VALATILAISUUDESTA

Olen isänmaallinen henkilö. Mutta en niin isänmaallinen, että pitäisin isänmaan minulle osoittamasta luottamuksesta siinä määrin, että tuntisin tulleeni kohdelluksi luottamuksen arvoisesti seistessäni sen pari tuntia seuraamassa juhlavaa tilaisuutta, mutta maku hommasta meni, kun näimme kaksi sotilasta huoltorakennuksen katolla rynnäkkökiväärit ampuvavalmiusasennossa tarkkaavaisina seuraamassa yleisöä.

Ajat ovat nykyään mitä ovat, mutta luulen, että olisi ollut toisenlaisiakin keinoja varmistaa turvallisuutta, mikäli sitä nyt sitten haettiin. Suomalaiset eivät erikoisemmin pidä mahdollisina maalitauluina olemisesta, eivät ainakaan omien aseiden. Satavuotisen historiamme aikana on eri aikoina eri aseiden edessä seisty, eikä niistä ole pidetty.

Tähän valitusvirteeni voidaan tietysti vastata, mikäli vastataan ollenkaan, monenlaisin perustein ja vähättelyin. Tosiasia on kuitenkin se, että niin minä kuin muutama muukin katsoja vähän ihmettelimme oloamme vartioinnin kohteena.