Ketale: "Suomessa äänitettiin salaa Hitlerin ja Mannerheimin keskustelu, joka tapahtui kesäkuun 4. päivä 1942. Mannerheim toteaa siinä, etteivät suomalaiset osanneet talvisodassa aavistaa, kuinka hyvin Neuvostoliitto oli varustautunut. Miksi Mannerheim oli yllättynyt Neuvostoliiton varustautumisesta, vaikka Neuvostoliitto kärsi talvisodassa monenkertaiset tappiot verrattuna Suomeen? "
Puna-armeija oli todella maailman vahvin ja varustautunein armeija tuohon aikaan. Tarkat vahvuudet salattiin huolella ja kehityksestä saattoi saada kuvaa lähinnä Punaisen Torin paraateissa
"Keskustelusta päätellen Mannerheim oli ennen talvisodan alkua ollut ilmeisesti siinä uskossa, että Neuvostoliitto oli heikko ja kykenemätön taisteluun."
Ei ollut. Se usko häipyi Marskiltakin 1930-luvun alussa, kun viisivuotissuunnitelmat alkoivat tuottaa uutta aseistusta. Se saattoi olla yllätys, että niinkin suuret ase- ja miesmäärät keskitettiin yksin olevaa Suomea vastaan.
"Tarkoitus oli mitä ilmeisimmin Hitlerin avulla vallata Neuvostoliiton aina Uraliin saakka, mutta Neuvostoliitto murskasi nämä haaveet ja rankaisi Suomea. Suomi menetti Karjalan, myöhemmin Petsamon ja joutui oikeutetusti maksamaan Neuvostoliitolle sotakorvauksia. "
Menee kyllä metsään jopa ketaleelta. Talvisodan aikana Hitler ja Stalin olivat liittolaisia ja Suomi hylkäsi mm. Hitlerin esittämän hyökkäämättömyyssopimuksen keväällä 1939.
" Venäläiset eivät ole koskaan myöntäneet ampuneensa Mainilan laukauksia. Ainoastaan ukrainalainen Nikita Hrustsov, joka vihasi Stalinia, väitti Neuvostoliiton ampuneen Mainilan laukaukset, mutta hänen väitteelle ei ole minkäänlaista totuuspohjaa. Suomi kuitenkin uudellenkirjoitti historiankirjansa."
Onpa höpinää. Monet venäläiset tutkijat ovat 1991 jälkeen todenneet Puna-armeijan ampuneen Mainilan laukaukset kömpelönä provokaationa. Puna-armeija oli hyökkäysvalmis, joten sodalle piti löytää syy. Suomihan ei ollut sellaista antanut.
Puna-armeija oli todella maailman vahvin ja varustautunein armeija tuohon aikaan. Tarkat vahvuudet salattiin huolella ja kehityksestä saattoi saada kuvaa lähinnä Punaisen Torin paraateissa
"Keskustelusta päätellen Mannerheim oli ennen talvisodan alkua ollut ilmeisesti siinä uskossa, että Neuvostoliitto oli heikko ja kykenemätön taisteluun."
Ei ollut. Se usko häipyi Marskiltakin 1930-luvun alussa, kun viisivuotissuunnitelmat alkoivat tuottaa uutta aseistusta. Se saattoi olla yllätys, että niinkin suuret ase- ja miesmäärät keskitettiin yksin olevaa Suomea vastaan.
"Tarkoitus oli mitä ilmeisimmin Hitlerin avulla vallata Neuvostoliiton aina Uraliin saakka, mutta Neuvostoliitto murskasi nämä haaveet ja rankaisi Suomea. Suomi menetti Karjalan, myöhemmin Petsamon ja joutui oikeutetusti maksamaan Neuvostoliitolle sotakorvauksia. "
Menee kyllä metsään jopa ketaleelta. Talvisodan aikana Hitler ja Stalin olivat liittolaisia ja Suomi hylkäsi mm. Hitlerin esittämän hyökkäämättömyyssopimuksen keväällä 1939.
" Venäläiset eivät ole koskaan myöntäneet ampuneensa Mainilan laukauksia. Ainoastaan ukrainalainen Nikita Hrustsov, joka vihasi Stalinia, väitti Neuvostoliiton ampuneen Mainilan laukaukset, mutta hänen väitteelle ei ole minkäänlaista totuuspohjaa. Suomi kuitenkin uudellenkirjoitti historiankirjansa."
Onpa höpinää. Monet venäläiset tutkijat ovat 1991 jälkeen todenneet Puna-armeijan ampuneen Mainilan laukaukset kömpelönä provokaationa. Puna-armeija oli hyökkäysvalmis, joten sodalle piti löytää syy. Suomihan ei ollut sellaista antanut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että stallarien tarina on taa oiotti.
Tuokin väite Marskista Talvisodan aloittajana on täysin kieroon ajateltu.
parhaansa mukaan välttää Talvisotaa.
Hän suositti mm. neuvottelujen jatkamista sekä kielsi tykistön ja heittimistön sijoittamisen 20 km lähemmäs rajaa.
Ketale yrittää toisinaan vanhaa konstia: Mitä suurempi vale, sitä paremmin uppoaa.
Ketaleen harmiksi hänen yrityksensä eivät uppoa tällä palstalla.
Neuvostoliitto oli Suomea vastaan sotilaallisesti erittäin heikko. Suomalaiset upseerit olivat taktisesti täysin ylivoimaisia venäläisiin upseereihin verrattuna ja lisäksi puna-armeijassa politrukit sotekeutuivat sotatoimien johtoon, mikä vaikeutti entisestään menestymistä.
Erityisen hyvin puna-armeijan heikkous näkyi Raatteen tiellä, missä suomalaiset saivat kevyin asein tuhottua kokonaisen vihollisdivisioonan (44. D). Mainittua divisioonaa johti prikaatinkomentaja Vinogradov. Hän tuli paikalle joukkojensa luokse vasta 3.1.1940, jolloin ukrainalaiset joukot olivat jo pakokauhun vallassa suomalaisten hyökkäysten taltuttamana (suomalsihyökkäys alkoi jo 1.1.-40). Vinogradov ei kyennyt enää johtamaan joukkojaan vaan osa pakeni pitkin korpea ja loput kyhjöttivät lamaantuneina montuissaan palellen.
Kun suomalaisten lopullinen hyökkäys divisioonan tuhoamiseksi alkoi 5.1.1940 joutui Vinogradov tekemään vetäytymispäätöksen jo seuraavana päivänä. Käytännössä siitä seurasi täydelliinen sekasorto divisioonassa ja miehistö pakeni lumiseen metsään ilman aseistustaan. Kun pakenijoilla ei ollut suksia, eteneminen hangessa ja 30 asteen pakkasessa oli monillle heistä kohtalokas.
44. divisioonan oli tarkoitus yhdessä 163. divisioonan kanssa katkaista Suomi kahteen osaan etenemällä Ouluun saakka. Tähän oli suunnitelmissa varattu aikaa vain pari viikkoa. Joukot kykenivät kuitenkin etenemään ainoastaan Suomussalmelle (163. D) ja Raatteen tielle, joka on noin 30 km rajalta.
Neuvostoliiton hyökkäys Suomen keskikohdassa osoittaa valheeksi kaikki Neuvostoliiton propagandan väitteet talvisodasta Leningradin kaupungin turvaamiseksi. Todellisuudessa Neuvostoliitolla oli marssikäsky miehittää koko Suomi, mutta karmaisevan heikoksi yritykseksihän se jäi.
Mannerheimille viesti ennen Talvisotaa neuvoen suostumaan NL:n vaatimuksiin, koska muuten on edessä sota. Siihenhän Stalinilla oli Hitlerin lupa.
Lännen lupa oli paljon suopeampi. Hitlerin lupa oli laittaa vain SUomi kuriin ja saavuttaa kohtuulliset vaatimukset. Kun NL oli edennyt huomattavasti, Hitler vaati sodan lopettamista. Tämä olikin syy talvisodan loppumiselle
Mitään lupia ei kyselty.
Stalinin tarkoitus oli vallata koko Suomi.
Stalin halusi lopettaa huonosti menne sodan, ettei joutuisi hankalaan tilanteeseen länsivaltojen kanssa.
Hitler ei puuttunut asiaan, mutta ihmetteli Suomen taistelun sitkeyttä. Göring kehotti taas rauhaan, mutta Suomi piti Saksaa vihollisen liittolaisena, eikä kehotus vaikuttanut Suomen päätökseen. Voimat olivat lopussa.