Olen tehnyt täällä ei-kvantitatiivista tutkimusta siitä, provosoituvatko naiset helpommin kuin miehet.
Näyttäisi siltä, että täältä löytyy helposti ja vaikeammin provosoituvia naisia ja miehiä - aika yhtä paljon.
Noin nimeltä mainiten esim. Pepe vaati aika monta viestiä, jopa henkilökohtaisuuksiin menevää irvailua, ennen kuin alkoi varovasti ehdottelemaan, että nari alkaa näyttää hänen silmissään pelleltä jne. Eräitä toisia keskustelijoita on ollut huomattavasti helpompi sitten provosoida - jopa olemalla perustellusti eri mieltä. Kurrea ei tahdo kyllä saada millään suuttumaan... yritin sitäkin ainakin vähäsen, vihjailemalla esim. erilaisia insinööristereotypioita jne.
Sitten esim. tutkielmani feministisestä bussikäyttäytymisestä ja sen suhteesta syljeskelyn havaintofrekvenssiin ovat herättäneet jälkikaikuja... Eli näyttäisi siltä, että erityisesti feministit eivät vaadi provosoituakseen henkilöönmeneviä kommentteja - samaa olen ollut huomaavinani sovinistisilta kirjoittajilta.
Nämä ovat nyt "minusta tuntuu" -mielipiteitä - mutta toisaaltahan esim. amer. väkivaltatutkimukset osoittavat, että väkivallan käytön aloittamiseen mies-naissuhteissa provosoituvat molemmat sukupuolet yhtä paljon. Sitten taas miehet provosoituvat naisia enemmän keskinäiseen väkivallankäyttöön ja herkemmin (josta ehkä nousee se myytti, että miehet provosoituisivat naisia enemmän mies-naissuhteissa väkivallan käyttöön).
Ilmoitan kokeiluni päättymisestä ;-) (ja pyydän vielä erityisesti anteeksi pepeltä, kun kokeilin oikeasti, saisiko ärsytettyä - mikä nyt tunnustettakoon).
Näyttäisi siltä, että täältä löytyy helposti ja vaikeammin provosoituvia naisia ja miehiä - aika yhtä paljon.
Noin nimeltä mainiten esim. Pepe vaati aika monta viestiä, jopa henkilökohtaisuuksiin menevää irvailua, ennen kuin alkoi varovasti ehdottelemaan, että nari alkaa näyttää hänen silmissään pelleltä jne. Eräitä toisia keskustelijoita on ollut huomattavasti helpompi sitten provosoida - jopa olemalla perustellusti eri mieltä. Kurrea ei tahdo kyllä saada millään suuttumaan... yritin sitäkin ainakin vähäsen, vihjailemalla esim. erilaisia insinööristereotypioita jne.
Sitten esim. tutkielmani feministisestä bussikäyttäytymisestä ja sen suhteesta syljeskelyn havaintofrekvenssiin ovat herättäneet jälkikaikuja... Eli näyttäisi siltä, että erityisesti feministit eivät vaadi provosoituakseen henkilöönmeneviä kommentteja - samaa olen ollut huomaavinani sovinistisilta kirjoittajilta.
Nämä ovat nyt "minusta tuntuu" -mielipiteitä - mutta toisaaltahan esim. amer. väkivaltatutkimukset osoittavat, että väkivallan käytön aloittamiseen mies-naissuhteissa provosoituvat molemmat sukupuolet yhtä paljon. Sitten taas miehet provosoituvat naisia enemmän keskinäiseen väkivallankäyttöön ja herkemmin (josta ehkä nousee se myytti, että miehet provosoituisivat naisia enemmän mies-naissuhteissa väkivallan käyttöön).
Ilmoitan kokeiluni päättymisestä ;-) (ja pyydän vielä erityisesti anteeksi pepeltä, kun kokeilin oikeasti, saisiko ärsytettyä - mikä nyt tunnustettakoon).
Vastaukset 21
Vanhimmat
Provosoitumiseen vaikuttaa motivaatio aika tavalla.Kun kokee asian tärkeäksi, ihminen suuttuu herkemmin. Palstakirjoittelussa tämä näkyy siinä, että laillani lähinnä huvittelumiellessä kirjoitteleva ei ole kovinkaan herkkä suuttumaan, ainakaan omasta puolestaan. Kirjoitteluja ei koe siten henkilökohtaisina, että provosoitumiseen olisi syytä. Paljon ja henkilökohtaisesti kirjoittavat ovat alttiinpia sekä provoisoitumaan, että myös omalta osaltaan provosoimaan. Henkilöityminen on sikäli hankala tilanne, koska asiallisen keskusteluun on lähes mahdontonta päästä, epäasiallisten viestien sotkiessa keskustelun kulkua.
... Sinä muuten olet mielestäni vastaillut aina asiallisesti esim. mun avauksiin, silloin kun olet vastaillut. Vaikka oltaiskii jostain erimieltä. Kiitos siitä.
Kiitos, asiallisesti olet keskustellut kanssani sinäkin. Erimielisyys on myös keskustelua ylläpitävä voima.
Ei se ole vielä provosoitumista, jos vastaa tiukkaan ja asialliseen sävyyn toisen viestiin.
Annanpa sinullekin yhden vinkin (näitä mulla piisaa). Siinä voi käydä hassusti, jos alat testaileen kirjoittajien provosoitumiskynnystä arvostelemalla heidän henkilökohtaisia ominaisuuksia tai heidän kirjoitusten yleissävyä. Mitenkäs sitten, jos toinen ei provosoidukaan. Kuinka pitkälle olet valmis menemään?
Omasta mielestä provosoitumista on hyvin vaikea määritellä. Provosoivia aloituksia ja kirjoituksia tänne sataa kaatamalla ja ne on aika helppo tunnistaa. Silloin tällöin provo on kätketty viestiin äärettömän hyvin ja uppoaa kuin veitsi voihin. Kannattaa olla tarkkana ;).
...mutta esim. kaltaistasi aika rauhallista ja viimeaikoina jopa feministeille ystävällistä miestä on aika vaikea provosoida.
Olen muuten huomannut, että lähipiirissä juuri lyhytpinnaisimmille naisille on siunaantuneet tosi pitkäpinnaiset miehet. Mulla on sitten todella pitkäpinnainen rouva...
Allekirjoitan viestisi. Samaa mieltä.
Provosoituminen esim. mielestäni on jatkuva kiusan tekeminen ja asioden vääristely palstalle, kirjoittajien nimittely tai herjaaminen juuri kätketyin tyylein. Itselläni ei ole vaikeuksia havaita näitä kätköjä.
Itse henkilökohtaisesti voin tunnustaa, että olen lähes provosoitumaton persoona siinä mielessä, että lähtisin vastaiskuun. No saatan kimmastua ja käy niinkuin eilen, että olen kimmastuksen vallassa ehkä tunnin ja sitten se menee ohi. Harva kyllä saa niin paljon paskaa niskaansa tällä palstalla kuin minä ja luulenpa, että se todellakin johtuu sukupuolestani. Ei kukaan, joka on rehellinen, voi väittää minua herkkänahkaiseksi. No se tavallaan lisää vaan vettä minuun ärsyyntyneiden kirjoittajien myllyyn. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. En vaan pidä piikittelystä. Se on halpamaista.
Nari harmittelee esim. jo usein, kun on ihan vähän yrittänyt sinua, Pepe, ärsyttää. Se on vastaantuloa Narilta, vaikka ehkä koet sen toisin. Minua vastaan hän ei ole tullut muistaakseni koskaan. Ei ainakaan ilman vähättelyä samassa yhteydessä ja sellaiseen vastaantuloon ei hyväksyntäni yllä.
...olen yrittänyt olla erittäin sanatarkka, etten vain vahingossakaan vääristelisi, jopa enemmän kuin monen muun suhteen. Ja käyttänyt paljonkin energiaa löytääkseni pointtejasi, yrittänyt tarkistaa, että olenko voinut ymmärtää erilaisia viestejäsi (usein ilmeisesti en ole ymmärtänyt, tai olen aidosti sitten ymmärtänyt ne väärin - esim. koska esität usein mytologisia mielipiteitä jne)... mielestäni se on semmoista vastaantulemista?
Sinä se olet kova poika väittämään kaikenlaista. Mutta ei tästä enää yhtään enempää.
...semmoisen analyysin minusta, että en sano vastaan (väittely on toinen luonto).
Minäkin pidin sinua aiemmin kovana poikana väittelemään kaikenlaista... en tosin enää.
"No saatan kimmastua ja käy niinkuin eilen, että olen kimmastuksen vallassa ehkä tunnin ja sitten se menee ohi."
Tiedätkö mitä teen tuolloin itse, lähinnä live-elämässä. Vanhakantaisesti sanottuna puren hammasta ...
Jos pikaistuksissani sanon toiselle oikein pahasti, siinä menee usein omakin päivä pilalle. Märehdin asiaa pitkin iltaa ja se ei ole kovinkaan hauskaa. Haluan yksinkertaisesti välttää moisia tunnetiloja. Siksi puren hammasta ja jos sekään ei auta, niin laitan nuppineulan varpaankynteni alle ja potkaisen seinään ;)
"Ei kukaan, joka on rehellinen, voi väittää minua herkkänahkaiseksi."
Ties vaikka auttaisi, jos joskus antaiset sellaisen kuvan itsestäsi ...?
"Nari harmittelee esim. jo usein, kun on ihan vähän yrittänyt sinua, Pepe, ärsyttää."
Nari on älykäs kaveri ja minä luulen, että ei meillä ole keskenään mitään epäselvyyksiä tai selvitettävää. Kunhan nyt höpötetään.
"Minua vastaan hän ei ole tullut muistaakseni koskaan."
Juuri tästä se lähtee ;) Hyvä Kukka ...
"Mulla on sitten todella pitkäpinnainen rouva..."
Katsos kun minä taas pidän sinua hyvinkin pitkäpinnaisena. Näin ollen puolisosi ei varmaankaan tunne sellaista henkistä tilaa kuin hermostuminen ;)
Olisi mielestäni temppuilua, jos leikkisin helposti ärsyyntyvää, jos en sitä oikeasti ole.
Ymmärrän tuonkin, ettei Narilla ja sinulla ole mitään keskenään. Hän nokitteli sinua vuokseni. Se on juuri sitä, mistä en pidä. Manipulointia.
Ai sinä puret hammasta, mutta kun sekään ei ole terveellistä. Eikä itseensä käännetty vihakaan. Kyllä se on purettava siihen kohteeseen, mihin se kuuluu. Pitää sanoa kaapin paikka, kun sanomisen aika on.
Tai siis kyllähän sitä pitää purkaa, mutta olen kuitenkin huomannut, että viha poistuu myös itsestään. Vihan purkaminen voi toimia, mutta jos sen purkaa toisiin ihmisiin, tilalle voi tulla toinen, vähintäänkin yhtä ilkeä olotila.
"Olisi mielestäni temppuilua, jos leikkisin helposti ärsyyntyvää, jos en sitä oikeasti ole."
Minä kun lähinnä ajattelin, että olet joskus surullinen poistuessasi palstalta? *Pohdintaa, ei tarvitse vastata*.
Minulla taas jää hyvä fiilis, kun olen saanut sanoa jonkin "imelyyden" vaikkapa sinulle. Niin, ettei tämä nyt sentään aivan pyyteetöntä ole ;)
"Hän nokitteli sinua vuokseni."
Voi kukkaseni! Koko maailma pyörii ja toimii tietysti vain juuri sinun ympärilläsi ja sinun vuoksesi. Taivas. Ei ihme, että olet feministi!
ylittää kyllä kaikki maailman ennätykset. Että sinulle on kaadettu kakkaa niskaan, enemmän kuin kenellekään. Totta kai, sinulle aina kaikkea eniten!
"Provosoituminen" esim mielestäni on jatkuva kiusan tekeminen..." -ei, provosoituminen on siitä kiusaamisesta turhaan hermostumista.
Jatkuva kiusan tekeminen on provosointia.
Kukkasella on sekaisin muutkin kuin puurot sekä vellit.
Entäs sun itserakkautes, kukkanen?
Voikun niin ihanaa; tikkari suuhun ja ilmapallo käteen, maailma on kaunis, pilvetön taivas ja vilpoisa tuuli, puput hyppelee ympäriinsä ja ihmisillä hyvä tahto, eikös olekin söpöä?
*humaani puspus*
Sarjassamme Jöri ei provosoidu
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000006508792
Tämä muuten on se jonka voit huoletta poistattaa. Tämän tarkoitus on vain ja ainoastaan provosoida. :)
......
...kehotustasi, kiitos.
Ja kuitenkin ilmoitit kovastikin häpeäväsi esim. Hertalle vinoiluasi..hmm, mitäs se semmonen tutkimus on? Kyllä tästä nyt tulee väkisinkin mieleen, että haluat ikäänkuin pyytää sanomisiasi anteeksi, tai niitä ainakin hyvitellä "tutkimukseen" vedoten. (mikä siis ihan ok)
Onko sitten viestiin vastaaminen aina provosoitumista, vaikka sen kuinka huumorimielellä tekisi?
Tarkoitan, että minäkin olen huvikseni vastaillut näihin aivan selviin provoihin, eikö niihin saisi vastata, vai tulkitaankohan se aina provosoitumiseksi?
Ylipäätänsä on mielestäni vaikea määritellä toisten provosoitumisasteita näin nettikirjoittelun lomassa toista näkemättä, kuulematta ja tuntematta.
...henkilökohtaisuuden minua kovasti huvittaneen bussikeskustelun lomassa, ja se livahti sormista ihan tarkoittamatta - ja pyysin anteeksi, kun sen olisi voinut lukea ilkeämielisempänä, mitä tosiaankaan tarkoitin.
Olet todella oikeassa noista sävyistä... Ja myös varmasti siitä, että tulin aloittaneeksi tämän ketjun ihan yleisen pulinan vuoksi, siksi kun täällä ilman sinua, jöristä, ym. tyyppejä olisi ihan tylsää. (Olisikohan tämä nyt semmoinen "vastaantulo"?)