Onko rauha ja rakkaus turhaa?

Rfi kirjoitti:

'Pysähdymme ensimmäistä kertaa rajanylityksen jälkeen sururistillä Suojärventien ja Pitkärannantien risteyksessä. Muistomerkissä kaksi äitihahmoa halaa toisiaan ja muodostaa ristinmuotoisen patsaan. Vähänmatkan päässä patsaasta on kivinen laatta, jossa on kirjoitettu sekä suomeksi, että venäjäksi teksti: ”Suomi ja Venäjä, kaksi sisarusta, kaksi äitiä, nyt he muodostavat tämän murheen ristin itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet yhteen toivossa, että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä. Jokaisesta.”'

Voiko Suomen ja Venäjän välillä vallita rakkaus tai ystävyys, olemmehan kuitenkin lähisukulaisia, vaaleita kristinuskoa harjoittavia, ja muutoinkin osin toisiimme vaikuttavia. Miksi pitäisi sotia? Auttaako yhteisymmärryksen lisääminen estämään sotaa vai pitäisikö isänmaallisesti lietsoa vastaikkainasettelua ja vihollisuuksia sekä dehumanisoida venäläisiä, jotta säilyisi sotaan oikeuttava viha ja vaativa halu? Onko ihminen siis maanpetturi, jos hän pitää Venäjästä eikä suhtaudu tähän epäluuloisesti ja yrittää saada muutkin näkemään saman? Perusvenäläiset eivät ole tehneet meille mitään, eivätkä ole mitään petoja. Vaikka kannattaisivatkin Putinia ja häntä pidetään sotaisena, mutta hän vain puolustaa maansa ja kansansa etuja, mikä on ennenkuulumatonta täällä lännessä, jossa kilpaillaan maansa ja kansakuntansa tuhoamisesta ja rahojen rääpimisestä; hyväpalkkaisista Eu-viroista. Mekin tarvitsisimme samanlaisen johtajan kuin Putin, tai toimivamman demokratian.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä