Luulin tässä vähän aika sitten olevani oikein kunnon kristitty:) Hurskas kun olin olevinani jatkoin samaa linjaa Jumalan edessä.. kunnes törmäsin muutamaan maksamattomaan laskuun, palauttamattomat ystäviltä lainassa olevat tavarat muistuivat mieleen, toteuttamatta jääneet lupaukset ("kyllä minä tulen käymään kylässä pian.. vinkkaan sulle kyllä jos näen hyvän työpaikka-ilmoituksen" jne.).. tässä ihan muutama esimerkiksi!
Rukoilin Jumalalta armoa kun sydämeni on niin paha ja kiero, että hän puhdistaisi armollaan minut kaikesta liasta. Noh, ei tullut Pyhältä Hengeltä mitään helppoa vastausta vaan näin: "Tahdon että puhdistat jokaisen nurkan myös elämässäsi". Olen juuri innostunut siivouksesta ja yritän siivota jokaisen nurkan kunnolla joka huoneesta. Näin tahtoo Jumala siis myös elämäni kohdalla. Mietin tässä että kuinka paljon minulla mahtaa pölyisiä nurkkia lopulta löytyäkään!
Muutenkin elämässä tuntuu siltä, että kovasti Jumala koettelee. Ei ole työpaikkaa ja muutamassa viimeisessä oli niin vaikeaa ilmapiirin ja kiusaamisten vuoksi. Rahat on loppu eikä oikein ole mitään erityistä kiinnostavaa mitä rupeaisi tekemään. En välitä rahasta mutta kaipa sitä pitää sen verran olla että pärjää ja on vieraille jotakin tarjottavaa. Ainoa mikä kiinnostaa on Jumalan Sana ja jos vaikka rupeaisi jonkun osa-aika työn ohella evankeloimaan. Näin on elämässä käynyt että Jumala on osoittanut mikä on tärkeää eli Sana, oma aviomies, lähimmäisten auttaminen erottamatta ovatko sukulaisia vai joku vastaantuleva onneton alkoholisti.. Jumalan Sanan jakaminen ja toisten puolesta rukoileminen sitä tärkeää työtä vasta onkin.
Niin.. Voisin hankkia minkä koulutuksen vaan haluaisin, mutta näin en tee. Nykyinen työelämä on rakennettu niin, ettei muulle aikaa enää jääkään. Miksi emme voi tinkiä elintasostamme ja ottaa helpomman työn jolla tulee toimeen ja jolta saa aikaa myös niihin Tärkeisiin. Tämä tuntuu hirveän vaikealta ratkaisulta tänä päivänä ja tietysti ihmisten ylenkatse siitä seuraa, mutta minkä arvoisia nuo ihmisten mielipiteet ovat.. ei niillä ole mitään väliä. En halua miellyttää ihmisiä vaan Jumalaa. Ajatelkoon ihmiset mitä tykkäävät. Olen tämän asian kanssa kuitenkin kamppaillut. Yliopistoura vai Jumalan Sanan palvelija. Eivät ne toisiaan pois sulje, mutta en tosiaan välitä mistään kunniasta tai maineesta, kaikkein viimeiseksi rahasta. 5- vuotiaasta saakka olen uneksinut Äiti Teresa- tyyppisestä työstä, jossa saa tehdä Jumalalle työtä kokopäiväisesti.
Olen vähän naureskellut aiemmin profetioille ja lopun ajan ennustuksille. Jumala päätti kuitenkin herättää minut unestani ja tässä sitä ollaan. Ikinä ei ole näin todelista synnintuntoa ollut, jolloin tajuan että tällä kertaa ei kannata piilottaa huonoa omaatuntoa masennuksen kaapuun. Ihan oikeasti koen voimakasta kehotusta parannukseen. Monesti sitä on toisille vain puhunut omasta pahuudesta eikä ole sitten vaivautunut tekemään mitään parannusta.
En minä muuten vaan ole innostunut näistä lopun ajan profetioista. Näyttää siltä että moni muukin kuin minä on herännyt valvomaan. Aika moni sellainen, joka on viime vuodet nukkunut. Eikä syntinen ihminen ihan vapaaehtoisesti näin käyttäydy vaan Jumalan voima sen saa aikaan.
Rakkaat veljet ja sisaret, ruokillaan kaikki yhdessä että Jumala herättäisi enemmänkin nukkuvia kristittyjä valvomaan ja kertomaan Jeesuksen pelastuksesta niille, jotka ovat eksyneet! Muistetaan myös käydä katsomassa sairaita, leskiä, köyhiä, onnettomia ja pidetään joka päivä silmät auki jos joku tarvitseekin apuamme. Rukoillaan sitä että voimme oikeasti auttaa ihmisiä!
Rukoilin Jumalalta armoa kun sydämeni on niin paha ja kiero, että hän puhdistaisi armollaan minut kaikesta liasta. Noh, ei tullut Pyhältä Hengeltä mitään helppoa vastausta vaan näin: "Tahdon että puhdistat jokaisen nurkan myös elämässäsi". Olen juuri innostunut siivouksesta ja yritän siivota jokaisen nurkan kunnolla joka huoneesta. Näin tahtoo Jumala siis myös elämäni kohdalla. Mietin tässä että kuinka paljon minulla mahtaa pölyisiä nurkkia lopulta löytyäkään!
Muutenkin elämässä tuntuu siltä, että kovasti Jumala koettelee. Ei ole työpaikkaa ja muutamassa viimeisessä oli niin vaikeaa ilmapiirin ja kiusaamisten vuoksi. Rahat on loppu eikä oikein ole mitään erityistä kiinnostavaa mitä rupeaisi tekemään. En välitä rahasta mutta kaipa sitä pitää sen verran olla että pärjää ja on vieraille jotakin tarjottavaa. Ainoa mikä kiinnostaa on Jumalan Sana ja jos vaikka rupeaisi jonkun osa-aika työn ohella evankeloimaan. Näin on elämässä käynyt että Jumala on osoittanut mikä on tärkeää eli Sana, oma aviomies, lähimmäisten auttaminen erottamatta ovatko sukulaisia vai joku vastaantuleva onneton alkoholisti.. Jumalan Sanan jakaminen ja toisten puolesta rukoileminen sitä tärkeää työtä vasta onkin.
Niin.. Voisin hankkia minkä koulutuksen vaan haluaisin, mutta näin en tee. Nykyinen työelämä on rakennettu niin, ettei muulle aikaa enää jääkään. Miksi emme voi tinkiä elintasostamme ja ottaa helpomman työn jolla tulee toimeen ja jolta saa aikaa myös niihin Tärkeisiin. Tämä tuntuu hirveän vaikealta ratkaisulta tänä päivänä ja tietysti ihmisten ylenkatse siitä seuraa, mutta minkä arvoisia nuo ihmisten mielipiteet ovat.. ei niillä ole mitään väliä. En halua miellyttää ihmisiä vaan Jumalaa. Ajatelkoon ihmiset mitä tykkäävät. Olen tämän asian kanssa kuitenkin kamppaillut. Yliopistoura vai Jumalan Sanan palvelija. Eivät ne toisiaan pois sulje, mutta en tosiaan välitä mistään kunniasta tai maineesta, kaikkein viimeiseksi rahasta. 5- vuotiaasta saakka olen uneksinut Äiti Teresa- tyyppisestä työstä, jossa saa tehdä Jumalalle työtä kokopäiväisesti.
Olen vähän naureskellut aiemmin profetioille ja lopun ajan ennustuksille. Jumala päätti kuitenkin herättää minut unestani ja tässä sitä ollaan. Ikinä ei ole näin todelista synnintuntoa ollut, jolloin tajuan että tällä kertaa ei kannata piilottaa huonoa omaatuntoa masennuksen kaapuun. Ihan oikeasti koen voimakasta kehotusta parannukseen. Monesti sitä on toisille vain puhunut omasta pahuudesta eikä ole sitten vaivautunut tekemään mitään parannusta.
En minä muuten vaan ole innostunut näistä lopun ajan profetioista. Näyttää siltä että moni muukin kuin minä on herännyt valvomaan. Aika moni sellainen, joka on viime vuodet nukkunut. Eikä syntinen ihminen ihan vapaaehtoisesti näin käyttäydy vaan Jumalan voima sen saa aikaan.
Rakkaat veljet ja sisaret, ruokillaan kaikki yhdessä että Jumala herättäisi enemmänkin nukkuvia kristittyjä valvomaan ja kertomaan Jeesuksen pelastuksesta niille, jotka ovat eksyneet! Muistetaan myös käydä katsomassa sairaita, leskiä, köyhiä, onnettomia ja pidetään joka päivä silmät auki jos joku tarvitseekin apuamme. Rukoillaan sitä että voimme oikeasti auttaa ihmisiä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.