Ottaisinko vai en ehkä sittenkään?

Meillä ei kyllä ikinä yksikään maatiainen ole huonekaluihin kynsiänsä terotelleet eikä kyllä oksennelleetkaan.
Freteistä voin kertoa sen verran, että on melko vaativa lemmikki. Hommattiin pari vuotta sitten, ikävä myöntää mutta vaan sen takia kun sattui olemaan niin söpö, ja oltiin hieman helisemässä sen kanssa. Puri tosi kipeasti ja tuhosi sitä sun tätä, nykyisin on onneksi pureminen jäänyt melkein kokonaan. Alusta asti oli aina vapaana ja häkkiä käytti lähinnä vaan nukkuma ja syömäpaikkana sekä vessana fretti kun ei oikeen häkkieläin ole. Meidän fretti tuli eläinkaupasta ja jos frettiin päädyt niin älä tee samaa virhettä kuin me teimme emmekä perehtyneet sitten yhtään vaan ostettiin tosta noin vaan eläinkaupasta, vaan perehdy kunnolla, lue frettisivuja jne ja etsi joku hyvä kasvattaja.

Kissat oksentelee, karvapalloja ja muutakin, ihan rodusta ja sukutaulusta riippumatta, samoin koirat oksentaa, hotkaistuaan jotain sulamatonta. (liian iso luunpala, maitopurkin korkki, avaimenperä, kaistale kenkää, pala pöydänkulmaa, omena, maksalaatikko kuorineen, keksi itse lisää, noutajat varsinkin on varsinaisia ahmatteja jotka nielasee helposti nakin kokoisansena ja sinisen lenkin kahdella puraisulla , ja sitten oksennetaan liian iso pala) Bordencolliet eivät ole ihan yhtä ahneita, mutta ovat melkoisia energiapakkauksia ja vaativat liikuntaa enempi kuin telkan katselulsta viitsisi juosta., ja sitten pistetään huushollia ajankuluksi uuteen uskoon, ja sama onnistuu joka rotuun kuuluvalta koiralta kun se ikävystyy.. Kissoilla kyniminen eli kynsien teroittelu on geeneihin kirjoitettu, ei siihen rotu vaikuta. Huonekalut säästyy parhaiten kunnollisillla kiipeily/ kynismispuilla.
On ollut kissa joka kynsi tapetteja ja koiranpentu jatko9i siitä mihin kissa lopetti. Myös tuolissa, sängyssä ja sohvankulmassa on sekä kissan että koiran tekemät merkit. Olen siivonnut eräänkin koiran oksennuksen ja pessyt ripulin jäljiltä karvapyllyjä, niin kissoilta kuin koiriltakin. 50 vuoteen elämää eläinten kanssa mahtuu kaikenlaista, syntymää, kuolemaa ja sairastelua korvatulehduksista kunnon mahatautiin ja ruoka-allergiohin.
. Kissa käyttää hiekkalaatikkoa, joka on puhdistettava, koira on käytettävä ulkona tarpeillaan ja noukittava ne läjät, noutajalta ja borderilta melkoisen kokoisetkin, pois kulkupaikoilta. Jos siis jo karvapallot inhottaa niin miten on koiran oksennus/ ripuli, joka sekin elämän varrella kohdalle osuu.

Siinähän on jos jonkinsorttista vaihtoehtoa. Ei oikeastaan voi sanoa että minkään eläimen kanssa pääsisi helpolla. Loppupeleissä kissakin on sinänsä vaativa lemmikki, että sen oikeaoppiseen ruokintaankin ja terveyteen tulsii perehtyä jonkinverran. Annan nyt sen verran tietoa mitä itselläni kokemusta on. Omistan itse siamilaisen (aikaisemmin ollut 3 maatiaista), tunnen ragdoll kasvattajan, minulla on ollut bordercollie ja labbiksia löytyy lähipiiristä monta. Fetteihin olen muuten vain perehtynyt monta vuotta kiinnostuttuani niistä.

Siamilainen: Pääasiassa hyvin aktiivinen ja haluaa olla kaikessa mukana. Hyvin äänekkäitä, joka tuli itsellenikin yllätyksenä vaikka tiesin kyllä asiasta. Tämä meidän yksilö kulkee perässä ja määkii isoon ääneen, tulee mukaan vessaan, nukkuu peiton alla kainalossa ja tuijottaa kun teet ruokaa. Rohkea, uelias ja leikkisä. Tätä ei voi missään tapauksessa jättää yksin yli vuorokaudeksi. On sen verran seurallinen, että n. 12-15h yksinolokin alkaa stressata (ei tahdo syödä, kulkee ympäriinsä levottomana ja alkaa tiputtaa karvaa). Muuten ei tee tuhojaan tai muuta, ainoastaan jos leikkiminen on jäänyt vähälle. Huiskan perässä kun juoksuttaa 20-40min päivässä niin pysyy tyytyväisenä ja poissa tihutöistä.

Ragdoll: Tuttu tosiaan kasvattaa. Pääasiallisesti seurallisia, eli hegailevat sielä missä sinäkin joko vieressä nököttäen tai kauempana makoillen ja tarkkaillen. Sellaisia mukavan rauhallisia ja mutkattomia luonteeltaan. Omasta mielestäni ihan mukavia, mutta tietysti tuntuvat tylsiltä kun on itse oppinut tuohon yliaktiiviseen siamilaiseen.

Labradorinnoutaja: Tuttavapiirissä labbiksia 6 kappaletta, joista 2 samalta kasvattajalta. Seurallisia ja ihmisrakkaita tietysti. Yleensä helposti ruoalla motivoitavissa oppimaan. Vaikka labbis onkin hyvin pidetty perhe- ja kotikoira, kaipaa se kuitenkin aktiviteettiä ja liikuntaa. Valitettavasti tuttavapiirissä 2 tapausta jotka eivät saa tarpeeksi tekemistä (pääsevät max. 30-40min ajaksi ulos päivittäin), molemmat kehittelevät omaa kivaa puuhaa eli kodin irtaimiston tuhoamista tylsyyteensä.

Bordercollie: Tunnettuja laumasidonnaisuudesta ja palvelualttiudesta. Koulutettavuus helppo, rakastavat ihmisen kanssa työskentelyä ja touhuamista. Bordercollie kaipaa kuitenkin paljon aivotyöskentelyä pysyäkseen tyytyväisenä. Ihanteellisinta olisi liikkua ja touhuta paljon, lisäksi harrastaa esim. tokoa, agia tai paimennusta. Monelle tulee yllätyksenä kuinka paljon bortsu loppupeleissä aktivointia kaipaa. Meillä oli bortsu pääasiassa työkoirana lammaspaimenena, jolloin oli oikein helppo ja mutkaton lemmikki. Mutta lampaat myytiin ja tekeminen loppui, alkoi paimentaa ohi pyöräileviä ihmisiä ja järsimään mm. pöydän jalkoja, ovilistoja tekemisen puutteessa.

Frettiin on hyvä ja totuudenmukainen tietopaketti täällä:
http://tassujentahdissa.blogspot.fi/2012/01/sopisiko-fretti-sinun-lemmikiksesi.html
Fretti ei ole häkkieläin, eikä mielellään myöskään yksineläjä. Parasta olisi kaksi frettiä ja niille oma huone, jossa tilaa liikkua ja touhuta. Valitettavasti kaikki fretit eivät ksokaan opi sisäsiisteiksi, joten ulostetta löytyy pitkin lattioita. Lisäksi tykkäävät kaivautua esim. sohvan pehmusteisiin ;)

Tutustu rauhassa rotuihin ja lajeihin. Kyllä se oma sieltä ajan kanssa löytyy :)

Unohdin tossa mainita, että olen myös miettinyt itämaistakissaa. Onko mitään luonne eroja siamilaisen ja itämaisen välillä?

Minulla oli musta, lyhytkarvainen labradorin noutaja. Liikuntaa kaipasi paljon. Kova uimaan ja vielä kovempi syömään. Piti rajoittaa ruokailua, mutta oli pätevä kerjäämään. Tuli viereen ja tuijotti lempeillä silmillään. Mitäs siinä voit...?