Olipa kerran ateisti,joka ei uskonut Jumalaan,eikä mihinkään muuhunkaan.Hän uskoi kaiken elämän ja maailmankaikkeuden kehitttyneen limamöykystä ja ihmisten periytyneen apinoista.Hänen mielestään ihmiset olivat eläimiä,myös hän itse.Eräänä päivänä hän kuitenkin kuuli kristillistä julistusta.Hän yritti sisäisesti taistella julistusta vastaan,mutta turhaan.Lopulta hän otti Jeesuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja ymmärsi ettei ihminen olekkaan sika eikä apina.
Olipa kerran ateisti...
jesaja
211312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hallelujaa veli, se ateisti olin minä! Sitten löysin Jeesuksen. Siellä se oli eteisen kaapissa, heti ulkovaatteiden takana. Eipä ihme, ettei ollut aiemmin löytynyt!
homeessa. Ei jeesusta saa noin pitää, kosteiden ulkovaatteiden joukossa. Varmana menee huonoon kuntoon. Et ole tainnut lukea Jeesuksen manuaalia. Jos et noudata ohjeita , takuu ei ole enää voimassa!
Mutta sen sijaan minua huolettavat pienet reiät Jeesuksen jaloissa ja käsissä. Eikö lie noista voi pyhä henki pihistä ulos? Onkohan Jeesukseen saatavissa paikkaussarjaa?
Sitä vartenhan se jeesusteippi on olemassa...
Naurattaa niin helkkaristi, vaikka aina oon lupaillu etten kenenkään uskolle hihittele... no, kerrankos sitä sortuu :)
Muuten mistä se "jeesusteippi" nimi oikein tulee?
Sen känsiä parantavasta vaikutuksestako?
(on muuten kokeiltu - toimii!)
eiköhän se tule siitä teipin "kaikkivoipaisuudesta", kyvytä tehdä ihmeitä.
sillä kun pysyis vaikka Jeesuskin ristillä. Eikä se roudannut mitään gospelbändiä.
muuttaisin kauniin tarinasi loppua hieman:
"Lopulta hän otti Jeesuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja ymmärsi ettei ihminen olekkaan sika eikä apina vaan TROLLI"
hyvää jatkoa, katsotaan moniko lähtee trollattavaksi.
Lykkyä tykö. Minäkin tässä jonkin aikaa sitten ateistina löysin Vapahtajan ja otin vastaan hänen suoman anteeksi annon.
Muistan lukeneeni edesmenneen silloin jo vanhaksi eläneen arkkiatrin vastanneen kysymykseen uskooko hän kuolemanjälkeiseen elämään, että elämä jatkuu uusissa sukupolvissa. Joku kirkkoväärti tai lahkolainen sitä tivasi. Pidän vastausta viisaana.
näin saattaa käydä.
Ihmisen henkinen kehitys voi kulkea myös taaksepäin.
Olipa kerran uskovainen, joka uskoi sokeasti jumalaan, eikä mihinkään muuhun. Hän uskoi tämän jumalan luoneen taikasauvallaan maailmankaikkeuden. Hän luuli olevansa muita maapallon asukkaita ylempi,arvokkaampi ja parempi.
Hän luuli ihmisten tulleen kahdesta jumalan luomasta henkilöstä, vaikka eri rotujakin oli monen monta ja tiede oli todistanut maapallolla olleen elämää jo miljoonia vuosia ennen ihmistä, vaikka raamatussa luetellaan päivätkin viikon sisällä milloin ihminen ja eläimet jne. luotiin.
Eräänä päivänä hän rupesi epäilemään oliko uskonnot ihmisten itsensä keksimiä. Hän yritti taistella tätä uutta järkevämmältä tuntuvaa ajatus maailmaa vastaan, mutta turhaan. Lopulta hän hyväksyi että oli täyttänyt 10v. ja tullut viisaammaksi ja hylkäsi jonnin joutavat satuolennot ja ymmärsi, että ihminen on eläintä älykkäämpi, mutta monessa suhteessa sitä huonompi.
"sitten hän kuoli ja..."
miten uskot tarinasi jatkuvan
...kaverit pisti pystöön hautajaiset. Ateisti makoili haudassa.
kiertoon. On nyt lehmä Hyderabadissa, olen hänet itse nähnyt. Moikattiin. Hindut olivatkin oikeassa...
"Olipa kerran ateisti,joka ei uskonut Jumalaan,eikä mihinkään muuhunkaan.Hän uskoi kaiken elämän ja maailmankaikkeuden kehitttyneen limamöykystä ja ihmisten periytyneen apinoista.Hänen mielestään ihmiset olivat eläimiä,myös hän itse.Eräänä päivänä hän kuitenkin kuuli kristillistä julistusta.Hän yritti sisäisesti taistella julistusta vastaan,mutta turhaan.Lopulta hän otti Jeesuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja ymmärsi ettei ihminen olekkaan sika eikä apina. "
Ja niin hän eli onnellisesti elämänsä loppuun asti kunnes kuoleman jälkeen joutui kadotukseen ja muslimit nauroivat ja pilkkasivat kuorossa pilven reunalta vääräuskoisia...
josta ei kukaan osannut kertoa yhtään mitään.
Olen pahoillani mutta kirjoituksesi on hieman tökerö, eikä satunakaan kovin jännä.
Ihan jännää jos joku ateisti löytää elämäänsä sittenkin sisältöä uskonnosta. Jos vaikka muuten tuntee itsensä ahdistuneeksi. Kyllä minäkin olen joskus ahdistunut, mutta en sen takia että en kuulu mihinkään uskontoon.
Limamöykyt, siat, apinat... Ärsyttävää retoriikkaa. Minusta apinoista peritytyminen on kauniimpi ajatus kuin Raamatun sairaisiin kertomuksiin uskominen.
Juu, onhan se kyllä mielestäni aika . . . uskomatonta, että toiset ihmiset todellakin uskovat Raamattuun. Raamattu on muuten hyvä fantasiakirjana, ihan meille ateisteillekkin.
Niin ja tuosta "onhan se muuten uskomatonta, että toiset ihmiset uskovat Raamattuun" -jutusta. Ajatelkaa kuinka uskomatonta niistä ihmisistä on, että me EMME usko Raamattuun.
Ihminenhän on apina laji. Ihmeellistä nostaa itsensä sen yläpuolelle. Tietyllä tavalla sikakin. Kaikki selkärankaiset ovat varsieväkalasta lähtien hyvin lähellä geneettisesti toisiaan. Millä ihmeen tavoin siinä olisi jotain huonoa? Minusta ihminen ei ole edes evoluution huipentuma. Miksi olisi? Yhden hyvin kehittyneen kyvyn takia?
Ei voi muuta sanoo kun et nää jeesukset on erityisen ylimielistä porukkaa.