Olet lainannut Jeesuksen sanoja kilvoittelun tärkeydestä ja Jeesuksen sanat ovatkin niin ja aamen.
Kuitenkaan sinä itse et tee Jeesuksen sanojen mukaan, ET kivoittele. Sinä valehtelet, annat vääriä todistuksia muista, petät lupauksiasi mennen tullen ja kirjoitat toisten ihmisten nimimerkeillä vilpillisesti. Sellainenko valheellinen toiminta olisi kilvoittelua? EI TODELLAKAAN!!!
Fariseuksista Jeesus sanoi näin:
"Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee."
Pätee hyvin sinuun!
Kuitenkaan sinä itse et tee Jeesuksen sanojen mukaan, ET kivoittele. Sinä valehtelet, annat vääriä todistuksia muista, petät lupauksiasi mennen tullen ja kirjoitat toisten ihmisten nimimerkeillä vilpillisesti. Sellainenko valheellinen toiminta olisi kilvoittelua? EI TODELLAKAAN!!!
Fariseuksista Jeesus sanoi näin:
"Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee."
Pätee hyvin sinuun!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Teuvo onkin saanut erityisluvan valehdella vääräuskoisille. Olkaa ovelia kuin ketut ja viattomia kuin Kyyhkyset.
Tuota Saatanalta saatua erityislupaa Teuvo onkin käyttänyt erityisen ahkerasti!
Osoittaa aivan erityistä "nokkeluutta", että älyät pitää pienen tauon ennen kuin vastaat itsellesi, jollain toisella nimimerkilläsi :)
Saathan sinä kuvitella vapaasti ihan mitä vaan, mutta menipä mönkään arvauksesi.
Taidat palvella Saatanaa palvelemassa sanoillasi!
Mitähän tahdoitkaan sanoa?
Se, että Teuvo on itse sanonut, että hänellä on lupa valehdella muille, on vanha fakta. Mikään "juoru" se ei ole, vaan totuus. Jumala ei jakele sellaisia erityislupia, vaan jakelijana on toiminut valkeuden enkelinä Teuvolle esittäytynyt Saatana itse, valheen isä ja alkuperä!
Niinpä!
Etkö tuota Teuvon suurta tuskaa ahtaan portin edessä enää pysty muistamaan?
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
Jatkuu
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten nolin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihna tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."
Muistatko enää sitäkään, miten sinulle tuossa samassa paikassa kävi?
"Kaduttaa etten mennyt
Kirjoittanut: Devout 2.10.2007 klo 23.36
Jos oppisi olisi pitänyt paikkansa, olin tuhonnut silloin saatanan..
Pyydän anteeksi, pelkuruuden henkeäni.."
Voit laittaa tänne, Teuvo vaikka kuinka pitkiä tarinoita, mutta jos/kun TÄNÄÄN olet täynnä vilppiä, pahansuopaisuutta, valheellisuutta, vihamielisyyttä, niin entisistä asioista EI ole sinulle mitään hyötyä. En usko, ettetkö tätä ymmärtäisi, mutta pelkään, että olet jo niin paatunut ja sokea, ettet voi enää taipua totiseen mielenmuutokseen.
Minun täytyy tuottaa sinulle vielä pettymys: en todellakaan ole Devoit.
Ei se mikään pettymys ole, sillä eihän Devoitkaan enää ole Devoit. vaan suuren nimimerkkilegioonan johtaja.
Jos Teuvo on todella tuollainen, millaiseksi Saatana hänet sanoo, niin Jumala on todella välinpitämätön Teuvon suhteen, kun ei ole heittänyt häntä sinne riettauden virtaan sinun, Devoitin, Paavalin ja tuhansien pappien kaveriksi.
Sinun tekosi Teuvo, palstalla "sanovat", millainen sinä olet. Ne kertovat, ettet elä NYT pyhän, kaikkivaltiaan ja kaikkinäkevän Jumalan tahdon mukaista elämää.
Niinpä!
Ookko nää joku "lestojen joojoomies"?
Jokaisella uskovalla pitäisi olla tarve valvoa omaa elämäänsä ja kilvoitella Jeesuksen tahdon mukaisesti kaidalla tiellä.
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus,tartu kiinni iankaikkiseen elämään,johon olet kutsuttu ja johon hyvällä todistuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. 1 Tim. 6 jae 12. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme,että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan ja Vapahtajaan,joka on kaikkien ihmisten Vapahtaja, varsinkin uskovien. 1 Tim, 4, jae 10.
Oikeutettu kysymys.
Teuvo kilvoittelee herjoissaan saatanan mielen mukaan. Ei enää törkeämmäksi voi mennä joten hän on onnistunut kyseenalaisessa kilvoittelussaan hyvin.
Höpinää. Irtaudu uskonnsta ja elä ihmisen elämää. Ei tarvitse kantaa syyllisyyttä mistään niskaasi asetetusta syntitaakasta.
Vapahtaja olet sinä.
Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä,
Uskon Yahusha:n ristillä vuodattamaan pyhään vereen ja sen pelastavaan voimaan (nimiä ei pitäisi kääntää Pyhän Raamatun nimien osalta, käyttämäni kirjoitusasu ei ole välttämättä täysin oikea, mutta parempi kuin "Jeesus" tms.)
Joh. 3:16 (minievankeliumi) lupauksen lisäksi en itse tunne tarvivani mitään muuta pelastukseen. Saamani Pyhä/Totuuden henki kertoo asian minulle näin yksinkertaisesti. En tarvi kirkkoa, uskonlahkoja tms. ihmisten kehittelemiä uskonnollisia juttuja, tekopyhiin "jumalanpalvelusmenoihin" osallistumista, hartaita virsiä, hurmoksellista Jumalan ylistämistä, ihmeiden etsimistä.. Minun ei tarvi heitellä jakeita Pyhästä Raamatusta, minun ei tarvi tehdä tai jättää tekemättä yhtään mitään.
Ihmettelen kaikkia erilaisia näkemyksiä/tulkintoja sekä Yahusha:aan uskovien toisilleen langettamia kadotustuomioita milloin mistäkin syystä.
Kertokaa, miksi Pyhä/Totuuden henki teille ihmisten kehittämiin lahkoihin ym. kuuluvat (luterilaiset, helluntailaiset, katolilaiset, lestat, ortot, mormonit, Jehovan todistajat jne. jne. ) totuutta niin kovin eri tavoilla totuutta opettaa (näinhän se tosin on ollut alkuseurakunnista lähtien...?
Nimimerkkini (helmasynneissä rypevä) kertoo oman asenteeni ja olettamani asemani suhteessa Luojaamme. En ole itseäni alentamassa, totean vain oman syntisyyteni, joka on ja pysyy. Viimeisellä tuomiolla tulen vain vetoamaan tuohon Joh. 3:16 jakeeseen. Jos se ei riitä, niin sitten ei....menen sitten kadotukseen pää pystyssä....
Kuvitelkaa esim. ihmistä, joka kuulee evankeliumin ilosanoman ihan viimeisillä hetkillä... häntä ei ehditä kastaa, hän ei ole lukenut Raamattua kannesta kanteen... Hän vain uskoo. Saattaapa ehtiä tehdä jotain syntiäkin...;)
Tuomitseeko Hän, jolla valta on tuomita em. henkilön kadotukseen?
Miksi tämä Jeesuksen ilmoitus Isälleen on käynyt toteen Teuvon, mutta ei AnselmiToiwiaisen kohdalla:
"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu."
Se on kuule Teuvo sillä tavalla, että kuka vaan, kuten sinä kykenee hankkimaan typerällä käytöksellä vihamiehiä, jos vaan haluaa.
Niinpä.
Siinäpä se!
Teuvon "totuutta" on juuri typerä ja muokkaaminen käytös.
Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
Kilvoittelu on tärkeää!!! Jeesus puhui siitä!
Oikeutettu kysymys!
Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.