Olen hyvin nuorennäköinen 33v lapseton sinkkumies Keski-Pohjanmaalta Kokkolasta. 175 cm, noin 65 kg. Inhoan baareja, valehtelua, pettämistä, kiusaamista, tupakointia, ryyppäämistä, rellestämistä jne. Lisäksi olen luterilaisessa uskossa, mutta en ole hihhuli. Olen myös harkitseva ja järkevä, siis viimeisen päälle kunnollinen. Varmaan siksi olenkin aina jäänyt ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi joka paikassa, vaikka minua yleensä kunnioitetaankin ja minusta pidetään. Jokainen vaistoaa, että olen erilainen ja itsekin tiedän olevani erilainen, joten tietty etäisyys säilyy helposti toisiin ihmisiin. Olisiko täällä samanlaisia vapaita ja yksinäisiä tyttöjä, jotka haluaisivat tutustua minuun?
Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen [email protected]
Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen [email protected]
Vastaukset 58
Vanhimmat
Ja selkeä digitaalinen kuvakin löytyy.
Minäkin olin yksin pitkään juuri siksi, ettei kyseiset paikat ja heittäytyvä elämäntyyli sovi minulle. Kunnes eräs yhteinen tuttavamme tajusi erään miehen sopivan minulle täydellisesti. Että sokkotreffeiltä löytyi se Elämäni Mies;)
Onneksi olkoon! Mukava kuulla.
jotenkin pisti silmään toi ku kirjoitit että olet erillainen ja tiedät sen itsekkin!?en pitäisi sinua yhtään sen erillaisempana ihmisenä ku meitä muitakaan vaan paremminkin on niin että olet juuri sellainen ihminen kuin kaikkien meidän pitäisi ollakkin!älä turhaan murehdi,sinunlaisellasi helmellä on varmasti ottajia!tuli tuossa mieleen laulu "miksi naiset aina rakastuu renttuihin"ja sitä kyllä sietää kysellä!!
Kiitos kirjoituksesta! Oikeastaan asia on niinkin päin, etten itse ota ketä tahansa. Haluan luotettavan, moraalisen, tupakoimattoman, raittiin ja lapsettoman tytön, joka ei kuljeskele baareissa eikä ole harrastanut yhden yön suhteita. Neitsyyskin olisi hyvä eli sellainen tyttö, joka on aina odottanut sitä oikeaa. Ei oikein löydy tällaisia tyttöjä, joihin voisin todella luottaa. Jos on yhtään heitukkamainen tyttö, nostan heti hattua ja toivotan hyvästit.
Pahasti tuntuu siltä, että saan odottaa kuolemaani asti. Minua pidetään hyvännäköisenä, mutta kukaan ei vastaa edes kuvallisiin ilmoituksiini. Siitä kai näkee, etten kelpaa kenellekään varmaankin arvojeni takia tai sitten ei ole olemassa hakemani kaltaisia tyttöjä vapaana. Jos on sellaisia vapaana, he ovat sen verran nuoria, etteivät ole valmiita hyväksymään muutamaa vuotta isompaa ikäeroa, vaikkei se olisikaan ollenkaan mahdoton ero. Hieman saisikin olla ikäeroa, sillä olen kovin nuorennäköinen.
Tai, jos joku hakemani kaltainen tyttö olisikin olemassa, vapaana, sopivan ikäinen tai ettei ikäero haittaisi, hän ei vain uskalla ottaa yhteyttä ja kokeilla tuuriansa. Epäonnistumisen pelko on niin suuri. Netti vielä muodostaa oman kynnyksensä. Minä kuitenkin olen sellainen, johon ei voi tutustua juuri muualla kuin kaupan kassajonossa tai sitten netissä. Ikävä juttu.
Nuo muut vaatimuksesi ymmärrän, mutta tuo että naisystäväsi kuuluu olla neitsyt? Miksi?
Jos vaadit neisyyttä, tulee mieleen tällainen selitys: olet sänkyhommissa niin kömpelö, ettet halua että tytöllä olisi muita kokemuksia joihin verrata, koska jäisit vertailussa kumminkin kakkoseksi. Onko näin?
Vai oletko patologisen mustasukkainen? Mustasukkaisuus on iso vika seurustelukumppanissa. Se voi tuhota koko suhteen, ja usein tuhoaankin. On aivan älytöntä olla mustasukkainen toisen menneisyydelle. Ei toinen ole siitä sinulle tilivelvollinen, ellei suorastaan ole tehnyt rikoksia. Hän on tilivelvollinen sinulle vain sitä miten hän itse kohtelee sinua.
>olet sänkyhommissa niin kömpelö, ettet halua että tytöllä olisi
Jos henkilö on itsekin neitsyt, niin hän ei voi edes tietää onko hän kömpelö vai peto sängyssä.
Itsekin en haluasi naista jolla olisi useita kymmeniä seksikumppaneita, ja joka harrastaa joka viikonloppu yhdenillan suhteita.
Yksi suhde ennen minua saa olla, maksimissaan kaksi kertaa voi erehtyä rakkaudessa, mutta jos on useampi suhde takana, niin kyseessä ei ole mikään muu kuin jakorasia-huora.
Seksi ei ole mikään tutustumiskeino, kuten kahvilla käyminen tai leffailta. Sänkyyn mennään vasta sitten kun ollaan varmoja suhteesta ja todella rakastetaan toisiaan.
Minua taas juuri oksettavat nämä baareissa käyvät naiset, jotka saa "ostettua" sänkyyn tarjoamalla pari drinkkiä. Tämä on jo likaista, eikä se että joku odottaa sitä oikeata.
T: Toinen mies.
Minulla ei ole mitään kokemuksia yhdynnästä. Poikuuteni on tallella edelleen. Siinä ollee vastausta aivan tarpeeksi.
Mustasukkaisuutta en ole ainakaan vielä havainnut, mutta haluan tytön, johon voin luottaa, jotten tuntisi kiusaustakaan sellaiseen.
Mistä tyttö voi tietää että poikuutesi on tallella? Entäpä jos valehtelet?
Sehän ei ole sinun ongelmasi.
Mistä minä tiedän, ettei tyttö valehtele? Immenkalvo repeää usein ilmankin yhdyntää esim. ponnistuksessa.
Tämäkin menee kyllä sivuun aiheesta.
hahah kyllä kyrpä on hyvää :D
Täällä netissä on sellainen keskustelu- ja chattipalsta kuin "Kristityt sinkut".
(http://groups.msn.com/KristitytSinkut/_homepage.msnw?pgmarket=en-us)
Oletkos sieltä yrittänyt etsiä seuraa?
Olen, mutta olen aivan liian erilainen.
hmmm...kuulostat kyllä jotenkin epäilyttävän hyvältä ihmiseltä, siis en epäile yhtään ettetkö olisi juuri tällainen ja voit olla todella upea ihminen tai sitten...mutta minuun ei tuo ainakaan kolahtaisi, vaikka kuinka yrittäisi järkeä takoa päähän, että siinäpä täydellinen mies! Varmasti löydät vielä oman naisesi, mutta kyllä tuolainen hurskastelu ja omakehu ei kaikkiin iske....ethän loukkannu, mutta minustakaan ei ole mitään syytä pitää itseään mitenkään muita erilaisempana tai yliertaisempana. Olen itsekin joskus ajatellut noin, mutten enää..kannattasi lukea sitä raamattua ehkä vielä vähän tarkemmin...
Oletpa mukavan tuntuinen tapaus! Olen kaltaisesi, mutta varattu. Kirjoitan vain sanoakseni, että arvostan tyyliäsi ja rohkeaa yksilöllisyyttäsi, ja olen varma että löydät vielä sen oikean! Onnea sinulle! :)
Kiitos rohkaisusta ja onnea yhteiselämäänne!
Oletko suvaitsevainen luterilainen? Voisitko kuvitella käväiseväsi vapaissa suunnissa katselemassa vapaita neitoja? Vapaakirkko tuli minulle ensimmäiseksi mieleen.
Oman mussukkani löysin paikallislehden senssipalstan kautta.
Olin ennen helluntaiopissa, mutta en hyväksy enää helluntailaista/yhteiskristillistä opittomuutta, sekaoppisuutta ja sekamelskaa. Oppihan määrittelee uskon. Jos ei ole samaa oppia, ei ole samaa uskoakaan. En ole siis yhteiskristillinen enkä aio ottaa muuta uskovaa kuin luterilaisittain uskovan. Harkitsen myös ei-uskovaa. Ennemmin ei-uskova kuin eri lailla uskova.
Tässä on yksi syy, miksi olen erilainen enkä kelpaa ja miksi toiset eivät kelpaa minulle.
Kiitos kuitenkin hyvästä tarkoituksesta!
Eivät vapaasuuntalaisetkaan arvosta luterilaisia, joten juopa on kyllä molempiin suuntiin.
Itselläni on tuoreessa muistissa oma sinkkuusaikani, ja tämä aihe kiinnostaa minua yhä.
Saanko minä arvata...olet enemmän järjellä kuin tunteella ajatteleva. Koulutustakin saattaapi olla mukavanlaisesti. Menikö metsään?
Ihan mukavan näköinen olet mielestäni. Kävin katsomassa kuvasi. Mites suhtaudut eronneisiin ja yksinhuoltajiin? Ilmeisesti et kovin lämmöllä, koska naisesi pitäisi olla neitsyt.
Uskon, että jossain vaiheessa löydät elämäsi naisen. Aattelin vaan noita vapaita suuntia, kun itse oon käyny yhdessä sellaisessa, ja sieltä en löytänyt vapaita miehiä. Vapaita naisia tuntui sitä vastoin olevan vaikka kuinka. Niinpä seurustelin ei-uskovienkin kanssa välillä. Usko kuitenkin merkitsee minulle sen verran paljon, että olisi ollut virhe mennä naimisiin miehen kanssa, joka ei olisi jalallansa kirkkoon astunut.
Nelisen vuotta etsittyäni löysin sitten ikäisesi miehen, joka oli minulle sopiva. Lähtökohdat meillä on kovin erilaiset. Hän ekalla, minä kolmannella kierroksella yms.
Tunteeni eivät ajattele yhtään, joten parempi ajatella järjellä. :-)
Ajattelin alun perin teologista, kauppatieteellistä, kielitieteellistä tai oikeustieteellistä yliopistokoulutusta, mutta sattuneista syistä johtuen löysin itseni teknisestä ammattikorkeakoulusta. Lukion päättötodistukseni keskiarvo oli 9,22. Sanoisin, ettei arvauksesi ollut huono.
Kiitos kuvakommenteistasi!
Niin, en mielelläni ota kokenutta tyttöä. Olisi mukavaa,jos hän olisi odottanut sitä oikeata kuten minäkin.
Sama usko olisi todella hieno asia, mutta en valitettavasti löydä sopivia luterilaisia.
Toivottavasti yhteiselämänne onnistuu!
Noniin. Sieltähän se tuli. Koulutusta sulla on, toisin kuin itselläni. Sinkkuvuosinani ihastuin muutamaan tohtorismieheen, ja hän minuun. Seurusteltiinkin jonkun aikaa. Tutustuin hänen ajatusmaailmaansa. Sinun jutustelussasi havaitsin jotain samaa. Tiukat raamit, joiden sisälle kumppanin on mahduttava, tai stten ollaan ilman. Toisaalta arvostan semmoista, että tietää just mitä tahtoo, eikä muunlaista huoli. Siihen sisältyy kuitenkin riski, ettei koskaan kohtaa ihmistä, jonka kanssa elämänsä eläisi. Ei ole kohdannut tohtorismieskään tähän päivään mennessä, ja 40 on ylitetty jo vuosia sitten. Minua ei huolinut ymmärrettävästä syystä, ja se koitui parhaakseni. Ei muuten ollut uskossakaan, mutta suvaitsevainen kuitenkin. Ystävyys ei ole lakannut vieläkään hänen kanssaan, vaikka minä löysin onneni muualta. On mukavaa vaihtaa ajatuksia ihmisen kanssa, jolla on täysin toisenlainen elämänhistoria.
Niin, minä olen kokenut tyttö. Ja miksiköhän? Minäpä kerron. Ensimmäinen miesvalintani meni totaalisesti metsään. Jouduin jättämään exän perheväkivallan takia monen avioliittovuoden jälkeen. Toinen mies oli kymmenen vuoden jälkeen jätettävä alkoholisminsa vuoksi. Kolmannella kerralla en sitten pitänytkään kiirettä, vaan punnitsin tarkoin jokaista vähänkään vakavempaa tapausta. Paljolta olisin säästynyt, jos ajattelukykyni olisi ollut sellainen kuin sinulla, tai ex-seurustelukumppanillani. Toisaalta minun ei tarvitse valitella elämätöntä elämää. Sitä minulle on kertynyt liikaakin. Varsinkin sitä nurjaa puolta.
Olispa kiva tietää, oletko oikeasti niin erilainen, kuin väität olevasi. Mitään kummallista tai erikoista en ole vielä huomannut. Itse asiassa sussa saattaisi olla haastetta jollekulle vapaalle sinkkunaiselle ;-)
Kanssasi on hyvä jutella.
Erilaiset ystävät ovat hieno asia. Mukava, että sinullakin on sellainen.
Kyllä, riski on ja pitää odottaa kauan.
Olen pahoillani ikävien elämänkokemustesi vuoksi. En todellakaan tarkoita toiveillani kokemattomasta tytöstä sitä, että kaikki kokeneet olisivat kelvottomia. Uskon kuitenkin yleensä erojen yms. kertovan vähemmän vakaasta luonteesta: on menty kevyesti petiin ja naimisiin. Asiaa ei ole otettu vakavasti tai ollaan vain huonoja ihmistuntemuksessa. Itsekin arvelit, että olisit voinut päästä helpommalla, jos olisit ajatellut enemmän. Tietysti kokenut ei ole enää neitsytkään, mikä on harmi, oli syy mikä tai kenen tahansa.
Toiveeni neitsyydestä ovat toiveita, eivät ehkä ehdottomia vaatimuksia. Kuitenkin puolison kokemukset tuottaisivat surua koko loppuelämäni ajan, joten mieluummin valitsen neitsyen kuin kokeneen, jos on valinnan varaa. Olisi siis kuitenkin mukava, jos olisi tiedossa muuten sopivia kerran hairahtuneita tai eronneitakin tyttöjä. Voi kuulostaa ikävältä mutta varalla, jos ei löydy neitsyttä.
Kyllähän minä alan olla jo aika tiukilla, epätoivoinen ja monella lailla kiusattukin. Periaatteeni ovat olleet koetuksella monin tavoin. Voi olla, etten kestä enää kauan, ja jos romahdan, tilanne on aika lailla erilainen uusine mahdollisuuksineen, suhteellisen hyvine ja todella huonoine mahdollisuuksineen.
Olen ymmärrettävästi erilainen suhteessa ei-uskoviin uskoni ja periaatteitteni takia. Suhteessa kansankirkon luterilaisiin olen erilainen, sillä en kuulu kansankirkkoon enkä käy sen tilaisuuksissa sen sekaoppisuuden ja luopumuksen takia. Tämän, pienen kirkkoni ja asuinpaikkani johdosta en yleensä tapaa uskovia. Kaikki tämä tuntuu olevan kova pala suurimmalle osalle luterilaisista. Helluntailaisista minun ei kannata mainitakaan mitään, mitään yhteistä ei ole. Jotenkin kuljen aina omaa yksinäistä polkuani valintojeni myötä. Siinä ollee se erilaisuus.
Minusta tuntuu ettet ole yksinäinen kunnollisuutesi vaan vääristyneiden siveyskäsitystesi, kovuutesi ja ylimielisyytesi vuoksi. Sori vain, mutta toiveesi neitsyydestä on aika ällöttävää. Minulle tulee vastenmielinen olo tuollaisesta.
Niin paradoksaaliselta kuin tämä ehkä kuulostaakin, niin minusta neitsyydellä kehuskelu ja neitsyyden vaatiminen, ylipäänsä huomion kiinnittäminen johonkin niin yhdentekevään asian kuin " kuinka monen kanssa olet ollut sillai" ( mitä väliä sillä on??? ), on likaista ja irstasta.
Mies joka nauttii reilusti seksistä ja haluaa naisenkin nauttivan, on PUHDAS ja miellyttävä, oikea mies. Neityydestä vouhottaminen sen sijaan tuntuu nimenomaan likaiselta ja kuvottavalta. Näin vain on.
Jos tapaisin miehen joka olisi kolmikymppinen ja neitsyt, niin minä en ainakaan tahtoisi olla se joka häneltä poikuuden veisi. Rakastelu hänen kanssaan olisi luultavasti parhaimmillaan yhdentekevää ja pahimmillaan oksettavaa.
Eli et saa keneltäkään naiselta lisäpisteitä tuolla neitsyyden palvonnallasi, tiedoksi vain. Lähinnä tulee mieleen ettet pysty rakastelemaan ja antamaan naiselle nautintoa, ja siksi et halua että hänellä olisi muita kokemuksia joihin pääsisi vertaamaan sitä mitä kokee sinun kanssasi.
Lisäys edelliseen.
Tulipa mieleeni:
Eräs ystäväni oli taannoin, viitisen vuotta sitten Kansan Raamattuseuran sinkkuleirillä. Siellä oli muuan mies, 30 , jonka puhe vilise Raamatunlauseita, joka oli koko ajan huonotuulinen ja loukkaantuneen näköinen. Hän oli keskusteluissa korostanut omaa suurenmoista kunnollisuuttaan ja ihmetellyt 1. miksi kunnon mies ei kelpaa ( vaikka hänen tapauksessaan oli selvästi kyse siitä ettei harmaavarpusen näköinen, omahyväinen hapannaama kelpaa )2. missä olisi kunnon tyttöjä, siis neitsyitä ( ystäväni sanoi että ko. miestä katsoessa tuli mieleen ettei ihme jos tuolla on neitsyys tallella: ketä naista tuo kestovihainen ruipelo kiinnostaisi! )?
Lisäksi tämä mies oli koko ajan korostanut että hän on niiiiin tavattoman erikoinen, merkillinen ja harvinainen mies, varsinainen uniikkikappale, todellinen löytö, aarre, kultapala ja taivaan ihme, toista hänen kaltaistaan ei maan päältä löydy, hän on suurin piirtein kymmenen pykälää muiden paikalla olevien miesten yläpuolella.
Kerran ruokailussa tämä samainen ärripurri oli alkanut yhtäkkiä vihaisena vaahdota, että " tämän piti olla sinkkuleiri, mutta eihän täällä ole kuin teitä eronneita! ".
Mies siis selvästi kuvitteli olevansa arvokkaampi ihminen kuin eronneet.
Ystäväni, joka on aika paha suustaan, oli vastannut: " Kuule, arveletko sinä että olet meitä eronneita parempi, kun sinua ei kukaan siedettävä nainen ole koskaan edes vilkaissut, eikä kukaan ihminen ole sinusta niin paljoa välittänyt että olisi halunnut vihille sinun kanssasi? Meistä eronneista, päinvastoin kuin sinusta, on joku joskus tykännyt niin paljon että on valinnut meidät tuhansien joukosta elämänkumppanikseen, ja se ettei liitto sitten mennytkään niin kuin molemmat vihittäessä toivoivat, sekö siis tekee meistä sinuun verrattuna hylkytavaraa? Minä voin sanoa sinulle suoraan että kaikista tällä leirillä tapaamistani miehistä olet se jonka kaikkien viimeiseksi ottaisin, mieluummin valitsisin elinikäisen selibaatin kuin tuollaisen marisijan ".
Et voisi mennä pahemmin pieleen arveluissasi. En ole huonotuulinen tai katkera, puheeni ei vilise raamatunlauseita, en vaahtoa eronneille tai yksinhuoltajille, en marise jne. Kai minullakin on kuitenkin joskus oikeus sanoa, mitä kaipaan ja millainen olen?
Aika herkkä olen kyllä. Niinpä kirjoituksestasi huokuva aito, lämmin, hyvää tarkoittava ja kristillinen lähimmäisenrakkautesi ihan melkein nosti kyyneleen silmäkulmaani. *Niisk*
"Missä ihmisen keinot loppuvat, siinä Jumalan mahdollisuudet alkavat." Jotenkin tähän tapaan Seppo Juntunen sanoi kerran. (Sanooko nimi sinulle mitään?)
Kun minulla on ollut elämässäni ylitsepääsemättömiltä tuntuvia ongelmia (ja niitä on riittänyt...), olen kirjoittanut Pirkko Jalovaaralle, ja pyytänyt esirukousta. Hämmästyttävän monta kertaa olen saanut vastauksen. Ennemmin tai myöhemmin. Pyysin Pirkkoa rukoilemaan minulle elämäntoveria. Ja niin vain tapahtui. Pitäisköhän mun kirjoittaa Pirkolle, että Nips tarvitsisi "avun, joka on hänelle sopiva"...?
Sinua siunata tahdon, Nips.
Kävin joskus monia vuosia sitten Juntusen ja Jalovaaran tilaisuudessa. Se oli sitä aikaa, kun en vielä tajunnut mistään mitään. Nykyisin en välitä heistä. Jalovaarakin kirjoittaa ihan mitä sattuu esim. Pyhästä Hengestä kirjassaan. En kaipaa hengellistä yhteyttä heidän kanssansa enkä siten voi hyväksyä heidän rukoustansakaan puolestani. Kiitos kuitenkin hyvästä tarkoituksestasi!
Juttelen mielelläni kanssasi, mutta en voi toivottaa siunausta, sillä on hyvin mahdollista, että uskomme (lue: oppimme) on täysin erilainen. Alkuseurakunnissakaan ei otettu noin vain ketään vastaan veljenä tai sisarena ilman suosituskirjettä tunnetulta seurakunnalta. En tunne sinua tarpeeksi. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että toivoisin tulta ja tulikiveä päällesi. Päinvastoin, toivon kaikkea hyvää.
Tulipa hieman negatiivisen tuntuinen kirjoitus, mutta oli pakko.
Vastauksesi ei ollut minulle yllätys. Se itse asiassa paljasti sen probleeman, miksi et naista löydä, vaikka olet hyvännäköinen, hyvin koulutettu uskova nuori mies. Käsittääkseni semmoiset viedään yleensä käsistä. He alkavat useinkin seurustelemaan jo teini-ikäisinä... Semmoiseen tulokseen tulin käydessäni Vapaaseurakunnan Jumalanpalveluksissa.
Taidat olla samanlainen kuin äitini.
Hänen kanssaan en pysty juurikaan puhumaan uskon asioista. Hän ei mm. siedä vapaita suuntia. Oppikysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä. Annan hänen olla omine näkemyksineen ihan vapaasti. Hän ei muuten tullut minun häihinkään viime kesänä. Eihän uskova saa mennä uudelleen naimisiin. Ei, vaikka minua oli raiskattu ja pahoinpidelty avioliitossani, ja joutunut turvakodissakin yötäni viettämään. Toisen liiton loppuosa oli omanlaisensa helvetti, jossa ei ollut lopulta muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa lapset ja lähteä.
Mottoni on aina ollut: Anna kaikkien kukkien kukkia.
Eiköhän me uskovat olla samaan taivaaseen menossa, vai onko näkemyksesi tässäkin asiassa erilainen? Eri junissa tosin matkustetaan, mutta pääteasema on sama. Oman vaununsa voi kukin valita, mutta Herra varjelkoon valitsemasta siitä vaunusta puolisoa, jossa porukka on liian erilaista ja/tai suvaitsematonta.
Jätän sinut jatkamaan etsintääsi. Vuorovaikutus välillämme lienee tullut tiensä päähän. Poistun koneeltani entistä tyytyväisempänä naisena. Kyllä tuo minun oma ukko-kultani tuntuu entistä sopivammalta juuri nyt.
>Kuitenkin puolison kokemukset tuottaisivat surua koko loppuelämäni ajan,<
Miten niin, saanko kysyä? Jos menisit lesken kanssa naimisiin, niin silloinkinko?
Mistäpä minä loppujen lopuksi suruni tietäisin etukäteen niin tarkkaan sanoa? Voin joutua tai sattua ottamaan vielä kosketunkin, mutta mieluiten otan tietysti neitsyen. Olisin siis mielelläni ainoa tytölleni, kuten minäkin olen halunnut olla ainoa hänelle.
Otsikkosi sanoi, ettet vähästä hätkähdä. Silti saan käsityksen, että loukkaannuit kuten tavallista. Kuitenkaan en voinut sanoa muuta, enkä voi nytkään sen tähden mielipidettäni muuttaa.
En usko olevani yhtä jyrkkä kuin äitisi. Olen varmasti ollut joskus, mutta nyt osaan paremmin. En kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin sekalaisia oppeja. Aivan hulluhan olisin, jos pitäisin samanarvoisina kaikkia ristiriitaisia ja täysin järjettömiä väitteitä, joita ihmiset ikinä voivat esittää. Eikä voi olla kuin yksi totuus, joka ei suvaitse rinnallaan väärää. Jos vääryys hyväksytään yhdenvertaisena totuuden rinnalle, on totuus hylätty. Oppikysymykset ovat siis tärkeitä. En kuitenkaan tuomitsisi sinua uudesta avioliitostasi enkä loukkaannu toisten erilaisista näkemyksistä vaikken hyväksykään niitä. Minulla on esim. ystävänä jopa Jehovan todistaja ja baptisti. Emme ole samaa mieltä kaikista asioista, mutta emme suutu tai loukkaannu siitä. Voimme siis jutella tuttavina. Hengellistä yhteyttä ei tietenkään ole. Kuinka voisi olla?
Se, ketkä taivaaseen pääsevät, nähdään sitten siellä. Samalla selviää, kuka on ollut kuinkakin oikeassa. Riippumatta siitä menevätkö esimerkiksi helluntailaiset sinne tai ei, minulla ei ole lupaa hyväksyä vääryyttä ja valhetta antaen sille luvan totuuden rinnalla. Tulee voida sanoa oma näkemys asiasta. Sitä en ole voinut tehdä vapaissa suunnissa tai missään muuallakaan. Näkemyksiäni ei suvaittu. Älä siis väitä, että syy on vain minussa. Tosiasia on, että eri uskot eivät tule toimeen keskenään. Yhden on voitettava ja toisen on hävittävä. Tietenkin enemmistön ääni ratkaisee seurakunnassa hyväksytyn uskon/opin. Minä en suostunut hiljenemään ja kuuntelemaan toisten perusteettomia ja mielestäni jopa mielettömiä oppeja ja väitteitä vasten omaa uskoani. Niinpä lähdin pois ja menin kirkkoon, jossa uskotaan laillani. Tämä on aivan luonnollista, normaalia ja järkevää.
Okei okei. Taisi mieleni vähän kuohahtaa, myönnän. Se on nyt kyllä jo laantunut :-)) Jos joku muistuttaa äitiäni, saatan nähdä hetken punaista. Olen saanut häneltä lukuisia "Raamatulla päähän lyönti" kirjeitä, viimeksi vähän ennen häitäni.
Sun kanssasi on kuiteski ollut mukavaa vaihtaa ajatuksia... Mukavaa päivän jatkoa!
Kiitoksia ja mukavat päivän jatkot sinullekin!
..sun kuvas on??annappas osoite niin käydään vilkaisemassa ootko todella hyvännäköinen..
Kirjoituksesi haiskahtaa miehiseltä. En kaipaa miesten kehuja, sillä en ole homo. Niitä kehuja olen jo saanut aivan liikaa. Milloin missäkin on joku homo pyytämässä suukkoa tai vielä pahempaa. En sano tätä pahalla mutta en hyvälläkään!
Yksi osoite on kuitenkin http://galleria.suomi24.fi/m71-06
Menestystä tuli jonkin verran myös Kissin Täydellinen mies -kilpailussa pari vuotta sitten. En tietenkään silti miellytä läheskään kaikkia, mutta kaipa voinee sanoa, että olen kuitenkin suhteellisen miellyttävä.
Kisakuvana oli kyllä toinen kuva.
en kuitenkaan välttämättä kehuisi sinuna itseäni ihan noin paljon!olen tyttö, enkä homo ja ihmetyttää miten sellainen tuli edes mieleesi-siitä puhe mistä puute??! (enkä ole kiinnostunut) ja kehotan sinua tulemaan taas maan pinnalle.
Olen vain valitettavasti huomannut, että homot ovat olleet paljon kiinnostuneempia minusta kuin tytöt. Se ei imartele.
Maan pinnalle? Pistin vain faktaa ja asialliset johtopäätökset siitä. Taitaa supisuomalainen itsetunnon puute ja siitä johtuvat kateus ja tarve toisten vähättelemiselle vaikuttaa arviointeihisi.
Tuolla naamalla ja tukalla ei ihme, ettet saa naista. Sinähän näytät 100% hintiltä. Kyllä naisetkin tietää milloin kannattaa yrittää ja milloin kannattaa jättää väliin. Ja se että noista linkeistä profiilissasi joka toinen vie hihhulisivuille, ei todellakaan lisää kiinnostusta. Kyllä miehen pitää olla kiinnostunut autoista tai moottoripyöristä eikä raamattutunneista.
Sorry jos puhuin liian suoran.
Niin, ja miehen pitää haista, rehvastella naisseikkailuillaan, olla uskoton, vetää perse olalle joka toinen päivä ja tulla pennittömänä silmät päässä seisten kotiin paskat housuissa, kieltäytyä tiskaamasta, hakata vaimo silloin tällöin, nimittää häntä akaksi, haukkua kaikkia hinteiksi, haastaa aina riitaa jonkun kanssa, viettää kaikki illat kamujen kanssa baarissa, lätkämatsissa, autotallissa jne. Jeee... Minulla on ainakin muutama naispuolinen ystävä, joiden kanssa on mukava jutella, enkä ole huomannut heidän kaipaavan tuollaista miehistä maustetta.
Linkit profiilissani ovat, jotta jokaiselle tulisi selväksi, että usko ja nimenomaan luterilainen sellainen on osa elämääni, mutta se on vain osa. Kyllä minä teen muutakin. Halusin siis tuoda esille sen puoleni, jolla selvimmin erotun muista chattailijöistä. En halunnut hukkua massaan, koska en tunne useimpien chattailijöitten arvomaailmaa omakseni.
Vai kiinnostuvat homot sinusta. Jos niin on, niin sitten olemuksessasi on jotain naismaista jota tytöt vieroksuvat.
Vaikea sanoa mitä se voisi olla kun en tunne sinua, mutta tässä muutamia naismaisia, miehen tekemänä naisen silmissä vastenmielisiä tapoja ja eleitä, jotka tuovat mieleen homon ( vaikka kyse ei homosta olisikaan )ja joita kannattaa välttää:
- istuminen reidet yhdessä tai polvi toisen yli heitettynä ylempää jalkaa heilutellen
- runsas elehtiminen löysillä ranneliikkeillä
- hiusten alituinen sively
- nariseva, vinkuva ja vuotava puheääni
- huokailu, voivottelu, päivittely, "voi KAUHEETA" -tyyppinen voihkiminen
- veltto ryhti, vetelät liikkeet ja - varsinkin - ja veltto kädenpuristus kättelyssä
- otsatukka
- pyöreät posket
- hihittäminen
- voimakas partaveden, dödön tms. hajusteen tuoksu
No nyt ei voi enää muuta kuin nauraa. Kirjoituksesi on kyllä jo niin huippu. En tunnista itsessäni mitään noista "tuntomerkeistäsi".
Homot ovat yleensä tulleet häiritsemään minua, kun olen ollut yksin uimarannalla syrjäisellä paikalla. Olen yksin, koska ei ole kavereita mukaan otettavaksi. Olen syrjässä, koska silloin voin ottaa aurinkoa alasti, joka kai onkin syy mielenkiintoon. Alastomuus innostaa ja kuulemma olen silmänruokaa: nuori kiinteä body jne. Yksinäistä myös uskaltaa paremmin tulla häiritsemään. Tuntuu, että homot oikein kiertelevät tarkistamassa kaikkien puskien taustat, onko siellä mitään.
Kokeilepa itse. Jätä ensi kesänä kaverit aina matkasta, mene syrjäiselle paikalle ottamaan aurinkoa alasti. Kyllä ainakin kerran tai kahdesti kesässä joku homo eksyy paikalle. Sen jälkeen se onkin aina kyttäämässä samassa paikassa sinua ja ehdottelemassa kaikenlaista, jolloin joudut etsimään uuden rannan. Ei mukavaa! Olen lievästi sanoen väsynyt tuollaisiin, kun ei enää löydy uusia rantoja, joissa saisin olla rauhassa. Tuntuu, että homoja on kaikkialla.
Yksi homo oli poikkeus. Hän ei häirinnyt uimarannalla vaan Katinkullan kylpylässä. Pois lähtiessäni hän pysähtyi vastaanoton luona jututtamaan minua, kun kuulemma silmäni olivat kovin kauniit tai nätit (tai jotain tuollaista).
Kyllä minä kiinnostan tyttöjä, mutta jos he tietävät tai kuulevat uskostani, arvoistani jne., he eivät olekaan enää kiinnostuneita. Tai sitten en itse kelpuuta heitä.
Taas joku sanoo minun olevan ylpeä rehvastelija, kun sanon seuraavan esimerkin, mutta minusta on ihan paikallaan sanoa se nyt. Viime kesänä yhdellä rannalla Etelä-Suomessa yksi sangen hyvännäköinen komeakroppainen tyttö ei malttanut olla tulematta seuraani, kun bongasi minut ilkosillani. Juteltiin, enkä maininnut mitään uskostani tai arvoistani. Kävimme syömässäkin läheisellä ruokapaikalla. Hän myönsi olevansa kiinnostunut minusta seurustelumielessä, kun otin asian puheeksi. En kuitenkaan katsonut häntä sopivaksi, koska hän tuntui olevan melko altis alkoholisoitumiselle ja poltti tupakkaakin ketjussa. Erittäin houkuttelevan näköinen hän kyllä oli pyöriessään rannalla vieressäni. Tuskin hän olisi ollut niin kiinnostunut, jos olisi tuntenut minut tai jos olisin kertonut kaikista arvoistani ja uskostani. Kuitenkaan hän ei tuntunut pitävän minua rumana tai homona. Päinvastoin hän tuntui kovin innokkaalta. Vaihdoimme puhelinnumerotkin, vaikka en taida hänen numerollaan mitään tehdäkään.
mies, joka puhuu naiselle hempeitä ja on olevinaa miehekäs, kuulostaa hyvin ristiriitaiselta.
mene kaupaan, osta uusi tyyli ja muutu normaaliksi niin ehkä joku kiinnostuu.
ja hanki muutakin tekemistä kuin netissä surffailu.(vastaan meinaan kaikille ihan innoissas ja jos ei vastausta tuu takas, niin kirjotat uudestaan!)--säälittävää?
jos sinulle kelpaisi tavallinen,et olisi yksin..ja varoituksen sana; kaikista löydät vikaa ennemmin tai myöhemmin.Kannattaa opetella hyväksymään epätäydellistä,ehkä siten löydät sen oikean.
Tietenki ihmisellä saa olla korkeita päämääriä ja arvoja,mutta täydellisyyden tavoittelijat jäävät kuienkin aina yksin.
Mitä tarkoitat tavallisella? Riitelevä, polttava, ryyppäävä, ensisijaisesti seksin perässä oleva, pettävä, jatkuvasti avioituva ja eroava tyttö? Tuollaisia kyllä riittäisi, mutta minusta on hyvin ymmärrettävää, etten ole kiinnostunut sellaisista. Neitsyyden ja hoikkuuden toivomuksetkaan eivät ole aivan jonninjoutavia. Mielestäni haen vain peruskunnollista, tasapainoista ja lähimmäistä rakastavaa ihmistä, johon uskaltaisin kiintyä ja luottaa ilman pelkoa selkään puukotuksesta ja jonka kanssa ei tarvitsisi jatkuvasti riidellä. Riitely tuhoaisi minut, suhteen ja lapset.
Tuo neitsyyden palvonta viittaa siihen että sinä itse yliarvioit seksin merkitystä. Ei se kuule niin kauhean merkillistä touhua ole, että koko ihmiskuntaa kannattaisi jakaa kahteen ryhmää ovatko tehneet sitä vai eivät. Sellainen jako, jossa maailman kaikki ihmiset jaettaisiin kahteen ryhmään sillä perusteella, pitävätkö pizzasta vai eivät, olisi yhtä järkevä. Vaadin tulevalta mieheltäni että hän ei pidä pizzasta kuten minäkään en, tämä on ydinkysymys, periaatekysymys josta en luovu....
Mistä hatusta olet tempaissut sellaisen käsityksen, että seksiä harrastaneet olisivat jotenkin oma ( huonompi ) ihmislajinsa? Luuleto itse muuttuvasi ihan toiseksi kun olet päässyt kokeilemaan? Kuule, et sinä muutu, olet edelleen se sama ihminen. Mutta luultavasti koet suuren pettymyksen: ai, eikö se olekaan tämän kummempaa, tätäkö minä odottelin vuosikymmenet, tästäkö ne niin kovasti vouhottaa, tätäkö varten minä menin naimisiinkin, eipä olisi kannattanut...
Mitä riitelyyn tulee, niin sellaista ONNELLISTA liittoa ei olekaan jossa ei joskus riidellä. Kuten äitivainaani sanoi: jos joku pariskunta väittää etteivät koskaan riitele, niin joko he valehtelevat, tai sitten kyseessä on suhde jossa toinen osapuoli on niin alistettu ettei hän uskalla ikinä olla eri mieltä puolisonsa kanssa - silloinhan ei riitaa synny.
Turha sinun on luulla löytäväsi tytön joka olisi KAIKESSA samaa mieltä kuin sinä. Sitä paitsi minun kokemukseni mukaan ihmiset, jotka ylpeilevät sillä etteivÄt tykkää riidellä ( kuka siitä nyt TYKKÄÄ? ), käytännössä tarkoittavat että haluavat että toinen tekee aina niin kuin minä haluan. Silloinhan ei riitaa tule. Siis näin: " Olen kiltti ja rauhaa rakastava ihminen joka inhoaa riitaa, joten eiköhän sovita että minä teen kaikki päätökset tässä liitossa ja sinä vain hymyilet ja sanot että kyllä kyllä kultaseni, ihan vain riitojen vältämiseksi? "
Ei kaikki baarissa käyvät ole mitään juoppoja. Itse otan vain muutaman lasillisen. Baarissakin tulee käytyä todella harvoin. En itsekkään huoli mitään alkoholisoitunutta tyyppiä.
Jos neitsyttä etsit niin niitä on varmaan sellaisissa mökkihöperöissä, yksinäisissä, ujoissa ja aroissa naisissa joilla ei ole kavereita ja jotka eivät käy missään joten tuskin heitä edes tapaatkaan. Toinen vaihtoehto on etsiä huomattavasti itseään nuorempaa teinityttöä tai sitten kiihkouskovaista.
Kun on kyse kunnollisuudesta, hyvyydestä ja moraalista, niinen käsitä miksi kysysmys siitä, onko ko. ihminen neitsyt, juoko hän joskus pullollisen olutta ja polttaako hän, olisivat ne mittapuut joilla ihmisen moraali mitataan.
Minun mittapuuni ovat ihan toiset. Minulle ei ole olennaista ihmisen seksielämä tai alkoholin käyttö vaan rehellisyys, hyväntahtoisuus, lojaalisuus, auttavaisuus, muiden huomioonottaminen jne.
Aika pintapuolisia ovat nuo sinun kriteerisi, eivät ne sano ihmisestä mitään olennaista. Sen lisäksi että ne ovat pintapuolisia, siis ulkonaisiin asioihin keskittyviä kriteerejä, ne ovat pois sulkevia ominaisuuksia. Sen sijaan että sinulle olisi tärkeä, mitä elämäsi nainen ON ja TEKEE, sinulle tuntuu olevan ykkösasia mit hän EI tee: ei juo, ei polta, ei tykkää seksistä.
Kuullostat aikamoiselta pintaliitäjältä. Minusta se, että keskittyy johonkin niin ulkonaiseen asiaan kuin siihen, onko toinen harrastanut seksiä, on yhtä typerää ja pintapuolista ja pikkusieluista kuin vaatia, että toisella on kihara tukka, akateeminen loppututkinto korkein arvosanoin, aatelisarvo ja iiiiiso pankkitili.
Mutta saatat sinä löytää jonkun seksiä inhoavan, kosketusfobiasta kärsivän, estoisen neitsyen tai salalesbon, jolle siveytesi on tavaton helpotus. Kun et sitten häiden jälkeenkään ala vaatia yhtään mitään, jos toinen ei kerran tahdo. Miksi tehdä sitä häiden jälkenkään, kun se kerran on niin likaista, ja kun kerran on siihenkin asti pärjännyt ilman?
Tiedän varsin hyvin, että seksistä vouhotetaan aivan liikaa.
Riitelystä puhuttaessa pitäisi tietysti määritellä se. En tarkoita sillä sitä, että oltaisiin eri mieltä, vaan sitä, että erimielisyydet ratkaistaan hajottaen suhdetta eli huutaen, paiskoen tavaroita, perusteettomasti ja hyödyttömästi toista syyllistäen, suostumatta keskusteluun, ilman halua toisen ymmärtämiseen jne.
Millaista riitelyä mahdoit tarkoittaa? Kenties erimielisyyttä? Erimielisyyksiä syntyy tietysti, ja ne tulee ratkaista rakentavasti, millä en tarkoita toisen alistamista, nimittelyä jne. lyömisestä puhumattakaan. Kyllä minulle voi eroaviakin mielipiteitä esittää. Harmi vain, että monella naisella taitaa olla pinttyneenä esiymmärrys miehen välinpitämättömyydestä, jolloin nainen haluaa ajoittain riitelemällä purkaa sisältään aina uudelleen patoamansa ahdistuksen, jonka tämä ennakkoasenne aiheuttaa toistuvasti. Tällöin nainen ei esitä asiallisesti mielipidettään uskoen tasa-arvoiseen ja huomioivaan keskusteluun vaan alkaa heti riidellä. Tätä sitten puolustellaan oikeudella olla vihainen. Toinen vaihtoehto on, että nainen vain katsoo voivansa purkaa aviomieheensä kaiken miehestänsä riippumattoman yleisen turhautumisenkin hyvin alkeellisella tavalla.
Minulla on ystäviä, joiden kanssa minulla on suuria ja sovittamattomiakin periaatteellisia mielipide-eroja, mutta erimielisyytemme ei ole riitelyä. Riitelyyn vaadittaisiin enemmän.
Luuletko, että yleinen käsityksesi pätee jokaiseen yksityistapaukseen eli esimerkiksi minuun?
Esimerkiksi sleyläinen tai joku kansankirkkoon kuulumattomista tunnustuksellisista luterilaisista seurakunnista kävisi hyvin.
Sinä muka neitsyt? Miten minä, jonka olen nainen ja neitsyt, jos menisin kanssasi naimisiin, voisin tietää ettet sinä ole tahrannut itseäsi likaisessa seksisuhteessa? Minulla olisi siitä vain sinun sanasi, ja mistä voisin tietää ettet valehtele?
Aion pysyäkin neitsyenä, koska haluan miehekseni vain toisen neitsyen, ja miehestähän ei voi tietää onbko hän saastainen vai puhdas, vai mitä? Hääyönä sinulle selviäisi varmasti että olen todella neitsyt, mutta sinun neitsyytesi tai likaisuutesi ei näy. Epäily ettet sinä olekaan puhdas vaan olet tullut elämääni valmiiksi tahrattuna loukkaisi minua koko elämäni ajan.
Et voi tietää miehen poikuudesta, mutta en voi minäkään välttämättä tietää naisen neitsyydestä, sillä immenkalvo voi revetä fyysisessä ponnistuksessakin esim. likuntaa harrastettaessa. Näin ainakin minulle on kerrottu. Itse kuitenkin luotan tytön sanaan, sillä valitsen sellaisen tytön, joka on selvästi avoin ja rehellinen muutenkin. Luulen, etteivät sellaiset ihmiset yleensä halua mennä avioliittoon valehdellen ja tietäen asian merkitsevän toiselle jotain. Tieteellisestihän asiaa ollee mahdoton todistaa.
Jos et usko miestäsi etkä pysty elää epäilyjen kanssa, älä mene naimisiin. Elämää on ilmankin puolisoa.
Miten Nipsille lopulta kävi?
Kiinnostavaa todellakin. Täytyy muistaa, että ihmiset ovat samanarvoisia. En oikein tiedä millainen kuva tästä ketjusta jäi.