Augsburgin tunnustus-ainanen neitsyys on voimassa
Niissä pyritään osoittamaan, että luterilaiset seurakunnat eivät ole poikenneet missään Raamatusta eivätkä katolisesta kirkosta. Jälkimmäisessä osassa, ns. seremonia-artikloissa (artiklat 22-28), käsitellään väärinkäytöksinä pidettyjä kirkollisen elämän muotoja, joiden katsotaan olevan ristiriidassa evankeliumin kanssa ja joista on siksi luovuttu. Tekstin on kirjoittanut Philipp Melanchthon. Latinan- ja saksankielisiä alkutekstejä pidetään yhtä arvovaltaisina.
Virallinen asema on Augsburgin tunnustuksen "muuttamattomalla" (Confessio Augustana invariata) ja alkuperäisellä versiolla, joka luovutettiin keisarille 1530. "Muutetulla" (variata) Augsburgin tunnustuksella tarkoitetaan Melanchthonin vuonna 1540 muokkaamaa versiota, jonka ehtoollisartikla poikkesi alkuperäisestä. Kiistanalaista variata-versiota ei hyväksytty tunnustuskirjojen kokoelmaan.
http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html
Niissä pyritään osoittamaan, että luterilaiset seurakunnat eivät ole poikenneet missään Raamatusta eivätkä katolisesta kirkosta. Jälkimmäisessä osassa, ns. seremonia-artikloissa (artiklat 22-28), käsitellään väärinkäytöksinä pidettyjä kirkollisen elämän muotoja, joiden katsotaan olevan ristiriidassa evankeliumin kanssa ja joista on siksi luovuttu. Tekstin on kirjoittanut Philipp Melanchthon. Latinan- ja saksankielisiä alkutekstejä pidetään yhtä arvovaltaisina.
Virallinen asema on Augsburgin tunnustuksen "muuttamattomalla" (Confessio Augustana invariata) ja alkuperäisellä versiolla, joka luovutettiin keisarille 1530. "Muutetulla" (variata) Augsburgin tunnustuksella tarkoitetaan Melanchthonin vuonna 1540 muokkaamaa versiota, jonka ehtoollisartikla poikkesi alkuperäisestä. Kiistanalaista variata-versiota ei hyväksytty tunnustuskirjojen kokoelmaan.
http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näinhän siellä sanotaan. Sen mukaan on ojennuttava myös EvLut:in, joka noudattaa tunnustuskirjojen kirjaimellista tulkintaa ja yrittää saada muutkin siihen uskomaan.
Uskokoon sitten, kuka uskoo.
Suurinhan osa luterilaisista ei edes tiedä, että tunnustuskirjoja on, tai mitkä niitä ovat. Kirkon valtuutttamat papitkaan eivät tunne niiden sisältöä. Kun aikoinaan vastasivat Kirkko kuulolla -palstalla, pistelivät omasta päästään aivan tunnustuskirjojen vastaisia.
Mihin Augsburgin tunnustuksen kohtaan viittaat tässä neitsyys -asiassa?
Täällä on väännetty islamin jumalakäsityksestä. Kohdassa 1.,"Jumalasta", luetellaan harhaoppeja, joista osa esiintyi jo antiikin aikana. Eräänä "harhaoppina", manikealaisten, areiolaisten jne. joukossa mainitaan "muhamettilaiset". Augsburgin tunnustuksessa siis islam on kristinuskon harhaoppi, lahko. Sen sijaan juutalaisuutta ei mainita.
Niin "läheisenä" islamia siis siihen aikaan pidettiin!
Vaikka islam ei nojaakaan Raamatuun vaan Koraaniin, sen syntyhistoriassa on niin paljon kristillistä vaikutusta, että sitä voi pitää myös kristillisenä lahkona.
Sen sijaan manikealaisuuutta on vaikea pitää kristillisenä lahkona. Syntyhistoria on enimmäkseen muista uskonnoista lähtöisin, mutta manikealaisuus on vaikuttanut kristinuskoon.
Areiolaisuus on varhaista kristinuskoa, jolloin ei vielä ollut formuloitu myöhempiä kristologisia määritelmiä.
Jotkut ovat nähneet Jehovan todistajien dogmatiikassa areiolaisuutta.
Jehovan todistajat itsekin vetoavat Areiokseen kristologiakysymyksessä.
Augsburgin tunnustus on erittäin kiinnostava dokumentti, eikä ollenkaan niin pitkä, etteikö sitä jaksaisi lukea. Raamatun syvällisesti tunteneet Luther ja Melanchthon kyllä perustelevat noottinsa kunnolla; mitähän mieltä he olisivat nykyisistä ruohonjuuritason besserwisser-rusinapullateologeista? Kristinoppihan puhdistettiin suoraviivaisemmaksi noudattaa ja perusasiat linjattiin.
Kirjanoppineita senkun vilisee nykyajassa - ja paljon puutteellisemmin Raamattuun perehtyneitä kuin Luther ja Melanchthon.
Olivat useimmat oppimattomampia kuin he, mutta eivät he ollet yhtä oppineita kuin sen ajan oppineimmat, puhumattakaan nykyajan oppineimmista. Näillä onkin jo paljon tutkittua tietoa.
Pidettiin Leipzigin väittely, jossa Luther yritti todistaa olevansa oikeaoppinen. Pystyttiin kuitenkin osoittamaan, että Luther oli esittänyt väitteitä, jotka olivat samoja kuin Juhana Husilla. Kirkolliskokous oli julistanut nämä vääriksi. Lutherin oli siis todistettu olevan kirkon kanssa eri mieltä, eli hän oli harhaoppinen.
Luterilaisessa propagandassa tämä kerrottiin niin, että Luther havaitsi kirkolliskokouksenkin voivan erehtyä. Väittely oli hänelle suuri voitto. Todellisuudessa hän hävisi, sillä lopputulos oli juuri päinvastainen, kuin hän oli pyrkinyt todistamaan.
Luther luki latinalaista käännöstä ja nojasi myös Erasmus Rotterdamilainen kreikankieliseen Textus receptuksen versioon, jonka tämä oli julkaissut.
Wikipedia kertoo siitä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Textus_Receptus
"Erasmuksen ensimmäinen vuoden 1516 painos kreikankielisestä Uudesta testamentista oli tehty kiiressä, ja se sisälsi paljon virheitä. Tekstilaitos perustui muutamiin myöhäisiin käsikirjoituksiin. Jotkin kohdat Erasmus, johtuen osaksi hänen käytössään olleen käsikirjoitusmateriaalin puutteellisuudesta, käänsi latinankielisestä Vulgatasta takaisin kreikkaan, ja johtuen tästä sekä laatimisvaiheessa tehdyistä huolimattomuusvirheistä Textus Receptuksen tekstissä on useita kohtia, joissa sillä ei ole lainkaan tukea kreikankielisissä käsikirjoituksissa. Pääosin Textus Receptus edustaa kuitenkin edellä mainittua Uuden testamentin bysanttilaista tekstimuotoa, jota sen pohjana olevat käsikirjoitukset edustavat."
Kannattaa lukea myös laajemmin artikkelia.
Niin, että se siitä asiantuntevuudesta.