Miksi eivät puhu totta?

Samaan kategoriaan kuuluvat 'eräs mies' ja 'eräs nainen' tarinat, joita ei millään pysty verifioimaan.

Uskovainen valehtelee pönkittääkseen heikkoa asemaansa keskustelussa ja tuntiessaan selvää alemmuudentunnetta herkkäuskoisuutensa vuoksi.

"Vihollinen" pitää demonisoida, jolloin sitä vastaan taistelu tuntuu mielekkäältä ja hyväksyttävältä. Tätä samaa kikkaa käytetään sodissa, niin "kylmissä" kuin "kuumissakin". Esimerkiksi lännessä Venäjä ja Vladimir Putin demonisoidaan ja Venäjällä lännelle ja Natolle tehdään sama. P-Korea ja USA, sama juttu.

Hihhulit ovat hyviä valehtelemaan.
Muuta he eivät osaaakaan.

Valehtelu on jalostunut uskovaisten keskuudessa ja heistä on tullut taitavia.

Ateismi on harhauskoinen tila.

Koska usko ja uskonnot perustuvat vain ainaisesti kierrätettäville samoille vanhoille valheille, niin eiväthän uskovat osaa muuta kuin valehdella. Heidän koko uskonsa perustuu valheille, eivätkä he siksi pidä jatkuvaa valehtelemista yhtään minään. Kuten palstan uskovat meille päivittäin todistavat jatkuvilla valheillaan.

Toisaalta kaatumaseuroissa opetetaan, että usko on ainoa moraalin lähde ja että kaikki ateistit ovat siksi täysin moraalittomia ja äärimmäisen pahoja rikollisia. Loogiseen ja kriittiseen ajatteluun kyvyttömät hihhulit, jotka muutenkin uskovat sokeasti kaikki uskonsa idioottimaisuudet, uskovat myös tuollaiset valheet täysin sokeasti. Uskossa kaikki ajatteleminen on jyrkästi kiellettyä, silkkaa eksytystä. Kuten palstan uskovat meille päivittäin todistavat ääliömäisellä idioottimaisuudellaan, olemattomalla yleissivistyksellään ja täydellisellä tietämättömyydellään kaikesta.

Ja kuten edellä jo todettiin, niin vihollinen pitää aina keinoja kaihtamatta demonisoida. Ateisteja ei saa ajatella moraalisina ihmisinä eikä lähimmäisinä, vaan tuhottavina vihollisina, joiden täydellistä hävittämistä maan päältä fantasioidaan jatkuvasti. Kuten palstan uskovat meille tulenpalavilla vihaviesteillään ja joukkomurhafantasioineen päivittäin todistavat.

Jotta ateisti voisi puhua sellaisista käsitteistä kuin valhe ja totuus, hänellä täytyisi olla absoluuttinen totuus. Jos ateisti väittää, että Jumalaa ei ole, se on absoluuttinen väite ja edellyttää, että ateisti on käynyt tutkimassa ja etsimässä Jumalaa jokaisella maailmankaikkeuden galaksilla ja taivaankappaleella. Varmasti tiedämme, että hän ei ole sitä tehnyt. Siitä tiedämme, että ateismi ei voi edustaa absoluuttista totuutta.

Jos taas ateisti väittää, että absoluuttista totuutta ei ole kellään, niin silloin kaikki totuus olisi vain suhteellista ja subjektiivista. Jokainen ihminen saisi itse päättää, mikä on totuus ja mikä ei.

Uskovalla ihmisellä sen sijaan on hallussaan absoluuttinen totuus, koska Jumala asuu hänen sisimmässään Pyhän Henkensä kautta. Uskovan ei tarvitse lähteä etsimään Jumalaa jostain universumista, voidakseen todistaa Hänen olemassaolonsa.

Ateistilla on sama mahdollisuus saada todiste Jumalasta. Ateistin ongelma on vain siinä, että hän ei halua saada todistetta Jumalasta. Hän on antanut Jumalalle porttikiellon tulla hänen elämäänsä ja Jumala on "herrasmies", eikä tule väkisin kenenkään elämään, joka ei sitä tahdo.

Hyvä ja keskeinen kysymys. Miten sekaisin täytyy olla, että kuvittelee että jotain "totuutta" voi puolustaa valehtelemalla?

Osa valehtelusta on "hyvää tarkoittavaa" kuten nuo "eräs mies" -tarinat, joilla ajatellaan opetettavan jotain tärkeää. Ilmeisesti tällaisia vale-tarinoita uskovat kertoilevat toisilleen eikä kukaan tuossa porukassa oikeastaan piittaa onko tarina totta vai ei, kunhan tarinan "opetus" on oikea ja omaan uskomusjärjestelmään sopiva.

Osa valehtelusta on viholliskuvan luomista ja oman uskon vahvistusta. Kun omalle uskolle ei ole mitään loogisia perusteita, niin jäljelle jää vaihtoehdon kauhistelu ja todistelu miten kamala tuo vaihtoehto on. Hyvin läpinäkyvästi tuo kauhistelu on tarkoitettu uskovalle itselleen. Oman uskon vahvistukseksi todistellaan että ateistina ei voi elää täysipainoista, onnellista ja hyvää elämää tai jos ehkä ajoittain voikin, niin viimeistään kuoleman jälkeen erotetaan vuohet ja lampaat ja uskova saa viimeistään silloin palkintonsa. Tässä halutaan todistaa, että uskoon käytetty aika ja energia ei mene hukkaan.

Tästä on lyhyt askel itsekorostukseen, johon huonon itsetunnon tai jonkun alemmuudentunteen vaivaamat tuntevat tarvetta.