Olen seurannut jonkin aikaa palstan keskustelua ja siksi haluan kirjoittaa tänne oman näkemykseni Jumalan olemassaolosta.
Nimimerkille Mirka varsinkin haluan sanoa, että ihmettelen tuota kovaa vastustusta ja vihaasi uskontoa ja Jumalaa kohtaan?
Miksi?
Jotenkin minusta tuntuu, että vastustat kaikkea, mitä ei voi tieteellisesti todistaa ja jolle ei ole dokumentteja, videoita tai et ole omin silmin nähnyt.
Loppupelissä juuri ihminen, joka eniten taistelee, pelkää eniten.
Sinä pelkäät Jumalan kosketusta ja uskoontulemista.
Ehkä juuri siksi, että et voi mitenkään todistaa ettei Jumalaa ole olemassa.
Mutta minä itse olen myös kahden vaiheilla, toisaalta en usko, mutta toisaalta tiedän, että on jotain meitä suurempaa ja viisaampaa, jota et voi sinä enkä minä todistaa tieteellisesti...
on vain se SANA, mikä todistaa Jumalan olemassaolon ja on vain teot, jotka puhuu puolestaan.
Jumala ei anna meille mahdollisuutta todistaa, koska Jumalan viisaus on suurempi kuin ihmisen.
Tulee vielä hetki, jolloin pahinkin skeptikko uskoo!
Myös sinunkin elämääsi!
Jumala antaa sinulle merkkejä ja tulee koettelemaan kuin minua ja silloin tulee aika, jolloin joudut pakostakin miettimään kuin minä nyt Jumalan olemassaoloa.
En ole saanut yhteyttä Jumalaan, mutta tiedän että tämän kirjoittamisella on tarkoitus minulle.
Niinkuin on tarkoitus sinunkin ja muiden skeptikoiden kirjoituksilla.
Ette kirjoittaisi tänne, jos asia olisi teille ihansama-tyyliä kuin monella murrosikäisellä nuorella.
Haluan antaa tällä kirjoituksellani ajattelemisen aihetta kertomalla oman tarinani.
Ensinnäkin painotan, että en ole hurahtanut uskoon.
Toisaalta taas minun elämässäni on joitakin todisteita, että Jumala on olemassa.
Mutta näitä en voi todistaa tieteellisesti, on vain omat kokemukset elämästä.
Ja jos saan nyt valita elämässäni, valitsen Jumalan ja uskon, mikäli se tuo minun sieluuni rauhan ja rakkauden ja ymmärryksen.
On joitakin asioita, joita elämän varrella on sattunut, jotka ovat mietityttäneet ja joille ei ole tieteellistä selitystä.
Ensimmäinen asia on kaksi läheisen ihmisen kuolemaa ja yksi erään tuttavan parantuminen halvauksesta.
Näissä kuolemantapauksissa kumpikin tiesi ennalta kuolemansa ja kumpikin tapaus oli äkillinen, tapaturmainen kuolema eli ei ollut mitään sairautta pohjalla(alitajunta ei voinut viestittää sairautta).
Toinen näistä oli äitini kuolema.
Hän tiesi kuolemansa n. 3 kuukautta ennen kuolemaa, oli nähnyt unen.
Tieto kuolemasta tuli äidille itselleen jostain muualta.
Ja se halvaustapaus oli myös ihmeparantuminen.
Kyseinen henkilö oli tuomittu rullatuoliin lopun elämäksi.
Hän tuli uskoon ja rukoili Jumalaa. Kertoi kokeneensa ihmeen, pieni varpunen lensi hänen ikkunaan tuoden mukanaan valon.
Halvaantunut nainen nousi rullatuolista ja alkoi kävellä.
Hän sai kävelykykynsä takaisin. Lääkärit olivat ihmeissään, eivätkä löytäneet mitään tieteellistä selitystä tapahtuneelle.
Itse olen elänyt normaalia tavallisen kiireisen ihmisen elämää, jatkuva kiire ja stressi päällä.
Ei ole ollut aikaa pysähtyä miettimään elämäntarkoitusta ja Jumalan olemassaoloa kuin vasta nyt.
Olen lapsiperheen äiti ja kotona teen työtäni lasten sekä eläinten parissa.
Sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen neljä vuotta sitten ja elämä ei todellakaan ole ollut helppoa.
Haluan kumota tuon väitteen, että kaikki masentuneet ja hullut ovat uskovaisia.
Silloin kun itse olin todella pohjilla, elämässä tyhjyys ja pimeys, en todellakaan edes ajatellut Jumalaa.
Jos jotain Jumalasta olen ajatellutkin, ne ovat olleet vihaisia tunteita ja ajatuksia ja syytöksiä malliin..."p....a jumala, ei jumalaa edes ole olemassa, ei elämä voi olla näin veemäistä...ja jos kerran olet jumala olemassa, miksi et auta minua ja paranna minua tästä masennuksesta.
Minun kautta on myös lapset ja perhe kärsinyt niistä vihan, ahdistuksen ja katkeruuden tunteista.
Ja jotenkin tuntuu, että meitä on koeteltu tavallista enemmän muutenkin.
Mutta jossain on ollut kuitenkin se varjelus, että olemme selvinneet näistä vuosista ja ennenkaikkea varjelus on ollut lapsilla, kun perheen äiti ei ole kyennyt huolehtimaan ja rakastamaan perhettä kuten olisi pitänyt.
Minä uskon, että tällä on ollut tarkoitus.
Ehkä Jumalalla oli tarkoitus näyttää koettelemusten kautta tie parempaan elämään ja siihen valoon, mikä lähtee sydämestä.
Kun alkoi paraneminen, niin se ilo minkä tunsin se läpäisi minut ja tuli sydämestä ja tunteet, jotka tulivat takaisin, olivat voimakkaampia kuin koskaan ennen.
Olen kokenut ilon pienistä asioista, joita ennen en huomannut ja surun myös toisten surusta.
Olen kasannut koko elämäni uudelleen ja sitä työtä tehdessäni joutunut miettimään Jumalan olemassaoloa.
Tunnen, että Jumala on olemassa, mutta mitään ihmeitä ei minulle ole tapahtunut enkä näkyjä ole nähnyt.
Enneunia olen nähnyt elämäni varrella, unia jotka ovat toteutuneet, kuten aasian katasrofiin liittyvä uni.
On ollut joskus ahdistavaa ja hämmentävää nähdä asioita etukäteen, mutta olen pitkään pohtinut syytä ennaltanäkemiseen.
Olen tullut siihen tulokseen, että Jumalalla on keinot ilmoittaa olemassaolostaan, keinot koetella ja antaa meille valinnan mahdollisuus.
Mutta ainoastaan itse pitää tehdä valinta siitä tiestä, mitä lähtee kulkemaan.
Ja kukaan ei pysty todistamaan toiselle Jumalan olemassaoloa!
Jokaisen on itse todistettava se omassa elämässään.
Jumalaa todistamaan ei ole muuta kuin se SANA!
Ja meistä itsestämme on kiinni, uskommeko siihen.
Voiko pahin skeptikko uskoa tähän kirjoitukseenikaan, koska minulla ei ole muuta kuin sana ja minä itse elävänä todisteena?
Ainoa, mikä todistaa Jumalan, on Jumala itse.
Ja jos minä saan sieluuni Jumalan kautta rauhan ja sydämeeni rakkauden, niin valitsen se tien.
Se tie on parempi minulle ja perheelleni.
Se tie on parempi kaikille ihmisille.
Lopuksi pyydän teitä, joilla on yhteys Jumalaan,
rukoilkaa minun puolestani, jotta löytäisin sen oikean tien ja saisin sydämeeni sen rauhan, jota olen etsinyt pitkään.
Rakkaudella kaikille kanssaihmisille!
korventyttö
Nimimerkille Mirka varsinkin haluan sanoa, että ihmettelen tuota kovaa vastustusta ja vihaasi uskontoa ja Jumalaa kohtaan?
Miksi?
Jotenkin minusta tuntuu, että vastustat kaikkea, mitä ei voi tieteellisesti todistaa ja jolle ei ole dokumentteja, videoita tai et ole omin silmin nähnyt.
Loppupelissä juuri ihminen, joka eniten taistelee, pelkää eniten.
Sinä pelkäät Jumalan kosketusta ja uskoontulemista.
Ehkä juuri siksi, että et voi mitenkään todistaa ettei Jumalaa ole olemassa.
Mutta minä itse olen myös kahden vaiheilla, toisaalta en usko, mutta toisaalta tiedän, että on jotain meitä suurempaa ja viisaampaa, jota et voi sinä enkä minä todistaa tieteellisesti...
on vain se SANA, mikä todistaa Jumalan olemassaolon ja on vain teot, jotka puhuu puolestaan.
Jumala ei anna meille mahdollisuutta todistaa, koska Jumalan viisaus on suurempi kuin ihmisen.
Tulee vielä hetki, jolloin pahinkin skeptikko uskoo!
Myös sinunkin elämääsi!
Jumala antaa sinulle merkkejä ja tulee koettelemaan kuin minua ja silloin tulee aika, jolloin joudut pakostakin miettimään kuin minä nyt Jumalan olemassaoloa.
En ole saanut yhteyttä Jumalaan, mutta tiedän että tämän kirjoittamisella on tarkoitus minulle.
Niinkuin on tarkoitus sinunkin ja muiden skeptikoiden kirjoituksilla.
Ette kirjoittaisi tänne, jos asia olisi teille ihansama-tyyliä kuin monella murrosikäisellä nuorella.
Haluan antaa tällä kirjoituksellani ajattelemisen aihetta kertomalla oman tarinani.
Ensinnäkin painotan, että en ole hurahtanut uskoon.
Toisaalta taas minun elämässäni on joitakin todisteita, että Jumala on olemassa.
Mutta näitä en voi todistaa tieteellisesti, on vain omat kokemukset elämästä.
Ja jos saan nyt valita elämässäni, valitsen Jumalan ja uskon, mikäli se tuo minun sieluuni rauhan ja rakkauden ja ymmärryksen.
On joitakin asioita, joita elämän varrella on sattunut, jotka ovat mietityttäneet ja joille ei ole tieteellistä selitystä.
Ensimmäinen asia on kaksi läheisen ihmisen kuolemaa ja yksi erään tuttavan parantuminen halvauksesta.
Näissä kuolemantapauksissa kumpikin tiesi ennalta kuolemansa ja kumpikin tapaus oli äkillinen, tapaturmainen kuolema eli ei ollut mitään sairautta pohjalla(alitajunta ei voinut viestittää sairautta).
Toinen näistä oli äitini kuolema.
Hän tiesi kuolemansa n. 3 kuukautta ennen kuolemaa, oli nähnyt unen.
Tieto kuolemasta tuli äidille itselleen jostain muualta.
Ja se halvaustapaus oli myös ihmeparantuminen.
Kyseinen henkilö oli tuomittu rullatuoliin lopun elämäksi.
Hän tuli uskoon ja rukoili Jumalaa. Kertoi kokeneensa ihmeen, pieni varpunen lensi hänen ikkunaan tuoden mukanaan valon.
Halvaantunut nainen nousi rullatuolista ja alkoi kävellä.
Hän sai kävelykykynsä takaisin. Lääkärit olivat ihmeissään, eivätkä löytäneet mitään tieteellistä selitystä tapahtuneelle.
Itse olen elänyt normaalia tavallisen kiireisen ihmisen elämää, jatkuva kiire ja stressi päällä.
Ei ole ollut aikaa pysähtyä miettimään elämäntarkoitusta ja Jumalan olemassaoloa kuin vasta nyt.
Olen lapsiperheen äiti ja kotona teen työtäni lasten sekä eläinten parissa.
Sairastuin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen neljä vuotta sitten ja elämä ei todellakaan ole ollut helppoa.
Haluan kumota tuon väitteen, että kaikki masentuneet ja hullut ovat uskovaisia.
Silloin kun itse olin todella pohjilla, elämässä tyhjyys ja pimeys, en todellakaan edes ajatellut Jumalaa.
Jos jotain Jumalasta olen ajatellutkin, ne ovat olleet vihaisia tunteita ja ajatuksia ja syytöksiä malliin..."p....a jumala, ei jumalaa edes ole olemassa, ei elämä voi olla näin veemäistä...ja jos kerran olet jumala olemassa, miksi et auta minua ja paranna minua tästä masennuksesta.
Minun kautta on myös lapset ja perhe kärsinyt niistä vihan, ahdistuksen ja katkeruuden tunteista.
Ja jotenkin tuntuu, että meitä on koeteltu tavallista enemmän muutenkin.
Mutta jossain on ollut kuitenkin se varjelus, että olemme selvinneet näistä vuosista ja ennenkaikkea varjelus on ollut lapsilla, kun perheen äiti ei ole kyennyt huolehtimaan ja rakastamaan perhettä kuten olisi pitänyt.
Minä uskon, että tällä on ollut tarkoitus.
Ehkä Jumalalla oli tarkoitus näyttää koettelemusten kautta tie parempaan elämään ja siihen valoon, mikä lähtee sydämestä.
Kun alkoi paraneminen, niin se ilo minkä tunsin se läpäisi minut ja tuli sydämestä ja tunteet, jotka tulivat takaisin, olivat voimakkaampia kuin koskaan ennen.
Olen kokenut ilon pienistä asioista, joita ennen en huomannut ja surun myös toisten surusta.
Olen kasannut koko elämäni uudelleen ja sitä työtä tehdessäni joutunut miettimään Jumalan olemassaoloa.
Tunnen, että Jumala on olemassa, mutta mitään ihmeitä ei minulle ole tapahtunut enkä näkyjä ole nähnyt.
Enneunia olen nähnyt elämäni varrella, unia jotka ovat toteutuneet, kuten aasian katasrofiin liittyvä uni.
On ollut joskus ahdistavaa ja hämmentävää nähdä asioita etukäteen, mutta olen pitkään pohtinut syytä ennaltanäkemiseen.
Olen tullut siihen tulokseen, että Jumalalla on keinot ilmoittaa olemassaolostaan, keinot koetella ja antaa meille valinnan mahdollisuus.
Mutta ainoastaan itse pitää tehdä valinta siitä tiestä, mitä lähtee kulkemaan.
Ja kukaan ei pysty todistamaan toiselle Jumalan olemassaoloa!
Jokaisen on itse todistettava se omassa elämässään.
Jumalaa todistamaan ei ole muuta kuin se SANA!
Ja meistä itsestämme on kiinni, uskommeko siihen.
Voiko pahin skeptikko uskoa tähän kirjoitukseenikaan, koska minulla ei ole muuta kuin sana ja minä itse elävänä todisteena?
Ainoa, mikä todistaa Jumalan, on Jumala itse.
Ja jos minä saan sieluuni Jumalan kautta rauhan ja sydämeeni rakkauden, niin valitsen se tien.
Se tie on parempi minulle ja perheelleni.
Se tie on parempi kaikille ihmisille.
Lopuksi pyydän teitä, joilla on yhteys Jumalaan,
rukoilkaa minun puolestani, jotta löytäisin sen oikean tien ja saisin sydämeeni sen rauhan, jota olen etsinyt pitkään.
Rakkaudella kaikille kanssaihmisille!
korventyttö
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sinullakaan ei ole yhtään sellaista kokemusta, havaintoa, aistimusta jumalastasi etteikö se mahtuisi mielikuvituksesi piikkiin.
Miksi et pohtisi tätä vaihtoehtoa, sillä tämä on todellakin mahdollista?
vai ei?
Kuinka voit tieteellisesti todistaa se, että ihminen voi tietää kuolemansa etukäteen?
On vain todellakin se SANA?
Kuten oli minunkin kirjoituksessani, vain sana ja rehellisyys ja puhdas sydän.
Sinun tehtäväksi jää se, uskotko siihen?
Minulla ei ole muuta kuin minä itse todisteena ja minun sana ja tietysti äidin kuolemassa isän sana.
Mutta riittääkö se todisteeksi sinulle?
Riittääkö sinulle todisteeksi, jos sanon, että näen asioita etukäteen, tiesin lasteni sukupuolen ennen kuin tiesin olevani raskaana?
En usko, että riittää!
Sinun pitää kokea se itse!
Sitten voit vasta ymmärtää, että on elämää sinun viisautesi ulkopuolella.
Elämää, jota ei kukaan tiedä.
>>tiesin lasteni sukupuolen ennen kuin tiesin olevani raskaana
Oot sinä sitten ihana ihminen.:-)
Mikä sinua pällii?
Voitko tunnustaa sen, miksi noin tulenpalavalla innolla kirjoitat noita omia totuuksia, joita et edes itsekkään tiedä?
Oletko varma, että taivaalla on valoa 12 tai vajaan 12h sisällä?
Entä, jos ei ole?
Mitäs siihen sanot?
Valvo varmuuden vuoksi koko yö, saattaa olla viimeinen.
Minä voin nukkua puolestasi.
Niin, minä kysyin, että mikä sinua vaivaa?
Mikä ottaa päähän?
Miksi olet noin uskontovastainen?
Jos et piittaa uskonnosta ja Jumalasta pennin vertaakaan, niin miksi vauhkoat asiasta?
Mutta kysyn sinulta, miksi et kommentoinut tuota asiaa äitini kuolemasta?
Oliko se vaan arvailua?
Sepä onkin juuri asian ydin, että näitä juttuja ei voi mitenkään todistaa.
Onko sinun elämässäsi tapahtunut jotain, mikä herättää ihmetystä?
Asia, jota et voi tieteellisesti selittää?
Taidat olla aika nuori?
Oletko murkku kenties?
Vastauksen näihin elämän kysymyksiin saat sitten, kun itse koet ja näet asioita, joita et ymmärrä järjellä.
Kun saat lapsia ja kun näet elämää muutenkin kuin tiimalasin läpi.
Ehkä tuo vastarinta kuuluu johonkin ikäkauteen.
Itsellä on kokemuksia nuorista, jotka niin varman viisaana väittävät omia dokumenttejaan, mutta elämänkokemusta vailla eivät ymmärrä tätä elämän moninaisuutta ja kokonaisuutta.
vielä?
En kuulunut vastausta kysymykseeni?
Miksi, etkö löydäkään pätevää tieteellistä selitystä ennaltanäkemiseen ja tietämiseen?
Kannattaa kysyä niiltä omilta vanhemmilta, voiko olla totta se mitä puhun?
Vai onko ainoa totuus sinun totuus?
Et kait sinäkään ole niin tyhmä, että luulet olevasi ainoa maailmankaikkeudessa?
Että kaikelle, koko tälle systeemille, joka on täsmälleen rakentunut kuin palapeli, on ainoa selitys alkuräjähdys ja biologinen kehitys?
Vaikka kaikki koostuukin atomeista, niin kuinka uskot siihen, että sattuma muodosti tämän valtavan lajikehityksen ja lajien jatkumisen joko sukupuolisella lisääntymisellä tai suvuttomalla lisääntymisellä?
Ei välttämättä edes miljardien vuosien kehitystuloksena olisi voinut syntyä näin älyllistä lajia.
Siitäkään ei ole loppujen lopuksi parempaa tietoa kuin raamattu.
On vain mututieto, arvailut ja tiedemiesten laskelmat...entä, jos ne laskelmat ovatkin alunperin menneet harhaan?
Se oppi voi ollakin harhaoppia, koska keksijä on ihminen.
Ihminen on keksinyt mittaukset ja mittarit ja ajan, ne ovat oppeja kuten uskontokin.
Entä, jos aikaa ei todella olekaan?
On vain ajattomuus ja iättömyys? Pelkkä avaruus, joka ei pääty koskaan...seinän takana on aina jotain, mietipä asiaa sitten niin tai näin....
on vain avaruus.
Ehkä ihmisen sielu onkin vapaa materiaalista, siirtyy ajasta iäisyyteen?
Seuraavalla kerralla kun näet jotain ennalta niin kirjoittappa se vaikka tälle palstalle ennen tapahtunutta. Voidaan senjälkeen ruveta etsimään tietteellisiä selityksiä...
tuntuu, että nimimerkin takana on Mirka???
Miksi vaihdoit merkkiä tai yleensä vaihdat merkkiä vähän väliä?
Mitä pelkäät?
Pelkäätkö, että vihaamasi Jumala tulee ja tarttuu sinuun?
Oletko varma, ettet ole jo Jumalan erityisvalvonnassa?
Valvovien silmien alla, jokaista liikettäsi ja jokaista ajatustasi tarkkaillaan....ja tulee hetki, jolloin tiedät ja tunnet, että jokin on vialla elämässäsi, jokin mättää???
Heräät kysymään, miksi minulla ei ole hyvä olla?
Miksi elämä tuntuu tyhjältä ja turhalta?
Miksi olen tyhjä, pelkkä kuori?
Sisällä ei mitään, en pysty rakastamaan, en pysty tuntemaan iloa enkä surua...olen kuin tyhjä pallo.
Sillä hetkellä sinä rakas ystäväni mietit kuinka turhaa elämä on, kaikki mitä olet ympärillesi saanut(raha ja materia), menettää merkityksen.
Mietit tosissaan mitä olet ihmisenä ja miksi olet olemassa?
Onko elämäni vain tätä? Talojen ja autojen hankkimista, lasten kasvua, eroja ja uusia suhteita ja tylsää tappavaa arkea ja työtä ja taas työtä loppuun asti eli kuolemaan asti.
Ja loppupelissä tulet siihen tulokseen, että ei ole.
Kuori murtuu ympäriltäsi, alat miettiä lapsuuttasi...olitko onnellinen, millainen lapsuus sinulla oli jne...
alat miettiä maailmankaikkeutta sielusi silmin, pohdit ja pohdit näitä ja loppupelissä tulet siihen tulokseen, että mitään varmaa dokumenttia ja tietoa ei ole.
Se sielun silminnäkeminen on ehkä sitä ennaltanäkemistä ja se kyky on jopa sinulla...siksi tässä tyytyväisenä myhäilen, kun epäilen että tähän asiaan saat vahvistuksen elämäsi varrella....juuri siksi se onkin hauskaa iloita tästä, kun miettii miten naama venähtää, kun ensimmäinen outo kokemus, jolle et löydä tieteellistä selitystä onkin omassa elämässäsi.
Ja enneuniahan en minä eikä kukaan yleensä pysty eikä halua sanoa ennalta, varsinkin jos on kuolemaan liittyvä uni.
Ja lähinnä siksi, että haluaa varjella itseään ja läheisiään.
Ja enneunia ei tiedä todeksi ennenkuin asia on tapahtunut.
Kuinka hourupäänä pitäisit ihmistä, joka varoittaa sinua lähtemästä matkalle (vaikkapa aasiaan), siksi että kuolet?
Uskoisitko häntä?
Ja onko moraalisesti oikein pelotella jollakin?
Ei enneuni näytä sinulle aikaa ja paikkaa välttämättä?
Voiko sillä perusteella varoittaa?
Olisiko äitini pystynyt ennalta ehkäisemään kuolemansa, jos olisi tiennyt milloin ja missä tapahtuu?
Siinäpä se mysteeri juuri piileekin, että miksi jotkut näkee näitä.
Ja sitä mysteeriä olen itse kyllä miettinyt monelta kantilta omassa elämässäni.
Ja vastausta haen vieläkin.
Ja tiedän, että myös epäilijätkin tietävät tämän olevan totta, mutta joku pelko torjuu toisenlaisen mahdollisuuden heidän mielessään.
Perheeni tietää esim. tämän aaltounen, kerroin sen heti ennen joulua heille.
Muista sitten minua, kun näet ensimmäisen enneunen!
Kerrothan minullekin, please.
Lämmöllä sinulle täältä korvesta, kaikkee muuta kuin valittu ihminen.
Usko ja tiede ovat vain tapa tutkia totuutta eri puolilta. Ne eivät sulje pois toisiaan eivätkä ne ole toistensa vastakohtia. Näillä sivuilla käytävä keskustelu ei vain ole niin sivistynyttä että täällä tulisi, niin uskosta kuin tieteestä, muitakin kuin fanaattisia puolia esille. Ja sehän on lähinnä keskustelijoiden sivistyksen tasosta kiinni.
Mitä enemmän tiedät sitä vähemmän väität....
>>>Jotenkin minusta tuntuu, että vastustat kaikkea, mitä ei voi tieteellisesti todistaa ja jolle ei ole dokumentteja, videoita tai et ole omin silmin nähnyt.
Eli ainoa järkevä ratkaisu on häipyä näiltä palstoilta ja hakea niin uskonsa kuin tietonsakin sieltä, missä niitä oikeasti on tarjolla: Seurakunnista, kouluista ja yliopistoista, kirjastoista, itseään viisaammilta ja luotettavilta ihmisiltä!
Mitä sä uskovaisena kostut siitä mihin muut uskoo?Mikä siinä on idea,että omaa uskoaan pitää koittaa saada taottua muille?Jos sä ite uskot Jumalaan nii se on hieno juttu.Uskosi tulee olemaa koetuksella jokatapauksessa,uskoit mihin tahansa.Ja sehän näissä uskonasioissa onkin hienoa,että takkia voi kääntää sillonku huvittaa....
en ole kerinnyt vastaamaan ennenkuin nyt.
Kuten kirjoitin, olen perheellinen ja aika on välillä kortilla.
Vanhin poikani on armeijassa ja nuorimmat käyvät tarhassa ja oli tässä päivällä kotihommia sekä nuo pakolliset karjanhoitotyöt tehtävänä.
Ja hain poikani armeijasta lomille kotiin ja kävimme ostoksilla.
En todellakaan väitä olevani uskovainen, kuten jo kirjoitinkin.
Mutta en myöskään väitä, että Jumalaa ei ole olemassa.
Uskoni elämään on ollut välillä koetuksella.
En halua takoa kenellekään mitään, haluan vain antaa oman elämänkokemukseni ja tietoni muille.
En ole ollut takinkääntäjä ( kuin Väyrys Paavo....en syytä enkä väitä...)
Olen tavallinen maantientallaaja kuin sinäkin.
Olen eronnut, olen karannut, kulkenut kapakoissa ja käyn alkossa ostamassa viinapullon silloin tällöin, poltan tupakkaa ja elän välillä kuin sika vatukossa.
Mutta se mitä olen etsinyt koko elämän, on elämän tarkoitus...
mikä on minun elämäni tarkoitus?
miksi olen saanut kyvyn nähdä enneunia?
miksi olen saanut ihanat lapset?
miksi olen hakenut jotain koko elämäni?
Miksi en ole ollut sinut itseni kanssa milloinkaan?
Miksi vihaan ja halveksin muita?
Miksi luonto herää?
Miksi linnut tekevät pesänsä ja muuttavat?
Miksi vaisto sanoo, että teen noin enkä näin?
Jos ei olisi sanonut, olisin kuollut!
Mikä tämän kaiken takana on.
Voitko sinä selittää sen?
Voitko väittää, että kaikki on sattumaa ja tieteellisesti todistettavaa?
Miksi Konginkangaalla sattui onnettomuus?
Miksi ei autot kohdanneet minuuttia ennemmin?
Miksi serkkuni näki silmissään ruumisarkun, kun laittoi vauvankantokoria paripäivää ennen synnytystä?
Miksi hänen vauvansa kuoli tunti synnytyksen jälkeen?
Miksi hän ei tiennyt sitä vain sillä hetkellä, kun oli tieteelliset todisteet vauvan kuolemasta?
Miksi minä näin unta aasian katastrofista joulun alla?
Miksi tiesin, minä päivänä nuorin lapseni syntyy ja sanoin sen perheelleni 2 viikkoa ennen syntymää?
Näille ei löydy mitään tieteellistä selitystä, vain se totuus, minkä minä tiedän.
Todellakaan en väitä olevani uskovainen, mutta toivon että olisin ainakin parempi ihminen.
todistus, ihanko itse keksit vai kopioitko jostakin kun tuntui niin tutulta jostakin syystä.
Näitä "todistuksihan" liikkuu hihhuleiden piirissä jossa niitä kilvan kehitellään.
Yksi törkeimmistä Nigerialais papin väitetty "kuolleista herääminen" oikein viranomais todistuksineen.
Kumma vain että sattui juuri Nigerialais papille jossa todistuksen saa leimoineen mistä tahansa kunhan viitsii maksaa viranomaisille.
Mikähän syy "Jumalalla" oli herätellä juuri Nigerialais pappi juuri siellä missä lahjonta on suurinta, sen kun viellä keksisi.
Tai selvähän se on miksi, ei onnistu suomessa.
todistus, ihanko itse keksit vai kopioitko jostakin kun tuntui niin tutulta jostakin syystä.
Näitä "todistuksihan" liikkuu hihhuleiden piirissä jossa niitä kilvan kehitellään.
Yksi törkeimmistä Nigerialais papin väitetty "kuolleista herääminen" oikein viranomais todistuksineen.
Kumma vain että sattui juuri Nigerialais papille jossa todistuksen saa leimoineen mistä tahansa kunhan viitsii maksaa viranomaisille.
Mikähän syy "Jumalalla" oli herätellä juuri Nigerialais pappi juuri siellä missä lahjonta on suurinta, sen kun viellä keksisi.
Tai selvähän se on miksi, ei onnistu suomessa.
älä pelkää ressukka ei ne sua herättele
puhtaalla omalla tunnolla omasta elämästäni, koettua ja nähtyä.
Kuten aiemmassa jutussa painotin, en ole ollut uskovainen enkä tiedä olevani sitä nytkään.
Tämä on minun elämääni.
Jos haluat siitä todisteet, niin saat.
Isäni on vielä elossa, joten voit kysyä häneltä äitini kuolemasta.
Ja ystäväni on elossa ja hän voi kertoa sinulle äitinsä kuolemasta.
Minut voit tulla vaikka tapaamaan, en pelkää sanoa tätä sinulle silmiesi edessäkään.
Ja sitäpaitsi, en ole ollut uskovainenkaan enkä taida olla vielakään...hihhuli saatan olla muuten, laulan ja tanssin enkä ajattele, että jos Jumala on olemassa, niin minun pitää istua nurkassa ja olla hiljaa.
Oikeastaan minä etsin ja haen vastauksia asioihin, jotka menevät yli jopa oman ymmärryksen.
Niitä juttuja, sattumia jne.. on jokaisen elämässä.
Mutta en todellakaan ole tätä kehitellyt missään hihhuli-piirissä, kun en ole niissä liikkunut.
On tuossa kotiovella käynyt joitakin jehovan todistaja, olen tyrmännyt heidät heti alkuunsa.
Ehkä minä koen jumalan sellaisena, joka on aina ympärillämme, on maassa, meressä ja ympäröivässä luonnossa.
Siis kaikessa minkä tavallaan näemme, mutta jota emme ymmärrä.
En usko, että Jumalaa voi henkilöittää tai esineellistää.
Se on sitä mitä emme ymmärrä ja näe, mutta toimii näkymättömästi.
Ei jätä jälkiä.
En voi asiaa selittää, kuten emme voi muitakaan ihmeitä selittää.
Mutta jokainen epäilijäkin tietää, että maailmassa ja elämässä on asioita, joille ei löydy järjellistä selitystä.
"Tulee vielä hetki, jolloin pahinkin skeptikko uskoo!
Myös sinunkin elämääsi!"
Vai niin. Kiitos siitä, että tiedät meidän ajatusmaailmamme paremmin kuin me itse. Tai tarkemmin ajateltuna... ei kiitos.
Ilmeisesti halusit vain muotoilla uudestaan vanhan valheen "there are no atheists in foxholes". Pöh.
>>elämässäni on joitakin todisteita, että Jumala on olemassa
>Nämä sinun todisteesi voivat olla yhtä hyvin harhaista mielikuvitustasi.<
>Miten suljet tämän vaihtoehdon pois?<
Kysyn vaan, että kuka sulkee pois muut vaihtoehdot?
Onko ainoa oikea vaihtoehto se ateistin vaihtoehto?
Voitko sen todistaa?
Minä olen käynyt elämäni varrelle kaikki vaihtoehdot läpi, myös sinunkin vaihtoehtosi.
Miksi sinä et pysty samaan?
Mitä on harhainen mielikuvitus?
Entä. jos ateismi on juuri harhaista mielikuvitusta?
En ole väittänytkään olevani uskovainen, usko Jumalaan ja yliluonnolliseen ja maapallon ulkopuoliseen elämään, on eri asia kuin jonkun asian ääripalvominen....olipa asia sitten uskonto tai ateismi.
Jokatapauksessa ateismikin on ääriajattelua, täysi kieltäminen.
Se saattaa olla myös harhaista, oletko ajatellut sitä mahdollisuutta.
Mutta et vastannut vieläkään siihen kysymykseen, jonka esitin jo aikoja sitten kuolema nimisestä asiasta.
Painotan vielä, että ne tiedot ovat peräisin enimmäkseen muilta ihmisiltä, eikä yksikään heistä ole uskovainen.
Paljonko harhaisia minut mukaan lukien sitten maailmassa onkaan?
Taidat jäädä siihen harvaan joukkoon, jolla ei ole näitä harhoja?
Muuten sanon vielä äidistäni sen, että äiti oli äärimmäisen kiltti ihminen, ei koskaan tuominnut ketään, ei valehdellut, ei haukkunut muita ihmisiä....liian kiltti tähän maailmaan.
Uskoi varmaan Jumalaan, vaikka ei sitä toitottanutkaan lapsille eikä muille ja eli aivan normaalin elämän.
Mutta oli äärimmäisen herkkä aistimaan ja vaistoamaan asioita.
Ja odotan edelleen tuota vastaustasi siihen kysymykseen.....saanen odottaa loppuelämän???
Sellaista järkevää vastausta eikä suoraa syyttelyä ja haukkumista.
Oletko koskaan perehtynyt identisten kaksosten elämään ja siihen kuinka he aistivat toistensa ajatuksia ja ongelmia?
Joku varmaan muistaa, kun lehdissä oli juttu parivuotta sitten Suomessa asuvista kaksosista.
Iältään nämä veljekset olivat yli 70 vuotiaita ja asuivat eri paikkakunnilla, useita satoja kilometrejä välimatkaa.
Siinä lehtijutussa(ei ole minun harha) oli toinen kaksosista jäänyt vahingossa linja-auton alle ja kuollut.
Samalla hetkellä myös toinen kaksosveli oli jäänyt kuorma-auton alle ja kuollut. Yht`aikaa olivat kumpikin jääneet auton alle ja kuolleet.
Eikö olekin merkillinen sattuma?
Siinäpä on purtavaa ateistillekin....
Voit etsiä nämä tiedot, jos jaksat vaan selata lehdet läpi, parin vuoden ajalta.
Mutta faktat löytyvät arkistosta.
Pyydän anteeksi, jos olen loukannut sinua jotenkin!
Jotenkin minusta tuntuu, että olet hirveän yksinäinen ihminen.
Ehkä sinulla on kavereita, mutta sisimmässäsi olet yksinäinen.
Tulee vaan sinusta sellainen tunne, kun taistelet tai kiusaat uskovaisia ihmisiä.
Mutta, jos jotain positiivista näen tuon agression läpi, se on tuo päättäväisyys.
Minkä päätät, se pitää, menköön syteen tai saveen!
Mietin vain omaa nuoruuttani ja ajattelin, että minulle ei ollut silloin merkitystä sillä kuka on uskovainen, kuka ateisti.
Oikeastaan oli ihan sama.
Mutta minä en puuttunut toisten vakaumukseen, vaikka en hyväksynytkään kaikkea.
Tärkeintä on se, että annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Ja kunnioitetaan toistemme ajatusmaailmaa eikä vedetä tiukkoja johtopäätöksiä jonkun äärilaidan mukaan tai syyllistetä historian mukaan.
Kaikissa asioissa on se mitalin toinen puoli.
Ja meillä ihmisillä on valinnanvapaus onneksi!
Mutta sinulle toivon, että keskityt elämässäsi muuhunkin kuin tähän netin äärellä olemiseen, ettei koidu pakkomielteeksi tämä.
Saattaahan tuo olla jonkin sortin murrosikää.
Mutta älä hae itsellesi tietä elämään näin, vaan yritä pitää suhteesi vanhempiisi kunnossa ja läheisiisi kunnossa.
Puhu näistä heidän kanssaan ja mieti, että elämässä on muutakin kuin tämä netti.
Mene luontoon ja katsele ja kuuntele sitä ja opettele rakastamaan itseäsi, sillä se on tie rakastaa muita ihmisiä.
Huomaat, että tulet suvaitsevammaksi ja sydämeesi tulee rauha ja lämpö, joka säteilee sinusta ympärillesi.
Tsemppiä sinulle ja kaunista kevättä, lapsipieni!
Lämpimin halauksin!
>>Yht`aikaa olivat kumpikin jääneet auton alle ja kuolleet.
Eikö olekin merkillinen sattuma?
Siinäpä on purtavaa ateistillekin....