se, että Hitler joutui tekemään itsemurhan eivätkä Hitlerin pyllyreikää liponeet valkolahtarit päässeetkään aloittamaan uutta teurastusta. Sen sijaan valtaan nousivat Paasikivi ja Kekkonen, jotka yhdessä Stalinin ja Hrutshevin tuella palauttivat Suomeen länsimaisen demokratian. Poliittiset vangit vapautettiin ja raa'at sotarikolliset pantiin vuorostaan koppiin, jonne olisivat kuuluneet alunperinkin. Samaan häkkiin suljettiin myös sotahullut.
Ilman Stalinia olisimme verinen takapajula, Pohjolan Portugal.
Ilman Stalinia olisimme verinen takapajula, Pohjolan Portugal.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taas stallarin luokaton avaus!
Vaaran vuodet -nimitystä on käytetty Suomessa toisen maailmansodan jälkeisestä epävarmasta ajanjaksosta, jolloin Suomen pelättiin muuttuvan kommunistiseksi valtioksi joko Neuvostoliiton miehityksen tai kommunistien vallankaappauksen kautta. Pelkoa aiheuttivat tuolloin monet välirauhan ehdot sekä sisä- ja ulkopolitiikan tapahtumat. Uhka liittyi kylmän sodan alkuvaiheeseen, jolloin Neuvostoliitto tiivisti otetta etupiiristään ja kommunistiset puolueet nousivat yksinvaltaan muissa Itä-Euroopan maissa. Jatkosodan päättymisestä 1944 alkaneiden vaaran vuosien on katsottu jatkuneen vielä vuonna 1947 solmitun lopullisen rauhansopimuksen ja sitä seuranneen valvontakomission maasta lähdön jälkeen ja päättyneen 1948 tai 1949.
Antikommunistista näkemystä edustava termi "Vaaran vuodet" sai alkunsa Lauri Hyvämäen vuonna 1954 julkaisemasta kirjasta Vaaran vuodet 1944-1948.
SKDL:n menestys ja Punainen Valpo
Rauhanehdoissa vapautettiin kommunististen puolueiden toiminta, mikä vaikutti sisäpoliittiseen tilanteeseen. Kommunistien liittolaisineen perustama Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) sai kevään 1945 eduskuntavaaleissa 49 paikkaa ja uuteen hallitukseen 6 ministeriä. Suomen sisäministeriksi tuli Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) kuulunut Yrjö Leino ja pian kommunistit valtasivat valtiollisen poliisin, jolloin syntyi niin sanottu Punainen Valpo. Sosiaalidemokraattien ehdokaslistoilta valittujen Sylvi-Kyllikki Kilven ja Atos Wirtasen siirryttyä syksyllä 1946 SKDL:n ryhmään muodostui siitä eduskunnan suurin. Varsinkin vuonna 1948 velloivat useat huhupuheet kommunistien vallankaappaussuunnitelmista, joiden olemassaoloa ei kuitenkaan ole kyetty varmasti todistamaan.
Vaaran vuosien väistyminen
Keväällä 1948 Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksen, mikä stabiloi Suomen ja Neuvostoliiton välejä. Kesän 1948 eduskuntavaaleissa SKDL kärsi vaalitappion ja se pudotettiin pois uudesta hallituksesta.
Kommunistien toiminnan eräänä merkittävänä vastatekijänä on katsottu olleen Suomen taloudellinen avautuminen läntisille markkinoille. Vuonna 1947 vapaa vienti nousi merkittävissä määrin vastikkeetonta sotakorvausvientiä suuremmaksi. Noina vuosina läntisessä Euroopassa ryhdyttiin käymään laajaa keskustelua integraatiokehityksen aloittamisesta vastavetona Itä-Euroopan tapahtumille
Punainen Valpo on nimitys, jolla viitataan Suomen Valtiolliseen poliisiin vuosina 1945–1948. Suomen turvallisuuspoliisisorganisaatio oli tuolloin suurelta osin kommunistien hallussa, sillä Suomen sisäministerinä toimi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen kuulunut Yrjö Leino. Punaista Valpoa on pidetty niin sanottujen vaaran vuosien eräänä keskeisenä elementtinä. Itsestään Valpo käytti noina vuosina nimityksiä Uusi Valpo ja Valpo II. Valtiollinen poliisi lakkautettiin kokonaan vuoden 1949 alusta ja sen seuraajaksi perustettiin suojelupoliisi.
Taustaa
Jatkosodan päättänyt Moskovan välirauha solmittiin syyskuussa 1944. Marraskuussa valtaan nousi uusi hallitus, Paasikiven II hallitus. Rauhanehtojen mukaisesti maassa toimi Liittoutuneiden valvontakomissio, joka valvoi sopimusehtojen noudattamista. Komissiota on suuren valtansa vuoksi luonnehdittu varjohallitukseksi.
Äärivasemmiston nousun vaikutukset näkyivät seuraavan hallituksen valinnassa. 17. huhtikuuta 1945 muodostettiin Paasikiven III hallitus, jossa toimi sisäasiainministerinä SKDL:n Yrjö Leino.
Uusi punainen Valpo
Valvontakomission johtaja Andrei Ždanov yhdessä kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon kanssa sopi muutoksista Valtiollisen poliisin organisaatiossa 26. tammikuuta 1945. Uudeksi päälliköksi tuli Otto Brusiin, lähellä kommunisteja ollut entinen sosialidemokraatti. Jo tätä ennen henkilökuntaa oli poistunut omasta aloitteestaan noin 15 prosenttia. Tämän johdosta edellinen sisäministeri Kaarlo Hillilä ilmoitti hallituksen iltakoulussa 3. tammikuuta, että ”valtiollinen poliisi on nyt puhdistettu”. Nämä toimet eivät kuitenkaan vakuuttaneet Ždanovia.
Brusiinin päällikköaikana 26. huhtikuuta 1945 – 10. tammikuuta 1946 erotettiin Valposta paljon aiempaa henkilökuntaa, joka korvattiin kommunisteilla ja muilla neuvostomielisillä. Kaikki osastopäälliköt vaihdettiin. Vakansseista 40 prosenttia täytettiin kommunisteilla tai kansandemokraateilla. Joka kymmenes henkilökuntaan kuuluva oli saanut aiemmin tuomion joko maan- tai valtiopetoksesta, ylimmästä päällystöstä heitä oli joka kolmas. Brusiinin päällikköaikana palvelukseen otettiin myös lähes 80 henkilöä, joilla oli takanaan rikoksista saatu vankeustuomio. Henkilökunnan määrää kasvatettiiin rajusti.
Henkilökunnan kokemattomuuden vuoksi Valpo II:n toiminta oli epävarmaa ja se korostui tutkittavien juttujen laajuuden vuoksi, esimerkiksi asekätkentäjutussa oli tuhansia osallisia. Vielä epäpätevyyttäkin merkittävämpi tekijä oli, että Valpo jäi omaksi saarekkeekseen eikä sille toisin kuin edeltäjälle löytynyt tukea oikeuslaitoksesta tai virkakoneistosta.
Brusiinin jälkeen Valpossa toimi useita lyhytaikaisia päällikköjä. Organisaation tosiasiallisena johtajana maaliskuuhun 1947 asti toimi ylimääräiseksi osastopäälliköksi nimitetty SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltonen, joka puolueen sisäisistä syistä joutui eroamaan 1947. Lyhyen aikaa Valpon johtajana toiminut Hanno J. Kunnas vahvisti Aaltosen vahvan aseman Valpon toimintaa tutkineen Ahlbäckin komitean kuulustelussa. Tutkinta johti sittemmin Brusiinin ja eräiden muiden Valpon henkilöiden asettamiseen syytteeseen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Tilanne Valpossa alkoi rauhoittua vasta 1. tammikuuta 1948 Erkki Tuomisen tultua Valpon päälliköksi ja Risto Höltän apulaispäälliköksi.
Lakkauttaminen
Valpon toiminta jatkui 26. maaliskuuta 1946 muodostetun Pekkalan hallituksen aikana. Liittoutuneiden valvontakomissio poistui maasta syyskuun lopulla 1947. Heinäkuun eduskuntavaaleissa SKDL kärsi vaalitappion muun muassa Valpon ylilyöntien johdosta, ja sosialidemokraatit muodostivat 29. heinäkuuta 1948 Fagerholmin vähemmistöhallituksen ilman kommunisteja. Presidentti Paasikiven tuella hallitus aloitti äärivasemmiston puhdistamisen yhteiskunnan avainpaikoilta, ja valmisteli Valpon lakkauttamisen ja sen korvaamisen huomattavasti kevyemmän organisaation suojelupoliisilla. Pidätys- ja kuulusteluvaltuudet siirrettiin rikospoliisille.
Valpon lakkauttaminen merkitsi äärivasemmiston vaikutusvallan kaventumista. Kommunistit hyökkäsivät rajusti lakkauttamista
Paasikivi hyväksyi täysin Saksan rinnalle menon 1941. Hän oli vain kiukkuinen siitä, ettei asiasta hänelle kerrottu, eikä häntä hyväksytty korkeille johtopaikoille sodan aikana.
Kekkonen oli mitä innokkain Suur-Suomen kannattaja vanhana AKS-laisena.
Hän halusi Itä-Karjalan hallinnon johtoon, mutta Marski halusi pitää sen omissa käsissään.
Urkki käänsi kelkkansa vasta myöhään loppuvuonna -43.
Paasikivi ja Kekkonen olivat siis innokkaita Saksan ystäviä siihen asti, kun tuli aika ruveta innokkaaksi NL:n ystäväksi.
Sellaista se valtapolitiikan kelkkaan hyppääminen tuottaa.Kesällä 1941,kun Saksan sotakone oli antanut vakuuttavia näyttöjä korkeasta ammattitaidostaan ja kun Talvisota oli osoittanut Puna-armeijan monet puutteet,oli houkuttelevaa uskoa koko Neuvostoliiton pikaiseen romahdukseen.Oli luvassa Suur-Suomea,Leningradin täydellistä tuhoa ja arjalaisen rodun voitonmarssia...
Kekkoselle on annettava tunnustus,että hän tunnisti tosiasian sellaiseen törmätessään,ja vaihtoi kurssia ajoissa.
Hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa olivat sitä luokkaa,että hän kykeni solmimaan luottamukselliset suhteet itäisen naapurimme johtohahmoihin.Asialla oli oleellinen merkitys hänen luotsatessaan maatamme jälleenrakennuksesta kohti pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Hänen viimeiset vallassaolon vuotensa ovat surullisempi luku poliittisessa historiassamme,mutta muussa suhteessa maallamme meni hyvin.
"Paasikivi hyväksyi täysin Saksan rinnalle menon 1941. "
Se oli helppo hyväksyä, koska neukku halusi Välirauhan aikana "saattaa Talvisodan päätökseen"!
Lähde: William L. Shirer: Kolmannen Valtakunnan nousu ja tuho II
Siinä kerrotaan kappaleessa Molotov Berliinissä 12.11.1940 seuraavaa:
Ratkaiseva välienselvittely oli siten vain lykätty, mutta ei estetty, ja seuraavana aamuna, kun Hitler ja Molotov jatkoivat neuvottelua, Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaari oli aivan säälimätön. Ensinnäkin Suomen suhteen, jonka takia molemmat joutuivat pian katkeraan ja ivalliseen kiistaan. Molotov vaati, että Saksan oli vietävä joukkonsa pois Suomesta. Hitler kiisti, että "Suomi olisi saksalaisten joukkojen miehittämä". Joukot olivat vain matkalla Suomen kautta Norjaan. Mutta Hitler halusi tietää aikoiko Neuvostoliitto ryhtyä sotaan Suomea vastaan. Saksalaisten pöytäkirjan mukaan Molotov "vastasi tähän hiukan vältellen" eikä Hitler ollut siihen tyytyväinen.
"Mitään sotaa ei saa syttyä Itämeren piirissä", Hitler vaati. "Se rasittaisi raskaasti Saksan ja Neuvostoliiton suhteita", hän uhkasi lisäten hetkistä myöhemmin vielä uhkauksen painoa sanomalla, että sellainen voisi aiheuttaa "arvaamattomia seurauksia". Mitä muuta Neuvostoliitto sitten Suomesta halusi? Hitler tiedusteli ja hänen vieraansa vastasi Neuvostoliiton haluavan "saman mittakaavan järjestelyt kuin Bessarabiassa" -joka tarkoitti ehdotonta Venäjään liittämistä. Hitlerin vastavaikutus on mahtanut saattaa jopa tämän häiriintymättömän neuvostoliittolaisenkin levottomaksi, sillä tämä kiiruhti kysymään Johtajan "mielipidettä siitä asiasta".
Diktaattori vastasi vuorostaan hiukan vältellen sanoen vain "ettei Suomea vastaan saanut käydä sotaa, koska sellainen selkkaus voisi johtaa kauaskantoisiin seurauksiin".
"Tämä asenne on tuonut uuden tekijän tähän neuvotteluun", Molotov jyräytti vastaan.
Keskustelu oli käynyt niin kiihtyneeksi, että Ribbentrop, joka siihen mennessä oli varmaan käynyt hyvin pelokkaaksi, keskeytti sanoakseen saksalaisen pöytäkirjan mukaan, että "ei ollut mitään syytä tehdä Suomen asiasta kiistakysymystä. Kenties oli tapahtunut vain väärinkäsitys".
No niin, taas on se mielessä. Onko tämä jotain vasemmiston homoaktivisti ryhmän pahoinvointia kun tuli tuo "pakoputki" heti mieleen? Mutta kyllähän usein sosialismi ja homostelu sopii yhteen ja kun vielä nykyisin nämä ovat luvattoman maahantunkeutuminen kovimpia fanittajia niin tulee mieleen vaan että mistä on kysymys?
Suomessa natsiaatteeseen hurahtaneita oli paljon vähemmän kuin toiseen sairauteen eli kommunismiin ja stalinismiin. Pelkkää marginaalia mutta punaluusereille näköjään riittää pienikin aihe.
Stalinille olemme todellakin kiitollisuudenvelassa: 50 miljoonaa tapatettua neukkua ja venäjän ajaminen ikuiseen alennustilaan ei todellakaan ole huono saavutus. Koko maailma kiittää tästä suorituksesta.
"Suomessa natsiaatteeseen hurahtaneita oli paljon vähemmän kuin toiseen sairauteen eli kommunismiin ja stalinismiin."
Mutta teitä vähiä natseja tämä vaan edelleen koskee perseeseen. Näet niistä kommareista ei ollut kenellekään mitään vaaraa, päin vastoin heidän saatuaan valtaa poliittiset vangit vapautettiin, poliittinen väkivalta loppui ja turha tuhlaaminen sotavarusteluun samaten. Yhteiskunta aikuistui kerta heitolla ja samalla loppui tarve itkeä haudoilla.
Paasikiven ja Kekkosen aika oli kehityksen ja eteenpäin menemisen aikaa, jotain johon oikeistovetoinen Suomi ei ole koskaan pystynyt. Oikeistoapinat vaan mehtuaa "markkinatalouddestaan" vaikka sitäkin oli Kekkosen ja idänkaupan vuosina Suomessa huomattavasti enemmän kuin nyt. Sama pätee sääntelyyn. Markkinatalouden alamäki ja ihmisten kyttääminen on nimenomaan Kokoomuksen ja oikeiston aikaansaannosta, kuten se oli sotavuosinakin. Silloinhan yhteiskuntamme oli kaikkein kontrolloiduin ja vallassa oli oikeisto.
Noin muuten on vaan pakko todeta, että kyllä SS-miesten jälkijätöt sitten olette tyhmiä. Ettekä edes häpeä sitä.
että kommunismi on uskonto ja stalinismi sen ortodoksisin haara.
Juuri kommunismiltahan Suomi puolustustahtonsa ansiosta pelastui.
Sotien jälkeisen kehityksen lukeminen kommunistien ansioksi on sama kuin tulipalojen vähenemisen väittäminen tuhopolttajien ansioksi..
Itse asiassa koko läntisen Euroopan poliittisesti vapaiden korkean elintason hyvinvointivaltioiden synty on lähes täysin kommunistien ansiota ja nimenomaan Stalinin ja Neuvostoliiton ansiota. Ilman niitä Marshal-apua ei olisi edes harkittu, eikä Saksan ja Japanin nostamista ylös tappionsa suosta.
Kiitä siis mitä nöyrimmin kommunisteja ja myös Stalinia siitä, että sinä itse ja lapsesi ovat yhteiskunnan kustannuksella rokotetut ja koulutetut ja saaneet maailmaan lähtökohdat, jotka ovat parhaimpia maailmassa.
Lue punaisesta Valposta ja punikkien siinä tekemistä mielimaltaisista pidätyksistä ja riehumisesta mielenosoituksissa ja se jatkuu vieläkin. Puna Valpo lakkautettiin kyllä nopeasti.
Punainen Valpohan oli paljon lähempänä nykyaikaista poliisin tapaa toimia kuin valkoisten mongoolien harjoittama mielivaltainen väkivalta ja sananvapauden rajoittaminen olivat olleet.
Stalin laittoi sitten muutaman putken huokumaan Rajajoen rantamillle ja jopa valkoiset paskansivat karkeat ja hiertävä pellavahousunsa ruskeiksi juostessaan Suur-Suomen rajoilta takaisin äitiensä helmoihin. Hyvää tekikin liikunta lhomaan päässeille ponssareille ja esikuntasioille.
Kitos Stalin nykyaikaisesta, modernista, vapaasta demokraattisesta Suomesta.