä 1970-luvulla, joten en aivan samaistunut tuohon joukkoon.
Israel ja kibbutzit olivat 1980-luvulla jo selvästikin kuolemassa. Haastateltavat eivät kyenneet lausumaan kibbutziensa nimiä ymmärrettävällä tavalla, joten arvoitukseksi jäi, missä he olivat olleet.
Ohjelmassa ilmeni myös se rankka totuus, että juutalaiseksi kelpuutetaan vain suorassa äitilinjassa oleva juutalainen perimä. Haastateltu Fanny koki itsensä juutalaiseksi, mutta synagooga oli toista mieltä. Tällaiset seka-avioliitot siis ainoastaan vahingoittavat juutalaisuutta. On totta, että äiti luo kodin ja sen hengellisen kulttuurin, joten vaikka käännynnäinen nainen kuinka opettelisi juutalaisia tapoja, häneltä puuttuu siihen juuret. Näin on kaikkien kansojen ja kulttuurien kohdalla. Monet, tuhannet pikku asiat ja niiden hallitseminen kantavat kulttuuria eteenpäin. Aito on aitoa ja epäaito roskaa.
Omassa kodissani oli vahva, kristillinen kulttuuri ja kristilliset juhlapäivät, aitoine, vanhan ajan reseptillä tehtyine ruokineen ja tarkkoine pikku tapoineen. Kulttuuri kohtasi uskon, sillä itse usko ei "tapojen vuoksi" ollut mitenkään syrjään työnnetty, vaan ilmeni perheen elämässä.
.
Israel ja kibbutzit olivat 1980-luvulla jo selvästikin kuolemassa. Haastateltavat eivät kyenneet lausumaan kibbutziensa nimiä ymmärrettävällä tavalla, joten arvoitukseksi jäi, missä he olivat olleet.
Ohjelmassa ilmeni myös se rankka totuus, että juutalaiseksi kelpuutetaan vain suorassa äitilinjassa oleva juutalainen perimä. Haastateltu Fanny koki itsensä juutalaiseksi, mutta synagooga oli toista mieltä. Tällaiset seka-avioliitot siis ainoastaan vahingoittavat juutalaisuutta. On totta, että äiti luo kodin ja sen hengellisen kulttuurin, joten vaikka käännynnäinen nainen kuinka opettelisi juutalaisia tapoja, häneltä puuttuu siihen juuret. Näin on kaikkien kansojen ja kulttuurien kohdalla. Monet, tuhannet pikku asiat ja niiden hallitseminen kantavat kulttuuria eteenpäin. Aito on aitoa ja epäaito roskaa.
Omassa kodissani oli vahva, kristillinen kulttuuri ja kristilliset juhlapäivät, aitoine, vanhan ajan reseptillä tehtyine ruokineen ja tarkkoine pikku tapoineen. Kulttuuri kohtasi uskon, sillä itse usko ei "tapojen vuoksi" ollut mitenkään syrjään työnnetty, vaan ilmeni perheen elämässä.
.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos ymmärtäisit yksinkertaisen asian niin olisit kertonut sen ,että kääntymystä eli opiskelua juutalaisuudesta tarvitaan jotta juutalainen isän puolelta olisi seurakunnan jäsen.
Selvähän se, että jokainen joka synagoogan ulkopuolelta liittyy seurakuntaan, joutuu opiskelemaan juutalaisuutta. Jos haluaisin liittyä ortodoksiseen kirkkoon, joutuisin samoin opiskelemaan ortodoksisuutta, muist. vuoden verran. Ei sinnekään vain kävellä ovesta sisään.
Koska ohjelma oli hiukan epäselvästi koostettu, ymmärsin kuitenkin, että Fannyllä oli tietyt ongelmansa. Hän juuri itse kertoi tätä, jota edellä kirjoitin: suomalainen äiti, joka oli opetellut juutalaisia tapoja, mutta silti hän koki, ettei ollut saanut elää aivan oikeaa, perusteellista, juutalaista elämää. Kibbutziin hän lähti lähentyäkseen oman, juutalaisen kulttuurinsa kanssa.
Itselläni, suoraan koulunpenkiltä ei ollut juutalaisista ja Israelista mitään selvää käsitystä. Aivan vieraita asioita, paitsi kristinuskon, koulun uskontotuntien ja UT:n puolesta. Minulle oli vaikea hahmottaa kuinka Jeesuksen ajan fariseukset, välillä kierreltyään ympäri Euroopan ja jouduttuaan keskitysleireihin, yhtäkkiä elivät ihan toisenlaista elämää jossain autiomaassa, lähellä Intiaa. Muuan toinen tyttö nimittäin houkutteli minut mukaan ja olin siis matkalla täysin tuntemattomaan maahan, jonka ihmiset luultavasti muistuttivat mustalaisia, mutta olivat ystävällisiä. Arabeja piti pelätä. Juutalaisilla oli suora, kyömynenä, arabeilla leveä perunanenä. Tästä heidät erotti. Jotkut juutalaismiehet (mutteivät kaikki) siellä kasvattivat pitkät korvakiharat ("miksi?" "No, kun uskonto vaati." "Miksi?" "No, se vaan vaati! Se oli Mooseksen laki!" "Mikä on Mooseksen laki?") ja joillain oli hattu, jota ympäröi karvareunus, keskellä kesääkin. Joillain oli päänpäällä ikäänkuin virkattu, pyöreä patalappu ja se tarkoitti, että uskoivat Jumalaan, mutteivät olleet mitään varsinaisia fanaatikkoja.
Näillä eväin nousin lähes lapsosena lentokoneeseen.
.
Oliko Fanny sitten eronnut tuntiessaan olevansa ulkopuolinen juutalaisessa seurakunnassa, tai alkaessaan hihhuloida kristillisissä piireissä? En katsonut ohjelmaa tarkasti vaan sivusilmillä.
Kantsii katsoa uudestaan vaikka Yle Areenasta. Vaikea näin toisen selittää. Ohjelmassa loikittiin siellä ja täällä.
Itse en aikoinaan muista törmänneeni kibbutzeilla suomenjuutalaisiin kuin kerran. Eräs nuori mies. Valtaosa suomalaisista volunteereista oli nk. kantasuomalaisia, kristittyjä uskovaisia, mutta sitten myös ei-uskovaisia.
Nuoruudessani luin nuorisokirjan "Conny matkustaa Israeliin" (on edelleen tuolla hyllyssä). Se on kertomus sveitsinjuutalaisesta tytöstä ja Fannyn kertomus muistutti "Connyn" tarinaa.
.