Miksi katuevankelistat häiritsevät minua?

Tarjotaan ikäänkuin tuotteena. Se häiritsee kanssa. Ei jeesus ole tuote, eikä usko ole sitä. Lappu käteen ja asia on selvä, ei se näin mene. Kuka tahansa, minä mukaan lukien, voi olla uskossa, mutta ei se tarkoita sitä, että elämä olisi ongelmatonta. Olen kertonut uskostani ja ollut sen suhteen avoin kaikille. Siksi en pidä siitä, miten katuevankelistat lähestyvät minua em tavoin. Jos heillä olisi oikeasti kiinnostusta keskustella, mutta hehän juoksevat heti karkuun, kun alan keskustella asioista. Pitäisi olla naiivi kaikki ongelmat ratkeavat uskolla asenne koko ajan, mutta ei elämä ole sellaista. Ei kenenkään meidän.

Sama täällä,ovat niin rakkaudettomia.Ei voi todellakaan keskustella normaalisti.Yksikin alkoi raivoissaan ajaa ulos demoneita,kun kysyin jotain,joka ei häntä miellyttänyt.Ei loista heissä Kristuksen valo.

Miten selität sitten Jeesuksen antaman lähetyskäskyn, että evankeliumi on saarnattava kaikille kansoille ja mentävä kaduille ja aitovierille. Jumala on antanut meille tämän tehtävän. Nykyään ei opeteta Sanaa kodeissa, kouluissa ja ihmisillä ei ole tietoa kristinuskosta.
Se että uskoon johonkin vaikka kengänpohjaan ei pelasta vaan henkilökohtainen suhde Kristukseen.
Varmasti vaikuttaa asenteisiin vanhempiesi käytös ja ankara uskonnollisuus, mutta kaikilla ei ole tällaista ja on jopa ateismia ja tai välinpitämättömyyttä uskonasioita kohtaan.
Sinun kannattaa vain sanoa, että kiitos tiedän ne jutut ja ei kiitos tämän enempää.

Hyviä vastauksia aloitukseen. Sitä omaa uskoaan haluaisi jakaa. Raamatussa on kehoitus lähetystyöhön ja varoitus toisaalta olla hpeämättä Jeesusta Kristusta ja Hänen sanojaan. Varmaan on taitamattomuutta, kömpelyyttä eikä Pyhä Henki ole aina sen takana, mitä tehdään, vaikka hyvää tarkoitetaan. Usein painotetaan, miten tärkeää on varoittaa ihmisiä mahdollisesta kadotuksesta, jos eivät ota Jeesusta elämänsä Herraksi ja pyydä syntejään anteeksi. Suomalainen keskustelu- ja katukulttuuri on jähmeää ja vieraille ihmisille ei henkilökohtaisista asioista bussipysäkeillä ja kaduilla helpsti puhuta. Jos keskustelu on ujoa ja kömpelöä, se tuntuu keinotekoiselta ja oudolta. Luulen, että esim. Yhdysvalloissa tällaisia ongelmia ei ole niin paljoa ja luontevia molempia osapuolia kiinnostavia keskusteluja syntyy helposti ja luontevasti. Ehkä herkemmin huomataan, milloin keskustelut toimivat ja milloin ei pidä ihmisiä "häiritä".

Jos nämä katuevankelistat ovat nuoria ja vielä harvoin "kuduilla ja aitovierillä" niin ei se ihme ole jos perääntyvät jos vastaanotto on tyrmäävää ja jopa töyhkeää. Jumala sana kuitenkin kehottaa julistamaan evankeliumia.
Eräs mies kertoi, miten julistus oli häntä koskettanut. Oli mennyt tyypilliseen hellareiden herätyskokoukseen, jonne erityisesti uskomattomia odotetaan. Oli ollut vanhoja mahtipontisia saarnoja, näitä nyt Jeesus vastaan sydämeen tai helvettiin, jne. Sitten oli todistamaan noussut nuori jännityksestä vapiseva teinityttö, joka oli kertonut takerrellen siitä mitä Jumala oli tehnyt hänen elämässä ja lopussa tuhrannut jopa itkua. Tämä aito nuoren ihmisen todistus mursi karskin miehen sydämen, ja hän tuli uskoon. Itse todisti siitä vuosia myöhemmin.

Näissä katujulistajissa ärsyttävintä on heidän itseriittoisuutensa. Hieman sama, kuin joku valittaisi päänsärkyään ja siihen vastattaisiin :" joo mul oli sama, sulla on niskat jumissa, käytä Voltarenia - se auttoi mullakin." Henkilökohtainen jumalsuhde on mielestäni niin yksilöllinen tie, että sitä ei voi kukaan edeltäkäsin viitoittaa.

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Room. 10: 14. - 15. Monelle suomalaiselle ei ole tänä päivänä tietoa miten pelastua. Siksi pitää mennä julistamaan pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa.

Usko Herraan Jeesukseen niin pelastut. Tämä olisi jokaisen suomalaisen hyvä muistaa. Emme voi tietää koska kuolemme, ja jos kuolemme huomenna ja emme ole ottaneet Jeesusta vastaan niin emme voi tietää missä vietämme iänkaikkisuuden.

Minua ärsytti ennen nuo kadulla kiljuvat käännyttäjät. Se oli silloin, kun itse olin jonkinlainen new age- panteisti. Kun nyt kuljen katuevankelistan ohi ja hän tarjoaa traktaattia, saatan ottaa sen jollekin toiselle edelleen annettavaksi, tai en ota, mutta hymyilen, ja kiitän ja kerron, että olen uskossa.

Jos kyseessä on jehovalainen, sanon 'kiitos ei, olen kristitty'.

En itse uskalla edes jakaa trakuja kadulla, saati julistaa Jeesuksesta. Arvostan sitä, että jotkut uskaltavat. Toivon, että heillä on siihen Jumalan siunaus eikä vain oma ego heitä pönkittämässä. On monenlaisia ihmisiä syntisissä ja saarnaajissa. Jonkun sana voi kolahtaa yhteen ihmiseen, toisen toiseen. Ei ehkä kannata olla liian kriittinen puhujan teknisen laadun suhteen, kunhan hän opettaa raamatullisesti. Enkä tarkoita mitään 1800-luvun jälkeistä väännöstä, vaan oikeaa Raamattua. Sehän on se King James Bible. Suomalaisellakin tulisi se olla suomalaisen Raamatun vieressä, jotta voi korjata suomennetun väännöksen virheitä ja lisätä poistettuja jakeita. Paras on lukea KJB:a. Se on loppujen lopuksi helppoa lukea kauniin kielensä takia. Netistä löytyy lista sanoista, jotka ovat siinä eri tavalla kuin nykykielessä. Ne kun oppii, se avautuu helposti.

Jos nimi Jeesus ärsyttää, ihminen tuskin on uskossa. Hän voi olla tekopyhä uskonnollinen, mutta ei pelastunut. Suosittelen lukemaan läpi Chick Tractsin trakun 'Flight 144'. Se löytyy netistä Chick Tractsin sivuilta.