Hei ! Olen aikuinen uskovainen nainen ja olen nyt "siinä iässä jossa monrt elävät ruuhkavuosia". En ole erityisen äidillinen, en haaveile lapsista ja avioliitosta koen eläväni itseni näköistä hyvää ja tyydyttävää elämää ja suhde Jeesuksen kansss on kunnossa. Mutta olen kokenut että jotenkin kuin vapaissa suunnissa vierastettaisiin sitä että ikäiselläni ei ole lapsia , tai haaveita perheestä ja lapsista ? On kysyttykin että kai sä lapsia kuitenkin haluat? Olrn sitäkin miettinyt ja tuntuu minulle kuulumattomalta ja vieraalta että sisälläni kasvaisi toinen ihminen ja olisin jonkun äiti.. Mutta joo tosissn onko oikeesti niin ihmeellinen asia että 30 naisella ei lapsia eikä.haaveita hankkia lapsia ?:D
No sit ajatud mitä en haluaisi ääneen sanoa mutta totuus tekee vapaaksi niin elän itselleni haluan elää itselleni (ei muiden kustannuksella) ja mä en koe olevani äidillinen niin että mulla riittäis voimavarat omaan lapseen.
Sitä kai tässä pohdin että onko oikein olla onnellinen jos ei joudi ruuhkavuosia elämään vaan saa elää vapaana? (toki olen onnellinen muiden perheonnesta mutta näin anonyymina netissä tätä pohdin)
No sit ajatud mitä en haluaisi ääneen sanoa mutta totuus tekee vapaaksi niin elän itselleni haluan elää itselleni (ei muiden kustannuksella) ja mä en koe olevani äidillinen niin että mulla riittäis voimavarat omaan lapseen.
Sitä kai tässä pohdin että onko oikein olla onnellinen jos ei joudi ruuhkavuosia elämään vaan saa elää vapaana? (toki olen onnellinen muiden perheonnesta mutta näin anonyymina netissä tätä pohdin)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.