Piiskaleikki ja häpeä

Tuohan on helppo tapaus. Hommaat kaverin ja piiskaatte sen piiskaajan, niin häpeilyt voit unohtaa kerralla.

Kiitos sama-takaisin- neuvostasi, se teki minut todella iloiseksi! Iloa kesti ainakin varttitunnin, mutta sitten alkoi taivaanrannelle kertyä mustia pilviä. Kuinka minä löydän sopivan kaverin hommaan. Sitä paitsi minun pitää kertoa apulaiselle syy piiskajaisiin, häntäkin asia saattaisi naurattaa ja likapyykki leviäisi entistä enemmän.

Kiitokset sinulle kuitenkin avusta, neuvosi on tähän astisista ehdottomasti paras.

Psykologiassa opetettiin, että ongelma poistuu, kun siitä puhuu, mutta eipä tästä kehtaa puhua kenellekään. Enkä ole varma korvaako täällä avautuminen puhumisen. Puhuttaessa toinen kuitenkin reakoi ja ottaa kantaa asiaan, ehkä siinä piilee sen terapeuttinen voima.

Minun kannaltani tähän liittyy monta ikävää asiaa, jotka olisivat saaneet jäädä tapahtumatta.

Toinen neuvo. Yllätät hänet ja laitat käsirautoihin. Silloin et tarvitse kaveria avuksi, vaan voit hoitaa homman ihan itseksesi. Vain näin voit saada häpeilyn jaettua molemmille.

Häpeä taitaa johtua siitä että tämä piiskauskokeilun kaverisi ei tuntunut luotettavalta. Vaikka voi sitä olla mutta takaraivossa saattaa kolkuttaa että jos se kuitenkin vuotaa salaisia tietoja.

Ei siinä mitään hävettävää ole mutta paras kokemus tietysti tulee 110% luotettavan ystävän kanssa, kokeilu ei variaatioita, ehkä naamioitumisjuttuja ja sitominen johon lisänä piiskaus... kiihottava lisä voi olla joutua luontoon sidotuksi, jos on sopiva paikka.

awot =)

Yksi mahdollisuus on, että hän naureskelee minun kustannuksellani muille, vaikka en oikein siihen usko, koska kukaan ei ole mitään sanonut. Ainahan on niitä joiden kautta tieto leviää.

Tuohon iltaan liittyy monta noloa juttua, esim. minä hain sen risun, jota meidän piti molempien maistaa, mutta jouduinkin vain yksin koekaniiniksi. Ymmärrän, että kaverilla oli hauskaa.

Toiseksi yritin puhumalla selvitä tilanteesta, kunnes se oli myöhäistä. On aika typerää protestoida siinä tilanteessa, minun olisi pitänyt arvata mitä on tulossa. Olisi pitänyt panna suu kiinni ja ottaa alusta asti järeämmät aseet käyttöön. Ym.

Mikä ihme siinä piiskan saannissa hävettää, jos kerta itse selkäsaunan hankkii?

Eikös piiskaaminen kuulu ns. häpeärangaistuksiin? Tässä tapauksessa tavoite saavutettiin hyvin.

En nyt keksi ongelmaasi muuta ratkaisua kuin että sinun täytyy etsiä itsellesi varmaotteinen piiskaaja mielellään kokenut "hieman vanhempi" ja ensin jutella ja sopia kunnon pelisäännöt sillä juttelemalla asiasta avoimesti siitä tulee luonnollista eikä sinun tarvitse hävetä jälkeenpäin vaan olla ylpeä itsestäsi.

Mitenkä siitä voi olla ylpeä, jos saa varmaotteisesti selkäänsä?
Eikös tämä asia alkanut siitä, että jätkät ajattelivat kokeilla miltä piiskan saaminen tuntuu ja sitten toinen menee piiskaamaan kaverinsa kielloista huolimatta. Itse ei persettään risulle tarjoa, vaan naureskelee toiselle.

Taisi tässä tapauksessa tuo varmaotteinen piiskaaja olla se arempi. Minusta tässä tapauksessa pitäisi hävinneen osapuolen kääntää asia jotenkin leikiksi ja sitten normalisoida suhteet, jos samoissa porukoissa liikutte. Mutta mikä olisi se huumorin kukka tässä tapauksessa? Sain selkääni niin että vieläkin naurattaa. (-:

Piiskaleikkiin kuuluu hyvinkin se häpeä, jos niin haluaa. Meillä piiskaillaan vuorotellen ja keskustellaankin asiasta, eikä siihen liity mitään häpeää, mutta olemme olleet paikassa, missä talon emäntä sai piiskaa kun olimme kyläilemässä. Alkoi isännän "toruilla" ja "uhkailuilla" ja komennolla mennä makuuhuoneeseen. Isäntä meni perässä ja iski silmää. Kohta alkoi piiskausäänet ja ulinat ja sitten isäntä tuli takaisin. Myöhemmin, kun olimme lähdössä, emäntä tuli saattelemaan.
Kaikki oli teatteria. Rouva haluaa siihen sen häpeän tunteen mukaan.

Onko se oikeaa häpeää, jos se haluaa tuolla lailla mukaan? Minä en pysty ainakaan kenenkään kanssa puhumaan saamistani piiskoista. Kun joku on joskua asiasta jotakin kysynyt, niin olen ehdottomasti kiistänyt koskaan selkäsaunaa saaneeni. Täällä tuntemattomana pystyn asiasta puhumaan, mutta jätän ehdottomasti sellaiset yksityiskohdat pois, josta joku pystyisi minut tunnistamaan.

Olen paljon miettinyt syytä häpeääni, järkevimmältä tuntuisi selitys, että miehen pitää pystyä puolustamaan itseään. Jos joku tuosta noin vain piiskaisi ilman minun suostumustani, niin se söisi miehistä kunniaa. Mutta miksi hävetä sitten tapauksia, jotka ovat sattuneet jo ennen kouluikää. Ehkäpä minä olen siirtänyt niihin häpeän tunteen myöhemmin, enkä vain muista millainen häpeily niihin aikaisemmin liittyi.

Minullakin oli koulukavereita, jotka saattoivat vielä lukioikäisenä kertoa, että olivat saaneet selkäsaunan tai että isänsä oli pakottanyt parturiin tai muuten puuttuneet vahvemman oikeudella heidän elämäänsä. Tuollaisista tilanteista puhuminen hävettäisi minua valtavasti, mutta toisen kertomana ne huvittivat, ilmeisesti sen takia, että kertoja itse suhtautui asiaan huumorilla. Tosi asia on, että olen saanut isältäni piiskaa housut kintuissa vielä rippikoulun jälkeenkin, mutta minusta tuota tietoa ei saisi ulos edes poliisikuulustelussa. Tapauksen muistan yksityiskohtineen kaikkia ajatusiani myöten paljon paremmin kuin koko rippikoulun.

Onko Suomessa sellaisia piiskaajia, joista on mukavaa, että kuritettava yrittää rimpuilla vastaan koko ajan?

Jos fetissi sisältää "häpeänhimon" niin siinähän sitä häpeää tulee roppakaupalla, kun saa väkipakolla piiskaa.

Mitä varten pitäis käyttää vaippoja?Ei silloin enää paljastaa piiskattu perseeni ja minun kullini!Kyllä minä paljo mielummin käyn aivan ilman vaatteet ja paljastan minua!Se on minun mielestäni paljo nöyrympi kuin vaippoja!

Piiskattu perse on kaunis!Mitä varten piilota se vaippoja?

Itse tykkään kun saan piiskaa ja se et siinä on jotain lisä kiihotusta / alistamasin tunnetta.
Fantasia olis ku olisin yksin ja moni mies tai miehen ystävät katselis kun miehet piiskais mua omalla ratsupiiskallani ja silmäni olis peitetty enkä tietäis ketä he olivat.
Häpeähän siinä olis kun tapaisin miehiä enkä tietäisi et hän on se.

Erikoisen lupaavasti alkanut seikkailuni eräiden saunakundien kanssa päättyi niin, että halusin paitsi saunaseuran, myös muut miehet ja koko gay-kulttuurin. Mutta miehet eivät unohtaneet minua; sain imartelevia tarjouksia, mutta myös uhkauksia, joiden mukaan jätkät aikoivat pyydystää minut raiskattavaksi ja myytäväksi ruotsalaismotoristien BDSM-bileisiin, ellen suostuisi yhteistyöhön.

Hymyilin jätkien jutuille, mutta aloin käymään kunto- ja kamppailusalillani aiempaa kovemmalla ohjelmalla. Halusin oikeaksi mieheksi ja kauaksi pois nöyrästä hinttarista, joka nuolee tosimiesten takakarvoitusta, vaikka olisi yhtiönjohtaja. En halunnut enää nuoleskella ja palvoa jätkien lihaksia, vaan saada omaan kroppaani niin paljon massaa ja poweria kuin muilla yhteensä. Sitten kun joku kaljakeijo sanoisi aikovansa kouluttaa minua, toteaisin siinä käyvän toisin päin. Treenasin edelleen myös pakaralihaksiani, mutta en enää miellyttääkseni miehiä, vaan vahvistaakseni sivupotkuja. En aikonut enää pyllistellä sängyssä kenellekään.

Himokkuuteni gay-miesten ja sex-mastereiden kanssa oli ollut kovaa. Kun pääsin tuon saunaporukan mukaan ensimmäisen kerran, tuntui sävähdyttävältä kuin ensimmäinen seksikokemukseni. Luulin, että nyt vasta löysin oikean porukkani. Olin aivan rakastunut joka jätkään. Riisuuduin alasti ja liityin joukkoon nöyränä tulokkaana ja palveluksiin halukkaana. Mutta vastaan tuli sellainen ristiriita, etten halunnut kuulua mihinkään homojengiin.

Kinky-kaverit olivat koettaneet kaikenlaista houkutellakseen minut perversseihin leikkeihinsä. Lopulta joku teki minulle niin miellyttävän huomionosoituksen, että siihen oli vastattava samalla kohteliaisuudella, mikä tarkoitti sitä, että yleensä vastasin viesteihin. Kaveri esitteli uuden miesystävänsä, joka sopisi muka minullekin. Kundi oli sivistynyt, mutta parrakas ja brutaali muistuttaen hieman elokuvatähti Colby Kelleriä. Kun kaverini pyysi minua käymään, menin. Jätkät olivat vahvoja niin, että minusta oli heille vain vähän vastusta. Koetin työntää heitä pois kimpustani, mutta jouduin antautumaan. Säilyttääkseni ylpeyteni esitin halukasta ja vastasin hyväilyihin, jotka heidän puoleltaan olivat ahnaita niin kuin omistajilla tutustuessaan orjan vartaloon. Miehet haisivat kaljalle ja hielle. He murahtelivat vaatien minulta tottelevaisuutta ja löivät ratsastusraipalla kamalan lujaa. Isäntä Pepe kysyi kaveriltaan, haluaisiko tämä minua - eestä vai takaa? Iso mies vastasi, että - takaa. Mä haluun kattoo pyllyy, kun mä panen.

Pepe käski minut menemään kontalleni. Tuima komentoääni sai minut tottelemaan nopeasti. Pepe kiristi keholleni monimutkaisen yhdistelmän ketjuja ja nahkaa, jolla olin sitten tiukasti kiinni. Olin käynyt pyydykseen kuin saaliseläin, ja nyt olin sidottuna, piiskattavana ja orjuutettuna. Pepe puheli hetken karkuteillä olostani, hipelöi pakaroitani ja sanoi kaverilleen Jonille, että tarjolla on ihan parasta persettä. Olin putsattu ja voideltu. Jäljellä oli vain alistuminen ja antautuminen. Pepen kaverin keskikokoisen valtava parru asettui vakoa vasten kuin muurinmurtaja. Kauan kokemattomana ollut aukko ei päästänyt helposti eikä heti tunkeutujaa sisälle, mutta lopulta, muutaman töytäisyn jälkeen kova parru painui läpi ja Joni alkoi pumppaamaan kämmenet pakaroillani. Pyllyni supisteli ja puristaui härnäävästi ees taas liikkuvan tunkeilijan ympärille. Oo! Oi! Voi! Pepe sanoi, että - Joni, läiski kädellä, piiskaa, satuta sitä! Joni innostui. Vau, jess! Miehen kouran kurittaessa pakaroitani tuli Pepe etupuolelleni ja ahtoi mulkkunsa suuhuni. Pari tuskallista raipaniskua saivat minut perumaan aikomukseni olla yrittämättä tehdä miehelle hyvää. Joni pieksi takamustani ja kovensi seksin tahtia. Oloni olisi ollut kontalleni kahlehdittuna epämukava ilmankin, että minuun työnnetään miestä kahden puolen. Aloin kerjätä armoa. Mutta piina päättyi vasta, kun jätkät saivat orgasminsa.

Pian tämän jälkeen Joni meni menojansa. Isäntä huikkasi hänelle hyvät jatkot. Minusta tuli master Pepen orja. Paperisota ja muutto oli lyhyt urakka. Sen jälkeen isäntäni heitti vaatteeni kaappiin hakkasi kaulaani raskaan kaulapannan. Vapaan pojan ja kapinakundin aikani oli ohi. Pepe kyykytti minua jumppasalilla niin, että ainakin takamukseni sai näköä ja kokoa niin, että Eeva Andressan olisi syytä olla kateellinen. Kun Pepe esitteli minut kaveriporukalleen, ei machoilustani ollut enää mitään jäljellä. Eräs hänen ystävänsä, Pasi, on aloitteleva master, lyhytkasvuinen ja hoikka poika, minua (22) vuoden nuorempi. Hänen ei ole vaikeampi hallita minua kuin isoimpien miesten. Master Pasin käydessä kimppuuni tunnen vastahakoisuutta ja kirvelyä ylpeydessäni, mutta en uskalla muuta kuin alistua kaikkeen, mitä hän komentaa minua tekemään.

Miltä se piiskan jälkeinen "krapula" oikeastaan tuntui? Kyllä sitä ainakin lapsena jurnutti jonkin aikaa ja iän mukana tuo jälkitila saattoi venyä useampaan päivään. Lapsena oli se etu, että piiskaaja oli aikuinen.

Jos nyt joku samanvertainen oikean risukylvyn järjestäisi, niin kyllä se varmasti söisi mieltä. Saattaisi tilanne olla hankala, kun aamulla lähdet töihin ja naapuriovesta työntyisi yhtä aikaa ukko, joka juuri eilen sut kunnolla piiskasi kielloistasi huolimatta. Astuisitko edelle vai jäisitkö kulkemaan perässä. Kyllä ennen vanhaan, kun teinipojat vielä saivat vitsaa on häpeä ollut varmasti ihan käsin kosketeltavaa.

Vaimoni haluaa pitää vanhoja äitinsä alusvaatteita, kun piiskaan häntä. Sellaiset vaaleanpunaiset lahkeelliset alushousut ja vaaleanpunainen pitkä alushame. Joskus on sellainen kureliivi, jossa on sellaisia metallisia "luita".

Olemme olleet naimisissa kohta neljäkymmentä vuotta ja koko ajan on ollut piiska käytössä. Vaimo sanoi jo ihan alussa, että miehen on pidettävä vaimo järjestyksessä ja piiskan käyttö siihen tarkoitukseen on paras. Tosiasia on kuitenkin, että vaimo on se, joka oikeasti määrää, vaikka minä olen pitävinäni vaimon kurissa ja nuhteessa. Vaimon käytös muuttuu, kun hän on piiskan tarpeessa ja kun otan piiskan käteeni ja käsken kumartumaan hän käy jo kuumana ja uikuttaa jo ennen ensimäistäkään piiskan ripsautusta. Puhumme useinkin piiskaamisesta ja hän on aina muka katuvinaan tekojaan. Koko piiskajuttu on alunperin vaimon keksintöä.

Kaikista asetelmista nolointa olisi saada piiskaa toiselta mieheltä yleisön edessä. Jos vaikka Antti Ruuskanen piiskaisi, niin se olisi 90 %:sesti noloa, mutta jos Antti Tuisku onnistuisi ottamaan housut alas ja piiskaamaan niin häpeä olisi 100 %.

Nuoruudesta muistan, että vaikka kuinka päätti välttää häpeää sillä tavalla ettei rimpuile vastaan. Olisi sillä tavalla vähätellyt koko selkäsaunan merkitystä ja vaikutusta, niin kuitenkin lopulta aina hermot pettivät ja tuli rimpuilleeksi ja parkuneeksi täysillä. Kyllä sitten oma käytös piiskaustilanteessa hävetti jälkikäteen.

Parannamme maailmaa aina aamukahviporukalla (emme näköjään ole onnistuneet), mutta asiaan: Tuli puhe piiskaamisesta; oli kuulemma radiossa juttua. Kaikilla oli asiasta kokemusta, yksi sanoi saaneensa kakarana niin paljon, että ikinä kukaan ei varmasti tulisi häntä piiskaamaan, ja kun tuli kyse siitä, onko kukaan saanut pyrstölleen aikuisena, oli vähän aikaa hiljaista ja yksi toisensa jälkeen mutisi, että on jotain kokemusta. ....noooh....on sitä...joskus... kokeiltu...

Olen yhden kerran "kokeillut" piiskaleikkejä. Olin armeijssa loppusuoralla ja palloilin kersantin natsoissa. Tämä paska lopultakin päättyy, oli mahtava fiilis kun sitä ajatteli ja otin kaiken irti siitä tunteesta. Vietin viimeisiä lomiani kotona, vanhemman veljen hoitamalla maatilalla. Asui siellä myös vanhemmat, tosin isä oli paljon sairaalassa huonokuntoisena.

Veljellä oli kiire virtasen teossa ja se painosti minua osalliseksi talkoisiin. Enhän minä aikuinen mies kehdannut laiskana olla, kun toinen paineli pää märkänä. Tosin olisin mieluummin laiskotellut, jos sen olisi voinut tehdä salaa kenenkään näkemättä. Joka tapauksessa sen verran vitutti nuo pitkät ankeat päivät itsekseen pytyssä repimässä kuormia hajalle, että pirunpoikanen pääsi luikahtamaan sisälleni. Aloin härkkiä veljeäni, puhuttelemalla häntä korpraaliksi, huutelin pytysta, että korpraali peruuttaa vielä puoli metri.
Annoin jopa käskyjä:
- Korpraali tuokaapa minulle päivän lehti!
Veli huomasi selvästi lesotteluni, se sapetti häntä enemmän kuin arvasinkaan. Kolmantena päivänä jätkä repesi ja julisti:
- Jos vielä yhdenkin kerran sanot mua korpiksi, niin herra kersantti saa selaisen selkäsaunan, ettei ole koskaan ennen saanut.
Täytyy sanoa, että kyllä se vähän puhutteli, veli oli 6 vuuotta vanhempi, painavampi ja kohtalaisen hyvässä kunnossa jos minuun vertasi. Nyt ei passannaut jäädä sanattomaksi, se tulkittaisiin tunnustamiseksi ja katumiseksi, sellaisesta velimies voisi päätellä vaikka mitä.
- Pääsikö unohtumaan, että minä olen kersantti?
- Ei päässyt, tiedän kyllä, että se on kersantti, jonka minä kohta pieksän!
-Tulee melkoiset rapsut, jos sinä valtion virkamihen rikot!
- En riko, saat raippaa perseelle, niin että läski kirisee!
- Ilmoitan vain, että en ole vielä sanonut sitä kiellettyä sanaa.
- Niinhän se taitaa olla, olisin kyllä mielelläni sinut piiskannut, se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Mutta se päivä tulee kyllä, ennustan minä.

Näen sisäisen vision vanhasta mustavalkeasta elokuvasta, jossa Jukolan Juhani piiskaa veljeään Eeroa hirmuisella roitikalla. Näen ihan tarkkaan kuinka Tuomas ja Simeoni retuuttavat Eeron paikalle. Pojan pyristely loppuu siihen, kun Juhani saa lujalla kourallaan hänestä otteen, poika kääntyy koreasti kurittajansa reidelle ja marina alkaa.

Eerolla ja Juhanilla on saman verran ikäeroa kuin meillä veljeksillä, tosin häneltä puuttui kaksi apulaista, mutta sisua Matti-veljellä oli kolmenkin miehen edestä. Hän tuntee tuon kirjan ja elokuvan, kenties ajattelee juuri sitä kohtausta, koska se niin elävänä nousee mieleeni, meillä taitaa olla telepaattinen yhteys. Melko varmasti hän käy minuun käsiksi, jos jatkan nokkailuani. Ajatus, että hän saisi vasemmalla kourallaan minua takaa vyöstä kiinni, voimiltaan se on taatusti Jukolan esikoisen veroinen. Varmasti hän jaksaa roikottaa minua ilmassa vyöstä kannatellen ja raippa viheltää ilmojen halki. Pirullisen paha paikka, ajattelen ja pistän suuni visusti kiinni.

Itse on haaveena ollut ehkä vuosikymmeniä,että saisin olla naisen ratsuna.Siis joko nainen ratsastaisi harteillani tai olisin nelinkontin.Naisella olisi ratsastus varusteina piiska ja kannukset.
Nainen saisi suorastaan karjua komentoja ratsulleen ja tehostaa käskyjään piiskalla tai kannuksilla mieltymyksensä mukaan.Naisella olisi sellaiset piikkikannukset.Olisin alasti jotta tuntisin piiskan ja kannukset mahdollisimman hyvin.Nainen saisi ratsastaa minulla niin kauan,että kertakaikkiaan romahtaisin hänen allaan. Onko palstalla ketään naista jolla on mieltymys olla ratsastajana tällaisessa leikissä?

Ovat liian painavia.Tuon painoiset ei saa ratsastaa poneillakaan.Puolet painosta pois niin alkaisi synkaamaan.

Piiskauksen tuomasta häpeästä tiedän minäkin jotan, se on melkoinen voima muuttamaan asioita.

Parikymppisenä menin yhden tytön kanssa kihloihin ja sitten lähdettiin tytön kotiin vierailulle. Näin heti, ettei sen vanhemmat asiasta oikein pitäneet, ukko varsinkin oli naamaltaan synkkä ja urahteli epäselviä lausahduksiaan. Minä ajattelin, että tämä kestetään, ei meidän tarvitse tänne toiste tulla.

Ukko kävi yhä hermostuneemaksi ja ilmeisesti ajatteli etten minä pienestä vihjeestä ymmärrä. Lopulta se käski minut kanssaan ulos ja siellä se antoi valmiiksi katsomallaan koivupiiskalla kunnon löylytyksen. Siihen päättyi vierailu ja seurustelu.

Piiskasta ja häpeänhäpeänhäpeästä kokemus. Harrastimme...olin sidottuna sänkyyn niin, että olin lattialla polvillani takapuoli esillä, pää patjaa vasten niin, etten nähnyt mitään. Vaimo piiskasi rottingilla. Ovikello soi ja kohta avautui, kun se oli auki ja naapurin rouva astui tapansa mukaan sisään ja huhuili että onkos ketään kotona. Vaimo meni vastaan piiska kourassa ja he siellä juttelivat. Vaimo totesi vaan että me vähän tuolla ja molemmat tulivat siihen makuuhuoneen ovelle. Naiset juttelivat asioitaan hetken ja naapuri siihen sitten, että minä tästä lähdenkin että voitte jatkaa.

Selkäsauna tuntuu pahemmalta kuin piiskan saanti, ainakin näin arkipuheessa, vai onko niin.

Muutama vuosi sitten kaveri hermostui minuun ja uhkasi antaa minulle selkäsaunan. Eihän se minuun tehonnut vaan jatkoin toilailua niin kauan, että sain sen selkäsaunan eli remmiä perseelle. Nyt se kaveri on humalassa selittänyt, että on joutunut piiskaamaan minut. Parilta eri tyypiltä olen jo kuullut asiasta.

Kyllä hävettää, eihän aikuista miestä piiskata, selkäsauna olisi oikea nimitys tuossa tapauksessa ja vähemmän häpeällinen.

TESTATTIIN PIISKAAMISTA

Se oli pitkän kehittelyn ja suunsoiton seuraustaja, viinaakin siihen vähän tarvittiin, muttta se päivä lopulta koitti. Itse olin sillon kolmekymppinen ja kaveri 8 vuotta vanhempi. vetoakin oli lyöty, Lasse oli sitä mieltä, että hän pystyy minut piiskamaan ja jos se onnistuu, niin minä joudun pesemään ja siivoamaan hänen autonsa päältä ja sisältä.

Oltiin Lassen talolla, kun testi päätettiin suorittaa. Isäntä kävi valitsemassa puhuttelevan näköisen piiskan. Pisti meikäläisen ajattelemaan, sillä tiesin Lassen riskiksi mieheksi ja vielä hyväkuntoiseksi. Omaksi edukseni luin sen, että aikkuista miestä ei helpolla piiskata, on valtava määrä mahdollisuuksia rikkoa piiskaajan yritelmä ja kun sen tekee tarpeeksi monta kertaa niin kyllä kurittaja väsyy ja luopuu kokko yritelmästä. Lopputuloksena uupunut mies putsaa minun autoni.

Aikaa testille varattiin tunti ja ulko-ovi lukittiin tiukasti. Oltiin valmiit aloittamaan, mutta keskellä huonetta kyräitiin kuin painijat, sopivaa hyökkäyshetkeä odotellen. Ihmeellistä kuinka sellainen tuntui syövän minulta voimia. Olikohan Lassella samanlainen tunne.

Olipa monta mukavaa kirjoitusta tässä ketjussa.

Siihen aikaan ei vielä puhuttu koulukiusaamisesta, vaikka joidenkin oppilaiden käytös olisi nykytermein koulukiusaamista. Itse jouduin kiusaamisen kohteeksi keskikouluaikana. Luokallamme oli melkoinen korsto, pari vuotta vanhempi kuin muut luokkakaverinsa.

Kerran olin luokassa järjestäjänä, kun tuo poika tunkeutui kaverinsa kanssa luokkaan, lukitsi oven ja kävi kimppuuni. Kaverilla oli mahdottoman hauskaa, kun tuo iso korsto piiskasi minut.

Olipa pitkä ja ansiokas keskustelu, mutta ainakin yksi asia jäi käsittelemättä. Nimittäin minua kiinnostaisi tietää millaisia syitä on olemassa piiskaamiselle. Itse en kaipaa mitään syytä, parempi saada piiskaa ilman syytä. Minulle hyviä "syitä" olisi se, että kaveri kurillaan piiskaisi, tai kokeiltaisiin kumpi tulee piiskatuksi jne.

Ehkä olen huono kantamaan syyllisyyttä, edes keksittyä sellaista. Tai sitten piiskan saanti tuo jo tarpeeksi häpeää. Onhan melkoinen ero niinä, että olen töppäillyt ja minut on piiskattu sen takia. Tai toinen vaihtoehto, kokeiltiin tässä kumpi meistä on voimakkaampi ja minä sain selkääni.

Muistan kerran teini-ikäisenä sain piiskaa kunnolla, enkä vieläkään tiedä syytä, mutta en ole kehdannut kysyä piiskaajaltani.