Suomen puolueettomuus- tai liittoutumattomuuspolitiikasta alkaa tulla päivittäinen puheenaihe. Toiset haluavat Suomea Natoon, toiset toppuuttelevat. En nyt puutu tässä siihen, mitkä syyt puoltaisivat mahdollisesti Suomen liittoutumista perinteisten uhkiemme näkökulmasta. Tässä puheenvuorssani ei ole kyse ikään kuin välittömistä ´meitä kohtaavista uhista, vaan enemmän siitä, mihin me olemme vaarassa sotkeentua liittoutumisen välityksellä.
Oman vaatimattoman visioni ja arvioni mukaan maailma on turvallisuuspoliittisessa mielessä (=sotien mahdollisuuden mukaisesti) jakautunut ja jakautumassa kahteen toisilleen vastakkaiseen blokkiin. Näiden blokkien välissä on muitakin osapuolia, jotka sotkevat tilannetta entisestään.
Maailmasta voidaan puhua mielestäni ennen syyskuun 11. päivää 2001 ja sen jälkeen. Jälkeisen ajan synty ulottuu tietysti pitkälle jo ennen aikaa tuota terrori-iskua. USA julisti terrorismin vastaisen sodan, jolle Suomikin antoi tukensa. Tätä ei pidä nyt ymmärtää niin, että Lipponen olisi menetellyt jotenkin eri lailla kuin ketkäään muutkaan suomalaiset USAn vierailullaan. Tässä näkökulmassani ei nimittäin ole eroa sillä, johtaako sotaa USA vai YK. Kyse on siis siitä, olisiko Suomen tai kenenkään muunkaan ollut viisasta julistaa mitään sotaa terrorismia vastaan.
Sodan julistus terrorismia vastaan on sodan kaipuuta. Tähän sodan kaipuuseen meidän tulisi ottaa kantaa, ei ensisijaisesti siihen, olemmeko siinä itse mukana jonkin koalition osana. Kaikenlaiset liittoutumiset vievät meitä lähemmäs tuota sotaa terrorismia vastaan. On unohtunut se presidentti Kekkosen lausuma viisaus, että meidän tulisi olla puolueettomia muuten, mutta sodan ja rauhan kysymyksissä sitä emme ole, vaan olemme rauhan puolella.
Sota terrorismia vastaan on falski väärennös. Kyse on puhtaasta propagandasta. Samoin Bushin väite sodasta hyvän ja pahan välillä on täyttä puppua. Tuollainen väite on puhdasta sodan lietsontaa, sodan kaipuuta. Se on molemminpuolista, kumpikin osapuoli puhuu samoin termein.
Olisi ehkä aika analysoida tiukemmin sitä, mitä tuo sota terrorismia vastaan oikein on. Minusta koko käsitteestä tulisi luopua ja puhua kahden maailman ja kahden maailmankatsomuksen välisestä konfliktista ja sodasta. Sodan toisen osapuolen käyttämät keinot ovat luoneet sellaisen harhan, että tässä sodassa olisi kyse jostain enemmän rikollisesta kuin jossain muussa sodassa.
Käytävän sodan juuret eivät ole missään terrori-iskussa. Blokkeina ovat talous- ja materialsmiuskovaisten länsi ja keskiaikaa elävä ykseyden maailma. Siinä maailmassa kaikki tapahtuu, jos Jumala suo. Yksilö on yhtä Jumalansa kanssa eikä yksilöllä ole Jumalasta tai yhteisöstään riippumatonta asemaa. Länsimaisen individualistin on lähes mahdoton ymmärtää tätä ajattelutapaa, vaikka se on meissä kaikissa piilevänä.
Terrorismisotaa ei voi voittaa. Syy on siinä, että kohde on tavallaan väärä ja samoin keinot. Kun kyse on kahden erilaisen maailmankatsomuksen ristiriidasta, sota voidaan voittaa vain vaikuttamalla toisen osapuolen perustavaa laatua olevaan maailmankatsomukseen. Lännen kannalta kyse sodasta Allahia vastaan. Terroritoimet ja jihad legitimoidaan terroristeiksi kutsuttujen päissä Allahin puolustamisena. Länsimainen elämäntapa (individualismin korostaminen) ja materialismi olivat paljon vahvempia sodankäyntikeinoja. Samalla ne olivat kuitenkin syitä siihen, että sotaan ryhdyttiin. Valistuneimmat islamistit havaitsivat sodan vaikutuskanavat ja päättivät iskeä ennen kuin on liian myöhäistä.
Tästä aiheesta voisi käydä pitkäänkin keskustelua, mutta aihe istuu tälle palstalle vähän huonosti. Siksi se pitää ainakin liittää Suomen puolueettomuuspolitiikasta käytävään keskusteluun. Maailmassa tarvittaisiin nyt voimia, jotka kykenevät sovittamaan näiden kahden erilaisen maailman ristiriidan. Silloin asettuminen toisen puolelle ei ole hyvä lähtökohta. Pidän tosin itsekin nyt esittämääni melko naivina, sillä tällä kohden olen pessimisti. Sodat loppuvat vasta sitten, kun rauniokasa on tarpeeksi korkea. Ja silloinkin vain väliaikaisesti.
Pontimen tähän kirjoitukseen sain presidentti Halosen puheesta ja siitä, että satuin eilen katsomaan tv-elokuvan "Hampurin solu", joka kuvasi hyvin sitä ajatusmaailmojen eroa, mikä on tämän ns. terrorismi-iskun takana. Minusta olisi rehellisempää tulkita se sotatoimeksi. Nyt käytävän sodan blokit ovat vain erikoisia aiempaan verrattuna. Sota on uskonsota, taloususkovaiset vastaan satuolentouskovaiset. Sota on individualismin sotaa jonkinlaista ykseyden ja persoonattomuuden maailmaa vastaa. Sota on aikaperspektiivistä nykyajan sotaa keskiaikaa vastaan. Sodan voittaminen lyhyellä aikavälillä on liki mahdotonta, koska parhaimmat sota-aseet sijaitsevat ihmisten päissä. Nykyaika voittaa sodan vain, jos keskiaikaisey saadaan houkutelluksi materialistiseen nykyaikaan.
Oman vaatimattoman visioni ja arvioni mukaan maailma on turvallisuuspoliittisessa mielessä (=sotien mahdollisuuden mukaisesti) jakautunut ja jakautumassa kahteen toisilleen vastakkaiseen blokkiin. Näiden blokkien välissä on muitakin osapuolia, jotka sotkevat tilannetta entisestään.
Maailmasta voidaan puhua mielestäni ennen syyskuun 11. päivää 2001 ja sen jälkeen. Jälkeisen ajan synty ulottuu tietysti pitkälle jo ennen aikaa tuota terrori-iskua. USA julisti terrorismin vastaisen sodan, jolle Suomikin antoi tukensa. Tätä ei pidä nyt ymmärtää niin, että Lipponen olisi menetellyt jotenkin eri lailla kuin ketkäään muutkaan suomalaiset USAn vierailullaan. Tässä näkökulmassani ei nimittäin ole eroa sillä, johtaako sotaa USA vai YK. Kyse on siis siitä, olisiko Suomen tai kenenkään muunkaan ollut viisasta julistaa mitään sotaa terrorismia vastaan.
Sodan julistus terrorismia vastaan on sodan kaipuuta. Tähän sodan kaipuuseen meidän tulisi ottaa kantaa, ei ensisijaisesti siihen, olemmeko siinä itse mukana jonkin koalition osana. Kaikenlaiset liittoutumiset vievät meitä lähemmäs tuota sotaa terrorismia vastaan. On unohtunut se presidentti Kekkosen lausuma viisaus, että meidän tulisi olla puolueettomia muuten, mutta sodan ja rauhan kysymyksissä sitä emme ole, vaan olemme rauhan puolella.
Sota terrorismia vastaan on falski väärennös. Kyse on puhtaasta propagandasta. Samoin Bushin väite sodasta hyvän ja pahan välillä on täyttä puppua. Tuollainen väite on puhdasta sodan lietsontaa, sodan kaipuuta. Se on molemminpuolista, kumpikin osapuoli puhuu samoin termein.
Olisi ehkä aika analysoida tiukemmin sitä, mitä tuo sota terrorismia vastaan oikein on. Minusta koko käsitteestä tulisi luopua ja puhua kahden maailman ja kahden maailmankatsomuksen välisestä konfliktista ja sodasta. Sodan toisen osapuolen käyttämät keinot ovat luoneet sellaisen harhan, että tässä sodassa olisi kyse jostain enemmän rikollisesta kuin jossain muussa sodassa.
Käytävän sodan juuret eivät ole missään terrori-iskussa. Blokkeina ovat talous- ja materialsmiuskovaisten länsi ja keskiaikaa elävä ykseyden maailma. Siinä maailmassa kaikki tapahtuu, jos Jumala suo. Yksilö on yhtä Jumalansa kanssa eikä yksilöllä ole Jumalasta tai yhteisöstään riippumatonta asemaa. Länsimaisen individualistin on lähes mahdoton ymmärtää tätä ajattelutapaa, vaikka se on meissä kaikissa piilevänä.
Terrorismisotaa ei voi voittaa. Syy on siinä, että kohde on tavallaan väärä ja samoin keinot. Kun kyse on kahden erilaisen maailmankatsomuksen ristiriidasta, sota voidaan voittaa vain vaikuttamalla toisen osapuolen perustavaa laatua olevaan maailmankatsomukseen. Lännen kannalta kyse sodasta Allahia vastaan. Terroritoimet ja jihad legitimoidaan terroristeiksi kutsuttujen päissä Allahin puolustamisena. Länsimainen elämäntapa (individualismin korostaminen) ja materialismi olivat paljon vahvempia sodankäyntikeinoja. Samalla ne olivat kuitenkin syitä siihen, että sotaan ryhdyttiin. Valistuneimmat islamistit havaitsivat sodan vaikutuskanavat ja päättivät iskeä ennen kuin on liian myöhäistä.
Tästä aiheesta voisi käydä pitkäänkin keskustelua, mutta aihe istuu tälle palstalle vähän huonosti. Siksi se pitää ainakin liittää Suomen puolueettomuuspolitiikasta käytävään keskusteluun. Maailmassa tarvittaisiin nyt voimia, jotka kykenevät sovittamaan näiden kahden erilaisen maailman ristiriidan. Silloin asettuminen toisen puolelle ei ole hyvä lähtökohta. Pidän tosin itsekin nyt esittämääni melko naivina, sillä tällä kohden olen pessimisti. Sodat loppuvat vasta sitten, kun rauniokasa on tarpeeksi korkea. Ja silloinkin vain väliaikaisesti.
Pontimen tähän kirjoitukseen sain presidentti Halosen puheesta ja siitä, että satuin eilen katsomaan tv-elokuvan "Hampurin solu", joka kuvasi hyvin sitä ajatusmaailmojen eroa, mikä on tämän ns. terrorismi-iskun takana. Minusta olisi rehellisempää tulkita se sotatoimeksi. Nyt käytävän sodan blokit ovat vain erikoisia aiempaan verrattuna. Sota on uskonsota, taloususkovaiset vastaan satuolentouskovaiset. Sota on individualismin sotaa jonkinlaista ykseyden ja persoonattomuuden maailmaa vastaa. Sota on aikaperspektiivistä nykyajan sotaa keskiaikaa vastaan. Sodan voittaminen lyhyellä aikavälillä on liki mahdotonta, koska parhaimmat sota-aseet sijaitsevat ihmisten päissä. Nykyaika voittaa sodan vain, jos keskiaikaisey saadaan houkutelluksi materialistiseen nykyaikaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Arvelisin, että sodan ja konfliktin todellinen luonne alkaa hivuttamalla paljastua jo nyt Irakin tilanteen pitkittyessä, mutta viimeistään silloin, kun keskiaikaisten uskonfundamentalistien vahvin linnake Iran sotketaan sotaan mukaan.
Meidän on hyvä muistaa, että termi "terrorismin vastainen sota" ei ole yhtä kuin Irakin sota.
Venäjä käy omaa "terrorismin vastaista" sotaansa. Bush ja Putin ovat löytäneet toisensa ja ovat samalla puolen rintamaa. Keskenäistä arvostelua ei esiinny. Kumpikin sanoo tulevansa toisiaan.
Euroopassa USA-Venäjä rintamassa on tietysti Britannia, mutta myös Tanska, Beneluxmaat, Italia, Baltia, Puola jne, sekä myös Ruotsi, vaikkakin tavoilleen uskollisena peitellysti materiaalitoimittajan roolissa.
Lännen sotaopposition muodostaa Saksa jota Ranska tukee lähinnä taloudellisten intressiensä vuoksi.
Maailmanpoliittinen asetelma on jotenkin tuttu, eikö vain.
Ja varmasti muistamme mihin asemaan Suomi jäi silloin kun Venäjä ja länsi tarvitsivat toisiaan.
Siitä ei liene vaikea vetää johtopäätöstä miten Suomen nyt tulee toimia.
Paitsi tietysti jos ei tunne historiaa ja haluaa toistaa aikaisemmat virheet. Tai jos ajattelua hallitseen realismin sijaan idealismi.
"Meidän on hyvä muistaa, että termi "terrorismin vastainen sota" ei ole yhtä kuin Irakin sota."
Kommentti: Minusta mitään terrorismin vastaista sotaa ei ole olemassakaan. Terrorismi oli vain hyvä tekosyy aloittaa sotatoimet. Irakin sota voidaan nähdään yhtenä lännen strategisena siirtona tässä eri maailmankatsomuksien sodassa, jossa on myös lännen näkökulmasta suuri taloudellinen intressi. Odotan jo seuraavaa stragista siirtoa ja se on Iran. Hyviä tekosyitä hyökkäykselle on jo etsitty ja joukot ovat lähellä.
"Venäjä käy omaa "terrorismin vastaista" sotaansa. Bush ja Putin ovat löytäneet toisensa ja ovat samalla puolen rintamaa. Keskenäistä arvostelua ei esiinny. Kumpikin sanoo tulevansa toisiaan."
Kommentti: Venäjä voitettiin jo sodassa. Länsimainen talousjärjestelmä ja materialismi löivät totalitaristisen ykseyden. Venäjä on siirtynyt hävityn sodan jälkeen samalle puolen rintamaa, aivan kuten aikoinaan Saksa ja Japani.
"Lännen sotaopposition muodostaa Saksa jota Ranska tukee lähinnä taloudellisten intressiensä vuoksi."
Kommentti: Itse olen kokenut, että opposition pääarkkitehti on Ranska ja että Saksa jonkun verran idealistisista syistä (pasifismi menneisyyden rekyylinä) tukee sitä. Ranska ei halua alistua USAn käskyvaltaan. Lisäksi Ranska on kokekenut ankaraa arvostelua Tyynenmeren ydinasekokeilujensa vuoksi ja se antaa nyt samalla mitalla takaisin arvostelijoille.
"Maailmanpoliittinen asetelma on jotenkin tuttu, eikö vain."
Kommentti: Tätä en ihan ymmärtänyt. Ilmeisesti tarkoitit vähän sitten käytyä kamppailua kommunistisen ideologia kanssa. Kyllähän konflikteissa on hyvin usein kyse maailmankatsomuksellisista eroista. Minusta islamilainen maailmankatsomus lännen vastustajana kuitenkin eroaa siinä, että se asettaa peliin niin paljon ikään kuin meidän ulottumattomissa olevia asioita. Kuten sanoin asiat tapahtuvat, koska Jumala niin suo. Tähän liittyvä marttyyriyskuolemien ihannointi on hyvin vaarallinen asia kuten kaksoistorni-iskussa nähtiin. Näille maalliset asiat ovat vain meriitti tai dismeriitti paratiisin porteilla. Neuvostoliitossa ihminen kuitenkin ymmärsi sen, ettei sotia käydä paratiisipaikkojen toivossa.
"Ja varmasti muistamme mihin asemaan Suomi jäi silloin kun Venäjä ja länsi tarvitsivat toisiaan."
Kommentti: Tarkennatko?
"Siitä ei liene vaikea vetää johtopäätöstä miten Suomen nyt tulee toimia."
Kommentti: Menee edelleen ohi hilseen. Valitan, että olen näin tyhmä.
"Paitsi tietysti jos ei tunne historiaa ja haluaa toistaa aikaisemmat virheet. Tai jos ajattelua hallitseen realismin sijaan idealismi."
Kommentti: Oma idolini realismin suhteen on aina ollut J.K Paasikivi. Hänen toimintansa perustui hyvään historiantuntemukseen ja siihen liittyviin analogioihin. Silti myös idealismia tarvitaan tavoitteiden asettamista varten. Idealismin ja realismin välille on vedetty ehkä liian suuret epäyhtäläisyysmerkit. Täytyy muistaa, että nykyinen ns. liberalistinen talousjärjestelmä ja materialistinen hyvinvointi oli satoja vuosia sitten täydellinen idealistinen haavekuva. Nyt meidän länsimaalaisten mielestä kaikki nykyisyydestä enemmän poikkeava on idealismia, mutta onko sadan tai kolmen sadan vuoden päästä sitä, on toinen juttu.
Taistelua käydään Bushin mukaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä. Todellisuudessa islamilainen kulttuuri kokee itsensä uhatuksi, eikä ollenkaan syyttä. Aseet tässä eivät todellakaan auta.
"Mitä vikaa on Amerikassa? Minä vaan kysyn."
- Paavo Lipponen
Jos on samassa veneessä laivan omistavan kipparin kanssa ja omat purjehdustaidot ovat korkeintaan välttävät, voi olla hyvä kannustaa kipparia, että päästäisiin edes jotenkin eteenpäin. Toinen vaihtoehto on astu siihen vuotavaan purkkiin, jonka tämä kippari aikoo upottaa. Kolmas vaihtoehto on uida kilometrikaupalla maihin, kun kerran on reissulle lähdetty.
Lipposen kuten koko Suomenkin ja suuren osan muutakin läntistä maailmaa edustavien mielipide on ollut se, että pysytään samassa veneessä, mutta päätetään yhdessä, mihin mennään ja montako purkkia matkalla upotetaan vai upotetaanko yhtäkään. Yhteistyön edellytyksiä tuskin parannetaan sillä, että haukutaan kippari pataluhaksi.
>> Lipposen... mielipide on ollut se, että pysytään samassa veneessä, mutta päätetään yhdessä,
Valkoisen talon kabinetissa? Mielikuvituksellisissa "ytimissä"? Bilderberg-kokouksissa?
Venevertaus ontuu. Se on ollut niin, että yksi miehenmöhkäle on seisonut keskellä venettä typerästi hörähdellen ja tappi käsissä.
Eteenpäinmenoa on se että nimimerkki Mielipidepankkikin puhuu taloususkonnosta kontra islamin maailmasta. Pitää muistaa, ettei länsimaailmalla ole todellakaan väkivallankäyttönsä oikeutukseksi muuta kuin taloususkontonsa fundamentti.
Täytyy myös muistaa, että väkivallankäyttö aina vaatii tiivistämään rintamat ja merkitsee kehityksellistä regressiota. Taloususkonnon ja amerikkaihannoinnin suhteen pää pitäisi pitää kylmänä, eikä Lipposen ja EVA:n tavoin heittäytyä uskontunnustajiksi.
Lipponen kai aika selkeästi toi silloin Bushia kiitellessään julki sen, että kiitokset tulivat siitä, että Bushkin halusi päättää asioista kavereiden kesken YK:ssa.
Miehenmähkäle on ehkä seissyt aika keskellä paattia tappi kädessä, mutta onneksi juuri sen reiän päällä, josta tuo tappi hänen käteensä työnnettiin. No, ei asia näin ole, vertauksesi ontuu. Se ontuu sen vuoksi, että annat tuolle suomalaiselle miehenmöhkäleelle suuremman arvon maailmanmenossa kuin hänellä missään oloissa voisi olla.
Loppuosa tekstistäsi on mnustakin ihan moitteetonta aivan tuota Lipposen osuuden ylikorostamista lukuunottamatta. Kiitos myös siitä, että näet kehitystä krijoituksissani. Se suorastaan hämmentää, olen siis vähemmän konformistinen, kun ole oikeaan suuntaan konform... vai miten se oikein menee.
Kova olet hämmentämään ja pesemään valkopyykkiä mustista läiskistä, joihin sinun näkökulmastasi aina pahat ja ymmärtämättömät pojanviikarit sinne roiskivat. Ennen puhuttiin pesusoikosta. Olisiko mahdollista, että ottaisit vakituisemman nimimerkin, kun usein tänne kuitenkin krijoitat. Jos on vaikeuksia nimmarin valinnassa, niin minun ehdotukseni on "Soikko", tästä pesualtaasta siis johdettuna.
Ystävällisesti
Mielipidepankki
>> Lipponen kai aika selkeästi toi silloin Bushia kiitellessään julki sen, että kiitokset tulivat siitä, että Bushkin halusi päättää asioista kavereiden kesken YK:ssa.
Joo. Erittäin selkeästi. Ilmankos siitä ei mitään epäselvyyttä syntynytkään. Siis kotimaassa. Ja varmasti Bush halusikin päättää asioista YK:ssa.
Olet siis sitä mieltä, että Suomen ei ole hyvä nykytilanteessa liittoutua sotilaallisesti. Olen siinä kanssasi samaa mieltä; varsinkin Espanjan viime kesän räjähdyksen takia. Ei voi kuin ihailla eestiläisten rohkeutta yhä pitää muutama kymmenen sotilastaan Irakissa. Tosin he ajattelevat osallistumistaan Irakin retkeen eräänlaisena sijoituksena: (näin olen kuullut) He auttavat Yhdysvaltoja nyt, ja toivovat sitten hädän sattuessa heidän kohdalleen (= Venäjä) USA:n rientävän apuun muitta mutkitta. No, tämä ei ehkä ole Eestin virallinen kanta asiaan.
Mitä Irakin sotaan tulee, voi siinä nähdä monta aspektia. Siinä voi nähdä kahden ihmisen, ja heidän viiteryhmänsä G.W.Bushin ja S.Husseinin vihamielisyyden ja syvän epäluulon toisiaan kohtaan. Sodan voisi nähdä myös jonkinlaisena nykyaikaisena ristiretkenä. Kieltämättä myös länsimaisen demokratian "ilosanoman" levittäminen uuteen kulttuuripiiriin on eräs näkökulma.
On tärkeää pureutua sodan juuriin. Olisiko sota alkanut ilman terrori-iskuja? Mielestäni ei. USA:lla oli jo ennen niitä vahva asema arabimaailmassa, ja (aivan kuten toteat) se oli pystynyt saavuttamaan sen lähes kokonaan rauhanomaisin keinoin todella taitavalla politiikalla, kun ottaa huomioon sen, että arabien ykkösvihollinen, Israel oli ja on USA:n vankkumaton liittolainen. Irak oli myös jo ennen sotaa lyöty lamaan erittäin raskailla talouspakotteilla, ja Husseinista oli tehty heittiö arabimaailmankin silmissä, eikä vähiten Saddamin omien töppäilyjen ansiosta.
Miksi arabit ovat USA:n ystäviä? Miksi he eivät lähde yhtenä rintamana USA:ta ja Israelia vastaan? Syy on raha. Kaikilla USA:n ystäviin lukeutuvilla arabimailla on tietenkin liiketoimia USA:n yritysten kanssa, saudisheikeillä jopa yhteinen business suoraan Bushin klaanin kanssa. Arabit eivät ole kiihkoilija-fundamenttalisteja. Hekin tajuavat sen yksinkertaisen seikan, että jos sota laajenee arabimaailman ja länsimaiden väliseksi todelliseksi maailmansodaksi, siitä kärsivät kaikki, eivätkä vähiten suinkaan he itse.
Keitä sitten ovat terroristit, ovatko he kiihkoislamilaisia fundamentalisteja? Suorittava porras ehkä onkin, koska raha ei voi olla heidän motiivinsa, niinkuin jenkkisotilaiden, koska sitä ei ole. Keitä ovat johtavat terroristit? Voi olla, että he muistuttavat keskiajasta, mutta väittäisin sen johtuvan enemmän strategisista syistä, kun siitä, että koraani käskee niin käyttäytymään. Heidänkin motiivinsa ovat raha ja valta; ainakin siinä mielessä, että he haluavat todella häiritä USA:n hegemoniaa alueella. Olen varma siitä, että he ovat heterogeenisempi joukko, mitä meille on annettu ymmärtää, muistelkaapa vaikka neukkuaikoja Afganistanissa.
Taleban kieltämättä johti Afganistanin lähelle keskiaikaa, mutta niin teki islamilainen vallankumos Iranissakin 1979. Pitää ottaa huomioon, että tuosta ajasta maa on astunut aimo harppauksen eteenpäin, millä tahansa yhteiskunnan alalla, länsimaistenkin linssien läpi tarkasteltuna. Iran on noussut keskiajasta jo ainakin renesanssiin.
Jos eli ei Irakin sota olisikaan sota rahasta ja vallasta, onko kenelläkään edes jumalan nimessä oikeutta sanella toiselle kulttuurille "oikea" kehityksen suun ja pakottaa kansat luodein ja pommein kääntymään siihen suuntaan?