Eikö tavallista ole kristillisissä "lahkoissa"; että Helvetin välttäminen on kuoleman jälkeisenä tuomiopäivänä, JOSKUS SITTEN, osapuilleen ainoita keksittyjä Elämän tarkoituksia?, Eli se HELL on se tila, josta sanotaan, että se on pitkä ja raaka rangaistus, anteeksiantamattomuudestansa, ei niinkään siitä, että tekivät syntiä, enempää määrällisesti kuin synneistänsä voitonkaan saaneet, vaan sitä etteivät kenellekään antaneet juuri mitään anteeksi. Joskaan itse en usko mihinkään "ikuiseen", eroon Jumalasta ja Hänen voimastaan ja rakkaudestaan minkään olennon suhteen. Se jos mikä, on mielestäni "väärä profetia". Eräs apokryfi tietää väittää, että Hellvetti rangaistuksena kestää yhden luomisviikon, noin 7000 vuotta, ja nythän on Aadamin tiedostavaksi eläimeksi tai enkelijumalaksi tulemisesta vasta noin 6000 vuotta mennyt aikaa? Ei ikuista rangaistusta voi saada lyhyessä elämässään eksytetyksi tulemisen seurauksena.
On outo asia, että Suomen kielessä on HELLYYS-sana, joka on tosiasiassa tavallisessa merkityksessään varmaankin melko päinvastainen Hellvetin käsitteelle. Outoa on myös, että tuo Pyhän Hengen vuodattamisen ensimmäinen ajankohta, nimettiin Suomessa Helluntaiksi, koska englannin kielessä Hell, on juurikin se Hellvetti? No, enhän minäkään edes olisi suomalainen, tai äidinkieltäni osaava, jos en tajuaisi, että Hellvetti sanassa on se VET-tavu, joka pikemminkin tarkoittaa, että siellä kaikki ihannoitu rakkaushellyys olisi vain ValhETta.
Paholaisten kerrotaan varmasti joutuvan Hellvettiin, vaikka se itse Saatana tulee sinne vasta Pedon ja Väärän profeetan jälkeen, ja se tapahtuu VASTA sen viimeisen sodan jälkeen, kun maan kuori aukeaa, ydinsotamylläkässä, ja nielaisee tuolliset maailman armeijat HELLVETTIIN, haluttuaan tuhota tuolloiset Pyhien Kaupungit! Maan tulisiin luoliin silloisesta ihmiskunnasta putoaa suuri osa, jossa on montakin tulista rikinkatkusita järvilamparetta, ei vain yhtä. Tämä on helppo, ja triviaali tulkinta Ilmestyskirja 20:nen lopusta.
Onko Elämällä muuta tarkoitustakaan, kun välttyä kokemasta mitään liian pahaa, tai ainakin itse olla olematta mikään liian paha, vain tulevan Hellvetin käyttöaine? Sinänsä koska ihmisen järki on vielä paha ja huonokin, ei pelkkä hyvän TAI pahan valitseminen tunnu yleensä tärkeältä, koska ne on niin samanlaisen oloisia pelkkinä sanoina, vaikka itse eroavaisuutensa on merkityksenä hiukan liiankin paljon suurempi, mitä kirjainjärki kykenee noista sanoista pongaamaan. Ihan normaalia on nykyaikanakin olla hengellisesti pimeydessä, näissä asioissa, ja ajatella, että ei sillä mitään väliä ole, teenkö ja puhunko hyvää vai pahaa, nehän näyttää niin samanlaisiltakin sanoilta? Vaikka hyvä on hyökkävempää, ja on paljon hengellistä pimeyttä siinäkin, että luullaan pahaksi suorastaan, monenkin ihmisen tekemää hyvää käännytysyritystäkin, jos hänelle on tapahtunyt se "kypsän kunniallisen tai rakkaudellisenkin sielun ihme", että hän olisi jopa huolissaan muista ihmisistä?! Toki tässä on paljon petollisuuttakin, kristityilläkin, jos ihminen alkaa vain "pisteitä" kalastella lähimmäisiltään, ja seurakunnaltaan turhaa hyväksyntää, ja selkään taputtelua, rahaa suorastaan, että uskaltaa ruveta asiassa kuin asiassa syyttämään ihmisiä aivan toisarvoisista asioista, ja saada heitä jopa ahdistuneemmaksi, mitä he olivat edes ennen petollisen hihhulin kääntöyritystäkään?!
On outo asia, että Suomen kielessä on HELLYYS-sana, joka on tosiasiassa tavallisessa merkityksessään varmaankin melko päinvastainen Hellvetin käsitteelle. Outoa on myös, että tuo Pyhän Hengen vuodattamisen ensimmäinen ajankohta, nimettiin Suomessa Helluntaiksi, koska englannin kielessä Hell, on juurikin se Hellvetti? No, enhän minäkään edes olisi suomalainen, tai äidinkieltäni osaava, jos en tajuaisi, että Hellvetti sanassa on se VET-tavu, joka pikemminkin tarkoittaa, että siellä kaikki ihannoitu rakkaushellyys olisi vain ValhETta.
Paholaisten kerrotaan varmasti joutuvan Hellvettiin, vaikka se itse Saatana tulee sinne vasta Pedon ja Väärän profeetan jälkeen, ja se tapahtuu VASTA sen viimeisen sodan jälkeen, kun maan kuori aukeaa, ydinsotamylläkässä, ja nielaisee tuolliset maailman armeijat HELLVETTIIN, haluttuaan tuhota tuolloiset Pyhien Kaupungit! Maan tulisiin luoliin silloisesta ihmiskunnasta putoaa suuri osa, jossa on montakin tulista rikinkatkusita järvilamparetta, ei vain yhtä. Tämä on helppo, ja triviaali tulkinta Ilmestyskirja 20:nen lopusta.
Onko Elämällä muuta tarkoitustakaan, kun välttyä kokemasta mitään liian pahaa, tai ainakin itse olla olematta mikään liian paha, vain tulevan Hellvetin käyttöaine? Sinänsä koska ihmisen järki on vielä paha ja huonokin, ei pelkkä hyvän TAI pahan valitseminen tunnu yleensä tärkeältä, koska ne on niin samanlaisen oloisia pelkkinä sanoina, vaikka itse eroavaisuutensa on merkityksenä hiukan liiankin paljon suurempi, mitä kirjainjärki kykenee noista sanoista pongaamaan. Ihan normaalia on nykyaikanakin olla hengellisesti pimeydessä, näissä asioissa, ja ajatella, että ei sillä mitään väliä ole, teenkö ja puhunko hyvää vai pahaa, nehän näyttää niin samanlaisiltakin sanoilta? Vaikka hyvä on hyökkävempää, ja on paljon hengellistä pimeyttä siinäkin, että luullaan pahaksi suorastaan, monenkin ihmisen tekemää hyvää käännytysyritystäkin, jos hänelle on tapahtunyt se "kypsän kunniallisen tai rakkaudellisenkin sielun ihme", että hän olisi jopa huolissaan muista ihmisistä?! Toki tässä on paljon petollisuuttakin, kristityilläkin, jos ihminen alkaa vain "pisteitä" kalastella lähimmäisiltään, ja seurakunnaltaan turhaa hyväksyntää, ja selkään taputtelua, rahaa suorastaan, että uskaltaa ruveta asiassa kuin asiassa syyttämään ihmisiä aivan toisarvoisista asioista, ja saada heitä jopa ahdistuneemmaksi, mitä he olivat edes ennen petollisen hihhulin kääntöyritystäkään?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
Jos sinä kuulut Saatanalle etkä Jumalalle, sinun on kysyttävä Saatanalta, pystyykö hän tarjoamaan sinulle kunnollisen elämän tarkoituksen.
Dekadenssit grillijuhlat voittavat aina taivaalliset laitumet ja ainaisen mielikuvitusjeesuksen nuoleskelun.
Sitäpaitsi Douglas Adams todisti pyhässä kirjassaan elämän ja kaiken tarkoituksen olevan 42.
Elämän tarkoitus ON elää siinä rakkaudessa, joka on lähtöisin Jumalan valtakunnan Hengestä. Alussa kaikki oli sangen hyvää ja tämä on se elämisen idea.
Se ottaa huomioon lähimmäisen ja haluaa elää suhteessa Elämänantajaan.
Sillä Hänellä on Ainoana elämä itsessään ja antaa sen, kelle antaa.
Tämä meidän ”iänkaikkinen” elämä täällä, se on tavallaan elämän koulua, jossa opimme näkemään hyvän ja pahan. Idea on siinä, että ketään ei pakoteta elämään uskovaisuudessa.
Jeesuksen aikana opetuslapset saivat mennä vapaehtoisesti, jopa niin, että Jeesus kysyi lähimmiltä- "haluatteko tekin mennä pois?!"
Vastaus oli - "Sinulla on ----iankaikkisen elämän sanat"!
Siksi lukien Johanneksen evankeliumin 5 ja 6 lukua ymmärtää, että Hän on elämänleipä ja joka sitä leipää syö - saa elää.
Kyse on iankaikkisen elämän armolahjasta - rakkauden lahjasta ja kun se elämä on sydämessä, Jumala vanhurskauttaa ja antaa Henkensä voimaksi elämään tämän Jumalan valtakunnan tahdon ja ajatuksen rakkaudessa tässä ja nyt hetkessä. Se on sitä Jumalanvaltakuntaa - joka nyt iänkaiken, toteuttaa ajallisesti sitä, mitä sen pitäisi olla.
Mutta, tämä on valintaa- Toiset haluavat elää tästä maailmasta, eivätkä he halua sitä leipää - joka antaisi iankaikkisen elämän armolahjaa.
Ihmisellä ei ole elämää itsessään, eikä se voi sitä ottaa - elääkseen iankaikkisesti.
Siksi raamattu puhuu Ilmestyskirjan lopussa - kun ollaan luomassa Uusi taivas ja maa- että kadotettu - siis katoavaisuuden alaisessa elämänvalintaiset saavat sen osan, jossa ei ole elämää- Jumala ei anna elämää elettäväksi - kadotettuna iankaikkisesta iankaikkiseen, siksi helvetin tuli - joka osoittaa Jumalan työkaluna tehtävän, joka hävittää olkiukkona kadotetun ja se on toinen KUOLEMA - helvetin tulijärvi. Siis ihminen tulessa tavallaan palaa elämästä pois, josta Malakian kirjan 4 luku kertoo - tuomion päivästä, että he muuttuvat olkina tuhkaksi jalkojemme alle.
Ei Jumala ole kadotetulle antanut iankaikkisen ELÄMÄN lahjaa Elämänantajana.
Kun HÄN ei anna elämää- ei kukaan voi elämää ottaakaan. Sillä Jumalassa kaikki pysyy pytyssä ja jos Hän voi heittää sielun, joka syntiä tekee helvetin tuleen, se on toinen kuolema. Monelle se on itku ja hammastekiristys, kun toteavat sen, ettei heillä ole enää armoitusta tuohon -iankaikkisenelämän armolahjaan- vaan he kuolevat II- kerran.
Jumalan ei tarvitse kiduttaa ketään iankaiken. Eikä se ihmisen tarve ole elääkään, ellei elämän antaja sitä niin näe. Aivan Raamatun paratiisikertomusta elämänpuulta lukien huomaat, ettei Jumalalla ole tarkoitus, että ihminen syö elämänpuusta ja näin elä iankaikkisesti. Siis Jumalanpuolelta iankaikkinen elämä on rajattu Jumalan Sanan mukaan, emmekä me voi muuttaa tuota Kirjoituksiin esitettyä raamatun punaisena lankana läpi vievää asiaa. Iankkinen elämä on ehdollistettu Kristukseen Jeesukseen ja se on rakkautta se. Jumalalla on vain rakkauden liittosuhteessa oleva Kansa.
Synnin palkka on kuolema. Siinä se raja menee ja elämänantaja on Itse Herra, Pojan kautta.
( iänkaikkinen elämä on tämä rajattu elämämme täällä ) [ iankaikkinen= ikuinen elämä ]
KM
Jumalan Sana antaa selvän vastauksen, että on vain kaksi tilaa tämän elämän jälkeen yhteys Jumalaan, joka saadaan Kristuksen sovituksessa ja sitten ero tästä ja tilannetta ei enää muuttaa. Luin aloituksen suurin piirtein mutta huonon tekstiasettelun vuoksi en jaksanut ottaa kuin yleissilmäyksen.
Olla palvomassa lestapomo sipilää perse pystyssä....se on lestan elämän tarkoitus...
Miehetkin? Perse pystyssä? Hui kauhistus!
Elämän tarkoitus on löytää totinen itsensä, joka on Saatana sisällämme. Sitten suhtautua rakkaudella Kuningas Saatanaan.