Saksan tappio oli selvä siitä hetkestä lähtien kun Iso-Britannia julisti Saksalle sodan. Brittien sodanjulistus merkitsi sitä että myös sen vasallivaltiot, Kanada, Etelä-Afrikka, Australia ja Uusi-Seelanti julistivat myös Saksalle sodan. Saksa oli siis jo vuonna -39 sodassa imperiumin kanssa joga se ei voinut voittaa vaikka se olisi valloittanutkin Brittien saaret, sota olisi jatkunut muiden em. valtioiden ja kanssa ja Britit olisivat siirtäneet joukkoja turvaan näihin maihin. Saksa oli siis tuhoon tuomittu jo vuonna -39 kun se alkoi leikkiä maailmanmahtia johon sillä einollut voimavaroja. Lopputulos oli selvä jo silloin, saksalaiset tulisivat saamaan turpaan aivan kuten vuonna 1918 kun se ensimmäisen kerran leikki suurvaltaa, vuonna -45 tuli tosin vielä pahemmin turpaan kun eivät kerrasta ottaneet opiksi.
Saksa hävisi sodan jo vuonna 1939
Dffcchte
383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiltu hävisi sotansa jo vuonna 1917. Silloinhan se valheellinen yhteiskuntakokeilu alkoi, eikä valehtelija lopulta koskaan voita,
Saksa hävisi toistamiseen sodan kun se julistettiin häviäjäksi ensimmäisessä maailman sodassa. Se oli vielä voimissaan keväällä 1918 jolloin Suomen valkoisetkin saivat apua Saksasta.
Lokakuun vallankumous syrjäytti väliaikaisen hallituksen ja neuvostot ottivat vallan Venäjällä. Uusi, valtaapitävä kansankomissaarien neuvosto ilmoitti, että sen tavoitteena on pikainen rauha Saksan kanssa. Aseleponeuvottelut alkoivat joulukuun alussa, ja aselepo solmittiin Brest-Litovskissa 15.12.1917. Kun Neuvosto-Venäjä ei hyväksynyt Saksan helmikuussa 1918 itsenäiseksi julistautuneen Ukrainan kanssa tekemää rauhansopimusta, Saksa vastasi valtaamalla lisää alueita edeten Pietarin lähistölle asti. Kansankomissaarien neuvosto joutui nyt tukalaan tilanteeseen, eikä sillä ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua rauhaan. Brest-Litovskissa 3. maaliskuuta 1918 solmitussa rauhassa Neuvosto-Venäjä luopui Puolasta ja Baltiasta ja sitoutui tunnustamaan Suomen ja Ukrainan itsenäisyyden. Saman vuoden tapahtumat veivät Saksan tuhoon. Saksa ja Itävalta-Unkari olivat käytännössä saarroksissa.
Kotirintamilla kärsittiin vakavasta ruokapulasta ja valtioiden taloudet olivat vararikon partaalla. Vaatimukset rauhasta lisääntyivät keskusvalloissa. Saksan liittolaiset Turkki ja Bulgaria solmivat syksyllä 1918 aselevon ympärysvaltojen kanssa. Kun vielä Itävalta-Unkari, joka kärsi vielä enemmän kuin Saksa sotaväsymyksestä, solmi lopulta marraskuun alussa aselevon, oli aika kypsä sodan lopettamiseksi myös Saksan osalta. Ilman liittolaisia ja kotirintaman tukea Saksan sodanjohdolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua aselepoon. Ensimmäinen maailmansota päättyi 11.11.1918 kello 11.00.
Hitler nousi valtaan kostamaan kokemansa häpeä rauhan joka suoraan sanoen saneltiin Saksalle. Mutta hyvä näin. Suomi sai itsenäisyyden ja samoin Viro, Latvia, Liettua ja Puola. Tsekkoslovakkia ja Jugoslavia. Ukrainasta tuli ongelma josta saamme näköjään vieläkin kärsiä.
Aikoinaan Itäslaavien ja viikinkien perustama Kiovan suuriruhtinaskunta taisteli alueelle tulleita turkinsukuisia petsenegejä ja kumaaneja vastaan ja loi Mustaltamereltä Itämerelle ulottuneen valtakunnan, jonka perinnöstä syntyivät Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina.
Mongolivallan väistyessä 1500-luvulla Ukrainaan muodostui kasakkayhteisöjä, jotka 1648–1654 kapinoivat Puolaa vastaan ja tukeutuivat Venäjään.
Atamaani Bohdan H’melnytskyin johtama kapina Puolaa vastaa johti siihen, että Puola-Liettuasta ja sen aatelisvallasta irti pyrkivät ukrainalaiset kasakat tukeutuivat Venäjän tsaariin 1654 tunnustaen tämän muodollisen ylivallan saadakseen suojelijan katolista länttä vastaan tilanteessa, missä myös turkkilainen ja islaminuskoinen Osmanien valtakunta asetti paineitaan etelästä.
Andrusovon rauhassa 1667 Itä-Ukraina ja Kiova liitettiin Venäjän yhteyteen ja länsiosa Puola-Liettuaan. Suuren Pohjan sodan yhteydessä hetmanni Ivan Mazepa pyrki Ruotsin tuella itsenäisyyteen Venäjästä, mutta Pultavan taistelun seurauksena kasakkojen Ukraina liitettiin entistä tiiviimmin Venäjään.
Kansantasavalta julistautui 22. tammikuuta 1918 itsenäiseksi. Brest-Litovskin rauhan jälkeen puna-armeija joutui kuitenkin vetäytymään Ukrainasta. Radan hallitus palasi Kiovaan Saksan ja Itävalta-Unkarin joukkojen tuella, mutta se oli saksalaisille liian vasemmistolainen ja huhtikuussa 1918 tapahtui Saksan tukema vallankaappaus, joka julisti Ukrainan monarkiaksi ja kenraali Pavlo Skoropadskin sen hetmanniksi.
Saksan miehityshallinto alisti Ukrainan suoraan Saksan valtaan. Toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana arviolta 600 000–900 000 Ukrainan juutalaista tuhottiin, ml. 34 000 kahden päivän aikana Babi Jarissa Kiovan lähellä syyskuussa 1941.
Puna-armeijan vastahyökkäys Ukrainaan alkoi kesällä 1943 ja Donbassin pääkaupungin Stalinon (nyk. Donetsk) vapautusta juhlitaan 8. syyskuuta 1943. Koko Ukrainan vapautusta fasistisista hyökkääjistä muistetaan 28. lokakuuta (1944)
Marraskuussa 2013 presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen Venäjän mieliksi. EU ei ollut suostunut tinkimään oikeusvaltiokriteereistä. Ainakin 100 000 Janukovytšiin pettynyttä mielenosoittajaa valtasi Kiovan kadut.
Mielenosoitukset yltyivät tammikuussa 2014 väkivaltaisiksi. Helmikuun kolmannella viikolla yhteenotot poliisin ja mielenosoittajien välillä leimahtivat entistä vakavammiksi, parikymmentä ihmistä kuoli ja satoja loukkaantui. Janukovytš erotettiin 21. helmikuuta.
Toukokuun lopussa järjestettiin presidentinvaalit. Petro Porošenko voitti vaalit ensimmäisellä kierroksella. Hän sai yli puolet annetuista äänistä.
Loppu onkin sitten sitä plaaplaaplaaplaa. Suunsoittoa ja veren kaivamista nenästä Lännen ja idän välillä. Historia unohdetaan aina.
Saksa olisi voinut helposti vallata Brittein saaret 1940 Ranskan kukistumisen jälkeen. Sen jälkeen Saksa olisi voittanut myös Neuvostoliiton, kun sen ei olisi tarvinnut käydä kahden rintaman sotaa.
Eli Saksan häviö oli selvä vasta elo-syyskuussa 1943, koska Hitler ei uskaltanut tehdä maihinnousua Isoon-Britanniaan.