En ole ateisti enkä uskova, olen ihan tavallinen ihminen kummatkaan suunnat ovat samantekevää.
Evoluutio on luonnollinen käsitys, elämänkatsomus se sisältää hyvin paljon meistä, raamattu ei ole ihmeellinen kirja vähäkuin eepos muitten eeposten jukossa, uskoa saa sillä ei väliä, ateisti saa olla siitä erimieltä.
Evoluutio on luonnollinen käsitys, elämänkatsomus se sisältää hyvin paljon meistä, raamattu ei ole ihmeellinen kirja vähäkuin eepos muitten eeposten jukossa, uskoa saa sillä ei väliä, ateisti saa olla siitä erimieltä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oletko vakuuttunut siitä että vähintäänkin jokin jumala on olemassa?
Jos et ole, olet ateisti.
Yhden tekevää, ihmettelen miksi jotkut pitävät sitä totena ja jotkut näkevät siitä vaivaa kumotakseen sen.
Se mistä joku on vakuuttunut ei ole yhdentekevää, sillä asiat ja käsitykset joiden todenperäisyydestä on vakuuttunut toimivat motivaatioina ja oikeutuksina teoille. Mikäli on vakuuttunut jostakin minkä todenperäisyyttä ei voi osoittaa ja perustella johtaa tämä tekoihin joilla ei ole oikeutusta taikka perustetta.
Niin ikään ei ole olemassa mitään syytä pyrkiä kumoamaan jotakin minkä olemassaoloa ei ole ensisijaisestikaan kyetty perustelemaan millään tavoin.
Jolloin keskustelu uskonnollisen ja ateistisen henkilön välillä ei ole siitä onko jumalia olemassa, vaan siitä kykeneekö uskonnollinen henkilö perustelemaan vakaumuksensa ja sitä kautta oikeuttamaan oman uskonnollisen toimintansa.
Jumalat ovat kokonaan tois sijainen asia.
Kysymys;
Uskotko Jumalan olevan olemassa?
Kyllä vai ei?
Kyllä : Olet teisti
Ei: Olet ateisti
Kysymys:
Tiedätkö tämän omasta mielestäsi?
Kyllä; Olen gnostinen teisti/ateisti
En: Olet agnostinen teisti/ateisti
Kovin yksinkertaista. Hankalammat kysymykset seuraavat kun alat miettimään omia uskomuksiasi. Mihin oikein uskot ja miksi?
Tarkennetaan kuitenkin, että ateismissa ei ole kyse Jumalan olemassaolosta. Vastauksia voi myös olla useampia kuin kaksi.
- Uskotko persoonallista jumalaa tai jumalia olevan olevan olemassa?
- Kyllä. Olen teisti.
- En. Olen ateisti.
- En tiedä. Olen tyhmä.
Kovin on mustavalkoinen näkemys. Miksi mielestäsi on tyhmää olla ottamatta kantaa sellaiseen, mistä ei periaatteessakaan voi tietää? Onko uskominen niin tärkeää?
Tarkoitatko todella, että et itse tiedä uskotko jumaliin vai et?
Pelkästään siitä ateismi/teismi-määrittelyssä on kysymys. Ei yhtään mistään muusta.
Onko sinulla muitakin asioita, joista et osaa määritellä mielipidettäsi?
Ymmärrätkö, miksi hyvissä gallupeissa on aina "EOS" vaihoehto ? Mielestäni on typerää ottaa mitään kantaa asiaan, josta ei tiedä.
Uskotko?
Ei ole kolmatta vaihtoehtoa. Ihminen joko uskoo tai ei usko jumalien olemassaoloon.
Hän, joka uskoo, tietää kyllä uskovansa ja tällainen henkilö on teisti.
Kaikki muut ovat ateisteja.
Saattaahan sitä maailmankaikkeudessa olla mahdollisesti jonkunlaista henkeäkin.
Miltäs kuullostaa?
Ei kuulosta miltään.
Maailmankaikkeudessa saattaa olla tonttuja tai sinisiä lohikäärmeitä.
Voi olla, maailmankaikkeus on laaja.
Jos niistä tontuista ei ole mitään todisteita, niin kannattaako sellaisiin tonttuihin uskoa?
Eikö rehellisempi vaihtoehto ole uskoa vasta kun kunnolliset todisteet esitetään?
Eihän ateistilla olekaan mitään uskonvapautta vastaan niin kauan kun sitä jumalaa ei tuputeta heille, niin sitä ei edes huomaa että on ateisti.
Vai onko sinulle tullut tilanteita että joku on tullut ovellesi julistamaan ateismia?
Tai töissä/koulussa julistanut ateismia ilman provokaatiota?
Taas herää kysymys siitä, että mikä on näkemyksesi ateismista? Miten määrittelet tässä yhteydessä tavallinen ihminen?
Jotkut eivät näe syytä uskoa jumalan olemassaoloon ja se tekee sinusta henkilön epänormaaliksi.
Jotkut saavat elämään suuntaviivat uskonnosta ja se tekee sinusta ihmisestä epänormaalin.
Jos olet välinpitämätön näistä asoista niin miksi näet tarpeelliseksi kirjoittaa siitä ateismi palstalla? Saan kuvan että välität hyvinkin paljon ja vihaat jostain syystä ateisteja.
Tavallisena ihmisenä olen joutunut kauan sitten kosketuksiin ns.uskovien kanssa ärtymykseen asti, sittemmin kun en ole ollut heidän tekemisissään mitenkään, tiedostan heidät se vaan on muuttunut samantekeväksi, temppuilkoon niikuin parhaaksi näkevät.
Tämä mainitsemasi asia on arkipäivää ateismissa. Emme näe syytä uskoa että on jumalaa, mutta siitä saa kuulla jatkuvasti.
Kuulen päivittäin itse uskonnollisten henkilöiden keskustelua uskonnostaan, ja annan asian vain olla.
Viimeksi tänään olen jo kuullut kirkon kellojen soivan, mutta ei se oikeastaan edes häiritse.
Ovelleni tulee noin kerran kuussa Jehovan todistajia.
Sukuni jaksaa muistuttaa "jumalan siunausta" aina kun kuulen heistä.
Mutta kaikesta huolimatta haluan että jokainen elää elämänsä kuten haluaa, enkä rupea kertomaan erikseen syitä miksi en usko jumalaan.
On kuitenkin ymmärrettävää että välillä joillakin menee hermot jatkuvaan pakkopullaan. Jos olet kuullut ateistin kertovan syitä miksi jumalaa ei ole olemassa niin kyse on hyvin todennäköisesti juuri hermojen menettämisestä uskovien painostukseen. Tai kyseessä voi olla tieteellinen seikka kuten evoluutio vs kreationismi.
Uskovat ja ateistit hyö ovat myöskii kaikk just sellasii tavallisii ihmisii.
Jos sie usot jot jumalii o olemas; sie oot uskovaine.
Jos sie et uso, nii sie oot ateist.
Jos siul ei oo mittä vällii onk jumalii olemas vai ei oo, nii ole sit sellai ko satut olemaa.
Minä olen uskovainen, mutta tavallinen ihminen siitä huolimatta ja ateisti on myös tavallinen ihminen. Ei usko tai uskomattomuus tee ihmisestä kummajaista.