Ihmettelen syvästi meidän empatian puutetta! Rahaa syydetään vaikka mihin omituiseen. Itketään sitten että meidän nuoret,työttömät ja muut vähävaraiset passataan kotiin kaikenmaailman tukirahoilla. Ja nyt meillä on tämä huonovointivaltio! Valitetaan etteivät ihmiset tee mitään. Ollaan ja lorvitaan ja sairastutaan.
Olematta mitenkään rasistinen, miksi kaikenmaailman raha apua ja kummiutta haetaan maailman köyhille ja sairaille,milloin minnekin. Miten olis, jos hoitaisimme omat lapsemme ja vanhuksemme ensin.
Miksemme vois olla kummeina yksinäisille joita on hälyttävästi?!
Olen huolissani ja järkyttynyt miten moni nuori on vailla ketään. On sairastunut vaikeaaan masennukseen ym. Onko mikään ihme.Vaatimukset kovenee vaan. Töitä ei ole. Töitä ei saa jos ei ole kokemusta jaa todistuksis. Mistä niitä saa jos ei mihinkään pääse!! Jos pääset koulutukseen ja valmistut,ei sekään takaa mitään. Rahattomuus ja tiukoilla venytellen turhauttaa .Tuet ehkä saa jonkunlaiset, mitään ylimääräistä ei. Jos jotain ajatteletkin, kova on hakemusten täyttely ja selittäminen kaikesta.Valtaisa osa ei osaa ja tiedä mitä pitäs milloinkin,jos ei ole ketään. Ei se että olet parikymppinen jo,ja lähtenyt kotoa omillesi,ole niin oikoista että kaikki osais toimia. Ei ole vielä joutunutkaan,ehkä. Siinä ahdistuu ja kierre on selvä! Se on karuselli,pyörii pyörii..on pidettävä kiinni ettei putoa.
Onhan näitä punaisen ristin ym.yhdistyksiä. Mutta sinne lähteminen yksin on monelle sellainen kynnys ettei tule sitten mitään. Mieti: Olet ahdistunut,ollut yksin eristäytyneenä/sairaana jo jonkin aikaa. Haluaisit pyytää apua ,mutta mistä ja miten.
Kun et saa aloitettua,voisi olla tällainen nuo kummi tai ystävä jonka saat mukaan. Tai ihan vain kuuntelemaan tai juttuseuraksi,nuorelle tai vanhalle!
Onko nyt niin,että tähänkin tarvitaan kovasti koulutettu psykologi tms.ennenkuin voit ystäväksi ruveta?!Kun kerran maailmassa on niin paljon pahaa,eikä voi kehenkään luottaa!
Mutta jos keksittäis muunkinlainen tapa jolla edellytykset ystäväksi uskotaan?!
Olematta mitenkään rasistinen, miksi kaikenmaailman raha apua ja kummiutta haetaan maailman köyhille ja sairaille,milloin minnekin. Miten olis, jos hoitaisimme omat lapsemme ja vanhuksemme ensin.
Miksemme vois olla kummeina yksinäisille joita on hälyttävästi?!
Olen huolissani ja järkyttynyt miten moni nuori on vailla ketään. On sairastunut vaikeaaan masennukseen ym. Onko mikään ihme.Vaatimukset kovenee vaan. Töitä ei ole. Töitä ei saa jos ei ole kokemusta jaa todistuksis. Mistä niitä saa jos ei mihinkään pääse!! Jos pääset koulutukseen ja valmistut,ei sekään takaa mitään. Rahattomuus ja tiukoilla venytellen turhauttaa .Tuet ehkä saa jonkunlaiset, mitään ylimääräistä ei. Jos jotain ajatteletkin, kova on hakemusten täyttely ja selittäminen kaikesta.Valtaisa osa ei osaa ja tiedä mitä pitäs milloinkin,jos ei ole ketään. Ei se että olet parikymppinen jo,ja lähtenyt kotoa omillesi,ole niin oikoista että kaikki osais toimia. Ei ole vielä joutunutkaan,ehkä. Siinä ahdistuu ja kierre on selvä! Se on karuselli,pyörii pyörii..on pidettävä kiinni ettei putoa.
Onhan näitä punaisen ristin ym.yhdistyksiä. Mutta sinne lähteminen yksin on monelle sellainen kynnys ettei tule sitten mitään. Mieti: Olet ahdistunut,ollut yksin eristäytyneenä/sairaana jo jonkin aikaa. Haluaisit pyytää apua ,mutta mistä ja miten.
Kun et saa aloitettua,voisi olla tällainen nuo kummi tai ystävä jonka saat mukaan. Tai ihan vain kuuntelemaan tai juttuseuraksi,nuorelle tai vanhalle!
Onko nyt niin,että tähänkin tarvitaan kovasti koulutettu psykologi tms.ennenkuin voit ystäväksi ruveta?!Kun kerran maailmassa on niin paljon pahaa,eikä voi kehenkään luottaa!
Mutta jos keksittäis muunkinlainen tapa jolla edellytykset ystäväksi uskotaan?!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.