Ajatuksia Luojastamme (jonka luomia olemme 100% varmasti).
Oletko muuten koskaan pelannut SIMS -pelisarjaa? Millaiset ominaisuudet valitsit luomillesi hahmoille? Olivatko luomasi hahmot pelissä vapaan tahdon alaisia vai "jonkun" eli sinun valitsemien tahtotilojen alaisuudessa? Miten sinä itse ylipäätään loisit/antaisit elämää ja millä säännöillä/rangaistuksilla? Tappaisitko itse luomaasi elämää (esim. kokonaisen perheen, tai suvun) sillä varjolla, että perheen isä on (ehkä lapsilleen lämpöä saadakseen) lähtenyt keräämään puuta sapattina, jolloin työnteko on kielletty (miten muuten Raamattu yksilöi työnteon? ) Näin Pyhä Raamattu kuitenkin kertoo tapahtuneen.
Em. kannattaa miettiä sen suhteen, miten Luojamme toimii. Olemmeko Hänelle vain Hänen luomiaan pelinappuloita, kuvitellulla omalla tahdolla olevia ja siten jo ennalta tuomittuja joko kadotukseen (suurin osa meistä) tai ikuiseen elämään, Luojamme ennalta määräämänä (sopimus Saatanan kanssa...)?
Itse uskon olevani olevani vain pelinappula, kuvitellulla vapaalla tahdolla, eli myös tätä tekstiä kirjoittaessani (no varmaan joku vastaa, että olen jo nyt Perkeleen vallassa..., ehkä olen, ehkä en, sano Nykäsen Matti aikoinaan - ehkä otin, ehkä en) toteutan kuitenkin vain Luojani tahtoa.
Elämä on siis Luojamme antama lahja meille kullekin, tämä on 100% totuus.
Hän on siis elämän (tajunnan, tietoisuuden) meille antanut ja Hänellä on oikeus tehdä "sillä" ihan mitä Hän haluaa. Mutta Hän lienee myös tehnyt sopimuksen luomansa Saatanan kanssa tälle automaattisesti tulevista sieluista (kuten itse näen asian), ja em. asian tajuamisen jälkeen näkemys minulle hengen ja elämän antaneesta tahosta eli Luojastamme muuttui täysin.
Olen siis luotu vain joko a) palvomaan Häntä ikuisesti (mitä se sitten taivaassa tarkoittaneekaan, palmun lehtien heilutusta ikuisuuteen asti) tai b) kadotukseen joutumista karjumaan tuskasta ikuisesti elettyäni ns. lihallisten himojen vallassa - jotka Luoja on meille kullekin itse antanut (SIMS-peli vertaus) - ja vieläpä yksin (eli helvetissä ei ole kavereita...
Olen ruvennut miettimään ihan aikuisten oikeasti, jospa Saatana on sittenkin "THE GOOD GUY", joka nousi Luojamme em. tyranniaa vastaan, haluten antaa meille luoduille OIKEAN TAHDONVAPAUDEN ? Ja joka tapauksessa asia on niin, että Luojamme tuntuu olevan voimaton itse luomansa pahan (Saatanan) suhteen salliessaan kaiken "luotujensa vapaan tahdon aiheuttaman kärsimyksen" (eli jokainen meistä on syntiinlankeemuksen vuoksi täysin paha, meissä ei ole em. luterilaisen opetuksen mukaan mitään hyvää, ei siis yhtään mitään hyvää ja em. tahtotilan kautta meidän olisi "ahtaanportin" läpi käytävä pelastukseen eli taivaaseen (no miten me olisimme siellä yhtään parempia), eli ovatko voimasuhteet ja tahtotilat taivaassa sittenkään sellaiset, jota meille on Raamatussa kerrottu (tai jätetty kertomatta)....
Em. pohdinnat pistivät minun ihan oikeasti miettimään, kehen olen uskomassa ja mihin uskoni on minua johdattamassa ja tekemään mitä? Heiluttamaan ikuisesti palmunlehtiä Luojani kunniaksi muiden pelastuneiden kanssa, pyrkimättä olemaan ajattelematta niitä kaikkia pääsääntöisesti itseäni parempia sieluja, jotka Luojamme loi ennalta tietämyksensä mukaan kiristelemään ikuisesti hampaitaan helvetissä (eli ei ole tarjolla Pyhää Henkeä - uudesti syntymistä - heille, vaikka miten muuten uskoisivat) luomansa Saatanan kanssa, kun eivät tahtoneet luopua vapaasta tahdostaan, sitähän pelastava usko on, luopumista omasta vapaasta tahdosta ?
Ja mitä siellä taivaassa sitten tehdään? Saavatko sinne päässeet sielut takaisin oman vapaan tahtonsa? Mitkä ovat säännöt? Muuttuuko itseasiassa mikään verrattuna tähän maalliseen vaellukseen ja omasta vapaasta tahdosta luopumiseen iänkaikkisen elämän saadakseen? Itse en kykenisi iloitsemaan taivaan riemuista tietäessäni monen paremman sielun joutuneen kadotukseen esim. sen vuoksi, että en itse pystynyt ilosanomaa heille saamaan perille. Äärimmäisen kurja tilanne. Tosin itse en ole ns. pystynyt luopumaan vapaasta tahdostani, enkä ole tavannut ketään, joka siihen olisi pystynyt, sori vaan....
Eli olenko mielestänne menossa (antakaa paukkua Raamatun jakeita ja opetuksia) yksin kiristelemään hampaitani vain sen vuoksi, että "satuin" syntymään ateistiseen perheeseen, jossa sana "synti" tarkoitti vain vääryyden tekemistä muita kohtaan, ei siis esim. masturbointia, tupakan polttoa tai kohtuullista alkoholin (myrkkyjä toki ovat) käyttöä ja joista en oman uskoontuloni myötä ole päässyt eroon, eli en tietenkään ole teidän syntielämästä eroon päässeiden (jota kovasti epäilen jokaisen uskovan kohdalla) mielestä oikeasti uudelleen syntynyt ylhäältä käsin....
Kuullostaako kaikki em. oikeudenmukaiselta ja huutakoon HEP se tyyppi, joka taivaaseen päästyään voi olla miettimättä muiden Luojamme luomien sielujen kohtaloa? Toki Luojamme voi em. ajatukset pyyhkäistä veks tuosta vaan... mutta onko sekään vapaata tahtoa?
Oletko muuten koskaan pelannut SIMS -pelisarjaa? Millaiset ominaisuudet valitsit luomillesi hahmoille? Olivatko luomasi hahmot pelissä vapaan tahdon alaisia vai "jonkun" eli sinun valitsemien tahtotilojen alaisuudessa? Miten sinä itse ylipäätään loisit/antaisit elämää ja millä säännöillä/rangaistuksilla? Tappaisitko itse luomaasi elämää (esim. kokonaisen perheen, tai suvun) sillä varjolla, että perheen isä on (ehkä lapsilleen lämpöä saadakseen) lähtenyt keräämään puuta sapattina, jolloin työnteko on kielletty (miten muuten Raamattu yksilöi työnteon? ) Näin Pyhä Raamattu kuitenkin kertoo tapahtuneen.
Em. kannattaa miettiä sen suhteen, miten Luojamme toimii. Olemmeko Hänelle vain Hänen luomiaan pelinappuloita, kuvitellulla omalla tahdolla olevia ja siten jo ennalta tuomittuja joko kadotukseen (suurin osa meistä) tai ikuiseen elämään, Luojamme ennalta määräämänä (sopimus Saatanan kanssa...)?
Itse uskon olevani olevani vain pelinappula, kuvitellulla vapaalla tahdolla, eli myös tätä tekstiä kirjoittaessani (no varmaan joku vastaa, että olen jo nyt Perkeleen vallassa..., ehkä olen, ehkä en, sano Nykäsen Matti aikoinaan - ehkä otin, ehkä en) toteutan kuitenkin vain Luojani tahtoa.
Elämä on siis Luojamme antama lahja meille kullekin, tämä on 100% totuus.
Hän on siis elämän (tajunnan, tietoisuuden) meille antanut ja Hänellä on oikeus tehdä "sillä" ihan mitä Hän haluaa. Mutta Hän lienee myös tehnyt sopimuksen luomansa Saatanan kanssa tälle automaattisesti tulevista sieluista (kuten itse näen asian), ja em. asian tajuamisen jälkeen näkemys minulle hengen ja elämän antaneesta tahosta eli Luojastamme muuttui täysin.
Olen siis luotu vain joko a) palvomaan Häntä ikuisesti (mitä se sitten taivaassa tarkoittaneekaan, palmun lehtien heilutusta ikuisuuteen asti) tai b) kadotukseen joutumista karjumaan tuskasta ikuisesti elettyäni ns. lihallisten himojen vallassa - jotka Luoja on meille kullekin itse antanut (SIMS-peli vertaus) - ja vieläpä yksin (eli helvetissä ei ole kavereita...
Olen ruvennut miettimään ihan aikuisten oikeasti, jospa Saatana on sittenkin "THE GOOD GUY", joka nousi Luojamme em. tyranniaa vastaan, haluten antaa meille luoduille OIKEAN TAHDONVAPAUDEN ? Ja joka tapauksessa asia on niin, että Luojamme tuntuu olevan voimaton itse luomansa pahan (Saatanan) suhteen salliessaan kaiken "luotujensa vapaan tahdon aiheuttaman kärsimyksen" (eli jokainen meistä on syntiinlankeemuksen vuoksi täysin paha, meissä ei ole em. luterilaisen opetuksen mukaan mitään hyvää, ei siis yhtään mitään hyvää ja em. tahtotilan kautta meidän olisi "ahtaanportin" läpi käytävä pelastukseen eli taivaaseen (no miten me olisimme siellä yhtään parempia), eli ovatko voimasuhteet ja tahtotilat taivaassa sittenkään sellaiset, jota meille on Raamatussa kerrottu (tai jätetty kertomatta)....
Em. pohdinnat pistivät minun ihan oikeasti miettimään, kehen olen uskomassa ja mihin uskoni on minua johdattamassa ja tekemään mitä? Heiluttamaan ikuisesti palmunlehtiä Luojani kunniaksi muiden pelastuneiden kanssa, pyrkimättä olemaan ajattelematta niitä kaikkia pääsääntöisesti itseäni parempia sieluja, jotka Luojamme loi ennalta tietämyksensä mukaan kiristelemään ikuisesti hampaitaan helvetissä (eli ei ole tarjolla Pyhää Henkeä - uudesti syntymistä - heille, vaikka miten muuten uskoisivat) luomansa Saatanan kanssa, kun eivät tahtoneet luopua vapaasta tahdostaan, sitähän pelastava usko on, luopumista omasta vapaasta tahdosta ?
Ja mitä siellä taivaassa sitten tehdään? Saavatko sinne päässeet sielut takaisin oman vapaan tahtonsa? Mitkä ovat säännöt? Muuttuuko itseasiassa mikään verrattuna tähän maalliseen vaellukseen ja omasta vapaasta tahdosta luopumiseen iänkaikkisen elämän saadakseen? Itse en kykenisi iloitsemaan taivaan riemuista tietäessäni monen paremman sielun joutuneen kadotukseen esim. sen vuoksi, että en itse pystynyt ilosanomaa heille saamaan perille. Äärimmäisen kurja tilanne. Tosin itse en ole ns. pystynyt luopumaan vapaasta tahdostani, enkä ole tavannut ketään, joka siihen olisi pystynyt, sori vaan....
Eli olenko mielestänne menossa (antakaa paukkua Raamatun jakeita ja opetuksia) yksin kiristelemään hampaitani vain sen vuoksi, että "satuin" syntymään ateistiseen perheeseen, jossa sana "synti" tarkoitti vain vääryyden tekemistä muita kohtaan, ei siis esim. masturbointia, tupakan polttoa tai kohtuullista alkoholin (myrkkyjä toki ovat) käyttöä ja joista en oman uskoontuloni myötä ole päässyt eroon, eli en tietenkään ole teidän syntielämästä eroon päässeiden (jota kovasti epäilen jokaisen uskovan kohdalla) mielestä oikeasti uudelleen syntynyt ylhäältä käsin....
Kuullostaako kaikki em. oikeudenmukaiselta ja huutakoon HEP se tyyppi, joka taivaaseen päästyään voi olla miettimättä muiden Luojamme luomien sielujen kohtaloa? Toki Luojamme voi em. ajatukset pyyhkäistä veks tuosta vaan... mutta onko sekään vapaata tahtoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En huuda HEP:iä. Pyhän Raamatun Jumala on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen. Hän luo sieluja, jotka on jo ennalta tuomittu kadotukseen. Ei voi olla hirveämpää tilannetta, että tajuaa ja uskoo Pyhään Raamattuun ja sen sanomaan, mutta ei kuitenkaan ole pelastettujen joukossa, koska Luoja ei ole antanut pelastavaa uskoa (uudesti syntyminen) , ainoastaan ns. pään uskon.
Tällä hetkellä maailmassa on yli 7,5 miljardia sielua, kaikkien sielujen lukumäärän lienee joku laskenut, mitä (viimeisimmän) luomistyön jälkeen eli n. 6000 vuotta sitten on Luojamme luonut, en sitä tähän hätään löytänyt, mutta hirvittävä määrä kaikista sieluista on tuomittu jo ennalta kadotukseen. Paholainen on sodan voittaja, ei Jumala, ellei Hän lopulta armahda kaikkia sieluja.
Itse en edes halua mennä taivaaseen murehtimaan kaikkia kadotukseen joutuneita. Lisäksi uskon, että Jumala (ikuinen kun on) on tehnyt luomistyönsä äärettömiä kertoja, ja aina epäonnistunut koska pahuus on aina vallitsevana voimana luomakunnassa.
Eli te taivaaseen menijät, kun Luoja kyllästyy teidän "Jumalan palvelukseenne" ja Hänen ylistämiseensä taivaassa/paratiisissa Hän aloittaa kaiken alusta (game over/new game). Tai ehkä on Jumalaamme vielä korkeampi voima olemassa, joka pistää "Jahve":n lopulta ruotuun.
Joka tapauksessa en näe mitään rakkautta Luojassa, joka sallii äärimmäisiä henkisiä ja fyysisiä kärsimyksiä, suurempia mitä Jeesus elämässään koki. Tai sitten jos Jeesus sovitti KAIKKI JA KAIKKIEN SYNNIT KAIKISSA AIKAMUODOISSA , silloin on jokaisen sielun pelastuttava. Yksikin sielu kadotukseen on PERKELEEN VOITTO !
Eipä näy löytyvän uskovien ajatuksia em. asioihin. Lienevätkö liian vaikeita pohdintoja (mielenkiintoisia mielestäni) ?