Olin joskus kastamaton julistaja. Kävin kokouksissa melko paljon ja kenttäilinkin malliksi muutaman kerran. En kuitenkaan välittänyt jatkaa pitemmälle, vaan irtauduin järjestöstä.
Kun ei omakohtaisesti tullut kokeiltua, kiinnostaisi tietää, millä tavalla kastetun täysjäsenen arki eroaa kastamattoman julistajan arjesta. Erityisesti: onko jotain merkittävää järjestön toimintaan tai oppiin liittyvää, minkä saa tietää vasta kasteen jälkeen.
Myös hienovaraisemmista "ilmapiirin" muutoksista voi kertoa, jos joku on mielestään sellaista havainnut. Esimerkiksi väheneekö vai lisääntyykö seuranpito, ovatko vanhimmat enemmän vai vähemmän ystävällisiä, jne.
Kun ei omakohtaisesti tullut kokeiltua, kiinnostaisi tietää, millä tavalla kastetun täysjäsenen arki eroaa kastamattoman julistajan arjesta. Erityisesti: onko jotain merkittävää järjestön toimintaan tai oppiin liittyvää, minkä saa tietää vasta kasteen jälkeen.
Myös hienovaraisemmista "ilmapiirin" muutoksista voi kertoa, jos joku on mielestään sellaista havainnut. Esimerkiksi väheneekö vai lisääntyykö seuranpito, ovatko vanhimmat enemmän vai vähemmän ystävällisiä, jne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se oli se tunne että on hukuttanut entisen elämän tapansa ja kun kaste altaasta nousee niin se kongreetinen olo tieto että on vihkiytynut jumalan palveliaksi..
Minusta Jehovan Todistajien ei tulisi kastaa alaikäisiä lapsia.
"Minusta Jehovan Todistajien ei tulisi kastaa alaikäisiä lapsia."
Jehovan todistajien kaste on sentään vapaaehtoinen.
Tämän maan valtauskonnossahan on tapana pakkokastaa pieniä vauvoja, jota voisi verrata osittain jopa vapaudenriistoon.
Samasta syystä kun tupakan myynti on kielletty alle 18 wee Samasta syystä että ihminen ei saa mennä naimisiin alle 18 wee (tässäkin on poikkeuksia joten ihan turha alkaa nussia pilkkuu että tiedät tapaksia missä alle 18 wee on menny naimisiin) Siitä syystä että ihminen todella olisi niin vanha ja ymmärtäisi todella mitä tekee.. TIETENKIN!!
Sanoinko minä jossain vaiheessa hyväksyväni kirkon kasteen vastasyntyneiden tapauksessa??
Jos minä saisin yksin päättää, niin todennäköisesti pistäisin itsekin kasteelle jonkin tietyn ikärajan, sillä kaikki eivät todellakaan ole riittävän kypsiä ottamaan tuota askelta. Mutta en lähtisi kuitenkaan yleistämään, sillä varmasti löytyy kypsiäkin alaikäisiä, jotka tietävät tasan tarkkaan, mitä tekevät. Juuri sen vuoksi jokaisen kasteelle aikovan kanssa käydään pitkät keskustelut, jotta hän varmasti tajuaisi, mihin on ryhtymässä. Ja uskon, että alaikäisen tapauksessa tämän suhteen ollaan vieläkin tarkempia.
Me ihmiset olemme niin erilaisia. Itsekin olen jo 22 v, enkä tähänkään päivään mennessä ole ollut valmis vihkiytymään Jehovalle, vaikka teini-ikäisenä pari kertaa olikin lähellä.
että se on vapaaehtoinen lainausmerkeissä, eli "vapaaehtoinen"
Ev.lutista voi myöhemmällä iällä erota huoletta, jos usko ei satu olemaan oikea. Ja mikä tärkeintä, perhe, sukulaiset, ystävät ja kaverit eivät hylkää ja ala karttamaan.
sen verran, että isäni uskoo Raamattuun ja Jumalaan, minä en. Yksi ilta juteltiin näistä uskon asioista. Isäni kertoi oman mielipiteensä ja minä omani (eli en usko Jumalaan, olen ateisti). Silti pystyimme puhumaan asioista järkevästi ja toisiamme kunnioittaen. Kumpikaan ei tuputtanut omaa "totuuttaan" mutta kiihkeästi väittelimme ja toimme omia mielipiteitä ja "faktoja" esiin.
"Sanoinko minä jossain vaiheessa hyväksyväni kirkon kasteen vastasyntyneiden tapauksessa??"
Et sanonut, eikä tuon kommenttini tarkoitus ollut syyllistää sinua henk.kohtaisesti, vaan se oli enemmänkin vastalause kaikille niille tekopyhille arvostelijoille, jotka tuomitsevat Jehovan todistajien tavan kastaa vapaaehtoisia alaikäisiä, mutta samalla hyväksyvät luterilaisten tavan pakkokastaa pieniä vauvoja.
Kutsu millä haluat, mutta minä kutsun sitä vapaaehtoiseksi ilman lainausmerkkejä. Aina on tietysti helppoa syyttää muita omista virheistä, mutta siinä tapauksessa suosittelen reissua hamekauppaan.
Kuten tässä samassa topicissa jo kirjoitin. Ev.lut.srk:ssa kastetaan lapset nuorena, mutta jos myöhemmin seurakuntaan kuuluva haluaa erota ja eroaa, niin ei eronnutta ala kukaan karttamaan, saati hylkää. Elämä jatkuu entiseen malliin ja toisen valintaa, jos ei kunnioiteta, niin se hyväksytään ja sen kanssa eletään. Ei se ihminen siitä miksikään paholaiseksi muutu (ellei satu liittymään JT:iin ;))