Olen tehnyt elämässäni syntiä, jota kadun. Syntini on raskauden keskeytys. Olen epäillyt sitä, että saisin koskaan syntini anteeksi. Eihän tuollaista voi saada/antaa anteeksi. Silti, kun olen tunnustanut syntini ja pyytänyt anteeksi tekojani, sisälläni on tunne, että jumala on antanut anteeksi. Voiko näin olla?
Onko väärin?
minä vain
16574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Luota lujasti tähän sanaan:
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
(.Joh.1:9)
Jos kiusaaja vielä syyttää, antaisin neuvoksi, että menet luotettavan sielunhoitajan luo (voi olla maallikkokin, kunhan elävässä uskossa) ja tunnustat hänelle syntisi. Synninpäästön sana on ihana kuulla ja virvoittaa koko uskonelämän. Olen sen kokenut.
1.Joh.1:9
Olen pyytänyt syntini anteeksi rukoilemalla jumalaa. Tarvitseeko anteeksisaamiseen ripittäytyä eli saada synninpäästö papilta vai saako synnin anteeksi pyytämällä sitä suoraan jumalalta?
Kestä syntisi seuraamukset jos ajattelet itsesi oikeamieliseksi, mitä merkitystä omalla pelastumisella on kun ei muillekkaan sitä sua?
Kyllä voit luottaa varmasti siihen, että Jumala on sinulle anteeksi antanut, kun olet asiasi Hänelle kertonut ja anteeksi pyytänyt. On hienoa, että saamme näin luottamuksella uskoa suoraan Häneltä saatuun synninpäästöön ja olla vapaat.
Nämä ripittäytymiset sielunhoitajalle ovat vain annetut meille heikkouskoisille avuksi silloin, kun emme millään kykene uskomaan siihen Jumalalta saatuun synninpäästöön. Silloin voi ola hyväksi, kun ripittäydymme jollekin (vaikka uskovalle ystävälle) ja saamme omin korvin kuulla synninpäästön sanat.
Minua auttaa kun kirjoitan kirjeen Jumalalle ja tunnustan kuinka väärin olen tehnyt tai ajatellut.
Sitten kun syntilistani on valmis, vedän ruksit yli ja kirjoitan päällimmäiseksi 1.Joh.1:7-9. Olo helpottuu, kun tietää olleensa täysin rehellinen. (Kirjoittaessa ei voi niin helposi lintsata kuin ajatuksissa eikä kehtaa oikein kirjallisessa muodossa valehdella puolustelemalla omia tekojaan!) Sitten revin tai poltan koko kirjeen. Asia on loppuun käsitelty.
Tässä ei tarvita mitään lainomaista pakkoa. Ole vapaa.
Silloin, kun olemme tehneet jollekin lähimmäisellemme vääryyttä tavalla tai toisella, meiltä kyllä odotetaan, että selvitämme hänen kanssaan asiat tunnustamalla, mitä olemme tehneet ja silloin tietysti myös pyydämme häneltä anteeksi. Ja Jumala palkitsee antamalla tunnonrauhan ja ilon.
Tarkoitus oli vastata sinulle ("Vastaus"). Tässä oli kyllä vähän vaikeuksia yhteydenotossa, sillä yritin peruuttaakin kirjoittamani sillä halusin lisätä sinne loppuun hieman. Eli loppukappale uudelleen:
Silloin, kun olemme tehneet jollekin lähimmäisellemme vääryyttä tavalla tai toisella, meiltä kyllä odotetaan, että selvitämme hänen kanssaan asiat tunnustamalla, mitä olemme tehneet ja silloin tietysti myös pyydämme häneltä anteeksi.
Meidän on myös korvattava aiheuttamamme vahingot, mikäli mahdollista.
Ja Jumala palkitsee antamalla tunnonrauhan ja ilon.
Siunausta elämääsi. Jumalalla on paljon anteeksiantamusta. Hän on uskollinen eikä sinua jätä.
Jeesus kantoi ristillä meidän, syntimme kipumme ja sairautemme, ja jos haluamme tulla terveiksi niin meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa uudelleen ja uudelleen, niin kauan kuin tulemme terveeksi.
Jeesus sanoo katso taivaan lintuja, ne eivät kylvä eivätkä korjaa, ja kuitenkin niistä pidetään huolta, ja vielä enemmän hän lupaa huolehtia meistä ihmisistä.
Kuitenkin näemme että maailmassa kuolee 25 000 ihmistä joka päivä nälkään.
Me näemme uskovia jotka kantavat sairauksia hautaan saakka.
Me näemme uskovia joita omatunto syyttää. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, jokaisen raamatun lupauksen kohdalla.
On kysymyksessä synti tai sairaus, niin sillä ei ole merkitystä. Saatana on ollut valehtelija alusta asti, ja siksi se yrittää valehdella ettemme voisi päästä vapaiksi. Raamattu kuitenkin lupaa, "vastustakaa saatanaa niin se aikanaan jättää teidät rauhaan". Eli joka kerta kun sinulle tulee epäilys, sano mielessäsi Jeesus on kantanut myös tämän synnin, tai sairauden. Saatana tietää sen että se on totta, ja siksi sen on aikanaan mentävä pois, ja silloin sinä saat rauhan.
Jos jätämme kaikki vastaukset vasta taivaaseen, niin silloin emme ole vastustaneet Saatanaa, ainakaan tällä osa-alueella.
Jeesus lupaa meille yltäkylläisen elämän, ja vihollinen yrittää estää myös sen. Aina kun elämässä tuntuu että joku voisi olla vielä paremmin, kannattaa sanoa mielessään Jeesus sinä kannoit ristillä myös minun esteeni ja epäuskoni yltäkylläisestä elämästä. Siinäkin Saatana tietää sen että se on totta, ja siksi sen on aikanaan mentävä pois, ja silloin sinä olet saava yltäkylläisyyden.
Kaikki siis on uskosta kiinni, sillä Jeesus kantoi ristillä kaiken mikä rikottiin paratiisissa.
Saat siis pelastua niin paljon kuin sinun mielikuvitus riittää, se on sinusta itsestäsi kiinni.
Ajatus >> Tein juuri syntiä,,,MUTTA PYYSIN SITÄ HETI ANTEEKSI
Tietoa pahan vaikutuksesta:
http://www.universe-people.com/what_is.htm
Manipuloidussa maailmassa on vain 5% totuuksia, joten raamattukin suurelta osin puppua.
Konkreettisia keinoja pelastua:
- kasvissyönti (mieluiten elävä ravinto)
-> negatiiviset värähtelyt pois itsestä.
- Kaiken elämän kunnioittaminen ja rakastaminen (kivet, kasvit, eläimet, ihmiset)
- Kaikki negatiivinen pois elämästä (väkivaltaelokuvat, uutiset jne.)
- Panostaa voi vaikka lähimmäisten auttamiseen.
- kirkosta eroaminen (kuinka kasvissyöjä voi syödä Jeesuksen VERTA JA LIHAA) kts. www.suomalaiset.org
"Pyhästä hengestä ette ole te jotka Jeesuksen verta ja lihaa syötte!".
Ei usko pelastuksesta ole mikään pelastusautomaatti, vaan on myös itse puututtava asioihin.
http://www.davidicke.net/religiousfrauds/menu.html
http://www.davidicke.net/religiousfrauds/index.html
Edelliseltä sivulta lainattua:
While most organized religions proclaim the have the TRUTH and ANSWERS for you, they cannot tolerate public scrutiny, review, and investigation of all their practices. Most do not even obey or follow the Holy Book they profess belief in.
As Alex Collier questions? ".. they can talk the talk, can they walk the talk?"
Indiana Jones (Dr. Vendyl Jones) made a relevant statement regarding organized religions:
"Religions can be likened to Rat Poison, 99% sweet cookie, 1% arsenic...and 1% arsenic kills...Most religions give you 99% truths and feel good messages....but the 1% lies can kill you"
"...there are still truths in the Bible and many other ancient texts despite what religions have done to destroy and debase them. Religious dogma and myth have been used very successfully either to supress understanding or to twist the truth sufficiently to turn something postive into something negative." ~David Icke - The Robot's Rebellion
So keep an open mind and a zeal for truth as you wander these pages in all of our quests for the TRUTH.
Kovuus, katumattomuus ja anteeksiantamattomuus se syntiä on, ei raskaudenkeskeytys. Rikoksesi oli se, että estit pientä sielua syntymästä tähän maailmaan. Tiedät tehneesi niin, olet pyytänyt sitä anteeksi, ja olet rukoillut ja katunut sitä. Mikäli UT:hen on luottaminen, olet saanut tuon myös anteeksi.
Kyllä, tunteesi on täsmälleen oikein. Kaikki maalliset rikokset saa Jumalan edessä anteeksi katumuksella ja niiden tunnustamisella. Ainoa, mitä ei saa, on P. Hengen pilkka - ja siihen voi syyllistyä vain sellainen, joka todella on saanut kohdata Jumalan kaikkeudessaan.
www.nderf.org kuvaa yhden tapauksen, jossa abortin kokenut äiti oli kliinisesti kuollut, ja Taivaassa kohdannut sitten pienen, syntymättömän lapsensa - ja pyytänyt häneltä anteeksi. Lapsen sielu oli ilmestynyt hänelle hohtavana pienenä valopallona. Tämä voidaan tulkita, että äidin anteeksiantamus merkitsi pikkuiselle syntyä uudesta äidistä. Voidaan olettaa, että pikkuisesi on tullut maan päälle jonkun toisen äidin kautta, ja lapsi, josta itse jouduit luopumaan, on nyt jollekulle toiselle äidille maailman tärkein ihminen.
Kuolemanjälkeisyyden kokemuksia keräävä nettisivu ei todellakaan ole mikään auktoriteetti - ei silloin, kun keskustellaan synnistä, ei silloin, kun keskustellaan abortista eikä silloin, kun keskustellaan siitä, mitä on kuoleman jälkeen.
Minä en usko siihen, että Jumala lähettäisi abortoidun lapsen jollekulle toiselle. Silloin kun puhutaan synnistä, Raamattu on ilmiselvästi auktoriteetti. Sieltähän se koko käsitys on lähtöisin, eikö niin?
Raamatussa ei puhuta kuolemattomasta sielusta, joita Jumala antaa sitten eteenpäin, jos ei satu ensimmäiselle äidille kelpaamaan. Ei siis pidä antaa Jumalalle vastuuta siitä synnistä, jonka itse tekee, tietentahtoen valitsee - tyyliin "ei ole sun vika, anna nyt vaan Jumalan lähettää se pikkuinen sielu valopallona eteenpäin".
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta tuolla tavalla lohduttelu on tosi kornia. Ihminen, joka on tehnyt syntiä ja tietää sen, ei halua kuulla, ettei siinä mitään. Hän tahtoo saada syntinsä anteeksi ja Raamatun mukaan on olemassa sellainen asia kuin syntien anteeksiantamus. Mikään muu ei rauhoita ihmistä, jolla on todellinen synnintunto.
Raamatun mukaan ihminen on kokonaisuus, jonka Jumala on punonut äitinsä kohdussa. Koko ihminen aikanaan kuolee, henki, sielu ja ruumis. Sielun kuolemattomuus on kreikkalaisen filosifian hellimä ajatus ja keskiaikana René Descartesin kristinuskoon lopullisesti tuoma ajatus.
Vasta kuolleiden ylösnousemuksessa myös sielu, persoona, herätetään eloon ja silloin syntyy ei-mistään eli mullasta tai tuhkasta uusi ihminen. Siis uusi luominen tyhjästä. Siis sama persoona kuin se maallinen ruumis, mutta kuitenkin ylösnousemusruumis.
Murhaamista parempi tapa antaa ei-toivottu lapsi kuvaamallasi tavalla "edelleen", uuteen, ehkä parempaan ja ainakin valmiimpaan, rakastavaan kotiin on lapsen rakastaminen itseään enemmän eli suostuminen siihen että antaa lapsensa adoptioon.
Suomessakin on satoja, tahattomasti lapsettomien parien joukosta tarkkaan valittuja lapsirakkaita ihmisiä, jotka odottavat voivansa antaa lapselle kodin ja tuhlata häneen kaiken rakkautensa koko elämänsä matkalle.
Mutta palataksemme syntiin ja sinun sanoihisi.. Kovuus, katumattomuus ja anteeksiantamattomuus on todella syntiä. Myös ainutkertaisen elämän surmaaminen, vieläpä tahallisesti, niin kuin abortissa, on syntiä. Ei abortin synti siitä vähene, etteikö synnistä ole myös monia muita ilmenemismuotoja kuten mainitsemasi kovuus, katumattomuus ja anteeksiantamattomuus.
Synti on itsekkyyttä, oman edun ajattelemista kun taas rakkaus on toisen asettamista itsen edelle.
Tämä pätee ihan yhtä hyvin abortin tekijän motiiveihin kuin myös monen muun synnintekijän motiiveihin.
Syntien luokitteleminen on turhaa, koska joka ikinen meistä on tehnyt syntiä. Suurimmassa tapauksessa on turhaa itsensä kieltämistä myös kysellä, onko jokin sellainen syntiä, mistä omatunto jo soimaa. (neuroottinen syyllisyys on asia erikseen)
Tässä maailmassa me emme tarvitse luentoa synnistä vaan armosta. Syntisille *on* armo.
Sinulle, joka teit abortin, voin sanoa, että Jumala näkee sinun elämäntilanteesi ja ne syyt, joista johtuen sinä teit abortin. Jos ja kun se tuntuu sinusta pahalta, se on hyvä asia.. Siksi, että paha olosi on herättänyt sinut pyytämään anteeksi. Jokaiselle anteeksipyytävälle on armo. Jumala on luvannut, että hän ottaa luokseen jokaisen, joka tahtoo tulla ja ettei hän aja ketään luotaan pois. Muista, että joka ikiselle meistä on varattuna syntien anteeksiantamus. Syntisinä me olemme samalla viivalla.
Meiltä sinun ei siis tarvitse pyytää anteeksi. Kukaan meistä ole ollut tappamatta jotakuta - jos ei fyysisesti niin henkisesti, mikä joskus tuntuu itsestä vieläkin pahemmalta asialta. Teit väärin mutta niin olemme me muutkin tehneet, kukin omilla saroillamme. Kaikki me olemme kovia, katumattomia ja anteeksiantamattomia, kukin omilla tahoillamme,
kuka missäkin yhteydessä.
On vain yksi, joka rakastaa ja joka pystyy asettamaan toisen itsensä edelle kaikissa tilanteissa ja hän on Kristus, sen Jumalan Poika, joka on Rakkaus.
Alkuperäiselle kirjoittajalle erityisesti; voimia ja siunausta.
>> Raamattu on ilmiselvästi auktoriteetti. > Raamatussa ei puhuta kuolemattomasta sielusta, joita Jumala antaa sitten eteenpäin, jos ei satu ensimmäiselle äidille kelpaamaan > Ei siis pidä antaa Jumalalle vastuuta siitä synnistä, jonka itse tekee, tietentahtoen valitsee - tyyliin "ei ole sun vika, anna nyt vaan Jumalan lähettää se pikkuinen sielu valopallona eteenpäin". eli mielipaha ja katumuksen tuskat, se on se vastuu ja seurausten kantamisen "hinta" vain psykopaatit pääsevät tässä elämässä "helpolla" tässä suhteessa.
>> Vasta kuolleiden ylösnousemuksessa myös sielu, persoona, herätetään eloon ja silloin syntyy ei-mistään eli mullasta tai tuhkasta uusi ihminen. Siis uusi luominen tyhjästä. Siis sama persoona kuin se maallinen ruumis, mutta kuitenkin ylösnousemusruumis. > Murhaamista parempi tapa antaa ei-toivottu lapsi kuvaamallasi tavalla "edelleen", uuteen, ehkä parempaan ja ainakin valmiimpaan, rakastavaan kotiin on lapsen rakastaminen itseään enemmän eli suostuminen siihen että antaa lapsensa adoptioon > Synti on itsekkyyttä, oman edun ajattelemista kun taas rakkaus on toisen asettamista itsen edelle.
Tämä pätee ihan yhtä hyvin abortin tekijän motiiveihin kuin myös monen muun synnintekijän motiiveihin. ei yhteys< ihmisten välillä.
>> On vain yksi, joka rakastaa ja joka pystyy asettamaan toisen itsensä edelle kaikissa tilanteissa ja hän on Kristus, sen Jumalan Poika, joka on Rakkaus. suurenmoinen--> käsittämätön rakkauden tunne.
Sinulle myös lohtua ja siunausta elämääsi.
Niin. Olen aina lähtenyt siitä, että yksi gramma kokemusta vastaa tonnia teoriaa, ja todellisuus menee aina auktoriteetin edelle silloin, kun ne ovat ristiriidassa.
Vitsi on siinä, että minulla on kaksi ystävää - kaksi hyvin läheistä ystävää - joilla on ollut kuolemanrajakokemus. Ja heidän omakohtainen kokemuksensa tuonpuoleisesta menee aika hyvin yksiin Near Death Experience Research Foundationissa listattujen kokemusten kanssa. Tämän vuoksi - ystävieni, joihin luotan täysin, omakohtaisten kokemusten vuoksi - uskallan ottaa sen kannan asiasta, jonka otan.
Raamattu on auktoriteetti vain soveltuvin osin. Raamatun auktoriteetissa pahin puoli on se, että se on hyvin sisäisesti ristiriitainen ja hajanainen kirja, ja yksinomaan Raamattuun nojaamalla on mahdollista saada aikaan todella ahdistava ja tiukkapipoinen lakiuskonto á la kalvinismi. Siksi en voi uskoa siihen, että Raamattu olisi 100% Jumalan erehtymätöntä sanaa.
On täysin selvää, että raskaudenkeskeytys on väärin syntymätöntä lasta kohtaan. Ja vitsi tämän yhden äidin kuolemanrajakokemuksen kanssa oli siinä, että hänen pienen syntymättömän lapsensa sielu tuli hänen luokseen, muistuttaen siitä, mitä nainen oli tälle tehnyt - ja nainen muisti silloin tekonsa, katui, ja pyysi tekoaan anteeksi. Ja sai sen anteeksi. En itse tiedä mitään viiltävämpää ja tuskallisempaa kuin joutua kohtaamaan oman tekonsa seuraukset tuolla tavalla, hyvin konkreettisesti.
Mielestäni ihminen, joka on tehnyt syntiä, tietää sen, ja _on pyytänyt sitä myös anteeksi_ mielestäni ansaitsee anteeksiantamuksen myös omissa ja muiden ihmisten silmissä. Synnintunto mielestäni on asia, jonka tulee edeltää anteeksiantamusta/saamista, ei seurata sitä.
Sielun kuolemattomuus mainitaan selkeästi Raamatussa, ja Jeesus sanoi, ettei Luojamme ole kuolleiden, vaan elävien, jumala; jos Mooses, Elia ja Daavid olisivat kuolleita (finito, kaputt, kanttuvei), niin ei kai Luojamme olisi heidän jumalansa. Ja jos kaikki todellakin vain päättyisi kuolemaan, niin miksi kukaan ottaisi vastuuta teoistaan ja piittaisi valinnoistaan? Miksi kukaan tällöin kukaan välittäisi enää synneistäänkään? Eikö tällöin epikurolainen periaate, "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuitenkin kuolemme", olisi mielekkäin?
Minusta ei. Olen käynyt ateismin, materialismin ja nihilismin polun loppuun saakka, ja sen päässä ei ole yhtään mitään. Nuo säikeet kiertyvät yhteen köydeksi, joka on riittävän vahva hirttämään koko sivilisaation. Se ei kertakaikkiaan sovi koko yhteiskunnan maailmankatsomuksen perustaksi.
On muistettava, että Jumala on Rakkaus. Ei niin, että rakkaus olisi vain yksi Jumalan attribuutti, vaan ystävieni omakohtainen kokemus Jumalasta oli, että Hän oli niin valtava, intensiivinen ja kokonaisvaltainen Rakkaus isolla R:llä, että "sitä saattoi saksilla leikata". Tällaisen rakkauden edessä kaikki tekomme, syntimme, epäonnistumisemme ja kämmimme ovat lähinnä mitättömiä, ja saamme ne kyllä anteeksi, jos vain käännymme Hänen puoleensa, ja elämässämme toteutamme sitä ainoaa ohjetta, mikä meille on annettu.
Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi ja Jumalaasi yli kaiken.
Tässä ovat kaikki profeetat ja koko laki.
jotka vastasitte. En todellakaan tarkoittanut, että anteeksipyytämällä saa tehdä mitä vain. Tapauksesta on kulunut jo reilu 2 vuotta ja kadun tekoani. Olin masentunut, miehellä oli avioliiton ulkopuolinen suhde ja tuntui, että olin umpikujassa. Elin kuin jossain pimennossa. Olen miettinyt, että jonkun pahan on täytynyt päästä perheeseemme kaiken tapahtuman vuoksi. Olen huutanut Jumalaa apuun ja pyytänyt anteeksi ja nyt minusta tuntuu, että Jumala on minut kuullut ja olen saanut anteeksi. Kysyinkin, onko väärin, että saan kokea Jumalan rakkautta tekoni vuoksi.
Tuntemuksesi on täysin oikea. Olet huutanut Jumalaa apuun ja pyytänyt anteeksi ja nyt sinusta tuntuu, että Jumala on sinut kuullut - ja olen saanut anteeksi. Ei ole väärin, että saat kokea Jumalan rakkautta tekosi vuoksi. Sitä sanotaan anteeksiantamukseksi.
Silloin, kun on se päivä, jolloin pikkuisesi laskettu aika olisi ollut, sytytä kynttilä hänen muistokseen. Anna ajan parantaa haavat. Elämä jatkuu.