Aina kun kuulen tai luen sanan surutyö, vihastun hemmetisti siitä huolimatta, että viha on Suomessa kielletty tunne. Suru ei ole koskaan työtä, vaan loputonta ja lohdutonta ikävää, josta ei pääse koskaan kokonaan yli. Aika on kuitenkin surun murtaman puolella ja suurin suru heikkenee ajan myötä, mutta osa surusta jää jäljelle, kaipaukseksi.
Suru ei ole työtä, se on surua!
taaltapesee
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.