En tiedä olenko ainoa joka tuntee näin. Ennen hoitotyötä olin empaattinen ja hyvin ihmisläheinen. Pidin ihmisistä ja ihmisten auttamisesta. Lähihoitajan työ on saanut suoraan sanottuna inhoamaan ihmisiä ja haluaisin vain kouluttautua työhön missä ei tarvitse olla ihmisten kanssa. Kiire, hoitajamitoitus ja jatkuvat haukut ovat saaneet minussa tämän aikaan. En ole läheisiänikään kohtaan enää niin rakastava kuin ennen vaan minusta on tullut tympeä ja kylmä, sillä työ jää päälle vapaa-ajallakin. Töissä ei ehdi edes keskustelemaan vanhusten kanssa vaan tehdään vain pakolliset jutut. Vaihdan alaa heti kun on mahdollista.
Vastaukset 11
- välitetäänhän
Ehkä se on eräiden tahojen tarkoitus: hajota ja hallitse. Hoiva-alalla tätä tapahtuu monella tavalla. Jos päämäärä on yhteiskunta, jossa ihmiset ovat riippuvaisia hallitsijasta ja kukaan ei auta ketään hyvästä sydämestään vaan rahasta, ja kaikki inhoavat toisiaan, taidamme olla sillä polulla. Ehkä kannattaa parhaamme mukaan pyrkiä vastakkaiseen maaliin, eli yhteistyöhön, lähimmäisenrakkauteen, välittämiseen, kaikesta huolimatta.
- ex_avustaja
Oletko kokeillut työpaikan vaihtoa? Joskus sekin voi auttaa, vaikka pysyykin samalla alalla.
- Enolepitänyt
Yli kaksi vuotta töistä lähdön jälkeen alkaa taas suhtautumaan ihmisiin positiivisesti. Jaksaa kuunnella ja jopa ottaa osaa! Kokee ihmiset erilailla, kun pelkästään medikasoituneina kohteina, jossa inhimillisyys katoaa ja itsestä ja kohteesta tulee ikäänkuin koneen osia ja työstä ainoastaan suorittamista.
Ajattelin jo, että tulen loppuelämäni inhoamaan ihmisiä, mutta onneksi ei ihmisyyteni hävinnytkään koneiston rattaisiin! Voin taas nauttia ihmisten kohtaamisista! - herkkis_hoitsu
Mä en varsinaisesti inhoa ihmisiä, mutta en vain muuten meinaa jaksaa niitä sos.tilanteita. Monesti olen jo muutaman päivän jälkeen aivan lopussa ja ainoa toiveeni olisi vain saada olla rauhassa. Tuntuu kuin koko hermostoni olisi ylivirittyneessä tilassa. Pahimmillaan äänet sattuu korviin, valot silmiin ym. Muisti on heikentynyt, saan rytmihäiriöitä ja epämääräisiä kipuja. En aio vähään aikaan mennä töihin ollenkaan tai hajoan kokonaan.
- gfhdjdty
Otan osaa. Itse en ole uudelleenkouluttautunut lähihoitajaksi, vaikka niitä töitä tuntuisi vielä jonkin aikaa olevan (kunnes vanhukset ja vammaiset ja sairaat jätetään oman onnensa nojaan - sekin aika ehkä vielä tulee). Luonteeni ei sopisi siihen ollenkaan. Koulutus menisi hukkaan, kun minusta tulisi taas yksi ihmisraunio ja sitä ennen hoidokkini saisivat vähemmän täydellistä hoitoa. Jotkut ihmiset vaan sopivat paremmin itsenäiseen työhön ja tarvitsevat rauhaa ajatella ja saavuttaa parhaansa. Ja kuten tässä ketjussa on ilmennyt, huonosti ja ahneudella järjestetty työ voi tehdä lämpöisestäkin ihmisestä ihmisvihaajan. Olisi kai hyvä kohdistaa se kritiikki sinne, minne se kuuluu, eli sen hoivafirman omistajille tai kunnan tai valtion virkailijoille.
Herkkis-hoitsu, voimia sinulle. Yritetään yhdessä korjata tämä asia. Meistäkin monet ovat kohta tuon huonosti toimivan koneiston hoidettavina, ellemme pala loppuun ja kuole ennen aikojamme.
Voisitko käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia töissä? - herkkis_hoitsu
En tiedä aionko palata edelliseen työpaikkaani. Mun pää ei vaan kestä yhdistelmää 3-vuorotyö, v-mäiset työkaverit (ei toki kaikki) ja epätasa-arvoinen kohtelu sekä jatkuvat ärsykkeet, mitä työ sisältää.
Inhoan sitä kun 10 ämmää puhuu samaan aikaan ääneen. Puhelin soi, ovikello soi, hälytyskello soi. Omainen keskeyttää jonkun asian, asiakas keskeyttää toisen asian. Esimiehellä on asiaa, siivoojalla on asiaa. Uusi ihminen pitää perehdyttää.
Istut merkityksettömässä palaverissa missä mietitään roskakorin paikkaa. Viereisen talon asiakasryhmä tuleekin yllättäen vierailulle. Samoin joku lomalainen ja kaukainen sukulainen. Töissä ollaan iltaan asti. Muutama tunti nukkumista ja sitten univelassa aamuun.
Joku onkin pois ja tulee ylimääräistä työtä. Asiakas kirkuu ja toinen huutaa. Sängyt on märkänä. 3 tv:tä pauhaa samaan aikaan päällä kuin radio.
Iltapäivällä järjestät synttärikahvituksia omaisille pakollinen hymy naamalla, vaikka tekisi mieli itkeä. Syöt pakkopullaa kohteliaisuudesta ja tylsyydestä ja lihot kuin possu. Hetkeäkään ei saa olla missään rauhassa. Ei edes ruokatuntia. Tämä on kuin sosiaalinen helvetti introvertille ihmiselle.
Olen aivan riekaleina tuollaisten päivien jälkeen enkä kykene muuta kuin makaamaan hiljaisessa huoneessa. Äänet kaikuu päässä, valot sattuu silmiin, kehoa särkee ja päätä jomottaa. Olo on etova ja raskas. Unohtelen asioita enkä jaksa tehdä kotitöitä. Välttelen jokaista ylimääräistä sos.kontaktia ja saan kuulla ihmettelyä, kun käyn kylässä niin harvoin. Juuri kun iloitsee parista peräkkäisestä vapaasta, tulee niihinkin muutoksia. Tämä ala on ihan hullu! - arbeitmachfrei
Tollasta se on ja vielä pahempaa. Työpäivät on kuin painajaista , ja mitä jää käteen?
- gfhfgjhgk
herkkis_hoitsu kirjoitti:
En tiedä aionko palata edelliseen työpaikkaani. Mun pää ei vaan kestä yhdistelmää 3-vuorotyö, v-mäiset työkaverit (ei toki kaikki) ja epätasa-arvoinen kohtelu sekä jatkuvat ärsykkeet, mitä työ sisältää.
Inhoan sitä kun 10 ämmää puhuu samaan aikaan ääneen. Puhelin soi, ovikello soi, hälytyskello soi. Omainen keskeyttää jonkun asian, asiakas keskeyttää toisen asian. Esimiehellä on asiaa, siivoojalla on asiaa. Uusi ihminen pitää perehdyttää.
Istut merkityksettömässä palaverissa missä mietitään roskakorin paikkaa. Viereisen talon asiakasryhmä tuleekin yllättäen vierailulle. Samoin joku lomalainen ja kaukainen sukulainen. Töissä ollaan iltaan asti. Muutama tunti nukkumista ja sitten univelassa aamuun.
Joku onkin pois ja tulee ylimääräistä työtä. Asiakas kirkuu ja toinen huutaa. Sängyt on märkänä. 3 tv:tä pauhaa samaan aikaan päällä kuin radio.
Iltapäivällä järjestät synttärikahvituksia omaisille pakollinen hymy naamalla, vaikka tekisi mieli itkeä. Syöt pakkopullaa kohteliaisuudesta ja tylsyydestä ja lihot kuin possu. Hetkeäkään ei saa olla missään rauhassa. Ei edes ruokatuntia. Tämä on kuin sosiaalinen helvetti introvertille ihmiselle.
Olen aivan riekaleina tuollaisten päivien jälkeen enkä kykene muuta kuin makaamaan hiljaisessa huoneessa. Äänet kaikuu päässä, valot sattuu silmiin, kehoa särkee ja päätä jomottaa. Olo on etova ja raskas. Unohtelen asioita enkä jaksa tehdä kotitöitä. Välttelen jokaista ylimääräistä sos.kontaktia ja saan kuulla ihmettelyä, kun käyn kylässä niin harvoin. Juuri kun iloitsee parista peräkkäisestä vapaasta, tulee niihinkin muutoksia. Tämä ala on ihan hullu!Kuulostaa kamalalta. Ja ehkä vielä kamalampaa on hoidettavien osa. Ja entä ne, jotka tytrannia pakottaa työttömyystuen menetyksen uhalla tekemään hoivatyötä ilmaiseksi! Samalla puolella siis ollaan, ja vihollinen on joku muu taho. Mitä voisimme tehdä? Kuvittelisin, että Schaeffer Cox -tyyliin voisimme alkaa luoda inhimillistä systeemiä tuon hirmusysteemin vaihtoehdoksi. En tiedä, miten rahoittaisimme sen, koska apua ei tietysti voi toivoa meitä verotuksella rosvonneelta taholta eikä yksityisiltä suurilta 'hoiva'firmoilta. Jotain paikallista toimintaa ja laajaa maan kattavaa verkostoitumista?
Lohdutuksena voisi sanoa, että ei tämä työ tule loputtomiin jatkumaan. Kumpi sitten tulee ensin: joudummeko itse hoidokeiksi tuohon hulluun myllyyn, vai palammeko loppuun, sairastummeko, vai lopetetaanko meidän verovarojemme käyttö huonoon hoitoon kokonaan, koska meidän rahoillemme on jollakin taholla varmaan heille tuottavampaakin käyttöä - mummoista siis viis.
- eitunnuoikealta
Toiminta alkaa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla olla sen verran epäeettistä, että minäkin harkitsen kokonaan alalta pois siirtymistä. Silmät avautuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun oma läheinen dementoituu tai/ja muutoinkin sairastuu niin, että saat koko ajan taistella saadaksesi hänelle ylipäätään mitään apua. Sitten kun apua vuosien taistelun jälkeen saa, on se minimaalista. Eikä hoivakotiin kirjoiteta maksusitoumusta millään. Näyttää siltä, että jos olet työntekijä, niin joudut tekemään vähän sinne päin eli homma on kuin juosten kustu. Jos olet omainen, niin help yourself eli tee itse. Syvältä perssilimäkkeestä koko juttu.
- kennfnfjrrjf
säkin oot vihdoin tajunnut et ne hoitajat vasta tekeekin virheitä työssään....etenkin mielenterveyspuolella.
alat tekee kassa keikkaa niin saat kk käteen 3000e... Stressaava työ aiheuttaa erilaisia oireita ja valitettavasti monella työt jää päälle vapaa-ajallakin. Itse aikoinaan kun lähihoitajaksi valmistuin, vanhempi työpaikka ohjaaja eräällä harjoittelujaksolla sanoi suoraan että pitää pystyä erottamaan työminä ja vapaa-ajan minä. Jos ei osaa irrottautua työstään vapaalla ollessaan, elämä tulee hankalaksi.
Aloittajan esimerkki siitä juuri että työ kulkee kotiin vaikka se pitäisi pystyä jättämään työpaikalle kun lähtiessään oven takanaan sulkee. Itse olen opetellut alusta saakka jättämään asiat työpaikalle, en kelaa niitä enää kotona. En vaikka töissä kuinka olisi asiat kaatuneet päälle. Joskus olen jotain ikävää tilannetta miettinyt illalla kotona ja se vei yöunet kyllä. Päätin että saa riittää. Työssä tehdään se mitä kuuluukin, oli kiire tai normipäivä. Kotona auttaa hyvä leffa tai kirja tai vaikka musiikin kuuntelu rentoutumaan ja se tuo myös hyvät yöunet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä on totta mikä ei?
Onko juoru vai ei että nimeltä mainitsematon henkilö on tehnyt naiselle/naisille jotain joka on väärin?242533Päivän aivopieru Trumpilta
Trump julisti sodan hyttysiä vastaan. Myös punkit ovat Trumpin sodan kohteena. Eikö vieläkään USA:n kansa tajua tuon uko881662- 1351043
Just saying
Mies joka antaa naiselle turvallisen olon, on seksikäs. Ei kieroja kikkoja ja haluaa olla vain sen yhden naisen mies.143783Älä unohda minua
Nainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit si80759Löytyikö syy miksi Martina on Muhiksen kanssa
Saipa naurut Gekkosen kuvasta, missä ovat ravintola Hookissa Immu fight night ottelun jälkeen, Muhoksella pullottaa hirv100750- 54722
- 13697
On väärin
Tykätä ja haluta sua kun tilanne täysin mahdoton mutta minkäs teet. Mun sisällä roihuaa 🔥 kunpa tietäisit mitä sä minus43652Jorma Uotinen läväytti härskin heiton - Paljastus uudesta TTK-romanssista?
Tuomari Jorma Uotisen linja on välillä hyvinkin rohkea TTK:ssa. Hän näpäytti Jaakko Parkkalille ja Kastanja Rauhalalle v12638Jos selviäisi että kaivattusi
Olisi savant asperger? Rakastaisitko vielä? Savant-lahjakkuus olisi kapea-alaista neroutta liittyen mekanisiin ja tilan100637- 49580
- 142579
Toivotko vielä viestiä
Minulta? En rohkene enää ottaa yhteyttä, kun varmasti jo uusia naisia elämässä. Nolaisin vain itseni.44579- 65571
- 42540
Miksi jotku naiset on niin tyhmiä
Että elättelevät turhaa toivoa toisen kustannuksella. Onko ne kaikki kaappilesboja vai mikä niitä vaivaa? Sitten itketä54528S-ryhmän vastuullisuuden kaksoisstandardi
Vastuullisuuspuhe on helppoa. Vaikeampaa on selittää, miksi S-ryhmän omien merkkien tuotteita ja raaka-aineita hankitaan14526Kuka kaipaa T m?
Kerro nainen kirjaimesi vaan... Haluan miettiä kuka tulee ekana mieleeni.. kuin kurkistus tunteiden meren pinnalle, jota36520Oliko Jani Halmeen aika jo tippua TTK:sta?
Jani Halme ja Claudia Ketonen joutuivat jättämään TTK:n. Halme ja Ketonen saivat viimeiseksi jäänestä tanssista, sambas29516