AAA, AA ja A

missä seurassa taas näin poikia kohdellaan ?? että oikein taso joukkueita.

nyt olen järkyttynyt suorastaan kauhistunut ,miten voi poikia tollalailla kohdella.
nyt pitää soitaa kirjoittaa,laulaa ja tavata joku ammattiihminen joka antaa riisi apua

onko täällä some raivo ??

miten se jären jättiläinen meinasit että, syksyllä jääkiekon 12v aloittanut laitetaan 5 v lajia harrastanee kanssa samaan kenttään pelaamaan vai miten se menis??.

Kyllä kuule itsekin pelaan niin tuo on iha paska puhetta että isä saa päättää pelaako poika 1 vai 3 aassa. Kyllä kolmessa aassa pelaavat kaikki on hyviä. Eikä siellä ole mitään isä päättää hommaa!

Kyllä iskä päättää jos valkku, ikävä tosi asia ja tämän valkun poika hidas vielä johtuen ylipainosta . Miten kauan saa muuten isä toimia valmentajana?

teidän pitää ymmärtää ,valkut päättää kuka pelaa milläkin tasolla.
mitä siitä tulisi jos jokainen isä saisi päättää " meidän jonne pelaa aaa :ssa koska se oppi eilen luistelee". herätkää pahvit

Ihan asiasta aloitus. On hyvin naurettavaa, että 10-vuotiaita ja jo nuorempiakin jaetaan näihin tasoryhmiin, ja sitten valmennus surullisen usein keskittyy lähinnä näihin aaa-poikiin. Hissiliikettä näisen välillä tapahtuu sitten hyvin vähän. Aa-joukkueet hiipuvat sitten 2-3 vuodessa.
Pienikokoiset pelaajat ovat usein aloittaessa näppäriä ja taitavia, ja isommat saattavat kömpelömpinä tulla aa-leimatuiksi, missä tehdään virhe. Koosta on koko ajan enemmän hyötyä vuosien mittaan.

Oma juttunsa on pienemmät paikkakunnat, joista yleensä saadaan kokoon vain yksi aa-joukkue. AA-sarjoissa pelataan paljon vähemmän pelejä. Aaa-sarjat alkavatkin kuukautta aiemmin. Näissä aa-joukkueissa on kuitenkin yleensä noin 5 aaa-tasoista pelaajaa, jotka tarvitsisivat yhtä paljon pelejä, kuin isojen kaupunkien aaa-pojat.

Mutta aloittajan kanssa just samaa mieltä. Ulkopuolinen (muu kuin isä) valitsemaan aaa:t ja reilusti hissiliikettä rajapinnassa, jossa erot eivät voi olla isoja ja pysyviä.

Valitettavasti se menee juuri niin, että AAA poikiin valitaan myös muuten kuin pelillisin perustein ja AA poikiin ei panosteta, joten he hiipuvat muutamassa vuodessa kilpakiekosta pois vaikka lahjoja olisi enemmän kuin monella AAA pojalla. AA pojat eivät saa yhtä paljon jääaikaa, joutuvat treenaamaan hännänhuippujen kanssa jne.. valitettava tosiasia ja suomikiekon dilemma.

Kertokaapa miten tämä ongelma pitäisi oikeasti ratkaista? Jokainen ymmärtää että aaa joukkueeseen ei voi ottaa rajattomasti pelaajia. Isävalmentaja varmaan valitsee oman pojan kuului tai ei aaa joukkueeseen, mutta jos valinnan tekee ulkopuolinen esimerkiksi seuran valmennuspäällikkö niin sama laulu jatkuu eli valitsi valmentajan pojan kun valmentaja on hyvä kaveri tai siitä syystä että jos valmentajan poikaa ei valita aaa joukkueeseen niin sitten pitää etsiä uusi valmentaja, koska talkoilla harva haluaa valmentaa jos oma poika ei pelaa.

Omien kundien kohdalla tilanne jo onneksi ohi, mutta samanlaista homma oli kymmenen vuotta sitten. Yhtä ja oikeaa reseptiä oikeaan ei ole, koska ”oikea” on jo jokaisen mielessä erilainen. Muutama avoimesti kommunikoitu ja toteutettu perussääntö seurassa kuitenkin auttaa jo pitkälle:

1. Ulkopuolinen päävalmentaja joukkuueelle siinä vaiheessa, kun tasoryhmät alkavat (E1 ikä?)
2. Valmennuspäällikkö päävalmentajan apuna ja tukena - jotkut vanhemmat ovat niin röyhkeitä, että keräävät porukan erottamaan päävalmentajan, jos eivät ole tyytyväisiä tasoryhmiin
3. Pelaajien systemaattinen vaihtelu - rajatapaus poika treenaa vaikka Aa ryhmässä, mutta pelaa esim 4 peliä Aaa:ssa, ja sitten taas omaan tiimiin tilanteen mukaan. kun tämä on jatkuvaa toimintaa seurassa, niin muutokset ei tunnu pojistakaan niin dramaattisilta.
4. Pelaaminen on nautinto tasolla kuin tasolla - Innostavan ja kannustavan ilmapiirin luonti kuuluu kaikille aikuisille, jotka liittyvät joukkueeseen.
5. Älkää jatkuvasti riidelkö lasten kuullen ja tuoko esiin epäreiluuksia- maailma ei ole reilu, mut silti elämässä ja kussakin lätkäjengisssäkin on niin paljon hyvää, johon kannattaa keskittyä.

C ikäluokassa Sm jengit valitsee yleensä ammattilainen, joten tilanne hieman paranee silloin eli ei niissä jengeissä enää ole täysin vääriä poikia. rajatapauksia on aina ja joku jää jossain vaiheessa rannalle - sitkee kaveri joka nauttii pelaamisesta ennen kaikkea syttyy tähdeksi aikanaan, jos on syttyäkseen. Erittäin harvoin joku supertähti voidaan lopullisesti sammuttaa kehnojen aikuisten toimesta.onneksi.

Hei,

Kyllä viestin aloittaja on osunut naulankantaan. Seurasin viikkonlopun pohjoisen turnausta Oulussa ja oman ja muittekin joukkeiden peluuttamista. Suurin osa joukkueista peluutti tasapuolisesti poikkeuksena kaksi seuraa. Voitonkiima on niin kova. Osa pelasi kolmella ketjulla ja kahdella pakkiparilla ja osa kuudella pakilla. Pelien sisällä ns. peluutettiin selkeästi, etenkin yli ja alivoimissa.
Kolmoskenttä istuu vaihdossa ja kehittää peliään levähtämällä ja motivaatiota keräämällä. Ketä tämmöinen touhu palvelee. Parempi olisi että niissä joukkueissa joiss peluutusta halutaan tehdä että kerrotaan poijille suoraan että olette mukana maksumiehinä ettekä saa peliaikaa. Eipä tarvitsevanhemapana monen sdan km päähän matkustaa katsomaan oman pojan penkkikomennusta. Säästyy vanhemman ja lapsen aikaa.

KYLLä se näin on, että isävalmentajat valmentavat pääasiassa omaansa.

Muiden pelaajien vanhemmat ovat lähinnä maksumiehinä näille isävalkkujen pojille. Jotta siis saavat vähän niin kuin ilmaiseksi harrastaa kun muut maksaa.

Näihän se menee näillä turnausmatkoillakin. Valmentajat pääsevät ilmaiseksi ja muut sitten maksaa. Turnsusmaksu voi olla se 300 e. Ja maksajapoika maksaa tämän valkkujen lystin.

Onhan se kiva kun ilmaiseksi pääsee hotelliin ja ryyppäämään.

Ei joukkueissa on se maksajapojat ja sitten valkkujen pojat.

Me ollaan niitä maksajia. Ikinä ei olla saatu mitään etuja. Hyvä kun valkut muistavat edes poikamme nimeä - kaikki laskut ollasn maksettu (myös ne valkkujen turnausmatkat).

Se Oulun turnaus olikin hauska. Osa joukkueista oli rakennettu vimpan päälle. Siellä se yksikin valkun poika pelasi ikäkauden parhaiden kanssa ja tulos n. kiikaritehoilla.

Tämäkin valkkuisä on haukkunut talentteja jotta oma saa pelata. Todella säälittävä isä-poika yhdistelmä.

No olisihan se ihan oikein että ne harvat jotka suostuu ilmaiseksi valmentamaan joutuisi vielä maksamaan siitä ilosta että saa uhrata oman vapaa-aikansa siihen että valmentaa ja saa samalla kuunnella toisten vanhempien täysin älyttömiä kommentteja siitä kuinka se meidän villepetteri on vähintään Teemu Selänteen tasoinen lahjakkuus. Pitäisi ehdottomasti periä kaikki hotelli ja matkakulut kaikilta valmentajilta jotta eivät pääse reissuun muiden siivellä valvomaan toisten idiootti poikia joilla ei ole mitään käytöstapoja.

Tähänkin isävalmentaja ongelmaan on olemassa todella helppo ratkaisu ja se on se että ei oteta mihinkään joukkueeseen isävalmentajia edes apuvalmentajiksi vaan kaikki pitää olla ulkopuolisia palkattuja ammattivalmentajia. Se että niitä ei riitä kaikille niin mitä sitten? Lopetetaan vaan sellaiset joukkueet ja jätetään jäljelle vain ne joissa on kaikki ulkopuolisia valmentajia. Saattaisi tosin monen pelaaminen loppua, mutta mitä sitten kunhan vain päästään tästä isävalmentaja ongelmasta.

Talentti ei hyydy, jos rakastaa lajia. Nyt pitäis lopettaaa tää jatkuva marina valkkujen ym pojista, ja keskittyy siihen, mihin ite voi vaikuttaa.
tämä isä-poika asetelma on iso ongelma joukkueurheilussa, mutta sitä ei ratkaista varmaan koskaan. Sen vuoksi, kannaattaa keskittyä esim seuraaviin juttuihin:
Treenaaminen - vedä laadulla ja antaumuksella treenit, niin saat hyvän fiiliksen, kunnon ja kehityt kiekkoilijana. Tätä oikeutta ei voi edes se isävalkku ottaa pois (jos yrittää, niin toivottavasti sun vanhemmat tai joku aikuinen sitten auttaa suo nostaa kissan pöydälle; tai sitten on aika vaihtaa jengii)
Pelaa n e pelit ja vaihdot jotka saat niin hyvin kuin pystyt - älä jankkaa mielessäsi sitä, että ehkä,ansaitsit enemmän.
Nauti pelikavereitten seurasta ja joukkueen onnistumisista - älä kadehdi.

Jos kohtalo suo - onneakin tarvitaan - niin pääset kyllä huipulle positiivisella asenteellasi ja kovalla treenillä. Tsemii ja iloista mieltä!

Ikäviä kokemuksia on ollut näistä isävalmentajista, varsinkin yksi aika järkyttävä tapaus. Mutta täytyy sanoa, että on ollut myös pari loistavaa tapausta. Oma poika joukkueessa ja mitään kotiin päin vetoa en huomannut. En lähtis niputtamaan kaikkia isävalmentajia samaan muottiin. Nyt vanhemmissa junioreissa on omilla pojilla ollut näitä maksettuja valkkuja. Maksat, mutta taso voi olla mitä vain. Siis yhteenvetona niin ulkopuolinen maksettu valmentaja ei välttämättää tuo muuta kuin kalliimmat kk-maksut.

Sanotaanko, että 80 % isävalmentajista on syvältä ja 20 % on Ok.

Siis se 20 % on niitä, jotka muutenkin on ihmisinä vähän fiksumpia ja pystyy ajattelemaan laajemmin asioita.

Eräässä joukkueessa maalivahtipojan isä keksi alkaa maslivahtivalmentajaksi. Peluutti sitten omaansa ja kakkosmaalivahti ei päässyt juurikaan edes peleissä jäälle. Ei edes harjoituspeleissä. Tällä madlivahtipojalla oli vielä huono näkö ja välillä silmälasit olivat jääneet kotiin...että tällainen talentti tämäkin tapaus.

Ihan Urpo koko isä. Pojan piti vielä kipeänäkin pelata, ettei kukaan muu vain päässyt jäälle.

No - lopputuloksena olikin se, että pojasta tuli isänsä kaltainen Urpo.

Huh huh mitä paskaa.. poika aloitti lätkän 10 vuotiaana ja pelasi silloin 1 a .
Kovalla duunilla sitten vaan siitä Ylöspäin. Nykyisin sm tasolla. Oli isä valmentajia ja jojoja.. Kyllä ne isävalmentajien Petterit on jo lopettanut pelaamisen ,koska jos maalataan NHL unelmia jo niin varhain on kovat paineet pojilla.

Jääkiekko on yksi joukkuelaji muiden joukossa. Samoja ongelmia ja haasteita on aina, kun puhutaan seuroista joissa junioritoimintaan valjastetaan pelaajien vanhempia. Mutta mutta nyt mennään siihen mikä tuhoaa 5-12 vuotiaiden harrastuksen. Siitähän kuitenkin on kysymys. Harrastuksen pariin lähdetään tuossa iässä nauttimaan, hassuttelemaan, tapaamaan kavereita, hankkimaan kavereita ja vasta sen jälkeen ajatellaan itse lajia. Valmestajien ja osan vanhempien ajatus on vain siinä itse lajissa ja miten saada nopeasti uusia juttuja opetettua pelaajille. Tässä kohtaa mennään metsään ja pahasti. Tuossa iässä ollaan lapsia ja lapsi ajattelee asioita täysin eri kantilta kuin teini tai aikuinen. Kilpailusta ja urheilusta muodostuu kilpaurheilua liian varhain. Olen seurannut juniorien harjoituksia, joissa pyritään samaan kaavaan kuin ammattiurheilussa. Monet lapsista lopettaa valitettavasti harrastuksen juuri tästä syystä. Valmentajien vaatimukset, lokeroimiset parempiin ja huonompiin vaikuttaa lapseen yllättävän paljon. Lapsen kasvaessa teini ikään ajatuksen ja järjenjuoksu alkaa olemaan aivan eri tasoa. Silloin voidaan alkaa asteittain siirtymään harjoituksiin, jotka painottuvat suunnitelmallisuuteen ja jokaisen vahvuuksien hakemiseen.

suomessa on paljon seuroja missä voi nautti pellailusta ilman paineita.
älä mene liiga seuroihin paitsi hifk.

niissä voi opetella pellailee ja puuhastella ilman paineita.

Se on just tätä kun isät mukana...

Pelaajien luokittelua on ollut aina ja aina on suosittu ja tullaan suosimaan toisia toisten kustannuksella olit sitten A tai C junnu. Harvassa ovat rehelliset valmentajat.

Ihan sama mitä rimpuilette junnut. Sen B SM, A SM ja lopulta liiga ja NHL paikan vie kuitenkin pelaaja, jonka selässä on jonkun ex-pelaajalta saatu tuttu nimi. Kotkaniemi ja Lehkonen oli muuten tänään NHL-otsikoissa.

Kyllä on nahty kaikenlaisia koukeroita junnukiekossa.

Jonkun pelaajan isä on tehnyt ilmaista remonttia että poika pääsee pelaamaan.

Tule kanssani kylpyyn - tyyppisiä tapahtumia on myös.

Samaa voi sanoa jääkiekkotuomareiden tasoluokituksesta. 1a, 1v, 1c ja 1d, 2a, 2b jne. Täysin mielivaltaista hommaa. Ei vakuuttanut tämä systeemi. Siksi lopetin. Olen C tason tuomari pesiksessä. Jääkiekko on täynnä kuppikuntalaisuutta kuten eräs isä sanoi, kun hänen poikansa pelaa c:ssä.

Tuo on perseesta ja sitä tapahtuu paljon.

Tämä on surullista mutta totta. Tämä leimaa lapsia pahasti ja saavat tuntemaan itsensä alemmaksi jos ei ole ykkösporukassa. Maailma ei todellakaan ole reilua ja olen tsempannut poikaa treenaamaan niin paljon kun mahdollista. Lapset eivät itse pysty vaikuttamaan aikuisten valintoihin muuten kun pelaamalla niin hyvin kun pystyy. Jos ei riitä niin ei sitä kannata jäädä märehtimään. Yrittää vaan nauttia kiekosta ja liikunnasta. Kyllä se ylennys toivon mukaan sieltä tulee työnteon ja ylempien voimien avustuksella. Mitään keneltäkään pois ottamatta kolmessa AA:ssa on hyviä poikia mutta kyllä ne muutkin AA:t kehittyy jos annetaan mahdollisuus. Itseäni eniten tässä häiritsee, että kaikille ei anneta edes samanlaista mahdollisuutta kehittyä. Minun mielestä on sairasta, että joukkueen sisällä on erilaisia kuppikuntia jotka kilpavarustelevat lastaan käymällä omissa sisäpiirin treeneissään ja antamalla tietotaitoaan vaan muutamille. Ei ole edes tarkoitus valmentaa koko joukkuetta vaikka halukkaita olisi. Tämä ei palvele Suomi kiekkoa mitenkään jos ei osata katsoa laajempaa kokonaisuutta. Ihan kun ei olisi haastetta tarpeeksi aikaisissa treeni ajoissa ja lajin kalleudessa. Silti juna jatkaa kulkuaan rakkaudesta lajiin.